Aihe: Jumala, islam | Avainsanat: Allah, islam, Jumala, Koraani, kristinusko, Muhammad, Muhammed, usko
Luin taas muslimien väitteen, että kristityt nostavat ihmisen Jumalan rinnalle ja näin pilkkaavat Allahia.
Islamissa tosiaan kielletään asettamasta mitään tai ketään Jumalan rinnalle. Muslimien mielestä kristillinen opetus Jeesuksen jumaluudesta on juuri tätä. Islamissa monijumalaisuus, shirk, on suurin synti:
”Jumala ei anna anteeksi sitä, että Hänen rinnalleen asetetaan muita jumalia, mutta kaiken muun Hän antaa anteeksi, kenelle tahtoo. Joka asettaa muita jumalia Jumalan rinnalle, on eksynyt kauas.” (Koraani 4:116)
Mitä ajattelen kristittynä tästä?
Edellä mainittuun Koraanin jakeeseen kristitty voi yhtyä. Kysymys on siitä, miten sitä tulkitaan. Se on epäilemättä syntynyt kristittyjen uskoa ja opetusta vastaan. Kristittynä olen sitä meiltä, että Jumalan rinnalle ei saa asettaa mitään. Ja, että Jumala antaa anteeksi, kenelle tahtoo.
Ensiksi, Jumala on ilmoittanut tahtonsa antaa anteeksi ihmisille. Hän antaa anteeksi niille, jotka turvautuvat Jeesukseen pelastajana.
Toiseksi, muslimit itse syyllistyvät kyseisen koraaninkohdan mainitsemaan syntiin. He nostavat Muhammadin korkeammalle – ei siis vain rinnalle – kuin itsensä kolmiyhteisen Jumalan persoonan Jeesuksen. Kristinuskon kannalta tämä on järkyttävää Jumalan pilkkaamista. Ja ainoan pelastajan hylkäämistä.
Kolmanneksi, kolmiyhteisen Jumalan yhteyteen on jokainen tervetullut. Myös harhaan joutunut. Ja Jumala antaa hänelle anteeksi ja uuden alun.
Kristinuskosta poiskääntymistä ovat monet ajaneet väitteillä, että siten vapaudutaan, järkevöidytään, edistytään… Kukaan näistä vääristä profeetoista ei ota vastuuta nyt, kun korjataan Jumalasta luopuneen kulttuurin äärimmäisiä hedelmiä.
Kauhajoen tapahtumien analyyseissä kiinnittää huomiota se kuinka vähän puhutaan kristinuskosta ja kulttuurin syvävirtauksista. Mielestäni Jokela ja Kauhajoki ovat ääritapauksia, joiden todennäköisyys kasvaa sitä mukaa kun hajoaa usko yhteen Jumalaan, objektiivisesti oikean ja väärän olemassaoloon. Molemmissa tapauksissa tekijät olivat julkiateisteja. Nuoruuden ehdottomuudella he ovat vieneet johtopäätöksensä loppuun asti: kukin saa määrittää omat arvonsa, vihan arvot ovat valittavissa siinä kuin lähimmäisenrakkauden.
Näin kirjoittaa Esa Erävalo. Hän kiinnittää KD -lehdessä huomiota myös huomiota siihen, miten vaikeaa nuorten on löytää identiteetti yhteiskunnassa, jossa perinteiset arvot ja yhteisöllisyys ovat kadonneet. Tai eivät ne kadonneet ole – niitä on tietoisesti hävitetty. Ja hävitetään edelleen.
Jumalasta ja hänen olemassaolostaan seuraava maailmankatsomus, moraali ja elämäntapa auttaa ihmistä löytämään ehyen identiteetin.
Samantapaisiin asioihin kiinnittää huomiota Leif Nummela Uusi Tie -lehden pääkirjoituksessa. Nummela kirjoittaa:
Yksi liian vähälle huomiolle jäänyt asia on Jokelan ja Kauhajoen surmaajia yhdistänyt näkemys elämästä. Kumpikin näki sen synkkänä taisteluna olemassaolosta, ja kumpikin vihasi ihmiskuntaa. Tällainen ajattelu ei jarruta mitenkään mielettömien ja sairaiden ajatusten toteuttamista. Päinvastoin, tällainen yhä suositumpi maailmankatsomus luo siihen pikemminkin kasvualustan. Nyt tarvitaan kipeästi terveempää kuvaa elämästä ja ihmisestä.
On myönnettävä, että ihmisen maailmankatsomus vaikuttaa hänen elämäntapaansa. Nummela toteaa:
Elämänkatsomus johtaa elämäntyyliin. Ajatukset johtavat tekoihin. Nyt on aika pohtia syvästi ja perusteellisesti sitä, mikä näkemys elämästä on totuudenmukainen ja paras pohja rakentavalle ja rakastavalle elämäntavalle. Ja tietysti myös sitä, kuka tarjoaa epätoivon iskiessä toivon.
