Viron ev.lut. kirkon lähetyspäivät 2009 ovat historiaa. Päivät alkoivat viime sunnuntaina Lähetyskeskuksemme kuoron Gospelkantaatti esityksellä. Viikon aikana Länsi-Harjun rovastikunnan eri seurakunnissa oli toimintaa aikuisille ja lapsille.
Kristillinen perhekonferenssi (eilen) oli lähetyspäivien päätapahtuma. Konferenssin yleisaihe”Hyvät lapset ne kasvavat” oli otettu eräästä virolaisesta lastenlaulusta. Minun päätöspuheenvuoroni oli “Entä jos minä en ole hyvä?”. Ja kristillinen ihmiskäsitys kertoo, että ihminen ei ole hyvä. Radikaalia on kuitenkin se, että Jumalan rakkaus kohdistuu juuri siihen, joka ei ole hyvä tehden siitä hyvää. Syntisestä tulee pyhä ja siitä, joka on ei-mitään tulee arvokas.
Rakkauden osoittaminen saa aikaan suurimmat muutokset.
Aihe: Tapahtumia, lähetystyö | Avainsanat: kirkko, kirkkoneuvosto, lähetyspyhä
Viikonloppuna Viron ev.lut. kirkko järjesti Pärnun lähellä kirkkoneuvostojen puheenjohtajille neuvottelupäivät. Suomen ev.lut. kirkossa kirkkoneuvoston puheenjohtajana toimii kirkkoherra; Virossa joku seurakuntalaisista.
Päivät järjestettiin toista kertaa. Puolitoista vuotta sitten olin mukana järjestelykomiteassa sekä pidin päivillä lyhen esitelmän. Tänä vuonna sain kunnian pitää puheenvuoron kirkon lähetyskeskuksen koulutustoiminnasta.
Sunnuntai-aamuna annoin haastattelun kristillisen radio-aseman suoraan aamuohjelmaan. Syy oli se, että Viron ev.lut. kirkossa lokakuun viimeisenä sunnuntaina on ryhdytty viettämään lähetyssunnuntaita. Iltapäiväksi lähdin ajamaan kohti Luoteis-Virossa sijaitsevaa Harju-Ristin seurakuntaa, jossa pidin jumalanpalveluksen (jumalanpalvelukset joka toinen sunnuntai kello 13.30) sekä puhuin kirkkokahveilla.
Sieltä oli puolen tunnin ajomatka Keilaan, jossa oli kirkon lähetyspäivien avajaiset. Ohjelma oli rakennettu Gospelkantaatti Teelised (vaeltajat) ympärille. Ennen kantaattia kävin vielä jakamassa viimeiset tapahtumakutsut paikallisen tavaratalon pihalla!
Kaikenkaikkiaan oli kiva viikonloppu.
Aihe: Tapahtumia | Avainsanat: ammatillisuus, henkilökemia, JET-koulutus, työpaikka, työyhteisö
Selitykset, joiden mukaan ongelmat työpaikalla johtuvat henkilökemiaongelmista pitäisi lailla kieltää!
Tällainen ajatus esitettiin koulutuspäivässä, johon osallistuin. Lisäksi todettiin mm.
- Työntekijöiden on muistettava, että töissä ollaan yhteisiä projekteja varten. Se ei ole perhe- ja parisuhteiden terapiahoitola.
- Toimiva tiimi osaa käsitellä työalaisia ongelmia ilman että ne vaikuttavat ihmissuhteisiin.
- Työssä tulee aina kriittisiä tilanteita. Ratkaise niitä ilman että mennään henkilökohtaisuuksiin (varo kriisitilanteissa menemästä työntekijöiden henkilökohtaisten asioiden tai persoonan käsittelyyn).
- “Henkilökemiaongelmat” ovat normaali tilanne. Tulee nousta kemioiden yläpuolelle. Eli ammatillisuus kunniaan.
- Työtovereiden ei tarvitse tykätä toisistaan. Silti tulee tehdä työtä yhdessä.
