Piispa Mikko Heikka käy taisteluaan sen puolesta, että “kristillinen kirkko” alkaisi siunaamaan ja vihkimään homopareja. Tämän päivän (28.11.2009) Helsingin sanomien Vieraskynä palstalla hän kirjoittaa aiheesta “Parisuhteen siunaamisella on teologiset perusteet”.

Olen eri mieltä Heikan perusteista. Kirjoitan aiheesta kuitenkin siksi, että Heikka heitti kirjoituksessaan tämän päivän parhaimman (itseasiassa surullisimman) vitsin!

Heikka viittaa piispankokouksen parisuhdelakityöryhmän näkemykseen ja toteaa:

“Työryhmä piti tärkeänä myös sitä, ettei ketään saisi velvoittaa pitämään rukoushetkeä vakaumuksensa vastaisesti. Näin turvattaisiin omantunnonvapaus niille papeille, jotka suhtautuvat homoseksuaalisuuteen torjuvasti.”

Omantunnonvapaus toimia vastoin kirkon päätöksiä! Kaikki, jotka tuntevat vähänkin kirkon viime aikojen toimintaa nauravat – tai itkevät. Surkea vitsi!

Tällä hetkellä osa papeista menettää virkansa pyrkiessään toimimaan vakaumuksensa ja omantuntonsa mukaisesti naispappeuskysymyksessä. Sitäkin päätettäessä vakuutettiin, että asiassa saa toimia omantuntonsa mukaisesti.

Tämä on pelkkää retoriikkaa, johon en ainakaan itse usko. Toivottavasti eivät kirkolliskokouksemme päättäjätkään.

Viron ev.lut. kirkon kirkolliskokous muuten kehotti tällä viikolla parannukseen niitä kirkkoja, jotka vakavasti pohtivat homoparien siunaamista tai vihkimistä. Koskee myös Espoon piispaa.

Piispa Jonathan Gledhill kritisoi “poliittisesti korrekteja” firmoja ja kaupunginhallituksia, jotka haluavat vaieta joulun kristillisestä sanomasta. Piispa toivoo, että kristityt kantaisivat joulukuussa kala-merkkejä tai kaulassaan ristejä ja samalla antaisivat selvän sanoman, että kristityt eivät aio kadota pikkuhiljaa  joulumarkkinoilta minnekkään.

Chichesterin piispa John Hind kutsui anglikaaneja puhumaan rohkeammin omasta uskosta ja uskonnollisista perinteistä. Hän muistuttaa, että usko on julkinen asia, sillä se vaikuttaa elämämme kaikkiin asioihin, myös sosiaalisiin ja poliittisiin asenteisiin. Julkisuudessa kasvaa vihamielisyys uskon tunnustamista kohtaan, joka tulee ilmi monissa yrityksissä pientää joulun merkitystä tai vähentää uskovien oikeuksia. Piispa Hind toivoo, että kristityt astuisivat tätä ajattelua vastaan kantamalla uskon ulkoisia symboleja.

Myös Leif Nummela kiinnittää huomiota tähän ajankohtaiseen aiheeseen Uusi Tie -lehden pääkirjoituksessa “Mistä nousee krusifiksi- ja rukousfobia?” (Uusi Tie 19.11.2009).

Nummela kirjoittaa:

“Ei olisi ollenkaan huono idea, että kristityt näyttäisivät uskonsa huomattavasti aiempaa julkisemmin. Vielä ei ole olemassa mitään kieltoa kiittää Jumalaa ruoasta vaikkapa ravintolassa tai l ukea Raamattua junassa tai pitää muuten esillä kristillisiä sumboleja eri tavoin.”

Anglikaanipiispojen ja Nummelan ohjeet ovat hyviä. On tärkeää, että uskosta todistetaan sanoin  -  mutta siitä voidaan todistaa myös erilaisilla symboleilla.

