Tänään toimitalossamme kävi vieraana norjalainen Ole-Magnus Olafsrud. Hän on toiminut kauan kristillisen Navigaattorit -järjestön toiminnanjohtajana. Keskustelimme Viron ja Norjan kirkollisesta tilanteesta ja jaoimme iloja ja suruja.
Ole-Magnus kertoi minulle pessimisti sanan määritelmän:
“A pessimist is an experienced optimist“.
Pessimisti on siis elämää nähnyt optimisti! Tämä lienee Oscar Wilden määritelmä.
Kristitty on optimisti, sillä hän tietää miten historia päättyy. Voimme seurata aikaamme ja omaa elämäämme lopusta, ikuisuudesta ja taivaasta, katsottuna.
Se jos mikä muuttaa optimistiksi.
I believe in Christianity as I believe that the sun has risen: not only because I see it, but because by it I see everything else.
- C. S. Lewis -
Mitä uskontunnustukset sanovat joulun sanomasta – Jeesuksen syntymästä?
Apostolinen uskontunnustus
“Minä uskon….Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin…”
Nikaian uskontunnustus
“Me uskomme….Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin…”
Athanasioksen uskontunnustus
“Oikea oppi on tämä: Me uskomme ja tunnustamme, että meidän Herramme Jeesus Kristus on Jumalan Poika, Yhtä lailla Jumala ja ihminen:
Isän luonnosta ennen aikojenalkua syntyneenä hän on Jumala, äidin luonnosta ajassa syntyneenä hän on ihminen. Hän on täysi Jumala, ja täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ihmisruumiineen.”
Uskontunnustuksien sanoma
Kristillinen kirkko uskoo ja tunnustaa, että
-Jeesus on hedelmöittynyt Pyhästä Hengestä
-Jeesus on syntynyt neitsyt Mariasta (tapatuman suurin ihme ei ollut itse asiassa Jeesuksen syntyminen vaan hedelmöittyminen)
-Jeesuksen elämän alku ei ole hänen syntymisessään (eikä hedelmöittymisessään) vaan hän on ollut jo ennen aikojen alkua (“syntynyt Isästä”).
-Jeesus on Jumala
-erityisesti Athanasioksen tunnustuksessa pohditaan kolminaisuuden eri persoonien välisiä suhteita
-Jeesus on joulun tapahtumien vuoksi myös ihminen
-hän tuli maailmaan “meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden”. Jouluna meille syntyi pelastaja!
“Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.”
(Joh 1:14)
Taas on joulu lähestymässä. Eri puolilla keskustellaan Jeesuksen syntymään liittyvistä yksityiskohdista. Se kaikki on hyvää.
“Päivän tunnussana” on hartauskirja, jossa jokaiselle päivälle on kaksi raamatunkohtaa sekä yksi sitaatti joltakulta kristityltä. Tämän päivän “Päivän tunnussanassa” (ainakin saksankielisessä versiossa) todetaan:
“Wär’ Christus tausendmal in Bethlehem geboren, doch nicht in dir, du wärest ewiglich verloren.” (Johann Scheffler)
Vaikka Kristus olisi syntynyt Beetlehemissä tuhansia kertoja, mutta ei sinussa, olisit ikuisesti kadotettu.
Enkeli taivaan -virressä (8. säkeistö) lauletaan ja rukoillaan:
"Ah Herrani, mun Jeesuksein, tee asunnokses sydämein. Mua älä hylkää tuskassa, vaan vahvista ain uskossa."
Rovasti, evankelista Kalevi Lehtinen puhui hetki sitten Tallinnan Olevisten kirkossa pastoreille ja hengellisille johtajille. Puheensa alussa hän kysyi: mistä päin Raamattua löytyy lähetyskäsky? Matteuksen evankeliumin 28. luvussa. Näin vastataan usein; mutta vastaus on vain 20 prosenttisesti oikein. Kaikissa neljässä evankeliumissa ja myös apostolien tekojen alussa (1:8) mainitaan Kristuksen antama suuri tehtävä kristityille. Puhe perustui näihin eri tilanteissa annettujen käskyjen analysointiin.
