Aihe: Viro, kirkko, kristityn elämä | Avainsanat: avioliittoon vihkiminen, homoseksuaalisuus, homot, homovihkimys, julkilausuma, siunaus, Viron kirkko
Viron ev.lut. kirkon kirkolliskokous otti kantaa homoparien vihkimiseen sekä homopastoreiden työskentelyyn kirkossa. Allaoleva tiedote löytyy täältä, ja kirkolliskokouksen julkilausuma viroksi täältä.
Julkilausumassa viitataan Viron ekumeenisen neuvoston kannanottoon, jossa todetaan että Raamatun valossa homoseksuaalisuus on synti, ja kristillisessä toiminnassa syntiä ei saa “normalisoida”. Homoseksuaalisille pareille ei saa järjestää kirkollista siunausta tai vihkimistä. Lopuksi kirkkolliskokous kutsuu niitä kirkkoja, jotka ovat muuttaneet toimintatapaansa tai pohtivat sen muuttamista, palaamaan Jumalan Sanan varmalle pohjalle ja rukoilemaan, että Pyhä Henki johtaisi meidät kaikkeen totuuteen.
Alapuolella Viron kirkon kanslerin Urmas Viilman kirjoitus kirkon kotisivulta viroksi. Huom! Tämä suomenkielinen käännös on oma pikakäännökseni alimpana olevasta vironkielisestä tekstistä; tämä ei siis ole mikään kirkon virallinen käännös!)
Viron evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokouksen julkilausuma
Viron evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokous hyväksyi 25. marraskuuta 2009 julkilausuman ”Suhtautumisesta homoseksuaaliseen käyttäytymiseen kirkossa ja kirkkojen yhteydestä”.
Julkilausumassa ilmaistaan huoli siitä, että muutamissa kirkoissa, joiden kanssa on täydellinen yhteys, on ryhdytty siunaamaan ja vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja sekä asettamaan papin virkaan pappeja, jotka elävät homoseksuaalisessa suhteessa.
Viron kirkon kirkolliskokous painottaa, että kirkkojen yhteys kasvaa yhteisestä uskosta ja ilmenee myös opillisena yksimielisyytenä.
”Jos joku kirkko hyväksyy tällaisen toiminnan virallisesti, siinä tulee näkyviin selvä eroavuus kristillisen uskon ja kirkon opetuksen ymmärtämisessä, mikä estää alttari- ja saarnatuoliyhteyden toteutumista kirkkojen välillä,” todetaan julkilausumassa.
Viron evankelisluterilainen kirkko on Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkko ja kuuluu myös Porvoon yhteisöön sekä Euroopan Protestanttisten Kirkkojen Yhteisöön [entinen Leuenbergin kirkkoyhteisö - suom.huom].
Urmas Viilma
Viron ev.lut. kirkon kansleri
EELK Kirikukogu avaldus
Eesti Evangeelse Luterliku Kiriku (EELK) kirikukogu võttis 25. novembril 2009 vastu avalduse „Suhtumisest homoseksuaalsesse käitumisse kirikutes ja kirikuosadusest“.
Avalduses väljendatakse muret selle üle, et mõnedes kirikutes, millega ollakse täielikus osaduses, on hakatud õnnistama või laulatama samasoolisi paare ning ametisse seadma vaimulikke, kes elavad homoseksuaalses suhtes.
EELK kirikukogu rõhutab, et kirikuosadus kasvab välja ühisest usust ning väljendub ka õpetuslikus üksmeeles.
„Kui üks kirik taolise tegevuse ametlikult heaks kiidab, avaldub selles selge erinevus kristliku usu ja kiriku õpetuse mõistmises, mis takistab altari- ja kantsliosaduse teostamist kirikute vahel,“ öeldakse kirikukogu avalduses.
EELK on Luterliku Maailmaliidu liikmeskirik ning kuulub samuti Porvoo Osaduskonda ja Evangeelsete Kirikute Osadusse Euroopas.
Urmas Viilma
EELK Konsistooriumi kantsler
Aihe: kristityn elämä
Pääkirjoitukseni Viron kirkon äänenkannattajassa Eesti Kirik -lehdessä oli otsikoltaan “Iloinen ja dramaattinen leikki/näytelmä”.