(lähteet: Meie kirik ja Uusi Tie)

Julkilausumassa viitataan Viron ekumeenisen neuvoston kannanottoon, jossa todetaan että Raamatun valossa homoseksuaalisuus on synti, ja kristillisessä toiminnassa syntiä ei saa “normalisoida”. Homoseksuaalisille pareille ei saa järjestää kirkollista siunausta tai vihkimistä. Lopuksi kirkkolliskokous kutsuu niitä kirkkoja, jotka ovat muuttaneet toimintatapaansa tai pohtivat sen muuttamista, palaamaan Jumalan Sanan varmalle pohjalle ja rukoilemaan, että Pyhä Henki johtaisi meidät kaikkeen totuuteen.

Alapuolella Viron kirkon kanslerin Urmas Viilman kirjoitus kirkon kotisivulta viroksi. Huom! Tämä suomenkielinen käännös on oma pikakäännökseni alimpana olevasta vironkielisestä tekstistä; tämä ei siis ole mikään kirkon virallinen käännös!)

Viron evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokouksen julkilausuma

Viron evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokous hyväksyi 25. marraskuuta 2009 julkilausuman ”Suhtautumisesta homoseksuaaliseen käyttäytymiseen kirkossa ja kirkkojen yhteydestä”.

Julkilausumassa ilmaistaan huoli siitä, että muutamissa kirkoissa, joiden kanssa on täydellinen yhteys, on ryhdytty siunaamaan ja vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja sekä asettamaan papin virkaan pappeja, jotka elävät homoseksuaalisessa suhteessa.

Viron kirkon kirkolliskokous painottaa, että kirkkojen yhteys kasvaa yhteisestä uskosta ja ilmenee myös opillisena yksimielisyytenä.

”Jos joku kirkko hyväksyy tällaisen toiminnan virallisesti, siinä tulee näkyviin selvä eroavuus kristillisen uskon ja kirkon opetuksen ymmärtämisessä, mikä estää alttari- ja saarnatuoliyhteyden toteutumista kirkkojen välillä,” todetaan julkilausumassa.

Viron evankelisluterilainen kirkko on Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkko ja kuuluu myös Porvoon yhteisöön sekä Euroopan Protestanttisten Kirkkojen Yhteisöön [entinen Leuenbergin kirkkoyhteisö - suom.huom].

Urmas Viilma
Viron ev.lut. kirkon kansleri

EELK Kirikukogu avaldus

Eesti Evangeelse Luterliku Kiriku (EELK) kirikukogu võttis 25. novembril 2009 vastu avalduse „Suhtumisest homoseksuaalsesse käitumisse kirikutes ja kirikuosadusest“.

Avalduses väljendatakse muret selle üle, et mõnedes kirikutes, millega ollakse täielikus osaduses, on hakatud õnnistama või laulatama samasoolisi paare ning ametisse seadma vaimulikke, kes elavad homoseksuaalses suhtes.

EELK kirikukogu rõhutab, et kirikuosadus kasvab välja ühisest usust ning väljendub ka õpetuslikus üksmeeles.

„Kui üks kirik taolise tegevuse ametlikult heaks kiidab, avaldub selles selge erinevus kristliku usu ja kiriku õpetuse mõistmises, mis takistab altari- ja kantsliosaduse teostamist kirikute vahel,“ öeldakse kirikukogu avalduses.

EELK on Luterliku Maailmaliidu liikmeskirik ning kuulub samuti Porvoo Osaduskonda ja Evangeelsete Kirikute Osadusse Euroopas.

Urmas Viilma
EELK Konsistooriumi kantsler

Lähetystyöntekijöiden neuvottelupäivä ja muita tapahtumia
Kutsuin Virossa toimivat Suomen ev.lut. kirkon lähetysjärjestöjen työntekijät neuvottelupäivään kirkkohallituksen saliin. Viron kirkon palveluksessa toimii 16 lähetystyöntekijää, joista suurin osa pääsi mukaan.

Aloitin taas pienen tauon jälkeen raamattutuntien pitämisen Tallinnan Endla-kadun veljesseurakunnan rukoushuoneella. Pystyin kauan vastustamaan pyyntöjä, mutta lopulta tuli heikko hetki jolloin lupasin. Onneksi vain vain kerran kuukaudessa

Tämän vuoden kirkon lähetyspäivät ovat ohi. Järjestimme Keilassa pidettyjen päivien kiitosjuhlan, jossa totesimme päivien sujuneen hyvin.

