Aihe: Lähetytyskeskus, islam, lähetystyö | Avainsanat: islam, jumalanpalvelus, uskontunnustus
Viron ev.lut. kirkon lehti Misjonifailid on taas ilmestynyt. Sitä voi lukea myös internetistä.
Kirjoitin pääkirjoituksen aiheella “Uskon todistaminen tänään – elämän ja kuoleman kysymys”. Meidän tulee todistaa Jumalan Raamatussa ja Jeesuksessa ilmoittamaa uskoa (uskon sisältö) sekä sitä, että itse uskomme siihen mitä puhumme. Kaikki kristillinen saarna ja puhe on olemukseltaan henkilökohtaista todistamista: mitä me kristityt uskomme ja mitä tämä merkitsee minulle ja meille.
Uskon tunnustamista tarvitaan kirkossamme jatkuvasti. Sitä tarvitaan kun opetamme omaa uskoamme seurakunnassa toisille kristityille. Myös erilaisten opillisten virtausten levitessä kirkossamme tulee tunnustaminen tärkeäksi: mikä on kristillistä uskoa ja mikä uskonnollisuus jää sen ulkopuolelle. Toisten uskontojen kohtaamisessa on tärkeää kertoa ja tunnustaa omaa uskoa. Samoin kirkon lähetystehtävässä.
Monien mielestä jumalanpalveluksen hienoin hetki on uskontunnustuksen lukeminen.
Islam on Jumala vits!
Toinen kirjoittamani artikkeli käsittelee islamin ja kristinuskon suhdetta. Artikkelissa on myös alaotsikko: islam on Jumala vits! Virossa “vits” tarkoittaa ruoskaa, vitsaa.
Luther eli aikana jolloin turkkilaisten sotajoukot olivat valloittaneet suuren osan Kaakkois-Euroopasta. Pelättiin, että he ovat myös pian Saksassa. Luther otti usein kantaa islamiin (turkkilaisiin) ja totesi muun muassa, että he ovat Jumalan ruoska, joka kurittaa katumatonta länsimaista kristikuntaa siinä toivossa että kirkot ja kristityt palaisivat Jeesuksen Kristuksen yhteyteen.
Aihe: Tapahtumia, lähetystyö | Avainsanat: kirkko, kirkkoneuvosto, lähetyspyhä
Viikonloppuna Viron ev.lut. kirkko järjesti Pärnun lähellä kirkkoneuvostojen puheenjohtajille neuvottelupäivät. Suomen ev.lut. kirkossa kirkkoneuvoston puheenjohtajana toimii kirkkoherra; Virossa joku seurakuntalaisista.
Päivät järjestettiin toista kertaa. Puolitoista vuotta sitten olin mukana järjestelykomiteassa sekä pidin päivillä lyhen esitelmän. Tänä vuonna sain kunnian pitää puheenvuoron kirkon lähetyskeskuksen koulutustoiminnasta.
Sunnuntai-aamuna annoin haastattelun kristillisen radio-aseman suoraan aamuohjelmaan. Syy oli se, että Viron ev.lut. kirkossa lokakuun viimeisenä sunnuntaina on ryhdytty viettämään lähetyssunnuntaita. Iltapäiväksi lähdin ajamaan kohti Luoteis-Virossa sijaitsevaa Harju-Ristin seurakuntaa, jossa pidin jumalanpalveluksen (jumalanpalvelukset joka toinen sunnuntai kello 13.30) sekä puhuin kirkkokahveilla.
Sieltä oli puolen tunnin ajomatka Keilaan, jossa oli kirkon lähetyspäivien avajaiset. Ohjelma oli rakennettu Gospelkantaatti Teelised (vaeltajat) ympärille. Ennen kantaattia kävin vielä jakamassa viimeiset tapahtumakutsut paikallisen tavaratalon pihalla!
Kaikenkaikkiaan oli kiva viikonloppu.
Aihe: Tapahtumia, kristityn elämä, lähetyssaarnaaja, lähetystyö | Avainsanat: alfakurssi, lepo, maallikkous
Tulin juuri alfa-kurssin koulutuspäivästä Tallinnan Viimsistä. Pastori Janek Pallase oli kutsunut yhteen alfakursseista kiinnostuneita ihmisiä eri kirkoista. Meitä luterilaisia oli paikalla ainakin neljä pastoria.