- Hyvä työyhteisö ei rakennu niin, että kaikki ovat hyviä kavereita, vaan että toimitaan ammatillisesti.
- Jos työpaikasta pyritään luomaan kaveripiiri, tämä voi vaikeuttaa asioiden käsittelyä ja negatiivisen palautteen antamista. Koska pelätään, että ystävyys kärsii.
- Jos työpaikalla ilmenee “henkilökemiaongelmia” tulee keskittyä siihen, miten erimielisyyksiä hoidetaan.
- Työyhteisö, jossa on menty siihen, että ruoditaan toisten motiiveja tai persoonaa, on huonossa tilanteessa.
Olennaisinta on siis nostaa työpaikolla ammatillisuus kunniaan.
Aihe: Tapahtumia | Avainsanat: esimies, ongelmatilanteet, työpaikka, työuupumus, työyhteisö
Osallistuin koulutuspäivään “Muutos- ja ongelmatilanteet esimiestyön haasteena”. Luennoitsijana oli organisaatiopsykologi Pekka Järvinen.
Luennoitsijana Järvinen oli hyvä. Sanoma oli kohdallaan ja sen omaksumista auttoi puhujan monet esimerkit ja positiivinen humoristinen asenne. Tuskin oli ensimmäinen kerta kun puhuja puhui tästä aiheesta. Puhetaidosta antaisin arvosanan kiitettävä!
Entä sisältö? Sitä oli niin paljon, että listaan tähän vain muutamia ajatuksia:
- organisaation ohjaaminen ja oman ammattitaitonsa kehittäminen on paljon helpompaa kuin ihmisten ohjaaminen
- monet ongelmat johtuvat positiivisen ja korjaavan palautteen puutteesta
- työpaikoilla perustehtävä unohtuu helposti, ja sen sijaan tehdään jotain muuta. Esimiehen on muistutettava jatkuvasti perustehtävästä ja johtaa sen mukaiseen toimintaan
- “Toi kaveri ei hoida hommiaan”. Älä tee ihmisestä syntipukkia. Tekemättömyys saattaa johtua esimerkiksi siitä, että kyseinen henkilö ei tiedä kaikkia työtehtäviään. Keskustelu ja palaute on tärkeää.
- johtajan on muistutettava JATKUVASTI yhteisistä pelisäännöistä.
- työssä on pyrittävä ammatillisuuteen. Työ- ja ihmissuhteet on pidettävä erillään.
- töissä ollaan tekemässä töitä!
- liian usein hyvistä asiantuntijoista tehdään johtajia. Tuloksena on se, että on menetetty hyvä asiantuntija ja saatu huono johtaja.
- ennen johtamisessa korostettiin auktoritaarisuutta, sitten itseohjautuvuutta. Tämä itseohjautuvuus tuotiin myös koteihin ja kouluihin, mutta se ei toiminut. Lapset, oppilaat ja myös alaiset tarvitsevat rajoja. Esimiehen tulee tehdä työtä kahden ääripään välillä: tilanteesta riippuen häneen tulee olla jämäkkä käskijä tai ymmärtävä kuuntelija. Kumpaa sinun pitää kehittää enemmän? Pystytkö puuttumaan epäkohtiin?
- Järvinen: “90 % tehottomuudesta, työyhteisöjen huonosta ilmapiiristä, motivaatiosta jne. johtuu rakenteellista ongelmista ja 10 % ihmisistä.”
- yksi modernin johtamisen pelisääntö: esimies asettaa joukkonsa kanssa perustehtävän (kehikon) ja sitten lupaa toimia kehikon sisällä luovasti.
Muutoksista työpaikalla:
- muutos on aina ristiriitatilanne
- Järvinen: “Tottumus vaikuttaa rokotteen tavoin. Se tekee immuuniksi muutoksille.”