Tässä muutamia ajatuksia Lehtiseltä (huom. ei sanasta sanaan. Mukana on varmaan myös minun tulkintaani sanotusta):
- Kristityllä ja opetuslapsella on ero. Kristittynä olemisessa korostuu asemamme: kuulumme Kristukselle. Kristitty pääsee taivaaseen. Opetuslapseudessa korostuu prosessi. Opetuslapsi kasvaa. Hän ei halua mennä taivaaseen yksi vaan viedä sinne paljon muita mukanaan.
- Tehkää kristityistä opetuslapsia!
- Jossain päin rukoillaan uutta helluntaita tai pyydetään, että Jumala lähettäisi Pyhän Hengen taivaasta maan päälle. Jumala kyllä ymmärtää, mitä tarkoitamme. Mutta emmehän me rukoile uutta joulua, pitkäperjantaita, pääsiäistä tai Kristuksen taivaaseenastumista. Pyhä Henki on jo annettu maan päälle ja uskoville.
- Jokaisella maailman ihmisellä on oikeus kuulla Kristuksesta tarpeeksi pelastuakseen.
- Kirkon alkuvaiheessa ei ollut kirjoja, kirkkoja, pastoreita (varsinkaan palkallisia), radiota, tv:tä, internettiä. Silti evankeliumi meni eteenpäin. Ihmiseltä ihmiselle. Jossain vaiheessa luotiin tarvittavat rakenteet kuin ihmisiä oli paljon, mutta tapahtui muutos: evankeliumista todistaminen annettiin palkallisten tehtäväksi. Olemme tämän menetelmän orjia tänään.
- Jeesus ei sanonut apostoleille: menkää kirkkoihin ja julistakaa siellä evankeliumia! Uudessa
testamentissa kukaan ei tullut uskoon kirkkorakennuksissa (niitähän ei ollut). - Jokaisella armeijalla tulee olla sairaala. Mutta armeija, joka on vain sairaaloiden verkosto ei toimi (joskus seurakuntaa on verrattu sairaalaan).
- Evankeliumin eteenpäinmeno on saatava taas kristittyjen tehtäväksi. Tämä tarvitsee suurta asennemuutosta.
- Suurin evankelioimisen ongelma ei ole voimavarojen puute vaan motivaation puute.
- Paholaisen suurin valhe kristityille: ihmiset eivät ole kiinnostuneita uskosta.
Kiitos Kaleville (ja Leenalle) opetuksesta. Illalla Kalevia on mahdollista kuulla myös Grace-konferenssissa, johon kokoontuu 3000 nuorenmielistä kuuntelijaa. Mukana on myös Oslo Gospel Choir ja Hillsong -seurakunnan muusikot. Lähden lasteni kanssa sinne.
Kalevin jälkeen puhui Ian Fisher Australian Hillsong – seurakunnasta. Hän kertoi lukeneensa viime aikoina kirjaa ensimmäisten vuosisatojen kristityistä marttyyreistä. Erityisesti häntä kosketti se, että kirjassa mainittiin heitä nimeltä: he ovat olleet todellisia ihmisiä, kuten sinä ja minä, ja päättäneet elää – ja tarvittaessa kuolla – Kristusta palvellen ja hänestä todistaen.
Aihe: usko
“Vapaa-ajattelijat ovat hartiavoimin yrittäneet kammeta suomalaisia irti kirkkonsa yhteydestä. Heille ihminen on vain satunnainen läjä ainetta ilman suunnitelmaa. Hajottaminen on helppoa, mutta mitä rakentavaa vapaa-ajattelijoilla on tarjottavana tilalle, vaikkapa Kauhajoella? Maksullinen hautapuhuja?”
Tässäpä tämä lyhyesti ja ytimekkäästi. Sitaatti on Pekka Särkiön tämänpäiväisesti blogista Kotimaa -lehdessä.