Viron kirkon lähetyskeskus tekee yhteistyötä Liikemiesten lähetysliiton kanssa järjestämällä luottamushenkilökoulutusta seurakuntien vastuunkantajille. Tämä työmuoto on osoittautunut erittäin tärkeäksi. Lääne-Nigulassa järjestimme kouluttajien neuvottelupäivän. Kiitos Mikolle, Harrille ja kkoko Liikemiesten lähetysliitolle yhteistyöstä!

Kirjoitin pääkirjoituksen aiheella “Uskon todistaminen tänään – elämän ja kuoleman kysymys”. Meidän tulee todistaa Jumalan Raamatussa ja Jeesuksessa ilmoittamaa uskoa (uskon sisältö) sekä sitä, että itse uskomme siihen mitä puhumme. Kaikki kristillinen saarna ja puhe on olemukseltaan henkilökohtaista todistamista: mitä me kristityt uskomme ja mitä tämä merkitsee minulle ja meille.

Uskon tunnustamista tarvitaan kirkossamme jatkuvasti. Sitä tarvitaan kun opetamme omaa uskoamme seurakunnassa toisille kristityille. Myös erilaisten opillisten virtausten levitessä kirkossamme tulee tunnustaminen tärkeäksi: mikä on kristillistä uskoa ja mikä uskonnollisuus jää sen ulkopuolelle. Toisten uskontojen kohtaamisessa on tärkeää kertoa ja tunnustaa omaa uskoa. Samoin kirkon lähetystehtävässä.

Monien mielestä jumalanpalveluksen hienoin hetki on uskontunnustuksen lukeminen.

Islam on Jumala vits!
Toinen kirjoittamani artikkeli käsittelee islamin ja kristinuskon suhdetta. Artikkelissa on myös alaotsikko: islam on Jumala vits! Virossa “vits” tarkoittaa ruoskaa, vitsaa.

Luther eli aikana jolloin turkkilaisten sotajoukot olivat valloittaneet suuren osan Kaakkois-Euroopasta. Pelättiin, että he ovat myös pian Saksassa. Luther otti usein kantaa islamiin (turkkilaisiin) ja totesi muun muassa, että he ovat Jumalan ruoska, joka kurittaa katumatonta länsimaista kristikuntaa siinä toivossa että kirkot ja kristityt palaisivat Jeesuksen Kristuksen yhteyteen.

“Viron arkkipiispani” Andres Põder kieltäytyi muiden Baltian piispojen kanssa menemästä vihkimykseen. Samoin Islannin, Irlannin, Slovakian, Etiopian ja Englannin kirkko sekä Luterilainen maailmanliitto. Iloitsin tästä.

Suomessa muun muassa kirkon ulkosuhteista vastaava kirkkoneuvos Risto Cantell pitää tilannetta ongelmallisena.

Suomen piispani, esimieheni pappisvirassa, Lapuan piispa Simo Peura on lehtitietojen mukaan menossa lesbopiispan vihkimykseen. Enpä tiedä, mitä ajattelisin, sillä arvostan piispaani kovasti. Katsotaan nyt ensin, mikä piispani rooli vihkimyksessä on. Pelkään pahinta ja toivon parasta. Toisaalta hiippakunnan sivuilla piispan matkakalenterissa kyseistä matkaa ei mainita – ehkä hän ei olekaan menossa!

Millainen on kirkkomme tulevaisuus?
Ruotsissa tapahtuva pappisvihkimys on osoitus siitä, että pohjoismainen kirkollinen yhtenäiskulttuuri on tullut tiensä päähän.  Kirkoissamme on kohta ainakin kaksi kirkkoa: perinteisestä kristillisestä uskosta irtaantuvat piispat, papit ja laaja kirkkokansa (joka ei osallistu kirkon toimintaan) sekä perinteiseen kristinuskon käsitykseen sitoutumaan pyrkivät piispat, papit ja kirkkokansa. Todennäköisesti kirkkoon syntyy paljon pienempiä ryhmiä, jotka jatkavat kirkon sisällä mutta hyvin itsenäisinä.

