Perjantaina oli pakko käydä Suomessa. Päätin ajaa samalla lasten kanssa viikonlopun viettoon Jyväskylään. Lapset viettivät viikonlopun serkkujensa kanssa (kiitos teille ja vanhemmillenne!) ja minä pakenin Palokan “piilopirttiin”. Kaksi peräkkäistä vapaapäivää, joista toinen meni kyllä matkustamisen merkeissä teki hyvää! Tällaisia on liian harvoin.

Äskettäisen muuton merkkejä näkyy vielä siinä, että osa vaatekaapeista on vielä kokoamatta. Kaikki tavarat eivät ole löytäneet vielä paikkaansa.

Viime vuosi on ollut minulle rankka (muutto Saksasta Viroon, vanhasta työstä luopuminen ja uuteen perehtyminen (tässä muuttokriisissä hyppäsin liian varhain liian vastuunalaiseen työhön), repaleinen kesäloma, kesälomalta palattua huomattu kosteusvaurio, uuden asunnon etsiminen, mutto), mutta putken päässä valo ei ole sammunut. Toivoa on!

Kiitos teille, jotka olette tukeneet työtämme taloudellisesti Suomen ev.lut. Kansanlähetyksen (Etelä-Pohjanmaan ev.lut. Kansanlähetys ja Keski-Suomen ev.lut. Kansanlähetys) kautta ja nimikkoseurakuntiemme kautta (Jyväskylän maaseurakunta, Konnevesi, Soini, Suolahti ja Ähtäri).

Ja kiitos teille, jotka jatkuvasti rukoilette puolestamme! Jumala kuulee rukouksemme ja vastaa niihin niinkuin parhaaksi näkee.

Viron ev.lut. kirkon lähetyspäivät jatkuivat Valgan kaupungissa. Kello 10 oli ohjelmassa kulkue helluntaikirkon ja katolisen kirkon vierestä kohti kulttuuritaloa. Yhdeltätoista oli kirkkotorin avajaiset Kulttuuritalolla. Kristilliset järjestöt ja seurakunnat esittelivät siellä työtään. Samaan aikaan lapsille oli omaa ohjelmaa (lauluja, leikkejä, sählyä, kasvomaalausta, legoilla leikkimistä, raamattutuokioita jne jne).

Kello 14 oli pääjuhla – Andreaksen messu. Tarkoituksena oli ottaa esikuvaksi tämä apostoli, joka mainitaan Uudessa testamentissa kolmeen otteeseen – ja aina hän oli tuomassa jotakuta Jeesuksen luokse!

Minä olin liturgi. Kaikki Valgan papit ja pastorit eri kirkoista osallistuivat jumalanpalveluksen toteuttamiseen (rukousosassa). Tätä yhteistyötä auttoi myös se, että viikko sitten lähetyspäiviemme avausjumalanpalveluksissa papit pyysivät toisiltaan anteeksi joskus menneinä vuosina ollutta vihaa ja kaunaa seurakuntien välillä.

Arkkipiispa Põder saarnasi. Ja saarnasi voimallisesti! Hän totesi, että kun ihminen on löytänyt jotain arvokasta, hän ei malta pitää sitä itsellään; siitä on kerrottava heti muille. Näin teki myös Andreas, joka löydettyään Messiaan, Jeesuksen, toi myös veljensä Jeesuksen luo. Põder kehoitti kristittyjä toimimaan samalla tavalla. Kaiken kaikkiaan loistava saarna. On helppoa toimia kirkon lähetys- ja evankelioimistyöstä vastaavana henkilönä kun arkkipiispana on niin lähetysmielinen piispa kuin Andres Põder!

Illalla ohjelmassa oli vielä musikaali “Nunnad hoos” (nunnat liikkeellä). Maallinen projekti palveli hyvin myös evankeliumin julistamisen välineenä. Ehkä olisi voinut alussa vielä todeta katsojille, joista suurin osa oli ei-vielä-kristittyjä, että tämäkin ohjelma on osa kirkon lähetyspäivistä. Kaikki eivät sitä ehkä tajunneet…

Lähetyspäivien teemana on ollut “Piirit on lahti” (Rajat ovat auki). Se viittaa siihen, että tässä Viron ja Latvian välisessä rajakaupungissa on poistettu rajatarkastukset. Jeesus poisti rajat myös ihmisen ja Jumalan väliltä – nyt jokainen, joka haluaa voi tulla Jumalan luokse. Lähetyspäivien aikana olemme poistaneet myös rajoja eri kirkkokuntien väliltä. On ollut hienoa nähdä, miten luottamus ja rakkaus eri seurakuntien pastoreiden välillä on syntynyt ja kasvanut.