Aihe: Viro, evankeliointi, kirkko, lähetystyö, usko | Avainsanat: evankelioiminen, Billy Graham, Franklin Graham, BGEA, festival
Toivon festivaali järjestetään Tallinnassa 29.-31.5.2009. Järjestäjänä on Viron seurakunnat sekä Billy Graham Evangelistic Association (BGEA). Pääpuhujaksi tulee amerikkalaisen evankelistan Billy Grahamin poika Franklin Graham. Franklin Graham muuten piti ensimmäisen julkisen puheensa Tallinnassa Olevisten kirkossa vuonna 1984, kun hän oli isänsä kanssa vierailemassa Tallinnassa. Näin väittävät virolaiset ystäväni.
Eilen pidimme Viron kirkkojen johtajien kanssa kokousta, jossa päätettiin perustaa Festivaalia varten voittoa tavoittelematon järjestö. Minä olen yksi neljästä järjestön perustajasta. Järjestö kutsuu koolle hallituksen, joka hoitaa festivaalin käytännön asioiden järjestelemisen.
Tämä festivaali on kirkoille, myös omalle luterilaiselle kirkolleni, suuri mahdollisuus tuoda evankeliumin sanoma yleiseksi keskustelunaiheeksi. Nuo kolme kokouspäivää ovat vain jäävuoren huippu; varsinainen evankelioimistyö tapahtuu (jos tapahtuu…) muualla: seurakuntalaisten arkielämässä kodeissa, työpaikoilla ja harrastuksissa.
BGEA järjestön amerikkalainen edustaja sanoi, että festivaalin valmistustyössä kolme tärkeintä askelta ovat:
- 1. pray!
2. pray!
3. pray!
Eli rukoile, rukoile ja rukoile.
Luterilaisen kirkon osalta suurin haasteeni on saada Tallinnan seudun (ja koska Viro on niin pieni maa niin koko Viron) pastorit hankkeeseen mukaan. Tätä kautta siunaus leviää myös seurakuntiin: jäsenet voivat osallistua koulutustapahtumiin (evankelioimisen koulu) ja kutsua ystäviään festivaaliin. Uskon, että tapahtuman hyöty kirkolleni riippuu juuri siitä, miten innokkaasti seurakunnan lähtevät tapahtuman taakse. Uskon, että aktiivinen toiminta tuo mukanaan myös uusien jäsenten tulon seurakuntiin sekä vanhojen palaamisen takaisin seurakunnan ja Jumalan yhteyteen.
Itse en innostuisi järjestämään vain kolmen päivän kokoussarjaa. Mutta koska kyseessä on pitempi seurakuntia tukeva prosessi, jonka näkyvimpänä osana on festivaalitapahtuma toukokuussa, haluamme luterilaisena kirkkona olla aktiivisesti mukana.
Festivaalin etu on se, että se antaa kirkolle ja kristityille mahdollisuuden keskittyä evankeliumin dynaamiseen ja elämää muuttavaan ytimeen: Jeesukseen! Ja kutsua ihmisiä hänen seuraajikseen. Sitä vartenhan kirkko on maailmaan lähetetty.
Päätä särkee ja olo on huono. En jaksanut lähteä aamulla jumalanpalvelukseen. Sen sijaan surffasin telkkarikanavia.
God-TV -kanavalla amerikkalainen saarnaaja Joel Osteen piti oikein kivan puheen (joka välillä tuntui Valittujen Palojen artikkelilta tyyliin: olet tärkeä – arvosta itseäsi). Mielenkiintoinen kaveri amerikkalaiseksi saarnaajaksi, koska ei paljoa liikkunut, heilutellut käsiään ja kaiken lisäksi puhui ihan normaalilla äänellä! Kannatti katsoa. Saksan ZDF kanavalla tuli saksalainen jumalanpalvelus kello 10.30 meidän aikaamme.
Sairaana tuli muutenkin oltua telkkarin ääressä. Katsoin Formula 1 osakilpailun Belgian Spasta: Hamilton voitti. Räikkönen ja Kovalainen keskeyttivät. Virolaiset kommentaattorit manasivat Suomen huonoa menestystä.