Lähestyin siinä maailmanhistoriaa Jumalan leikkinä tai näytelmänä, jossa on selvä juoni. Juonena on Jumalan pelastusteko Kristuksessa ja sen täyttymys – jumalallisen näytelmän loppuhuipennus on taivassa.
Ja sinä olet osa tätä näytelmää. Halusit tai et! Ohjaajan (Jumalan) hyvä suunnitelma toteutuu elämässäsi kun turvaudut Jeesukseen pelastajanasi. Pääset pääosaan loistavassa loppuhuipennuksessa!
Tänään toimitalossamme kävi vieraana norjalainen Ole-Magnus Olafsrud. Hän on toiminut kauan kristillisen Navigaattorit -järjestön toiminnanjohtajana. Keskustelimme Viron ja Norjan kirkollisesta tilanteesta ja jaoimme iloja ja suruja.
Ole-Magnus kertoi minulle pessimisti sanan määritelmän:
“A pessimist is an experienced optimist“.
Pessimisti on siis elämää nähnyt optimisti! Tämä lienee Oscar Wilden määritelmä.
Kristitty on optimisti, sillä hän tietää miten historia päättyy. Voimme seurata aikaamme ja omaa elämäämme lopusta, ikuisuudesta ja taivaasta, katsottuna.
Se jos mikä muuttaa optimistiksi.
Aihe: Tapahtumia, kristityn elämä, lähetyssaarnaaja, lähetystyö | Avainsanat: alfakurssi, lepo, maallikkous
Tulin juuri alfa-kurssin koulutuspäivästä Tallinnan Viimsistä. Pastori Janek Pallase oli kutsunut yhteen alfakursseista kiinnostuneita ihmisiä eri kirkoista. Meitä luterilaisia oli paikalla ainakin neljä pastoria.
Pystyin osallistumaan vain viimeiseen tilaisuuteen, jossa minulla oli myös puheenvuoro. Totesin muun muassa, että kristillinen opetus on ollut yksi tärkeimmistä lähetystyön muodoista luterilaisessa kirkossa. Luther kirjoittaa Ison katekismuksen johdannossa siitä, että hän on seurakuntavierailuja tehdessä huomannut tavallisen kansan olevan täysin tietämätön uskon perusasioista. Luther näki vastauksesi pienryhmät! Perheen pään oli opetettava perhekuntalaisille katekismuksen avulla uskon perusasiat.
Meidän aikanamme – varsinkin Virossa – on samanlainen tilanne. Alfa-kurssi on yksi hyvä mahdollisuus lähetystehtävän toteuttamiseksi Virossa. Alfan hienoja puolia on, että siinä keskitytään kristinuskon ydinasioihin, yhteisöllisyys toteutuu keskusteluissa ja ruokapuolikin on hoidettu. Hienoa, että kolleega Jukka R. on ensimmäisten joukossa aloittamassa kurssia Viron luterilaisessa kirkossa.
Saarna: älkää tehkö seurakunnassa yhtään mitään
Alfakurssin loppupuheenvuoro oli pastori Raido Oraksella. Hän totesi Kristuksen sanoneen: tulkaa minun työköni kaikki työn ja kuormien uuvuttamat ja minä annan teille levon. Jostain syystä monissa seurakunnissa näille levon saaneille annetaan suuria taakkoja kannettaviksi (tehtäviä, vastuita, velvollisuuksia jne jne).
Oras kehotti olla muutaman kuukauden tekemättä seurakunnassa yhtään mitään! Lisäksi hän varotti siitä, että teemme tehtäviä, jotka kuuluvat Jumalalle. Kannattaa ottaa levollisesti ja seurata mitä Jumala tekee – ja osallistua siihen. Monin hienoin sanoin ja esimerkein Oras kehotti aktiivisia seurakuntalaisia lepoon ja hiljaisuuteen. Se joka itse haluaa muuttaa mailmaa, vain väsyy ja pettyy. Papit ovat kauheimpia suorittajia; heidän pitäisi vain olla ihmisten tavoitettavaissa esimerkiksi työhuoneessaan. Ihmiset tarvitsevat kuuntelijaa. Aika radikaaleja neuvoja tältä vapaakirkon papilta. Tuo saarna pitäisi kuulla uudestaan!
Ennen valitettiin, että kansa ei käy kirkossa ja on etääntynyt kristillisestä uskosta. Uusia menetelmiä kehiteltiin ihmisten saavuttamiseksi – toiset toivat ihmisiä seurakunnan yhteyteen paremmin kuin toiset.