Teismi – usko Jumalaan – on yritetty työntää yhteiskunnassamme syrjään. Moni ihminen on hyvin ristiriitainen: hän haluaa hylätä Jumalan, mutta samalla pitää kiinni niistä arvoista, jotka nousevat Jumalan olemassaolosta. Muun muassa ihmiselämän arvosta ja elämän kunnioituksesta. Ihminen (syntiinlangenneena) samanaikaisesti pakenee Jumalaa ja kaipaa häntä.
Su 1.6.2008 Emmauksen messussa
Olin saarnaajana ja liturgina Emmauksen messussa (Emmause missa) Tallinnan ruotsinkielisessä Mikaelinkirkossa (Tallinna Rootsi-Mihkli kogudus). Messu muistuttaa kovasti suomalaista Tuomasmessua. Tämä nuorille suunnattu messu on joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina kello 18. Tervetuloa Suomestakin tutustumaan.
Saarnatekstinä oli kertomus tyhmästä rikkaasta miehestä (Luuk. 12:13-21). Tällä miehellä meni taloudellisesti hyvin. Jumala siunasi maahan kylvetyn siemenen niin runsaasti, että vanhat aitat eivät riittäneet. Mies päätti rakentaa uudet. Ja lopulta hän totesi: nyt minulla on omaisuutta niin paljon, että voin elää huoletonta elämää!
Jumala kuitenkin sanoi: Sinä mieletön. Tänä yönä minä vaadin sinun elämäsi. Mihin sitten joutuu se omaisuus, mitä olet koonnut!
Tämä mies oli monen mielestä viisas. Viljaa oli paljon, joten oli järkevää rakentaa uudet säilytystilat! Jumalan mielestä mies oli niin tyhmä, että hänen henkensä otettiin pois. Miehen ongelma oli se, että hänen omaisuutensa oli maanpäällistä. Jeesus selitti tätä vertausta: Näin käy niille, jotka kokoavat aarteita itselleen, mutta eivät ole rikkaita Jumalassa.
Jumalan näkökulmasta viisaan ja tyhmän ihmisen ero on siinä, mihin me talletamme rahojamme. Pankkeihin, josta ne voivat kadota? Vai sijoitammeko ne Jumalan valtakuntaan?
Tämä liittyy kysymykseen, mitä me elämältä haluamme. Haluammeko saada itselle mahdollisimman paljon vai antaa muille mahdollisimman paljon? Jostain luin tämäntapaisen ajatuksen: Tämä elämä on Jumalan lahja sinulle. Se mitä teet elämälläsi on sinun lahjasi Jumalalle.
Todellinen rikkaus on muualla kuin rahassa, arvopapereissa ja kiinteistöissä. Usko Jeesukseen tekee heikosta voimakkaan, syntisestä pyhän ja köyhästä rikkaan.
Maanantai 2.6.
Kävin Tartossa. Vierailin Tarton Golgatan baptistipastorin kotona, jossa teimme lehtijutun islamin ja kristinuskon kohtaamisesta. Pastori-päätoimittajan kanssa totesimme, että lopulta se mikä tekee kristinuskosta ainutlaatuisen on kysymys Jeesuksen persoonasta. Kolmiyhteisen Jumalan kolmas persoona tuli ihmiseksi maailmaan, eli keskellämme, kärsi kuoleman syntiemme vuoksi, nousi kuolleista, nousi ylös taivaaseen, tulee sieltä takaisin viimeisenä päivänä. Tuona päivänä kaikki ihmiset kokoontuvat Jumalan tuomioistuimen eteen. Tuomarina on Jeesus Kristus! Kaikki polvistuvat hänen eteensä ja tunnistavat Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus on Herra.
Ja mikä Jeesuksessa on mahtavinta: häneen turvautuminen ja uskominen vie meidät ikuiseen elämään, taivaaseen! Toista tietä ei ole. Usko sinäkin Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut.
Aihe: Jumala, kristinusko, usko | Avainsanat: Richard Dawkins, Tapio Puolimatka, ateismi
Luin professori Tapio Puolimatkan artikkelin “Uudet ateistit riepottelevat kristinuskoa” Uusi Tie -lehdestä (2.5.2008).
Itse olen lukenut vain joitakin lehtiartikkeleita Richard Dawkinsin ajattelusta sekä nähnyt hänet kerran saksalaisella televisiokanavalla, jossa Saksan evankelisen kirkon johtava piispa Wolfgang Huber väitteli Dawkinsin kanssa. En nyt siis käsittele Dawkinsin ajatuksia, vaan tuon muutamia Puolimatkan kriittisiä kommentteja esiin.
Artikkelin kuvatekstissä todetaan, että “Dawkins on yksi aikamme tunnetuimmista tieteen popularisoijista ja kristinuskon vastustajista.” Juuri tämän vuoksi kristittyjen on vastattava hänen väitteisiinsä. Ja nyt loppu onkin Puolimatkan referointia ja siteerausta. Väliotsikot tässä ovat samat kuin Uusi Tie -lehdessä.