Pystyin osallistumaan vain viimeiseen tilaisuuteen, jossa minulla oli myös puheenvuoro. Totesin muun muassa, että kristillinen opetus on ollut yksi tärkeimmistä lähetystyön muodoista luterilaisessa kirkossa. Luther kirjoittaa Ison katekismuksen johdannossa siitä, että hän on seurakuntavierailuja tehdessä huomannut tavallisen kansan olevan täysin tietämätön uskon perusasioista. Luther näki vastauksesi pienryhmät! Perheen pään oli opetettava perhekuntalaisille katekismuksen avulla uskon perusasiat.
Meidän aikanamme – varsinkin Virossa – on samanlainen tilanne. Alfa-kurssi on yksi hyvä mahdollisuus lähetystehtävän toteuttamiseksi Virossa. Alfan hienoja puolia on, että siinä keskitytään kristinuskon ydinasioihin, yhteisöllisyys toteutuu keskusteluissa ja ruokapuolikin on hoidettu. Hienoa, että kolleega Jukka R. on ensimmäisten joukossa aloittamassa kurssia Viron luterilaisessa kirkossa.
Saarna: älkää tehkö seurakunnassa yhtään mitään
Alfakurssin loppupuheenvuoro oli pastori Raido Oraksella. Hän totesi Kristuksen sanoneen: tulkaa minun työköni kaikki työn ja kuormien uuvuttamat ja minä annan teille levon. Jostain syystä monissa seurakunnissa näille levon saaneille annetaan suuria taakkoja kannettaviksi (tehtäviä, vastuita, velvollisuuksia jne jne).
Oras kehotti olla muutaman kuukauden tekemättä seurakunnassa yhtään mitään! Lisäksi hän varotti siitä, että teemme tehtäviä, jotka kuuluvat Jumalalle. Kannattaa ottaa levollisesti ja seurata mitä Jumala tekee – ja osallistua siihen. Monin hienoin sanoin ja esimerkein Oras kehotti aktiivisia seurakuntalaisia lepoon ja hiljaisuuteen. Se joka itse haluaa muuttaa mailmaa, vain väsyy ja pettyy. Papit ovat kauheimpia suorittajia; heidän pitäisi vain olla ihmisten tavoitettavaissa esimerkiksi työhuoneessaan. Ihmiset tarvitsevat kuuntelijaa. Aika radikaaleja neuvoja tältä vapaakirkon papilta. Tuo saarna pitäisi kuulla uudestaan!
Aihe: Lähetytyskeskus, lähetystyö | Avainsanat: lähetystyö, misjon, misjonikohvik
Vuosi sitten aloitimme Tallinnassa Viron eri kirkkojen kanssa yhteisenä projektina Lähetyskahvilan (Misjonikohvik). Tavoitteena on lisätä lähetystyön tunnettavuutta seurakunnissa.
Vaikka ensimmäinen virolainen lähetystyöntekijä lähti Sierra Leoneen jo yli kaksi sataa vuotta sitten, lähetystyö keskeytyi Neuvostoliiton vallan aikana.
Kahvilan syyskauden avajaisissa olivat mukana myös evankelisten kirkkojen johtajat. Tilaisuudessa esiteltiin kaikki virolaiset lähetystyöntekijät ja Hannu Keskinen kertoi työstään Omskissa.
Toissapäivänä pidetystä Lähetyskahvilasta baptistit ehtivät jo kirjoittaa kotisivuilleen. Painamalla hiirellä tästä näet myös kuvia.
Eräs saksalainen piispa sanoi tällä viikolla haastattelussa:
„Auch kleine Schritte tragen das Evangelium in die Welt“
Eli: myös pienet askeleet kantavat evankeliumia maailmaan.
On parempi ottaa vaikka yksi pieni askel kuin surra paikallaan sitä, ettei voi ottaa suuria askeleita.
Aihe: kirkko, lähetystyö, teologia | Avainsanat: lähetystyö, kirkko, ekumenia, herätysliike
Työviikon jälkeen päätin käydä katsomassa, mitä Suomen kristilliselle rintamalle kuuluu. Luin netissä muutaman lähetyslehden pääkirjoitukset.