Tämä ei ole enää ongelma! Ratkaisu on löydetty! Eri puolilla suositaan ajatusta, että oikea ja paras kristitty on se, joka elää kaikessa rauhassa tavallisen suomalaisen elämää. Opetetaan, että ne, jotka eivät käy jumalanpalveluksissa ovat aivan yhtä hyviä kristittyjä kuin ne, joille seurakunta on kuin toinen koti. Ehkä ne, jotka eivät osallistu kirkon toimintaan ovat jopa parempia uskovia; eivätpähän ole omahyväisiä fariseuksia, jotka luulevat olevansa oikealla tiellä.
Hyvä puoli asiassa, että kohta seurakunta voi säästää sähkö- ja kynttiläkuluissa, kun ei tarvitse sunnuntaisin raahautua avaamaan kirkon ovia.
Eikä tarvitse enää nähdä vaivaa sen pohtimiseen, miten saada ihmisiä seurakunnan toimintaan mukaan!
Kyllä nykyaikana löytyvät parhaat – ja ennen kaikkea ihan uudenlaiset -ratkaisut kaikkiin kirkon polttaviin ongelmiin.
Aihe: Henkilökohtainen, kristityn elämä | Avainsanat: äänestäminen, EU, EU-ehdokkaat, EU-vaalit, eurovaalit, parlamenttivaalit, vaalikone
Euroopan Unioni perustuu kristillisille arvoille. Näin väittää Hannu Nyman Sana-lehden pääkirjoituksessaan.
„Vähän ennen kun EU:n historian keskeinen peruskivi, Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamisasiakirja, Pariisissa huhtikuussa 1951 allekirjoitettiin, ”Euroopan perustajat” Saksan Konrad Adenauer sekä Ranskan ulkoministeri Robert Schuman vetäytyivät Reinin rannalla benediktiiniläisluostariin hiljentymään ja rukoilemaan asian puolesta.“
„Samalla vakavuudella suhtautui suureen eurooppalaiseen haasteeseen meille suomalaisillekin jo tutumpi henkilö, EU:n komission entinen puheenjohtaja Jacques Delors. Hän oli tunnettu paitsi vahvasta sitoutumisestaan EU:iin myös syvällisestä uskostaan. Hän puhui jo vuonna 1993 Euroopan kirkon johtajille sanoilla, jotka edelleen ovat arvossaan: ”Me emme menesty Eurooppana ainoastaan laillisen järjestelmän tai taloudellisen osaamisen perusteella. Jos me emme kykene seuraavan kymmenen vuoden aikana luomaan Euroopalle sielua, antamaan sille hengen ja tarkoituksen, peli on menetetty.” Onko peli menetetty?“
„Euroopan tulevaisuus ei lepää sen taloudellisessa voimassa. Se ei rakennu myöskään yksinomaan humaaneille arvoille, kuten ihmisoikeuksille ja ihmisten samanarvoisuudelle. Eurooppa tarvitsee vielä vahvemman perustuksen. Ellei eurooppalaisen ihmisen elämää ohjaa maailmankuva, jossa kaiken takana on elävä Jumala, tämä maanosa ei tule kestämään niitä haasteita ja vaikeuksia, joiden edessä me seisomme.“
Nyman kehottaa arvioimaan EU:n parlamenttivaalien ehdokkaiden arvomaailmaa. EU:n parlamentissa keskeistä eivät ole kurkun käyryys tai mansikan koko. Tärkeää on se aatteellinen perusta, jolle Eurooppaa halutaan rakentaa. EU:n taustalla on uskovien kristittyjen halu etsiä kaiken toiminnan keskellä Jumalan tahtoa ja siunausta.Tämä ei johda toimettomuuteen kuten Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamisasiakirjan allekirjoittaminen osoittaa.
Toivottavasti saamme tänäkin vuonna parlamenttiin ihmisiä, joilla on sama tahto, ja jotka uskaltavat sen myös ilmaista. Kannattaa käyttää äänioikeuttaan.
Helsingin piispa Eero Huovisen kannanotto Laura Mäntylän ilmoittamaan homoseksuaalisessa suhteessa elämiseen on ilmestynyt. Huovinen toteaa mm.