Uuden ateismin edustajat haluavat osoittaa, että kristityt ovat joko hulluja ja petettyjä. Tämä “uusi ateismi” taistelee kristinuskoa vastaan puhumalla tieteen nimissä, ja he esittävät ajatuksiaan ikään kuin tieteen tutkimustuloksina. “He värittävät ja retorisesti liioittelevat tosiasioita niin, että vastustavat saadaan näyttämään joko “hulluilta tai petetyiltä.” Kristittyjä ja muita Jumalaan uskovia pilkataan ja halvennetaan.
Useat uuden fundamentalistisen ateismin edustajat ovat huomattavissa akateemisissa asemissa (mm. Richard Dawkins, Richard Leontin ja Daniel Dennett), ja käyttävät asemaansa ateistisen sanomansa levittämiseen.
Usko Jumalaan on vahingollista
Dawkins väittää, että tiede johtaa ateismiin ja että usko Jumalaan on yksi mielisairauden muoto. Jumalaan uskova on joko epärehellinen, petetty tai typerä.
Dawkins hylkää aiemmat periaatteensa
Oxfordin yliopiston professori Alister McGrath on tutkinut Dawkinsin väitteitä kirjassaan Dawkinsin jumala, geenit, meemit ja elämän tarkoitus (Kirjapaja 2006) sekä Dawkins´ Delusion: Atheist fundamentalism and the denial of the divine (2007).
“McGrath kiinnittää huomiota siihen, että Dawkins jostakin syystä luopuu täysin tiedonhankinnan periaatteista alkaessaan käsitellä jumalanuskon mielenterveydellisiä vaikutuksia. Tämä on vastakohta sille huolellisuudelle, jolla Dawkins tekee tutkimusta väitöskirjassaan…”.
Mutta kun Dawkins pohtii ihmisen uskonnollista käyttäytymistä, hän esittää systemaattisten havaintotulosten tilalta perusteettomia yleistyksiä.
McGrathin mukaan uskontoja käsitellessään Dawkins siirtyy tiedemiehestä koulupoikien väittelykerhon maailmaan, jossa turvaudutaan innokkaaseen liioitteluun ja räikeään yksinkertaistamiseen ja pintapuoliseen esitystapaan (harhaanjohtamiseen?).
Uskonnon vaikutus hyvinvointiin
Uskonnon vaikutusta ihminen hyvinvointiin käsittelevää kirjallisuutta on laajalti. McGrathin mukaan valtaosa tutkimuksesta osoittaa, että uskonnon ja ihmisen hyvinvoinnin välillä on positiivinen suhde. Tutkimusaineistosta vain yksi prosentti kertoo kielteisestä yhteydestä.
Kuitenkin “Dawkinsin “tieteellinen” maailmankatsomus perustuu osin tähän oletettuun kielteiseen yhteyteen uskonnon ja hyvinvoinnin välillä.”
Dawkins esittää väitteitä asiasta, josta hänellä puuttuu tietoa ja jota ei pysty käsittelemään asiallisesti.
Fundamentalistista retoriikkaa
Anthony Flew ja Roy Abraham Varghese ovat kirjoittaneet kirjan “There is a God: How the World´s Most Notorious Atheist Changed His Mind” (2007). Siinä viime vuosisadan huomattavimpiin ateistifilosofeihin kuulunut Anthony Flew kertoo, miksi hän tieteellisen todistusaineiston valossa olettaa nyt, että Jumala on olemassa.
“Kirjan esipuheessa Varghese kiinnittää huomiota siihen erikoiseen tosiasiaan, että samalla kuin huomattavat kristityt filosofit, kuten Alvin Plantinga, William Alston, Peter Van Inwagen ja Richard Swinburne kirjoittavat sofistikoituneita ja täsmällisesti argumentoituja tutkimuksia, ateistiset fundamentalistit kuten Richard Dawkins, Lewis Wolpert ja Sam Harris turvautuvat yhä enemmän retoriikkaan argumenttien sijasta.”
“Paradoksaalisesti nämä kirjat ovat kuin fundamentalistisia saarnoja. Niiden tekijät kuulostavat enimmäkseen tulikivenkatkuisilta saarnaajilta, jotka varoittavat meitä vakavista rangaistuksista ja jopa maailman lopulta, jos emme tee parannusta harhaisista uskomuksistamme ja niihin liittyvistä käytänteistä.” (Varghese)
*
Oma kommenttini: Kiitos Tapio Puolimatkalle artikkelista.
Suosittelen seuraavia Tapio Puolimatkan kirjoja:
- Usko, tiede ja Raamattu (Uusi Tie) saa tilattua osoitteesta: www.nettikirjakauppa.com
- Usko, tieto ja myytit (Tammi)
Uuden seurakunnan perustamista – kolmikantaneuvottelu: Norja-Viro-Suomi
Norjalaisen lähetysjärjestön edustajat, Tallinnan rovastikunnan lääninrovasti Jaan Tammsalu sekä Kirsti Malmi ja minä kokoonnuimme aamulla 9 Lähetyskeskukseemme suunnittelemaan uuden seurakunnan perustamista Tallinnaan.