Herätysliikkeet ja kirkko – Uusi Tie
Leif Nummela kertoo Pohjoismaiden luterilaisten kirkkojen ja herätysliikkeiden muuttuvista suhteista. Järjestöt kokevat, että kirkko erkanee päätöksillään herätysliikeväestä yhä enemmän. Jotkut järjestöt luovat kirkkokuntarekisteriä niitä jäseniään varten, joka eivät halua kuulua kirkkoon. Myös osa lähetys- ja herätysliikejärjestöjen johtajat ovat eronneet luterilaisesta kirkosta. Järjestöissä etsitään siis mahdollisuuksia siihen, että kirkosta eronneet voisivat olla vielä osa järjestöä.
Ruotsin suurin sisä- ja ulkolähetysjärjestö Evangeliska Fosterlandsstiftelsen erosi Ruotsin kirkon yhteisestä kansainvälisestä työstä. Se alkaa lähettämään taas omia lähetystyöntekijöitä. Syinä ovat muun muassa Ruotsin kirkon irtaantuminen kristillisestä avioliitto-opetuksesta. Tanskassa kirkon sisälähetysjärjestö pyrkii perustamaan uusia itsenäisiä seurakuntia tarpeen mukaan.
Kirkon lähetysstrategia – Sanansaattaja
Hannu Kippo toteaa, että ”Kirkon lähetysstrategia voi onnistua tai epäonnistua.” Lähetystä ei synnytä hallinto vaan evankeliumi; organisaatiota tulee rakentaa siten, että lähetystehtävä voisi toteutua tehokkaimmalla tavalla.
Kirkon lähetysstrategia on onnistunut, jos enemmän seurakuntalaisia sitoutuu toimimaan sen hyväksi, että yhä useampi ihminen oppii tuntemaan Kristuksen. Se epäonnistuu, jos ”lähetyksen ystävät kokevat tulevansa ylikävellyiksi hallinnon ja työntekijöiden määrätessä, minkä järjestön kautta tehtävä työ on virallista.”
Myös Kippo huomio ruotsalaisen Evangeliska Fosterlandsstiftelsenin päätöksen aloittaa lähetystyö uudelleen. Perusteluna järjestöllä oli se, että Ruotsin kirkon lähetystyö on muuttunut kehitysavun antamiseksi. Koska kirkolla ei käytännössä enää ollut lähetystyötä, järjestö päätti aloittaa sen uudelleen.
Ekumenia ja lähetystyö – Lähde
Juha Auvinen on lukenut kirkon ekumeenista strategiaa Meidän kirkko – yhteyttä etsivä yhteisö. Kristittyjen yhteys antaa maailmalle todistusta Jumalasta. Tarkoituksena on, että maailma uskoisi Jeesukseen. Strategian mukaan tehtävämme on tehdä työtä ja rukoilla, että kristityt ja kirkot voisivat olla yksimielisiä uskossa, viettää yhdessä ehtoollista, palvella yhdessä ja todistaa Kristuksesta yhdessä.
Auvinen kirjoittaa: ”Yhteyden hedelmää on muun muassa se, että kristityt eri puolilla maailmaa voivat välittää samaa evankeliumia Jeesuksesta. Kaikkialla, missä sitä julistetaan, se myös synnyttää uskoa.”
Lähetysmiehen muistolle – Kylväjä
Pekka Mäkipää kirjoittaa yhdestä aikamme merkittävimmästä lähetysmiehestä, missiologi Ralph Winteristä, joka kuoli tänä vuonna. Hän pystyi muuttamaan lähetystyön suuntaa, joka oli jumiutumassa vain kirkkojen väliseksi yhteistyöksi. Winter toi keskusteluun termin ”tavoittamattomat kansanryhmät”.
Kirkon lähetystyön tulee keskittyä näihin tavoittamattomiin kansanryhmiin. Työ on vaikeaa ja hidasta mutta järkevää.
Lopuksi:
Täytyy sanoa, että Suomen luterilaisessa kirkossa on erinomaista väkeä viemässä kirkon lähetystyötä eteenpäin. Varotaan oikeita asioita (mm. lähetysvarojen ja lähetystyön suuntaamista vain katastrofiavuksi tai kehitysyhteistyöksi) ja samalla huomioidaan, että vaikka olemassaolevien kirkkojen (usein lähetystyön kautta syntyneiden) rinnalla kulkeminen on tärkeää, työtä tulee suunnata uusille alueille, joissa kristittyjä ja kirkkoja ei ole – tai ne ovat huomattava vähemmistö.