Ja taas jumalisiin asioihin. Tämän sunnuntain Vanhan testamentin teksti Jobin kirjasta on ihana:
“Minä tiedän, että lunastajani elää.
Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.
Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina
ja lihani on riistetty irti,
minä saan nähdä Jumalan,
saan katsella häntä omin silmin,
ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo!
Tätä minun sydämeni kaipaa.”
Jumalan kansan jäsenet tietävät Lunastajansa elävän (Jeesus muuten nousi kolmantena päivänä kuolleista ja elää!). Elämän vaikeuksien keskellä tiedämme, että kerran saamme nähdä Jumalan! “Tätä minun sydämeni kaipaa”, kirjoitti Job.
Jumalan olemassaolo tuo tarkoituksen elämään – myös pimeimpään päivään ja raskaimpaan yöhön. Hänessä kannattaa riippua – ja levätä!
Saarnasin Tallinnan suurimmassa kirkossa rohkeudesta. Rohkeudesta elää kristittynä arkipäivässä, rohkeudesta puhua uskosta, rohkeudesta pitää kiinni meille ilmoitetusta kristinuskosta ja etiikasta sekä rohkeudesta unelmoida ja toimia, jotta Tallinna olisi täynnä Kristuksen tuntemista (unelmointi ilman toimimista on ajan hukkaa!)
Jumalanpalveluksen alussa lähetimme kaksi rohkeata lähetystyöntekijää Omskiin Länsi-Siperiaan: Liliann Keskinen (hän oli vielä Grünvald, kui oli seurakuntanuoreni Põltsamaan seurakunnassa kymmenen vuotta sitten) ja Hannu Keskinen. Ainoa ongelma on Venäjän vaikeutunut viisumitilanne. Rukoilethan, että jos he eivät saa Venäjälle viisumia/työlupaa Jumala aukaisisi oikean tien tämän jälkeen.
Jumalanpalveluksen jälkeen oli lähetysjuhla. Sen jälkeen suuntasin perheeni kanssa paikalliseen kebab-ravintolaan. Turkkilaista ruokaa pitää aina välillä saada!
Ystävä Luthersäätiön palvelukseen
Ystäväni ja entinen kolleegani Saksanvuosilta Martti Vaahtoranta asetettiin Luthersäätiön lähetysteologin virkaan.
Luthersäätiö kotisivulla on asiasta tällainen tiedote:
Pastori, TT Martti Vaahtoranta Luther-säätiön lähetysteologiksi
Juhlamessussa 10.8. rovasti Matti Väisänen avustajineen asetti Martti Vaahtorannan Luther-säätiön lähetysteologiksi. Vaahtoranta on aloittanut työnsä Luther-säätiössä elokuussa. Hän on toiminut pitkään Saksassa lähetystyössä ja tutkinut islamin asettamaa haastetta kristinuskolle lähetysteologian kannalta. Luther-säätiössä Vaahtorannan toimenkuvana on koordinoida säätiön jumalanpalvelusyhteisöjen lähetystyötä, jatkaa islamin tutkimustyötä sekä palvella teologisena opettajana ja asiantuntijana Suomessa ja ulkomailla.
Siunausta uusiin tehtäviisi Martti!
Hanila on pieni kunta Länsi-Virossa. Kunta, jonka kukoistuksen ajat ovat ilmeisesti jo takanapäin (anteeksi vain hanilalaiset!). Mutta virolaiseen tapaan kunnalla on niin pitkä kirjoitettu historia, että suomalaiset kunnat kalpenevat kateudesta.
Hanilan historiaa
‘Vuonna 1154 arabialainen tiedemies ja maantieteilijä al-Idrisi (1100-1166) laati maailmankartan, jossa mainitaan myös Anhel-niminen paikkakunta, jota kuvataan kauniiksi kaupungiksi. Se sijaitsee “Astland”-nimisessä maassa. Astlandissa on myös kaupunki Koluvan, pieni suuren linnoituksen kaltainen kaupunki, jonka asukkaat ovat maanviljelijöitä. Hanilan kunnan kotisivuilla todetaan, että Anhel on Hanila ja Koluvan Tallinna.