Mustamäe-kaupunginosassa (siellä jossa oli monille tutuksi tullut Mustamäen tori) asuu 64 000 ihmistä, mutta alueella ei ole omaa luterilaista seurakuntaan.
Norjan kristityt ovat ilmaisseet halunsa auttaa asiassa Viron kirkkoa. Seuraava suuri askel on sopivan virolaisen papin löytyminen hankkeen vetäjäksi.
Kristuspäivä Tallinaan? – kolmikantaneuvottelu: Saksa-Viro-Suomi
Puolenpäivän maissa kävimme toisen merkittävän neuvottelun puhelimitse Kristuspäivän järjestämisestä Tallinnaan. Ja toivomme, että siitä olisi mahdollisia vaikutuksia koko Itämeren alueeseen. Kiitoksia Markku Happonen, Hannu Hatanpää ja Herman Jürjens innostavista visioista.
Tämän jälkeen soitin arkkipiispa Põderille ja Tallinnan lääninrovasti Tammsalulle, jotka lupasivat olla hankkeessa mukana.
Työntekijäkokous
Lähetyskeskuksen työntekijäporukalla kävimme läpi juoksevia asioita. Iloitsen suuresti loistavista ja innokkaista työntekijöistä lähetyskeskuksessamme.
Raamattutunti Tartossa
Lähdin kesken työntekijäkokousta bussilla Tarttoon pitämään raamattutuntia Tarton Marian seurakuntaan (Tartu Maarja kogudus). Nämä bussimatkat (kaksi ja puolituntia suuntaansa) ovat hyvä rentoutumiskeino! Raamattutunnin aiheena oli: “Mida tähendab elu kristlasena?” Mitä merkitsee kristittynä eläminen?
Aloitin vähän kauempaa: ihmisen uskonnollisuudesta ja Jumala-uskosta. Suurin osa maailman ihmisistä ovat “jumalauskovaisia”. Ateisteja on vain pieni osa ihmiskunnasta. Kuitenkin viime aikoina sotaisia, fundamentalistinen ateismi on nousussa. Tästä ateismista, jota mm. Richard Dawkins edustaa, kirjoitti hienosti Uusi Tie -lehdessä professori Tapio Puolimatka. Kirjoitan siitä oman blogikirjoituksen.
Uskonto ja uskonnollisuus ovat luontainen osa ihmisen elämää. Kristinuskon näkökulmasta tämä uskonnollisuus on ongelmallista silloin, kun se hylkää Jumalan ilmoituksen Raamatussa ja Jeesuksessa.
Kristinuskon erottaa (muista) uskonnoista se, että se on “Jumalan valitsema uskonto” – se kertoo, miten maailmankaikkeuden Luoja tuli Jeesuksessa ihmiseksi. Tosin tämä ilmoitus alkoi jo Vanhassa testamentissa eli juutalaisuudessa.
Jumalan vierailusta kertominen tekee kristinuskon ainutlaatuiseksi. Jumala tarjoaa pelastusta vain Jeesukseen uskoville eli kristityille. Tämän vuoksi jokaisen maailman asukkaan on otettava Jumalan tekoihin ja vaatimuksiin kantaa.
Puhuin siitä, millaisin sanoin Uusi testamentti kuvaa kristittyjä (mm. lampaat, oksat, maailman valo, maan suola, pyhä papisto, omaisuuskansa). Kristityn vihollisista (mm. perkele, maailma, oma syntinen luonto), kristityn voimavaroista (jatkuva täyttyminen Pyhällä Hengellä), kristityn tehtävästä (Jumalan ylistys! Se tulee nähtäväksi mm. elämällä Jumalan tahdon mukaiseseti ja julistamalla hänen suuria tekojaan Kristuksessa sekä kutsumalla ihmisiä uskoon). Ja kristittyjen loistavasta tulevaisuudesta: taivaasta. On hienoa olla kristitty!
Aihe: Jumala, islam, kristinusko, usko | Avainsanat: Allah, Koraani, muslimi, sananvapaus, uskonnonvapaus, uskonnot
Tänään tuli postissa Uusi Tie -lehti. Lehden tulo tänne Tallinnaan kestää toista viikkoa – yllättävän kauan. Saksaan lehti tuli kolmessa päivässä.
Kuka määrää, miten saa ajatella ja mitä saa ajatella?
Lehdessä oli eräs artikkeli, jossa pohdittiin otsikossa olevaa kysymystä. Hollantilainen kansanedustaja Geert Wilders julkaisi viikko sitten islam-kriittisen Fitna-elokuvan. Artikkelissa kerrotaan islamilaisten maiden järjestön OIC (Organisation of Islamic Conference) vaatimuksesta, että kaikkien on hyväksyttävä “OIKEA” (OIC:n mukainen!!) käsitys historiasta ja islamista.
