Aihe: Henkilökohtainen
Löysin netistä toukokuisen kuvan, jossa arkkipiispa Põder ojentaa minulle kunniamerkkiä, jonka sain lähetystyön kehittämisestä Viron ev.lut. kirkossa.
Kuva näkyy tästä.
Tervehdys Tallinnasta Viron kirkon lähetyskeskuksesta!
Viimeisten parin viikon aikana on taas paljon tapahtunut. On ollut Ekumeeninen lähetyskahvio, Viron evankelisen allianssin johtokunnan kokous, GLS-johtajuusseminaarin johtokunnan kokous, ensi vuoden kirkkopäivän suunnittelukokous, syksyn Lähetyspäivien suunnittelukokouksia, Alfa-koulutuspäivä, ekumeenisen lähetystoimikunnan kokous, ensi vuoden lähetyskonferenssin suunnittelukokous, Lähetyskeskuksemme työntekijäkokous, Lähetyskuoromme Gospelkantaatti Mustveellä, ensi lauantain maallikkopuhujakurssin valmistelua. Lisäksi yleisjohtamista, toimistotyötä, artikkelien kirjoittamista, radiohaastatteluja, saarnanvalmisteluja ja saarnaamista, matkustelua ja muutama päivä vapaata. JET-johtajuuskoulutusta. Ja päälle autonhuoltoa ja perheenhuoltoa. Ja yhdessäoloa läheisten kanssa.
Jäin vain pohtimaan, että kuka toteuttaa kaiken sen sen, mitä me suunnittelemme.
Olin tänään saarnaamassa jumalanpalveluksissa Raplassa ja Järvakandissa. Raplan luterilainen kirkko on uudistettu todella upeaan kuntoon. Jumalanpalveluksen jälkeen alkoi syksyn rippikouluryhmä, jonka konfirmaatio on joulukuussa. Ensimmäisillä kerralla oli kokoontunut 12 rippikoululaista. Ikähaitari oli noin 20-30 vuotta. Kahdestatoista rippikoululaisesta oli aiemmin kastettu kaksi. Puhuin heille uskontojen yhtäläisyyksistä ja eroista sekä siitä, miksi uskon, että Jumala on ilmoittanut itsensä Jeesuksessa. Vain hänen kauttaan ja häneen uskoen löydämme pelastuksen ja yhteyden Jumalaan.
Raplassa rippikoulussa aloitettiin uusi tapa: jokainen rippikoululainen saa seurakunnan puolesta ystävän, tukijan, joka on rippikoululaisen mentorina. Hienoa oli kuulla, kun kaksi-kolme vuotta sitten rippikoulussa käyneet kertoivat, miten rippikoulun aikana löysivät uskon Kristukseen! Jospa nykyiset rippikoululaiset kertoisivat parin vuoden päästä saman uusille rippikoululaisille.
Raplasta ajoin pikaisesti Järvakandiin. Siellä saarnasin suunnilleen saman saarnan kuin Raplassa (Matt. 6:19-24). Teemana oli rikkauksien keruu taivaaseen! Jumalanpalveluksen jälkeen jatkettiin lähetystilaisuudella. Ihmisiä kiinnosti erityisesti kristinukson ja islamin eroavaisuudet.
Kiitollisuuteni kasvoi taas sen vuoksi, että olen kristitty ja olen löytänyt tien Jumalan yhteyteen Kristuksen kautta.
Aihe: Henkilökohtainen, Lähetytyskeskus | Avainsanat: JET, johtamisen erityisammattitutkinto
Olen suorittamassa johtamisen erityisammatitutkintoa (JET). Tällä viikolla oli kaksi lähiopetuspäivää (osaamisen johtaminen ja johtamisen talous).
Kuulun niihin, jotka joutuvat olemaan johtamistehtävissä ilman johtamiskoulutusta. Siksi olen iloinen, että saan osallistua työnantajani tilaamaan koulutukseen.
Vaikka kaikki yritysjohtamisen menetelmät eivät sovi suoraan hengellisen organisaation tai seurakunnan johtamiseen, koulutus on antanut jo alkuvaiheessa hyviä näkökulmia organisaation, työyhteisön ja oman johtamisen kehittämiseen.
Aihe: Henkilökohtainen, Lähetytyskeskus | Avainsanat: lähetyskeskus, lähetystyö, pappi
Viron kirkon lähetyskeskus on polkaissut koneensa täyteen vauhtiin. Omaan työhöni on kuulunut tällä viikolla työnantajani Kansanlähetyksen Viron asioiden hoitoa (omaa kirjanpitoa ja työalan johtokunnan varsin piiiiiitkä kokous).
