Itse homous ei minua kiinnosta. Mutta kirkolle asia on suurempi kuin vain kysymys homouden hyväksymisestä ja vihkikaavasta. Kysymys on siitä, että kirkon perusteita halutaan muuttaa. Koko kirkon identitetti muuttuu. Voiko ja saako kirkossa vielä perustella asioita Raamatulla? Jos kirkkomme antaa tässä(kin) asiassa uudelle opille periksi, kirkollemme aletaan laskea lukua. Se on lopullisesti tyrmätty ja hävinnyt.
Hannu Kippo kirjoittaa Sanansaatta -lehden pääkirjoituksen jälkikirjoituksssa (14/2009):
”Yksinkertaistettuna Raamattu kieltää homoseksuaalisen käyttäytymisen, muttei toisaalta sano mitään kahden aikuisen muodostamasta tasa-arvoisesta homoseksuaalisesta parisuhteesta.” Lainaus on kirkkoherra Kalervo Salolta (HS 22.3.). Saman logiikan mukaan kai voisi väittää: Raamattu kieltää tappamisen, mutta ei toisaalta sano mitään torstaina tappamisesta. Tai Raamattu kieltää aviorikoksen, mutta, jos on ollut pitkäaikainen avioliiton ulkopuolinen suhde, voi sitä jatkaa. Tai Raamattu kieltää varastamisen, mutta jos on pitkään ollut saman työnantajan palveluksessa, voi siltä varastaa sen verran, mitä pystyy polkupyörän tarakalla kerralla viemään. Tähänkö nyt on tultu, että voitaisiin maailmaa miellyttää!
Olen samoilla linjoilla Kipon kanssa.
Aihe: Raamattu
Papiston päivillä oli eräänä iltaohjelmanumerona raamattutietokilpailu. Kysymykset oli poimittu viidestä Mooseksen kirjasta.
Ja voittajaksi selviytyi pastori Tuovinen! Hienoa palkintoa vastaanotettaessa voittajan oli helppo hymyillä.
Samalla luvattiin, että tietokilpailut jatkuvat ensi vuonna. Uudet kysymykset poimitaan teksteistä Joosuan kirjasta Kuninkaiden kirjoihin.