Aikamoista tekstiä! Eli puolueetonta ja kriittistä arviota ei saa enää harrastaa. Tulee vain toistaa papukaijan tavoin toisten kirjoittamaa tekstiä. Jos ajattelet itse, olet tuhon oma! Herää kysymys, pelkääkö muslimit oman uskonsa kriittistä arviota? Miksi? Vai onko kyseessä ajatus Jumalan (Allahin) kunnian varjelemisesta? Jälkimmäisen ymmärtäisin paremmin.
Samat oikeudet muslimeille ja kristityille
Leif Nummela pääkirjoituksessaan “Samat oikeudet kristityille ja muslimeille” käy käsiksi myös tähän tärkeään teemaan. Muutamia poimintoja pääkirjoituksesta:
- Jos muslimit suuttuvat siitä, että heidän uskontoaan arvioidaan kriittisesti, miksi he tekevät sitä samaa kristinuskoa ja varsinkin juutalaisuutta kohtaan?
- Missä kulkee toisen uskonnon kriittisen tarkastelun ja toisen uskonnon pilkkaamisen välinen raja? Tässä Nummela nostaa esiin tärkeän kysymyksen, johon sekä politiikkojen että teologien on vastattava. On selvää, että islamia (eikä muitakaan uskontoja ja ihmisiä) ei saa pilkata. Mutta kielletäänkö nyt “suvaitsevaisessa” eurooppalaisessa kulttuurissa myös uskonnon kriittinen arviointi? Ja vain YHDEN uskonnon?
- Eikö enää saa sanoa, mitä islam tai Koraani opettavat? Silloin olisi parempi, että muslimit julkaisivat vain sellaisia Koraani-versioita, joista on poistettu sellaiset osat, joita kristitty ei saa siteerata.
- Muslimit haluavat sananvapautta ja uskonnonvapautta Euroopassa (se heillä muuten on), mutta eivät salli muille uskonnoille samanlaista vapautta muslimimaissa.
Nummela lopettaa: “Raamatullinen usko Jeesukseen ei ole koskaan pelännyt valoa, perusteellista tarkastelua ja totuutta. Ne ovat meidän puolellamme, eivät meitä vastaan.”
Islamin ja kristinuskon arvioimisesta
Olen uskonnonvapauden kannattaja. Haluaisin sen näkyvän sekä Euroopassa että muslimimaissa. Kannatan myös sekä kristinuskon että islamin avointa arviointia. Tässä arvioinnissa on muistettava 8. käsky: “Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.”
Voitaisiinko tätä käskyä soveltaa myös uskontojen tutkimiseen. Käskyn toteuttaminen vaatii meiltä rehellisyyttä. Myös silloin kun eteen tulee epämiellyttäviä asioita – ei minun tarvitse puolustella niitä sikamaisuuksia joita kristinuskon nimissä on tehty! Enkä pidä niiden esille tuomista pilkkaavana. Ne ovat totuus. En tiedä, ovatko muslimit tehneet islamin nimessä mitään väärää. Jos ovat niin ei kai niiden esiintuominen pilkkaa islamia.
Jeesus sanoi “Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Uskon – sillä olen kokenut itsekin – että muslimi ja kristitty voivat elää rauhanomaisesti vaikka he ovatkin eri mieltä monista asioista. Ja vaikka teologinen väittely on välillä kovaa, molemmat voivat kokea, että olemme tekemisissä maailman tärkeimmän asian kanssa.
Itseäni hieman häiritsee se, että monet tulkitsevat islamia (varsinkin muslimit, jotka olivat aiemmin kristittyjä sekä useat kirkon johtajat) kristinuskon silmälasien kautta. Islamin termeille ja opetuksille annetaan “liian kristillinen” merkitys. Tällöin ei ehkä nähdä islamia “itsessään” vaan oma kristinuskon käsitysten värittämä kuva islamista. Mistähän se aito käsitys islamista muuten löytyisi?
Kun kristitty lähestyy islamia, hän tekee sen omasta uskostaan käsin (aivan kuten muslimi arvioi kristinuskoa omasta uskostaan käsin): Jumala on ilmoittanut itsensä Raamatussa ja ennen kaikkea Jeesuksessa, joka on ainoa tie pelastukseen. Jumalan tahto on, että kristityt tekevät kaikki kansat Jeesuksen opetuslapsiksi. Tämän kristillisen näkemyksen mukaan Jumala kutsuu (ei pakota) myös muslimeja Jeesuksen seuraajiksi ja niiden joukkoon, jotka viimeisellä tuomiolla saavat pelastuksen.
Aihe: Jumala, Kristus, kirkko, kristinusko, usko | Avainsanat: ihmeet, Jeesus, Kristus, pelastaja, uskonnollisuus, uskoontulo
Viron kirkkohallituksen jäsen rovasti, asessori Joel Luhamets pyysi, että tulisin puhumaan hänen seurakuntaansa (Tartu Pauluse kogudus – Tarton Paavalin seurakunta) rippikoululaisille Jeesuksesta. Ja siellä minä olin.