Liivinmaan kroonika -teos, joka kertoo Baltiaan suunnatuista ristiretkistä 1200-luvun alussa mainitsee saksalaisten tehneen ryöstöretkiä Länsi-Virossa ja myös Hanilassa 1218. Tämä on ensimmäinen varma maininta Hanilasta – siis 781 vuotta sitten.
Hanilan seurakunta
Konferenssi alkoi Hanilan kirkossa jumalanpalveluksella. Kirkossa oli lattia vain alttariosassa, kirkkosalissa oli penkit maalattian päällä. Hämmästyttävää oli, että kilometrin säteellä kirkosta ei ollut kuin muutama talo. Joskus täälläkin on kai ollut elämää. Tilastojen mukaan seurakunnassa ei ollut vuonna 2007 yhtään kastetta, konfirmaatiota eikä avioliittoon vihkimistä. Oli kuitenkin 7 hautaustoimitusta, kotikäyntejä tehtiin 3. Lapsityössä osallistuvia lapsia oli 0 (nolla), nuorisotyössä mukana olevia nuoria 0 (nolla), rippikoululaisia 0 (nolla), musiikkitoimintaan osallistui 1 ihminen. Kirkon tilastoihin tuo valoa se, että pappi piti koulussa 32 uskontotuntia, joihin osallistui 31 oppilasta.
Jäsenmaksunsa maksavia jäseniä tässä luterilaisessa seurakunnassa on 37 (kaikkiaan seurakunta arvio jäsenmääräkseen 100). Vuoden aikana pidettiin 47 jumalanpalvelusta. Keskimääräinen jumalanpalveluksissa kävijöiden määrä oli 14. Eli melkein kolmannes seurakuntalaisista kävi jumalanpalveluksissa!!
Konferenssi
Puhuttiin tarkkaan Hanilan historiasta ja erityisesti 1200-luvun myllerryksistä Virossa, kun virolaiset, kirkko sekä ritarikunnat kamppailivat vallasta.
Paikallinen pastori puhui Paavalista (koska oli apostoli Paavalin muistopäivä ja kirkko on pyhitetty hänen nimelleen).
Minut pyydettiin puhumaan islamin ja kristinuskon suhteista. Kerroin islamin leviämisestä Euroopassa (pääasiassa siirtolaisten vaikutusta) ja sekä kristinuskon ja islamin suurimmista eroista. Näitä eroja ovat mm. käsitys siitä millainen Jumala on, käsitys Jeesuksesta sekä vastaus kysymykseen, miten ihminen pelastuu ja pääsee taivaaseen (kristinusko) tai paratiisiin (islam).
Islam ei ole pelastustie. Jumala itse valitsi aivan toisenlaisen tavan tuoda pelastus ihmisille: Jumala tuli Jeesuksessa maailmaan, kuoli ristillä, nousi kuolleista ja tulee kerran tuomitsemaan maailman. Hän on ainoa tie Jumalan luokse. Usko Jeesukseen pelastaa. Tätä kristinuskon ydinsanomaa islam ei voi hyväksyä. Ja tästä kristinusko ei voi luopua. Jos se luopuu se onkin jo islamia.
Islamissa ihmisen pelastus riippuu ihmisen teoista ja ansioista sekä lopulta Allahin päätöksestä tuomiopäivänä. Kukaan ei voi olla varma siitä, miten hänen käy.
Kristinusko puhuu pelastusvarmuudesta: jokainen, maailman syntisinkin ihminen, joka turvautuu Jeesukseen pelastuu. Ei omien tekojensa tähden vaan Jeesuksen tähden. Siksi Johannes kirjoittaa, että Jeesukseen uskova “tietää” saavansa ikuisen elämän (1 Joh 5). Se on varmaa! Sillä Jeesuksen työ on varmaa!