- monella työpaikalla muutos voidaan suorittaa vain PAKON kautta
- Jos suunniteltu muutos ei tuo vastarintaa tai kysymyksiä, todellisuudessa muutosta ei ole tapahtunut. Jos se tuo mukanaan kritiikkiä ja kysymyksiä, esimies voi onnitella itsään: muutosta tapahtuu
- jos muutosta ei voida perustella (mitä hyötyä ja miksi) ihmiset eivät lähde siihen mukaan. Syntyy huhuja (kuten aina kun faktoja ei ole tarjolla)
- muutoksissa ongelmana on esimiehen väsähtäminen; hän ei jaksa viedä muutosta loppuun. Siksi esimies tarvitsee koko organisaation tuen.
- muutoksia tulee käsitellä: mitä kysymyksiä ja pelkoja muutos herättää? Mitä mahdollisuuksia muutokseen sisältyy? Miten muutos toteutetaan, jotta juuri hyvät puolet toteutuvat?
Työyhteisön ongelmatilanteet:
- jaetaan yksilölähtöisiin (10%) ja rakenteista johtuviin (90 %).
- yksilölähtöisiä ovat mm. alkoholi- ja huumeongelmat, elämänkriisit, mielenterveysongelmat, tehtävien laiminlyönti, arkiuupumus
- rakenteista johtuvia ovat mm. muutos- ja kriistitilanteet, työntekijöiden välisest ristiriidat, ilmapiiri- ja kiusaamisongelmat, syntipukkidraamat, työuupumus
- esimies ei voi yksilölähtöisille ongelmille juuri mitään
- miksi ongelmiin ei tartuta? Syitä on monia mm. ei ole tarpeeksi todistusaineistoa, pelko, kiltteys, tarttuja saa nipottajan maineen, johtajuuden epävarmuus
- oletko arkiuupunut tai työuupunut? Liian usein arkiuupumusta pidetään työstä johtuvana uupumuksena
Kirjoitan vielä toisen tekstin teemalla “Henkilökemiaongelma työpaikalla”.
Olin tänään saarnaamassa jumalanpalveluksissa Raplassa ja Järvakandissa. Raplan luterilainen kirkko on uudistettu todella upeaan kuntoon. Jumalanpalveluksen jälkeen alkoi syksyn rippikouluryhmä, jonka konfirmaatio on joulukuussa. Ensimmäisillä kerralla oli kokoontunut 12 rippikoululaista. Ikähaitari oli noin 20-30 vuotta. Kahdestatoista rippikoululaisesta oli aiemmin kastettu kaksi. Puhuin heille uskontojen yhtäläisyyksistä ja eroista sekä siitä, miksi uskon, että Jumala on ilmoittanut itsensä Jeesuksessa. Vain hänen kauttaan ja häneen uskoen löydämme pelastuksen ja yhteyden Jumalaan.
Raplassa rippikoulussa aloitettiin uusi tapa: jokainen rippikoululainen saa seurakunnan puolesta ystävän, tukijan, joka on rippikoululaisen mentorina. Hienoa oli kuulla, kun kaksi-kolme vuotta sitten rippikoulussa käyneet kertoivat, miten rippikoulun aikana löysivät uskon Kristukseen! Jospa nykyiset rippikoululaiset kertoisivat parin vuoden päästä saman uusille rippikoululaisille.
Raplasta ajoin pikaisesti Järvakandiin. Siellä saarnasin suunnilleen saman saarnan kuin Raplassa (Matt. 6:19-24). Teemana oli rikkauksien keruu taivaaseen! Jumalanpalveluksen jälkeen jatkettiin lähetystilaisuudella. Ihmisiä kiinnosti erityisesti kristinukson ja islamin eroavaisuudet.
Kiitollisuuteni kasvoi taas sen vuoksi, että olen kristitty ja olen löytänyt tien Jumalan yhteyteen Kristuksen kautta.
Aihe: Tapahtumia, kristityn elämä, lähetyssaarnaaja, lähetystyö | Avainsanat: alfakurssi, lepo, maallikkous
Tulin juuri alfa-kurssin koulutuspäivästä Tallinnan Viimsistä. Pastori Janek Pallase oli kutsunut yhteen alfakursseista kiinnostuneita ihmisiä eri kirkoista. Meitä luterilaisia oli paikalla ainakin neljä pastoria.