Keskiviikkona olin Keilassa järjestämässä kirkon lähetyspäiviä (25.-31.10.). Tämän vuoden teema käsittelee perhettä ja kristillistä kasvatusta. Torstaina olimme eri kirkkojen lähetyssihteereiden kanssa suunnittelemassa syksyn ensimmäistä ekumeenista lähetyskahvioita (misjonikohvik). Se on metodistikirkolla 16. syyskuuta. Tällä kertaa järjestetään aloitteestani myös kirpputori lähetyksen hyväksi (pääsenpähän jostain vanhoista tavaroistani toivottavasti eroon!). Luterilaisen, helluntailaisten, metodistien, karismaattis-episkopaalisen kirkon korkeimmat johtajat ottavat tapahtumasta osaa.
Nyt perjantaina keskipäivänä tulin juuri toimistoni yläpuolella olevasta kristillisen radioaseman studiosta, jossa olin taas mukana keskusteluohjelmassa. Puhuimme evankelistakoulutuksen mahdollisuudesta sekä seurakuntalaisten innostamisesta seurakunnan rakentamiseen.
On selvää, että Virossa kirkko ei voi kasvaa papin sooloesityksillä. Jumala on antanut seurakuntalaisille erilaisia kutsumuksia ja armolahjoja. Papin viisaus on siinä ettei hän vastustaisi kovin paljoa Jumalaa estämällä seurakuntalaisia toimimasta. Seurakunta ei ole papin seurakunta vaan Jumalan. Pappi on seurakuntalaisten palvelija eikä herra.
Aihe: Henkilökohtainen
Lähetystyöntekijän syyskausi on alkamassa. Jo lomalla ollessani olen joutunut tekemään pakollisia töitä, jotta muiden työntekijöiden työ saataisiin käyntiin. On ollut neuvotteluja, työntekijäkokouksia ja työn suunnittelua. Virallisesti aloitan työt neljän päivän päästä. Tosin suurin osa kesälomaa on vielä pitämättä; pidän sitä viikon kuukaudessa syksyn aikana.
Tulevaisuus tuo tullessaan onneksi vähemmän toimistotyötä kun aiemmin. Olen ollut puolitoista vuotta tehtävässäni Viron ev.lut. kirkon lähetyskeskuksen johtajana. Se on tuonut mukanaan hyvät rutiinit työhön sekä tiedon siitä, mitä työkuvaani oikein kuuluu. Tärkeää on se, että olen pystynyt hahmottelemaan omia rajojani. Alussa yritin liian paljon ja liian monenlaista! Näkyä oli enemmän kuin voimia ja taitoa!
Tulevaisuus tuo mukaan myös keskuksemme toiminnan kriittisen arvioinnin. Etsimme myös uusia virolaisia lähetystyöntekijöitä tai nimikkokohdetta Viron kirkon lähetystyölle. Olen iloinen työssäni.
Aihe: Henkilökohtainen, lähetyssaarnaaja, lähetystyö | Avainsanat: lähetystyö, työkausi
Lähetystyöntekijöiden ulkomaanjaksoja nimitetään tavallisesti työkausiksi. Tänään alkoi minulla (siis meillä) uusi työkausi Virossa. Edelliset työkaudet olivat 1995-1998, 1999-2002, 2002-2004, 2005-2007 (Saksassa), 2008-2009. Tuota Saksan jaksoa lukuunottamatta työkaudet olen viettänyt Virossa.
Ensimmäisellä työkaudella työskentelin Põltsamaan seurakunnassa, jossa kieliopintojen lisäksi tein lapsi-, nuoriso- ja yleistä seurakuntatyötä. Vuodet 1999-2004 olin töissä Tarton Paavalin seurakunnassa. Työtehtäviin kuului nuorisotyötä, maallikkokoulutusta ja yleistä seurakuntatyötä. Saksan vuosiin kuului saksan, turkin ja islamin opintoja sekä turkinkielisen seurakuntatyön aloittelua Mannheimissa. Vuodesta 2008 olen toiminut taas Virossa, jossa johdan luterilaisen kirkon lähetyskeskuksen toimintaa.
Kiitoksia kaikille työmme tukijoille, lähettäjille, nimikkoseurakunnille, luterilaiselle kirkolle sekä Kansanlähetykselle siitä, että voimme jatkaa tässä suurenmoisessa työssä.
Aihe: Henkilökohtainen, lähetystyö | Avainsanat: nimikkoseurakunta, Parannus, tuomio
Olin tänään Ähtärissä, rakkaassa nimikkoseurakunnassamme, viettämässä lähtöjuhlia. Taas kerran meidät siunattiin jumalanpalveluksessa uudelle työkaudelle lähetystehtävää suorittamaan. Kiitos teille! Ja kiitos Lehtimäen-Soinin-Ähtärin -lähetysrenkaalle, että olemme saaneet jo vuosien ajan olla työtoveruudessa!