Aihe: Henkilökohtainen, lähetyssaarnaaja, lähetystyö | Avainsanat: lähetystyö, työkausi
Lähetystyöntekijöiden ulkomaanjaksoja nimitetään tavallisesti työkausiksi. Tänään alkoi minulla (siis meillä) uusi työkausi Virossa. Edelliset työkaudet olivat 1995-1998, 1999-2002, 2002-2004, 2005-2007 (Saksassa), 2008-2009. Tuota Saksan jaksoa lukuunottamatta työkaudet olen viettänyt Virossa.
Ensimmäisellä työkaudella työskentelin Põltsamaan seurakunnassa, jossa kieliopintojen lisäksi tein lapsi-, nuoriso- ja yleistä seurakuntatyötä. Vuodet 1999-2004 olin töissä Tarton Paavalin seurakunnassa. Työtehtäviin kuului nuorisotyötä, maallikkokoulutusta ja yleistä seurakuntatyötä. Saksan vuosiin kuului saksan, turkin ja islamin opintoja sekä turkinkielisen seurakuntatyön aloittelua Mannheimissa. Vuodesta 2008 olen toiminut taas Virossa, jossa johdan luterilaisen kirkon lähetyskeskuksen toimintaa.
Kiitoksia kaikille työmme tukijoille, lähettäjille, nimikkoseurakunnille, luterilaiselle kirkolle sekä Kansanlähetykselle siitä, että voimme jatkaa tässä suurenmoisessa työssä.
Aihe: Henkilökohtainen, lähetystyö | Avainsanat: nimikkoseurakunta, Parannus, tuomio
Olin tänään Ähtärissä, rakkaassa nimikkoseurakunnassamme, viettämässä lähtöjuhlia. Taas kerran meidät siunattiin jumalanpalveluksessa uudelle työkaudelle lähetystehtävää suorittamaan. Kiitos teille! Ja kiitos Lehtimäen-Soinin-Ähtärin -lähetysrenkaalle, että olemme saaneet jo vuosien ajan olla työtoveruudessa!
Jumalanpalveluksen saarnatekstinä (Matt. 11:20-24) oli Jeesuksen nuhtelut Korasinille, Betsaidalle ja Kapernaumille, sillä ne eivät olleet tehneet parannusta Jeesuksen toiminnan seurauksena. Johtopäätös on se, että monet pakanakaupungit (Tyros, Sidon ja Sodoma) pääsevät tuomiopäivänä helpommalla.
Voi-huudot Raamatussa liittyvät kiroukseen ja tuomioon. Ne molemmat tulevat niiden osaksi, jotka hylkäävät Kristuksen.
Teksti muistuttaa parannuksen teon eli kääntymyksen tarpeellisuudesta. Kääntymyskehoitus on Jumalan esittämä kutsu kääntyä hänen puoleensa, ottaa uskon lahja vastaan. Se ei ole itsensä parantelua tai „uskonnollisesti muuttumista“, vaan turvautumista Jeesukseen: „Minä tarvitsen sinua, auta minua, pelasta minut.“
Toinen tekstistä nouseva teema oli tuomiopäivä. Uskomme mukaan kaikki ihmiset kokoontuvat eräänä päivänä tuomiolle, jossa punnitaan ihmisen elämä. Tämän jälkeen ihmisen elämä jatkuu taivaassa tai kadotuksessa. Parannuksen teko eli kääntymys eli Kristukseen turvautuminen on ainoa tie taivaaseen.
Kirkon ja kristittyjen tehtävä on muistuttaa ihmisiä tuomiosta, kadotuksesta, pelastuksesta ja taivaasta. Muut sitä ei tee!