- Mäntylällä on laillinen oikeus hoitaa papinvirkaa.
- Sukupuoliseen suuntautuneisuuteen liittyvä syrjintä on Suomessa kielletty.
- Kirkossa on aina ollut homoseksuaalisesti suuntautuneita pappeja.
- Kirkossa on homoseksuaalisuudesta erilaisia mielipiteitä.
- Kristittyjen tulee kunnioittaa toisia. Heillä on yhdistäviä asioita on enemmän kuin erottavia.
- Papin tehtävä on johtaa ihmisiä Jumalan luo. Hänen tulee puhua Jumalasta ja Jeesuksesta.
- Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus antavat toivon jokaiselle ihmiselle.
Hyviä pointteja, mutta silti tuntuu, että piispa puhuu asian vierestä. Vaikka Mäntylällä onkin laillinen oikeus hoitaa papinvirkaa, kirkolla luulisi omien lakiensa ja periaateidensa mukaan olevan oikeus päättää, että homopapit eivät saa toimia kirkon virassa, koska homoseksuaalisuden harjoittaminen on vastoin kirkon omaa opetusta. Jos ev.lut. kirkko niin päättää, se tuskin tulee olemaan syrjintää.
Leif Nummela kysyi joskus Uuden Tie -lehden pääkirjoituksessa: “Onko kirkko unohtanut kilvoittelevat homoseksuaalit?” Olisin toivonut, että piispa olisi ympäripyöreässä kommentissaan ottanut selvemmin kantaa kirkon perinteisen käsityksen puolesta.
Pääasia on kai se, että tiedostusvälineet saivat haluamansa: kirkko hyväksyy homoseksuaaliset papit. Näinhän Huovisen kannanottoa on pääasiassa tulkittu.
Johan Candelin: kirkon aktiivisille jäsenille uudet hengelliset johtajat piispojen tilalle
Uusi Tie -lehdessä lehdessä Sanna Myllärinen on haastatellut rovasti Johan Candelinia artikkelissa, jonka otsikossa todetaan “radikaali varasuunnitelma tulevaisuudelle: Piispalta pois hengellinen johtajuus?”
Se liittyy tulevaan Porvoon piispanvaaliin, mutta on ajankohtainen koko kirkossamme. Candelin toteaa:
“Jos piispaksi valitaan Raamattuun sitoutumaton liberaali, uskon monien pappien, kirkon työntekijöiden ja maallikoiden ottavan käyttöön varasuunnitelman.”
“Se tarkoittaisi sitä, että kaikki jatkaisivat kirkossa kuten ennenkin, mutta he valitsisivat keskuudestaan jonkun muun kuin piispan hengelliseksi johtajakseen ja neuvonantajakseen.”
“Se ei tarkoita, että virassa oleva piispa olisi vihamies tai vihollinen. Totta kai hänen kanssaan rukoillaan ja toimitaan ystävällisesti yhteistyössä. Kehitys vain olisi johtanut siihen, että hengellinen johtaja on eri henkilö kuin piispa.”
Candelinin mukaan kysymys on ajankohtainen nyt homoseksuaalisuudesta keskusteltaessa. Candelin sanoo:
“Moni kirkon työntekijä joutuu kuitenkin hyvin hankalaan tilanteeseen, jos hänet velvoitetaan toimittamaan alttaripalvelusta julkisesti homosuhteessa elävän työtoverin kanssa. Kotien siunaamisessa on sama asia: ei siinäkään mattoja ja sohvia siunata, vaan parisuhdetta. “
Candelinin mukaan:
“…piispojen tulisi selkeästi kieltää pappeja siunaamasta homoliittoja ja rekisteröidyssä parisuhteessa elävien koteja. Tällainen väliintulo estäisi kirkon jakaantumisen.”
Kristityn kolme vaihtoehtoa
Candelin näkee luterilaisella kristityllä kolme vaihtoehtoa, joista viimeisin ei hänen milelestään ole ajankohtainen:
“Sillä, joka edelleen haluaa seurata Jumalan sanaa, on kolme vaihtoehtoa: joko annetaan vain mennä ja valitellaan kuinka surkeaa kirkolla on tai jatketaan kirkossa, mutta kokoonnutaan ja valitaan oma hengellinen johtaja, tai viimeiseksi erotaan ja perustetaan uusi kirkko.”