Pystyin osallistumaan vain viimeiseen tilaisuuteen, jossa minulla oli myös puheenvuoro. Totesin muun muassa, että kristillinen opetus on ollut yksi tärkeimmistä lähetystyön muodoista luterilaisessa kirkossa. Luther kirjoittaa Ison katekismuksen johdannossa siitä, että hän on seurakuntavierailuja tehdessä huomannut tavallisen kansan olevan täysin tietämätön uskon perusasioista. Luther näki vastauksesi pienryhmät! Perheen pään oli opetettava perhekuntalaisille katekismuksen avulla uskon perusasiat.
Meidän aikanamme – varsinkin Virossa – on samanlainen tilanne. Alfa-kurssi on yksi hyvä mahdollisuus lähetystehtävän toteuttamiseksi Virossa. Alfan hienoja puolia on, että siinä keskitytään kristinuskon ydinasioihin, yhteisöllisyys toteutuu keskusteluissa ja ruokapuolikin on hoidettu. Hienoa, että kolleega Jukka R. on ensimmäisten joukossa aloittamassa kurssia Viron luterilaisessa kirkossa.
Saarna: älkää tehkö seurakunnassa yhtään mitään
Alfakurssin loppupuheenvuoro oli pastori Raido Oraksella. Hän totesi Kristuksen sanoneen: tulkaa minun työköni kaikki työn ja kuormien uuvuttamat ja minä annan teille levon. Jostain syystä monissa seurakunnissa näille levon saaneille annetaan suuria taakkoja kannettaviksi (tehtäviä, vastuita, velvollisuuksia jne jne).
Oras kehotti olla muutaman kuukauden tekemättä seurakunnassa yhtään mitään! Lisäksi hän varotti siitä, että teemme tehtäviä, jotka kuuluvat Jumalalle. Kannattaa ottaa levollisesti ja seurata mitä Jumala tekee – ja osallistua siihen. Monin hienoin sanoin ja esimerkein Oras kehotti aktiivisia seurakuntalaisia lepoon ja hiljaisuuteen. Se joka itse haluaa muuttaa mailmaa, vain väsyy ja pettyy. Papit ovat kauheimpia suorittajia; heidän pitäisi vain olla ihmisten tavoitettavaissa esimerkiksi työhuoneessaan. Ihmiset tarvitsevat kuuntelijaa. Aika radikaaleja neuvoja tältä vapaakirkon papilta. Tuo saarna pitäisi kuulla uudestaan!
Aihe: Henkilökohtainen, Tapahtumia, kansanlähetys | Avainsanat: kansanlähetys, Kansanlähetyspäivät, SEKL
Kävin sitten Kansanlähetyspäivillä Kouvolassa 3.-5.7.
Päivien aikana suuri osa ajasta meni työntekoon sekä ruokahuollon järjestämiseen. Olin isäntänä raiteessa (eli kanavassa), jossa Tapio Puolimatka puhui teemanaan Usko, tiede ja ajattelu. Lisäksi päivystin Lähetysnäyttelyssä, saarnasin sunnuntai-aamuna Myllykosken kirkossa. Varsinkin lauantai-iltana jalkoja särki aivan mielettömästi.
Hienoin hetki oli kun olimme jälleen siunattavina lähetystyöhön uudelle työkaudelle. Ensimmäisen kerran meidät lähetettiin Jyväskylän kansanlähetyspäivillä viisitoista vuotta sitten.
Oli hienoa nähdä lukuisia tuttuja. Monet teistä olin valitettavasti jo unohtanut – olisi pitänyt vain rohkeasti kysyä, että missä me olemmekaan tavanneet. Mutta en kehdannut. Olemme asuneet liian monessa maassa ja liian monella paikkakunnalla Suomessakin sekä liikkuneet liian monissa paikoissa, että muistaisimme teidät kaikki! Valitettavasti. Mutta olen iloinen, että vuosien varrella olen saanut niin paljon tuttuja ja ystäviä!
Tulkaa aina vaan tervehtimään, ja kertokaa vielä varmuuden vuoksi nimenne ja joku vinkki, mistä muistan teidät!