Tallinnasta Tarttoon bussissa istuessani tein hienon PowerPoint esitelmän aiheesta. Tilasin Tartosta Agape Eesti – lähetysjärjestöstä (Agape Europe, Suomessa sisarjärjestö on Kansan Raamattuseura) Jeesus-filmin, josta halusin näyttää pätkiä.
Kun asettelin dataprojektoria ja tietokonetta valmiiksi, huomasin, että minulla ei ole kannettavan tietokoneen verkkojohtoa mukana! Itku meinasi tulla! Olinhan valmistellut hienon esityksen – ja akun virta oli kulunut siihen. Enkä voinut näyttää elokuvaakaan!
No rippikoulutunteja on ennenkin pidetty ilman Powerpointteja ja tietokoneita!
Aikuiset rippikoululaiset (olisikohan heitä ollut noin 60) kuuntelivat opetustani, jossa ainoa audiovisuaalinen havaintoväline olin minä itse. Nämä riparilaiset olivat pääasiassa opiskelijaikäisiä, kuten Tartossa on tavallista. Rippikoulutunti heillä on kerran viikossa maanantai-iltaisin puolitoista tuntia kolmen-neljän kuukauden ajan.
Uskonnollisuus – lahja vai ongelma?
Puhuin ensin ihmisen uskonnollisuudesta. Se on mielestäni Jumalan suuri lahja ja tärkeä osa ihmistä. Tosin syntiinlankeemuksen seurauksena tämä lahja on vaurioitunut ja suuntautuu luonnostaan vääriin kohteisiin.
Uskonnollisella (eli jokaisella) ihmisellä on jonkinlainen tieto korkeamman olennon olemassaolosta. Ja usein myös tieto omasta syntisyydestä ja sovituksen tarpeesta. Ihminen haluaa sovittaa itsensä ja pahat tekonsa tuomalla erilaisia uhreja jumalille.
Uskonnollisuus muuttuu ongelmaksi, koska se johtaa helposti ihmisen uskonnolliseen yksityisyrittäjyyteen johon ei mahdu ajatus Jumalasta, joka on jo ilmoittanut ihmiselle tahtonsa Raamatussa ja Jeesuksessa.
Karl Marx sanoi joskus, että uskonto on oopiumia kansalle. Toisaalta Marx oli oikeassa: monet uskonnot ovat syntyneet siksi, että ihminen löytäisi itselleen apua ja „sydämenrauhan“. Mutta Marx on väärässä siinä, että kristityt pakenisivat tätä maailmaa. Usein juuri ne, jotka ovat olleet hurskaita kristittyjä ovat nähneet suuresti vaivaa paremman yhteiskunnan luomiseksi. Kristityillä on ollut huomattava osa mm. koululaitoksen, yliopistojen, sairaanhoidon kehittämisen, apteekkialan, diakoniatyön, sosiaalityön alalla.
Jeesuksen ainutlaatuisuus
Raamatusta luemme Jeesuksen suurista ihmeistä, jotka osoittavat, että hän on Jumalan lähettämä henkilö. Jeesus tyynnytti myrskyn, siunasi kaloja ja leipiä ja seurauksena oli ruokaa tuhansille, käveli veden päällä, muutti vettä viiniksi, paransi sairaita, herätti kuolleita! Aikamoinen kaveri!
Kun Jeesus puhui, ihmiset sanoivat hänen puhuvan „kuin se jolla on valta“! Ei siis mikään tavallinen puhuja!
Jeesus väitti itsestään suuria asioita. Muun muassa, että hän on maailman valkeus (Joh 8:12), hän on ainoa tie Jumalan luokse („Minä olen tie, totuus ja elämä. Kukaan ei tule isän luokse muutoin kuin minun kauttani – Joh 14:6). Hän ja Isä (Jumala) ovat yhtä! yms yms. Jeesuksen väitteet itsestään olivat vallankumouksellisia!
Mitä kaverit, jotka näkivät Jeesuksen sanoivat hänestä? He eivät voineet osoittaa hänestä yhtään huonoa asiaa, ei yhtään syntiä. Opetuslapset ja tietysti Pietari etunenässä tunnusti: „Sinä olet Kristus elävän Jumalan poika“. Roomalainen sotilas katseli Jeesuksen kuolemaa ja sanoi: „Totisesti tämä oli Jumalan poika“.
Ja tämä sama Jeesus nousi kuolleista, lähti taivaaseen ja tulee pian sieltä takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Pian tulee päivä jolloin jokainen ihminen, joka on maan päällä joskus elänyt tulee Jeesuksen tuomioistuimen etten. Ihmiskunta jaetaan kahteen ryhmään: niihin jotka turvautuivat Jeesuksen hankkimaan pelastukseen ja toisiin. Jeesukseen turvautuneet pääsevät ikuiseen iloon Jumalan luona, muut ikuiseen kadotukseen.