Me olemme Valgassa työmme tehneet. Paikalliset uskovat jäävät. Jospa tästä tapahtumasta kasvaisi hyvää hedelmää ja uusia “suuria” tapahtumia, joiden tarkoituksena on kertoa Jumalan suurista teoista Jeesuksessa.

Työtä on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis, että Herra lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.

Aamu valkeni Viron ja Latvian rajakaupungissa Valgassa viileänä. Ilman aamupalaa ajoimme mordvalaisen Aleksein kanssa Tartoon. Ensin vein Aleksein Tarton Paavalin seurakunnan yhteydessä olevaan kirjakauppaan ja itse menin Eesti Raadion studioon äänittämään radiohaastattelua, joka tulee sunnuntaina ulos Viron pääkanavalla (sillä puheohjelmien pääkanavalla Vikerraadiolla). Puhuimme lähetystyöstä ja kirkon työstä Virossa.

Kävimme Tartossa syömässä seljankaa ja toisessa paikassa juomassa kakkukahvit. Neljäksi oli ehdittävä takaisin Valgaan, jossa oli sovittu haastattelu kristilliseen “Kuuluttaja” -lehteen. Illan juhlahetki oli virolaisen kristillisen nuorisobändin Cruxin konsertti Valgan kulttuuritalolla. Kävin kuuntelemassa tuttuja lauluja aina välillä, kun samaan aikaan järjestelin huomista kirkkotoria lähetyspäivien päätapahtumaa varten.

Ja osallistuinpa jossain välissä myös katolisessa kirkossa iltarukoukseen, vesperiin. Se oli toteutettu sistersiläisen tradition mukaiseksi. Kylmässä kirkossa kuulijoilla tuntui olevan vähän vaikeaa seurata latinankielistä laulua ja liturgiaa. Monikaan ei ymmärtänyt tuon puolen tunnin aikana sanaakaan siitä, mitä neljä esilaulajaa lauloivat.

Vuonna 1098 sistersiläinen sääntökunta on ollut merkittävä evankeliumin levittämisessä Virossa. Sinnekin he ovat aikoinaan perustaneet myös monta luostaria.

Kaikesta huolimatta illalla minut valtasi suuri kiitollisuus siitä, että olen saanut lapsuudesa asti kuulla evankeliumia suomeksi, ja että ymmärrän sen mitä kirkossa lauletaan ja puhutaan. Kirkossa istuessani pohdin Martti Lutherin elämänvaiheita ja ymmärsin taas, miten tärkeän taistelun hän suoritti sen puolesta, että ihmiset voisivat selkokielellä, omalla äidinkielellä, kuulla Jumalan sanaa. Tosi hienoa!

Illalla (työpäivän päätteeksi) matkustin Tallinnasta luterilaisen kirkon lähetyspäiville Valgaan. Jo tunnin ajon jälkeen väsymys ja uni alkoivat painaa päälle; tämä siitä huolimatta että matkakumppaniksi oli mordvalainen pastori Aleksei Aljoshkin.

Pysähdyimme Paiden Statoil –huoltoasemalla tankkaamaan iseämme. Tein heräteostoksen – elämäni ensimmäisen Red Bull –energiajuoman. Ajattelin, että tämä pitäisi väsymyksen loitolla. Ja se tepsi. Viimeiset kaksi ja puolituntia ei väsyttänyt! Innostuimme Aleksein kanssa puhumaan viron, moksan ja ersän kielien yhteneväisyyksistä, mordvan kielipolitiikasta sekä lähetystyön tarpeellisuudesta. Nyt illalla kun tätä kirjoittelen on kyllä sellainen tunne, että on tullut juotua kahvia liikaa (en ole juonut tänään kuppiakaan). Energiajuoman kofeiini tekee olon huonoksi.

Internetissä on viime päivinä ilmestynyt neljä minua koskevaa juttua:
-kirjoittamani Eesti kirik –lehden pääkirjoitus
-arkkipiispan ja minun kutsu viettämään lähetyspyhää
-haastateluni “Meie kirik“-verkkolehdessä
-kirjoitukseni “M-failid” -lehdessä (sivut 3-4).

Kaikissa on sama sanoma: tarvitsemme kirkoissamme hengellista uudistusta. Tarvitsemme myös uutta näkyä Erinomaisen Sanoman julistamisessa.