Aihe: Tapahtumia
Toivon Festivaali järjestettiin Tallinnan suurimassa hallissa, Saku Suurhallissa. Sinne mahtui noin 8000 ihmistä istumaan. Lisäksi hallin ulkopuolelle oli pystytetty teltta, jossa oli kaksituhatta istumapaikka ja suuren suuri kuvaruutu, josta sai seurata, mitä hallissa tapahtuu.
Billy Grahamin evankelioimisjärjestön edustaja sanoi, että he eivät ole ennen järjestäneet Festivaalia näin pienessä salissa. Pitäneeköhän paikaansa?
Joka tapauksessa Festivaalin neljään tilaisuuteen osallistui yli 30 000 henkeä. Saarnan jälkeen kutsuttiin eteen niitä, jotka haluavat tulla uskoon tai uudistaa suhteensa Jumalaan. Ihmisiä tuli yhteensä noin 1500, joista yli tuhat ilmoitti eteentulonsa syyksi halun tulla uskoon.
*
Näköjään satoa pitää myös korjata. Joku sanoi, että me kristityt olemme hyviä kylvämään, mutta huonoja leikkaamaan eli ohjaamaan ihmisiä Jumalan tuntemiseen. Suomessa sanan siementä on kylvetty reilusti ja kauan.
Ehkä olisi aika kehittää myös näitä sadonkorjuun kykyjä.
Sellainen peltomies, joka vain kylvää, muttei syksyllä halua leikata on muuten täyshullu! Peltomies kylvää toivossa, että siemenestä syntyy viljaa, jota kohta saadaan leikata.
Aihe: Tapahtumia | Avainsanat: jumalanpalvelus, Lootuse festival, Toivon Festivaali
Uskon ilmaisutavat muuttuvat. Tallinnan Toivon Festivaalissa nuoret iloitsivat ohjelmasta koko olemuksellaan. He taputtivat, hyppivät, tömistelivät jalkojaan, nostivat käsiään, yrittivät tulla musiikin aikana eteen iloitsemaan, mutta turvamiehet estivät. He iloitsivat ohjelmasta – erityisesti Michael W. Smithin musiikista.
Tarjoammeko me luterilaiset kirkoissamme jotain vastaavaa. Vai onko se edes tarpeellista? Joka tapauksessa se sukupolvi jota erityisen paljon sunnuntaiaamun jumalanpalveluksissamme ei käy, tuntui iloitsevan Festivaalin iltaohjelmissa. Ja ennen kaikkea he vastasivat evankeliumin kutsuun.
Aihe: Tapahtumia, evankeliointi, kristinusko | Avainsanat: evankelioiminen, evankeliointi, evankeliumi, julistus, kirkko, Lootuse festival, saarna, saarnaaminen, Toivon Festivaali
Skotlantilainen filosofi David Hume meni kuuntelemaan kun saarnaaja George Whitefield kutsui ihmisiä uskomaan Kristukseen. Joku Humen ystävä huomasi hänet ja kysyi: “Et kai sinä usko, mitä hän saarnaa!” Hume vastasi: “En usko, mutta hän itse uskoo.”
*
Tämä kertomus tuli mieleeni kuunnellessani Franklin Grahamin saarnoja Toivon Festivaalissa Tallinnassa.
Graham uskoi sanomaansa. Hän sanoi aiemmin, että hän ei ole julistamassa täällä omaa sanomaansa vaan “Jeesuksen Kristuksen evankeliumia”. Hän tiesi olevansa Jumalan asialla ja hänen sanomansa on Jumalan sanoma. Ja Graham esitti sen Jumalan sanomana ja odotti ihmisten vastausta. Ja ihmiset vastasivat!
Tämähän on papille vapauttavaa: sanoma on annettu jo valmiiksi. Ei sitä tarvitse enää keksiä. Ja Jumala on sitoutunut siunaamaan oman sanansa. Evankeliumissa on Jumalan voima (Room. 1:16). Aika helppoa olla pappi!