Candelin varoittaa piispoja olevaan varovaisia kannanotoissaan, jotta ei syntyisi uutta kristillistä kirkkoa. Nyt on aika rukoukseen kansamme ja kirkkomme puolesta. Kiitos Jumalalle, että meillä on piispoja (olen kuullut ainakin yhdestä), joka haluaa homoseksuaalisuuskysymyksessä kuunnella Raamatun opetukselle perustuvaa kirkon perinteisestä käsitystä.
Kysymys on enemmän kuin homoseksuaalisuudesta ja sen harjoittamisesta. Kysymys on Jumalan sanan arvovallasta kirkossa: suostummeko me sen alle, kipuilemmeko ja taistelemme sen kanssa vai toteammeko, että se ei koske enää meitä.
Uusi Tie -lehden voi tilata täältä.
Uutinen virolaisella “Meie kirik” -kotisivulla 6.4.2009:
Venäjän ortodoksinen kirkko antoi jälleen kerran korkeimmalta taholta tukea paavi Benedictus XVI:lle perinteisen kristillisen opetuksen puolustamisen vuoksi sekä kiitti paavin rohkeutta luopua poliittisesti korrektista kielenkäytöstä.
“Eroavaisuus nykyisen paavin hänen edeltäjänsä välillä on siinä, että nykyinen paavi ei yritä olla kannanotoissaan poliittisesti korrekti. Juuri siitä syystä hänen mielipiteillään on lännen yhteiskunnassa shokeeraava vaikutus – ihmiset eivät ole tottuneet siihen, että kirkon johtaja ilmaisee kirkon perinteisiä mielipiteitä”, sanoi äskettäin Venäjän kirkon ulkomaansuhteiden osaston johtajaksi nimitetty piispa Illarion, jonka arvonimi on nyt Volokolamskin piispa.
“Meidän mielestämme tämä on positiivinen muutos katolisessa kirkossa, sillä kirkon johtaja, erityisesti kaikkein suurimman kirkon johtaja, ei pitäisi omaksua poliittisesti korrektia kielenkäyttöä; hänen tulisi sanoa ihmisille sitä, mitä hänen kirkkonsa opettaa.”
Piispa Illarionin televisiossa antama kommentaari juontui kansainvälisestä kritiikistä, jonka paavin lausunnot kondomien jakamisesta sai aikaan.
Viime viikolla Belgian parlamentti päätti, että tulee “tuomita paavin afrikanmatkan aikana esittämä mahdoton mielipide ja ilmaista virallinen protesti pyhälle istuimelle [eli paaville].”
Samaa teemaa sivuaa myös Suomen Katolisen kirkon tiedotuskeskuksen johtaja Marko Tervaportti blogikirjoituksessaan Kotimaa -lehdessä. Tervaportti toteaa:
“Paavi Benedictus XVI on parin viime kuukauden ajan ollut länsimaisen median armottoman hyökkäyksen kohteena. Paavin sanoja ja tekoja on irrotettu asiayhteydestä, tulkittu väärin ja käytetty mielikuvituksellisten ja — ikävä sanoa — myös loukkaavien syytösten esittämiseen. Toki meillä kaikilla on oikeus olla katolisen kirkon kanssa eri mieltä asioista. Mutta oikeudenmukaisuuden, kohtuullisuuden ja kohteliaisuuden nimissä voisi sentään toivoa, että julkisessa keskustelussa voitaisiin pysyä asiallisina ja totuudenmukaisina.”
Kirjoituksessaan Tervaportti ottaa kantaa myös paavin kondomi-lausuntoon sekä sen synnyttämiin syytöksiin. Kannattaa lukea.
Kuulin tänään erästä pyhän Johannes Krysostomuksen (Kultasuu) katkeraa toteamusta meistä kristityistä, jotka pidämme usein itseämme juutalaisista paremmiksi.
“Me sanomme, että annamme Jumalalle kaikki, mutta itse asiassa emme anna edes kymmenystä.”
Jotkut meistä antavat kymmenykset Jumalalle (eli 10% tuloista Jumalan valtakunnan edistämiseen), mutta miten kaukana olemme siitä, että annamme kaiken.
Johannes Krysostomos (eli Kultasuu) eli vuosina 347–407. Hän oli Konstantinnopolin piispa ja yksi tärkeimmistä kreikkalaisista kirkkoisistä.