Jeesus on Pelastaja
Nimi Jeesus tarkoittaa pelastajaa. Hän haluaa olla sinunkin pelastajasi. Jos et tunne häntä vielä, niin älä epäröi rukoilla, että oppisit tuntemaan hänet. Sano Jeesukselle: Jeesus, haluan oppia tuntemaan sinut. Anna minulle anteeksi syntini, sillä ne erottavat minut sinusta. Kiitos, että kuolit ristillä myös minun puolestani. Tule elämääni, anna minulle ikuinen elämä! Johdata elämääni toisia kristittyjä, jotta löytäisin hengellisen kodin, jossa voin toisten kanssa rukoilla ja palvella sinua. Aamen.
Raamattu sanoo: „Jokainen joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu!“
Kristinuskon olemus
Kristinuskossa ihminen ei uhraa Jumalalle uhreja syntiensä tähden. Vaan Jumala itse uhraa itsensä (Jeesus ristillä) meidän tähtemme.
Kristinuskon sanoma ei ole Jumalan vaatimuksia meille vaan se kertoo Jumalan suuresta lahjasta! Kaikki jotka tulevat Jeesuksen luokse pelastuvat ikuisesta kadotuksesta ikuiseen elämään.
Kun tulemme tyhjin käsin uskossa Jumalan eteen Kristukseen turvautuen, Jumala täyttää kätemme hengellisillä aarteilla.
Aihe: Jumala, Kristus, islam, kirkko, kristinusko, lähetyssaarnaaja, lähetystyö, usko | Avainsanat: Jeesus, SLEY, Parzany, SLEF, evankeliumi, pelastus
Lumisadetta
Lumisade jatkui koko päivän. Jalat ovat väsyneet lumisilla, auraamattomilla kävelyteillä kävelystä. Kolme kertaa kävin lumitöissä pihapiirissä.
Suru-uutinen Suomesta
Luin “uskojarukous” -keskustelupalstalta, että tänään keskiviikkona Espoon seurakuntayhtymä päätti leikata asteittain SLEYn (Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys) ja SLEF (Svenska Lutherska Evangeliförening i Finland) lähetyskannatusta.
Suomen luterilaisessa kirkossa (siis oma kirkkoni) nostaa päätään hallintofundamentalismi, jossa hallinnollisin keinoin ja rahalla yritetään väkivaltaisesti saada oma tahto läpi. Tätä on helppo käyttää sellaisia tahoja vastaan, jotka yleisen mielipiteen areenalla on jo lynkattu. Ja kansa taputtaa kun kirkko tekee niin kuin kansansuosio vaatii.
Ennustanpa, että kirkolle itselleen käy tässä kovassa pelissä huonosti.
Viesti piispoille
Itse toivoisin, että piispat käskisivät seurakuntia rauhoittumaan. Harkitsemaan lähetystyöhön liittyviä päätöksiä, pohtimaan missä lähetystehtävässä on kysymys. Miettimään kannattaako lähetysjärjestön työtä, jota on sukupolvien ajan rukouksella, rahan antamisella ja kirkon aktiivisella tuella pidetty yllä, tällä tavoin yrittää lakkauttaa. Tällaiselle piispalle nostaisin hattua (jos minulla sellainen olisi).
Kiva uutinen Saksasta
Saksan huomattavin evankelista Ulrich Parzany totesi pääsiäisenä saarnassaan, että Saksassa asuu yli kolme miljoonaa turkkilaistaustaista ihmistä. Jumala on lähettänyt nämä ihmiset Saksaan, jotta he voisivat oppia tuntemaan kristillistä uskoa. Saksassa he ovat evankeliumille vastaanottavaisempia kuin kotimaassaan.
“In einem Seminar, das sich mit „Mission zwischen Fundamentalismus, Fanatismus, Wahrheitsanspruch und Toleranz“ befasste, erinnerte Parzany daran, dass in Deutschland mehr als drei Millionen Menschen türkischer Herkunft leben. Gott habe diese Muslime geschickt, damit sie hier den christlichen Glauben kennenlernten. In Deutschland seien sie eher auf das Evangelium ansprechbar als in ihrer Heimat, so Parzany. “
Muslimit Suomessa
Ehkäpä Jumala on tuonut muslimit Suomeen juuri siitä syystä, mitä Parzany edellä totesi: jotta he voisivat kuulla evankeliumin täällä. Siinäpä teille siellä Suomessa haastetta!
Ai että miksi heidän pitäisi kuulla evankeliumi? Evankeliumi tarkoittaa hyvää uutista. Se on sanoma Jumalasta joka tuli Kristuksessa Jeesuksessa maailmaan. Jeesus kuoli ristillä syntiemme vuoksi, haudattiin ja nousi kuolleista. Hän lähti takaisin Jumalan luokse taivaaseen ja tulee sieltä tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Raamatun mukaan viimeisellä tuomiolla ihmiskunta jakaantuu kahteen ryhmään: pelastuviin ja kadotukseen joutuviin. Kuka pelastuu? Se joka maan päällisen elämänsä aikana on turvautunut ja uskonut Jeesukseen. Ja ihminen voi uskoa vain, jos hän on kuullut Jeesuksesta.