Myös kristilliset järjestöt joutuvat tulevaisuudessa pohtimaan uudelleen suhdettaan “viralliseen kirkkoon”. Todennäköisesti järjestöjen “oma toiminta” lisääntyy. Yksinkertaisesti siitä syystä, että seurakunnat eivät anna tilojaan käyttöön tai yhteistyö on teologisista syistä mahdotonta.

Toivon, että herätysliikkeissä ja kristillisissä järjestöissä on tilaa myös niille, jotka ovat eri syistä eronneet kirkon jäsenyydestä.

Kristillinen perhekonferenssi (eilen) oli lähetyspäivien päätapahtuma. Konferenssin yleisaihe”Hyvät lapset ne kasvavat” oli otettu eräästä virolaisesta lastenlaulusta. Minun päätöspuheenvuoroni oli “Entä jos minä en ole hyvä?”. Ja kristillinen ihmiskäsitys kertoo, että ihminen ei ole hyvä. Radikaalia on kuitenkin se, että Jumalan rakkaus kohdistuu juuri siihen, joka ei ole hyvä tehden siitä hyvää. Syntisestä tulee pyhä ja siitä, joka on ei-mitään tulee arvokas.

Rakkauden osoittaminen saa aikaan suurimmat muutokset.

Lähestyin siinä maailmanhistoriaa Jumalan leikkinä tai näytelmänä, jossa on selvä juoni. Juonena on Jumalan pelastusteko Kristuksessa ja sen täyttymys – jumalallisen näytelmän loppuhuipennus on taivassa.

Ja sinä olet osa tätä näytelmää. Halusit tai et! Ohjaajan (Jumalan) hyvä suunnitelma toteutuu elämässäsi kun turvaudut Jeesukseen pelastajanasi. Pääset pääosaan loistavassa loppuhuipennuksessa!

Syynä on Ruotsin kirkon viimeviikkoinen päätös ryhtyä vihkimään kirkollisesti homoseksuaalisia pareja. Gustavssonin mukaan Ruotsin kirkko on ryhtynyt toimimaan vastoin raamatullista ja klassista kristinuskoa. Hän toteaa myös, että jos kirkko alkaa siunaamaan jotain, mitä pidetään syntinä, asiaan on reagoitava.

Toivottavasti Suomen kirkko ei etene asiassa Ruotsin kirkon tavalla.

Gustavssonilta on ilmestynyt suomeksi kirja: “Mihin uskomme perustuu?” (Uusi tie).

Gustavssonin päätöksestä voi  lukea tarkemmat selvitykset ruotsiksi Dagen-lehdestä sekä täältä.

Päivät järjestettiin toista kertaa. Puolitoista vuotta sitten olin mukana järjestelykomiteassa sekä pidin päivillä lyhen esitelmän. Tänä vuonna sain kunnian pitää puheenvuoron kirkon lähetyskeskuksen koulutustoiminnasta.

Sunnuntai-aamuna annoin haastattelun kristillisen radio-aseman suoraan aamuohjelmaan. Syy oli se, että Viron ev.lut. kirkossa lokakuun viimeisenä sunnuntaina on ryhdytty viettämään lähetyssunnuntaita.  Iltapäiväksi lähdin ajamaan kohti Luoteis-Virossa sijaitsevaa Harju-Ristin seurakuntaa, jossa pidin jumalanpalveluksen (jumalanpalvelukset joka toinen sunnuntai kello 13.30) sekä puhuin kirkkokahveilla.

Sieltä oli puolen tunnin ajomatka Keilaan, jossa oli kirkon lähetyspäivien avajaiset. Ohjelma oli rakennettu Gospelkantaatti Teelised (vaeltajat) ympärille. Ennen kantaattia kävin vielä jakamassa viimeiset tapahtumakutsut  paikallisen tavaratalon pihalla!

Kaikenkaikkiaan oli kiva viikonloppu.