Jos Jumala antaa vielä hengellisen herätyksen ja uudistumisen ajan kirkkoon, se tulee uskoakseni tapahtumaan koko Jumalan kansan kansanliikkeen ansoista. Kaikkia kristittyjä tarvitaan lähetyskäskyn toteuttamiseen. On aika nousta ja päästää valloittava ja pelastava sana Kristuksesta kaikkien ulottuville, jotta he ymmärtäisivät sen, uskoisivat siihen ja pelastuisivat.

Viikon aikana olen kuullut joidenkin Viron ev.lut. kirkon pappien toteavan, että kirkkomme olisi lopetettava kaikenlainen yhteistyö Suomen ev.lut. kirkon kanssa.  Syynä on se, että Suomen kirkossa käytännössä hyväksytään homoparien vihkiminen. Kommenteista päätellen en ihmettelisi, vaikka asiaa käsiteltäisiin kohta kirkolliskokouksessa. Itselleni se toisi tietysti vaikeuksia – voisinko Suomen kirkon pappina vielä toimia Viron kirkon palveluksessa (Kiitos Espoon hiippakunta!).

Eli otsikossa mainittu (vielä tekaistu) väite saattaa tulevaisuudessa hyvinkin pitää paikkaansa. Lähettiväthän Baltian luterilaiset kirkot yli vuosi sitten nootin Ruotsin luterilaiselle kirkolle, jossa uhkasivat yhteistyön lopettamisella. Syynä oli homoparien vihkiminen Ruotsissa.

Tuskin ortodoksikirkkokaan katsoo hyvin mielin luterilaisen kirkkomme homoparien vihkimystä. Kirkkomme ajaa itsensä ekumeeniseen pimentoon. Onneksi on Ruotsin kirkko, jonka kanssa voidaan kävellä käsi kädessä – mutta minne?

Valgan matka on ohi (saarnat adventisti- ja helluntaikirkossa sekä koulutustapahtuma luterilaisessa seurakuntatalossa). Tänään tapasimme eri seurakuntien pastoreita viimeisessä Valgan lähetyspäiviä koskevassa neuvottelussa.

Ajoin Kipan kanssa Valgasta Tallinnaan. Matkalla kuulimme kristillisen radioaseman Pereraadion kautta Lähetyskeskuksemme ensimmäisen ohjelman. Olen iloinen hyvin tehdystä ohjelmasta sekä ylpeä loistavasta työtiimistämme, joka pystyi tuollaiseen urotekoon (kiitos erityisesti Gealle ja Piretille).

Iltaa vietän kotona. Katselin perheen kanssa Saksan RTL kanavalta Wer wird Millionär? -ohjelmaa. Muut ovat jo nukkumassa, mutta itse en saa vielä unta… Aamulla kahdeksalta tulee remonttimies rakentamaan vaatekaappia.

…istuin Raatihuoneen torilla eräässä kuppilassa yhdessä SELK:n (Selbständige Evangelisch-Lutherische Kirche, Saksan itsenäinen luterilainen kirkko) Heidelbergin ja Mannheimin pastorin herra Heicken ja hänen rouvansa kanssa.

Aiemmin kierreltiin kauniissa säässä Tallinnan vanhan kaupungin nähtävyyksiä ja sitten istuimme iltapalalle. Muistelimme menneitä aikoja Saksassa, sitä että viimeksi tapasimme 14 kuukautta sitten Mannheimin kirkkopäivillä. Puhuimme Suomen ja Viron luterilaisista kirkoista, niiden iloista ja ongelmista. Sekä tämän pienen SELK kirkkokunnan (jäsenmäärä alle 40 000) nykypäivästä. Ei se elämä näytä näissä pienissä tunnustuksellisissa seurakunnissakaan helppoa olevan!

Yölaulujuhlat tänään Tallinnassa
Nyt juuri on menossa Tallinnan laululavalla öiset laulujuhlat – öölaulupidu. Teemana on Märkamiseaeg (huomaamisen aika; sanaleikki: märkaminen – huomaaminen ja ärkamine – heräämine – Viro laulettiin vapaaksi parikymmentä vuotta sitten, silloin oli heräämisen aika eli ärkamine). Laulujuhlien johtaja sanoi radiossa, että nyt olemme vapaa kansa. Nyt pitää keskittyä siihen, että huomaamme hyvät asiat ympärillämme: mm. puolison ja lapset.

Laululavalle kokoontuu odotusten mukaan noin 100 000 innokasta laulajaa. Kuvia tästä tapahtumasta löytyy mm. sanomalehti Postimees kotisivuilla. Tästä pääset katselemaan.

Ja huomenna vietämme Viron taasitsenäisyyspäivää!

Ja tänään vietimme kultamitalijuhlia, sillä Gerd Kanter voitti Pekingissä kiekonheiton kultamitalin!