Eli muslimienkin pitää kuulla sanoma Jeesuksesta, uskoa häneen, jotta selviytyvät viimeisellä tuomilla ikuiseen elämään (tai paratiisiin kuten muslimit sanovat).
Evankeliumi on hyvä uutinen, joka vakuuttaa kaikkein heikoimmalle, syntisimmälle, epäonnistuneimmalle, onnettomimmalle, surkeimmalle ihmiselle, että usko Jeesukseen pelastaa!
Itse kuulun tähän joukkoon, joka tarvitsee Jeesusta.
Aihe: Jumala, Kristus, kristinusko | Avainsanat: Luhamets, synti, ylösnousemus
Pääsiäissunnuntaiaamuna olimme Tarton Paavalin kirkossa. Siellä ystävät sanoivat iloiten: “Kristus on surnuist ülestõusnud!” (Kristus on noussut kuolleista!) ja siihen saimme vastata iloiten “Tõesti on ta ülestõusnud!” (Hän on noussut todella kuolleista!).
Tässä on elämäni ja uskoni perusta. Jumala on tullut Jeesuksessa maailmaan. Jeesus kuoli puolestani ristillä, kantoi syntini ja sen seuraukset. Jumala herätti Jeesuksen kolmantena päivänä kuolleista. Tämä ylösnousemus tarkoittaa muun muassa sitä, että Jumala osoitti: se mitä Jeesus on opettanut, sanonut, tehnyt sekä hänen kuolemansa on minun tahtoni mukaista toimintaa. Ja koska kuolema on kristillisen opetuksen mukaan synnin seuraus, oli luonnollista, että synnitön Jeesus nousee kuolleista ylös.
Pääsiäiskirkossa lääninrovasti Joel Luhamets totesi saarnassaan, että jos ihminen ei usko Jumalaan eikä Jeesuksen ylösnousemukseen, ongelma ei ole todistusaineistossa tai sen puutteessa. Ongelma on ihmisen synnissä. Syntinen ihminen [niitähän me kaikki olemme] ei halua tulla Jumalan valkeuteen; hän ei halua, että Jumala olisi olemassa. Siksi hän tekee itselleen maailmankatsomuksen ja vakuuttaa, että Jumalaa ei voi olla eikä Kristus voinut nousta kuolleista. Samaan aikaan nämä molemmat ovat miljoonille ihmisille suurin ilonaihe! Miksi toinen juoksee Jumalaa pakoon ja toinen ikävöi hänen luokseen!?
Muita ilonaiheita viime päiviltä:
- auton rekisteröinti Viroon onnistui alle puolessa tunnissa ja maksoi noin sata euroa! (ei mitään veroja, rekisterikilvet sisältyi hintaan). Kyllä täällä Virossa asiat hoituu helposti.
- Näimme kahden päivän matkalla Tarttoon paljon vanhoja ystäviämme.
- Lähetyskeskuksen työntekijät kävivät tänään tupaantuliaisissa.
- Sain syntymäpäivälahjoja!
Hyvää kevään jatkoa sinullekin!
Kävelin tänään työmatkoja Tallinnassa. Matkan varrelle osui myös kirjakauppa, johon kävin tutustumassa. Myös uskonto-osastolla oli paljon hyviä kristillisiä kirjoja. Kiinnitin huomiota myös hienoon uuteen vironkieliseen Koraaniin. En kuitenkaan ostanut. Sen sijaan poimin hyllystä kirjan, joka kertoo islamista Virossa. Ja toisen kirjan, jossa muuten ei ollut hintaa näkyvillä, joka kertoi Muhammedista. Ajattelin, että ehkä tämä on nyt se kirja, josta aiemminkin olen maininnut, ja jota jaetaan ilmaiseksi. Kassalla selviää, ajattelin.
Kirjakaupassa oli kaksi kassaa. Minä maksoin toisella kassalla islam ja Muhammed kirjojani (Muhammed oli ilmainen!). Samaan aikaan toisella kassalla oli nuori virolainen nainen lapsensa kanssa. Ihmettelin vähän, että naisella oli talvinen huivi pään yllä. Sitten kun näin, että nainen on ostamassa vironkielistä Koraania tajusin, että huivi kertoo hänen olevan muslimi.
Siinä me olimme kassalla islam-aiheisten kirjojemme kanssa. Kassalla varmaan ihmeteltiin, että kyllä islam-kirjallisuus menee hyvin kaupaksi! Niin näyttää menevän – itse aioin lukea ostamani kirjat ja kommentoida niitä toivottavasti pian täällä.
En muuten osta islam-kirjoja siksi, että haluaisin kääntyä muslimiksi. Haluan oppia tuntemaan, miksi monet ovat muslimeja, mitä he uskovat ja miten he ajattelevat kristityistä.
Minä uskon, että Jumala on ilmoittanut itsensä Raamatussa ja Jeesuksessa Kristuksessa. Islam ei ole tie Jumalan luokse. Sillä teitä on vain yksi.
Jeesus sanoi: “Minä olen tie ja totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luokse muutoin kuin minun kauttani” (Joh. 14:6).