Me kristityt tiedämme, millaisia suuria tapahtumia maailmalla on edessä. Siksi meillä on vastuu tämän maailman edessä. Jumalan ilmoituksen valossa tiedämme mitä tulevaisuus tuo tullessaan: viimeisen tuomion – ja sen, että taivaassa on ihmisiä kaikista kansoista! Tässä tiedossa on ilo tehdä lähetystyötä, kutsua kaikkia ihmisiä pelastukseen, jota tarjotaan Kristuksen tähden ilmaiseksi. Raamatussa ilmoitettu näkymä maailman lopputapahtumiin antaa mielekkyyden nykyhetken toimintaan.
Lähetystyössä – ja myös kirkon työssä Suomessa – meillä on suuri vastuu, ja suuri ilo kutsua ihmisiä Jumalan yhteyteen.
Aihe: evankeliointi, kirkko, lähetystyö | Avainsanat: evankelioiminen, evankeliointi, kirkon strategia, lähetys, lähetystyö, meidän kirkko, osallisuuden yhteisö
Kirkon tehtävänä uskon syntyminen
Pohdin tässä blogikirjoituksessa kirkon lähetystyötä ja evankelioimistyötä Kirkon strategiamietintö 2015 ”Meidän kirkko – osallisuuden yhteisö” 2015 valossa. Jo nyt alussa sanon, että olen varsin iloinen kyseisestä mietinnöstä.
Mietintö näkee kirkon olemassaolon syyn näin:
”Kristillinen kirkko on olemassa, jotta meissä syntyisi usko pyhään Kolmiyhteiseen Jumalaan ja rakkaus lähimmäisiimme.”
”Kirkon tehtävä on johtaa ihmisiä pelastukseen ja tuoda Jumalan armo ja rakkaus arkipäivään. Kirkko on olemassa, jotta usko Kristukseen syntyisi.”
Uskon synty sanan ja sakramenttien kautta:
”Kristillisen kirkon tehtävä on kutsua ihmisiä pelastukseen. Jotta usko Kristukseen syntyisi ja vahvistuisi, kirkko kertoo sanomaa Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, kutsuu ehtoollispöytään ja julistaa syntien anteeksiantamista.”
Tätä uskon syntymistä tarvitaan, sillä synti on rikkonut ihmisen yhteyden Jumalaan. Uskon kautta tämä yhteys palautuu.
Kirkon tulee kehittää työtään siten, että ”mahdollisimman moni löytää uskon merkityksen ja oman paikkansa kirkon toiminnassa elämäntilanteensa mukaisesti.” Hienoa mietinnössä on se, että ei korosteta vain uskon löytämistä vaan myös oman paikan löytämistä seurakunnassa.
Lähetystyöstä
Strategiamietinnössä korostetaan, että Jeesus antoi lähetyskäskyn tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen (Mt 28:18-20).
Mietintä toteaa, että kristittyjä maailman väestöstä on noin kolmannes. ”Kristittyjen väestöllinen painopiste on siirtynyt etelään”.
Kirkon arvoja pohtiessa mietintö tunnistaa ”pyhyyden kaipauksen muissa uskonnoissa”. Samalla todetaan, että ”tunnustamme Jeesuksen Kristuksen ainoalaatuisuuden.” Valitettavasti ainoalaatuisuus -termin merkityssisältöä ei missään muuallakaan avata enempää.
Lähetyksen muuttuva tilanne
”Aasian ja Afrikan kirkot ovat viime vuosikymmeninä laajentaneet lähetystyötään. Samanaikaisesti Euroopassa kirkkojen lähetystyö on säilynyt entisellään tai supistunut.” Lähetyksen muuttuva tilanne tuo mukaan länsimaiselle lähetystyölle seuraavanlaisia sopeutumisongelmia:
- tasavertaiseen yhteistyöhön liittyvät kysymykset
- etelän kirkkojen taloudellinen riippuvuus pohjoisen krikoista
- etelän kirkkojen laajeneva lähetystyö Euroopassa
- kirkkojen identiteetti ja ymmärrys
- kristinuskon pirtoutuminen
- lähetystyön ja kehitysavun suhde.
Strategiamietinnössä esitellään globaaleja muutoksia, jolloin todetaan muun muassa maailmantalouden integraatio, köyhyyden lisääntyminen (se, kuinka monta miljoonaa kuolee nälän seurauksena) ja se, että kristittyjen on tehtävä asialle jotain.
Sen sijaan maailmanlähetyksen globaaleja haasteita ei mainita (mm. lähetystyö toisten maailmanuskontojen keskellä). Aiemmin jo todettiin, että kirkon strategian mukaan evankeliumin julistaminen uskon synnyttämiseksi on kirkon perustehtävä. Sen tulisi olla sitä niin kotimaassa kuin ulkomailla.
Suuri osa maailman ihmisistä ei ole kuullut pelastavaa sanomaa Jeesuksesta! Strategian mainitseman globaalin oikeudenmukaisuuden lisäksi tulee tavoitella hengellistä oikeudenmukaisuutta, jossa kirkko huolehtii siitä, että kaikkien kansojen keskellä on vahva kristillinen todistus.
Vaarana on, että kirkko vaikenee lähetyksen yhteydessä evankeliumin julistuksesta, sillä kirkon avustustoiminta saa laajan tuen kansalta. Todetaanhan strategiamietinnössä, että ”Kirkon avustustoiminta koti- ja ulkomailla koetaan tärkeäksi kirkkoon kuulumisen syyksi.” .
Kirkon toiminta on lähetystyötä myös omassa maassa
Strategiamietinnön mukaan kirkon ja lähetyksen suhdetta on arvioitu uudelleen. Siten on huomattu, että länsimaisen kirkot elävät lähetystilanteessa omissa maissaan. Länsimaiden kirkot löytävät taas oman missionaarisen luonteensa ja identiteettinsä.
Evankelioimistyön suuret mahdollisuudet avautuvat kirkon arkityössä. Kirkko kohtaa valtaosan suomalaisista kirkollisissa toimituksissa.
”Kirkolliset toimitukset eivät ole vain siirtymäriittejä, vaan niissä ollaan kirkon ydinsanoman ja perustehtävän äärellä. Niiden kautta tavoitetaan harvoin kirkossa käyvät.”
Myös lapsi- ja nuorisotyö tavoittaa laajasti. Diakoniatyössä saavutetaan vuosittain satoja tuhansia ihmisiä. Erilaisten viestimien avulla puhutellaan valtaosaa suomalaisista.
Kirkon lähetystehtävän kannalta olennaista on se, mitä näissä tilanteissa tapahtuu ja mitä niissä sanotaan. Annetaanko niissä kuulua kirkon sanoma selkeäsi (ja välillä kohtikäyvästikin), siten että Pyhä Henki voi yhtyä sanomaan ja herättää kuulijoissa uskoa. Ihmisten kohtaamisessa pitäisi esittää rohkeasti kutsu seurakunnan aktiiviseen toimintaan ja uskoon. Tähän kehottaa mietintökin:
”Julistamme evankeliumin sanomaa ja kutsumme avoimesti kaikkia ihmisiä Kristuksen osallisuuteen ja kirkon yhteyteen. Tuomme pelastuksen, ikuisen elämän ja pyhyyden ihmisten ulottuville.”
En itsekään saa kalaa jokaisella virvelinheitolla. Mutta jos en heittäisi, niin kalaa ei tulisi koskaan.
Missionaarinen kirkko vuonna 2015:
Kirkon strategiamietinnön avulla voisi luoda seuraavanlaisen kuvan lähetystä tekevästi kirkosta.
Kirkon jäsenet näkevät itsensä osana maailmanlaajuista kristillistä kirkkoa ja toteuttavat sen lähetystehtävää. He tuntevat vastuuta sekä yksittäisistä lähimmäisistä että oikeudenmukaisuuden toteutumisesta lähiympäristössä ja maailmanlaajuisesti.
Missionaarisuutensa vakavasti ottava kirkko on vuonna 2015 tällainen:
- jäsenten hengellisen elämän perustana on yhteys Jeesukseen Kristukseen.
- evankeliumia julistetaan ja ihmisiä kutsutaan avoimesti kristuksen osallisuuteen ja kirkon yhteyteen.
- kasteen merkitystä sekä sitä seuraavaa kristillistä kasvatusta korostetaan. Koteja tuetaan kristillisessä kasvatuksessa mm. opettamalla iltarukouksia, rohkaisemalla vanhempia viemään lapsiaan pyhäkouluihin ja kerhoihin sekä järjestämällä jumalanpalveluksia joihin on hyvä tulla koko perheen voimin.
- rippikoulut toteutetaan hyvin sekä sisällöllisesti että pedagogisesti.
- kirkollisissa toimituksissa tuetaan ihmisiä, julistetaan evankeliumia sekä rukoillaan ihmisten kanssa.
- uskon intellektuaalinen haaste otetaan vakavasti
- arvoista ja uskosta puhutaan avoimesti ja ymmärrettävästi
- puolustamme arvojamme ja uskoamme rohkeasti.
- kirkon jäsenyyden merkityksen opettamiseen kiinnitetään merkitystä.
- kristillistä identiteettiä vahvistetaan
Tulevaisuudessa – tilastojen mukaan – Suomessa on enemmän niitä, jotka ovat luopuneet kirkon jäsenyydestä sekä niitä, jotka eivät ole koskaan olleetkaan jäseniä. Kirkon strategiapaperin hyvä puoli on se, että tämä tilanne tunnustetaan. Näin kirkko voi löytää missionaarisuutensa ja toimia lähetyskirkkona omassa maassaan. Ihmisten pelastukseksi ja Jumalan kunniaksi.
Viime sunnuntaina kävin pitämässä jumalanpalveluksen Põlvan kirkossa. Kuulin myöhemmin, että muutama asia aiheutti hämmennystä: ennen jumalanpalvelusta kävin kertomassa seurakunnalle, kuka olen koska paikallinen kirkkoherra oli jenkeissä. Eräs seurakuntalainen sanoi: “En ole ennen nähnyt, että joku käy esittäytymässä. Tavallisesti vierailevat papit vain menevät alttarille, pitävät messun ja lähetevät pois. Kukaan ei tiedä, kuka kävi.” Kävin myös kättelemässä kansan messun jälkeen. Jälkikäteen sain kuulla kanttorin ymmärtäneen saarnani sisällön! Jumalanpalveluksen jälkeen pidin Lootuse Festivaalin kahdentunnin koulutuksen. Vielä lauantai-iltana ääni oli jonkun taudin jälkeen poissa, mutta se palautui sunnuntaiksi.
Maanantai oli toimistopäivä sekä Neljän tuulen ristirännakun (kesän evankelioimistapahtuma Virossa) suunnittelukokous.
Tiistai-aamuna kokoonnuimme Kirkon lähetyskeskukseen Kirkon Kasvu -seminaarissa. Kutsuimme Juhani Pörstin aloitteesta 16 kirkon vaikuttajaa pohtimaan Viron kirkon tulevaisuutta. Mukana oli myös arkkipiispa Andres Põder.
Iltapäivällä teimme Lähetyskeskuksemme radio-ohjelmaa Pereraadion studiossa (minä, Tauno Toompuu ja Piret Riim). Teemana oli aamupäivän seminaari, mutta välillä keskustelumme lähti ihan uusille urille. Ilta meni suomalaisen koulun lukion vanhempainillassa.
Keskiviikkoaamuna kokoonnuimme aamuyhdeksältä Tallinnan pappien kanssa ekumeeniseen rukousaamiaiseen. Tänä keväänä nämä aamiaiset on sponsoroinut Billy Grahamin evankelioimisjärjestö. Teemana oli tietysti Toivon Festivaali.
Iltapäivällä olin taas radiostudiossa. Teimme tunnin keskusteluohjelman baptistien “Missioonikandja” -sarjaan helluntaikirkon piispan Ago Lilleorgin ja Viron baptistien ja evankelisten kristittyjen liiton pääsihteerin Erki Tammen kanssa.
Tortaiaamuna (tänään) meillä oli viimeinen Toivon Festivaalin hallituksen kokous. Festivaalin alkuun on kaksi viikkoa ja järjestelyt ovat hyvässä kunnossa. Illalla olin Tallinnan rovastikunnan papiston kokouksessa.
Työ täällä Virossa on edelleenkin mielekästä. Kiitos lähettäville Kansanlähetyspiireille (Etelä-Pohjanmaa ja Keski-Suomi), nimikkoseurakunnille (Jyväskylä, Konnevesi, Suolahti, Ähtäri, Äänekoski) ja Suomen ev.lut. Kansanlähetykselle. Ja kiitos Viron ev.lut. kirkolle, että saamme täällä toimia. Ja kirkon lähetyskeskuksen työntekijöille. Suur tänu!