Jumalanpalveluksen saarnatekstinä (Matt. 11:20-24) oli Jeesuksen nuhtelut Korasinille, Betsaidalle ja Kapernaumille, sillä ne eivät olleet tehneet parannusta Jeesuksen toiminnan seurauksena. Johtopäätös on se, että monet pakanakaupungit (Tyros, Sidon ja Sodoma) pääsevät tuomiopäivänä helpommalla.
Voi-huudot Raamatussa liittyvät kiroukseen ja tuomioon. Ne molemmat tulevat niiden osaksi, jotka hylkäävät Kristuksen.
Teksti muistuttaa parannuksen teon eli kääntymyksen tarpeellisuudesta. Kääntymyskehoitus on Jumalan esittämä kutsu kääntyä hänen puoleensa, ottaa uskon lahja vastaan. Se ei ole itsensä parantelua tai „uskonnollisesti muuttumista“, vaan turvautumista Jeesukseen: „Minä tarvitsen sinua, auta minua, pelasta minut.“
Toinen tekstistä nouseva teema oli tuomiopäivä. Uskomme mukaan kaikki ihmiset kokoontuvat eräänä päivänä tuomiolle, jossa punnitaan ihmisen elämä. Tämän jälkeen ihmisen elämä jatkuu taivaassa tai kadotuksessa. Parannuksen teko eli kääntymys eli Kristukseen turvautuminen on ainoa tie taivaaseen.
Kirkon ja kristittyjen tehtävä on muistuttaa ihmisiä tuomiosta, kadotuksesta, pelastuksesta ja taivaasta. Muut sitä ei tee!
Me kristityt tiedämme, millaisia suuria tapahtumia maailmalla on edessä. Siksi meillä on vastuu tämän maailman edessä. Jumalan ilmoituksen valossa tiedämme mitä tulevaisuus tuo tullessaan: viimeisen tuomion – ja sen, että taivaassa on ihmisiä kaikista kansoista! Tässä tiedossa on ilo tehdä lähetystyötä, kutsua kaikkia ihmisiä pelastukseen, jota tarjotaan Kristuksen tähden ilmaiseksi. Raamatussa ilmoitettu näkymä maailman lopputapahtumiin antaa mielekkyyden nykyhetken toimintaan.
Lähetystyössä – ja myös kirkon työssä Suomessa – meillä on suuri vastuu, ja suuri ilo kutsua ihmisiä Jumalan yhteyteen.
Aihe: Henkilökohtainen
Minulla on hyviä uutisia. Perheemme sai uuden jäsenen. Strategiset mitat ovat 4GB/320GB/17,3″/AMD Athlon 64×2. Tämä uusi kannettava tietokone Acer Aspire 7535G oli pakko ostaa, kun vanhan kanssa (512kb/80GB/prossusta ei tietoa) työ meni turhan usein minuuttien odotteluksi, että sain uuden sivun auki. Lopulliseen ostopäätökseen minut johti se, että sain koneen todella hyvään hintaan (en kerro sitä, jotta ette muutu kateellisiksi). Nyt on taas ilo käyttää konetta, vaikka Vistan käyttö ei olekaan heti kovin luontevaa.
Töitä Suomessa
Viimeisten 10 päivän aikana olin Soinissa ja Jyväskylässä. Jyväskylän seurakunta tukee työtämme täällä Virossa, joten iloitsin siitä, että sain vierailla Palokan alueseurakunnan lähetysnuotiolla, jossa oli muuten hirveän paljon väkeä! Saarnasin Jyväskylän kaupunginkirkossa ja Lohikosken kirkossa. Lisäksi lupauduin toimittaa viisi hautausta. Se teki hyvää papin ammattitaidon säilymiselle. Nykytyössäni Viron kirkon lähetyskeskuksen johtajana kirkollisia toimituksia on äärimmäisen harvoin.
Mutta loma jatkuu! Elokuussa vierailen vielä Ähtärin seurakunnassa 16.8. Sen jälkeen pitäisi pikku hiljaa palata mukavalle työpaikalle.
Tällä kertaa Tallinnasta teitä tervehtien,
Mika
Aihe: Henkilökohtainen, Tapahtumia, kansanlähetys | Avainsanat: kansanlähetys, Kansanlähetyspäivät, SEKL
Kävin sitten Kansanlähetyspäivillä Kouvolassa 3.-5.7.
Päivien aikana suuri osa ajasta meni työntekoon sekä ruokahuollon järjestämiseen. Olin isäntänä raiteessa (eli kanavassa), jossa Tapio Puolimatka puhui teemanaan Usko, tiede ja ajattelu. Lisäksi päivystin Lähetysnäyttelyssä, saarnasin sunnuntai-aamuna Myllykosken kirkossa. Varsinkin lauantai-iltana jalkoja särki aivan mielettömästi.
Hienoin hetki oli kun olimme jälleen siunattavina lähetystyöhön uudelle työkaudelle. Ensimmäisen kerran meidät lähetettiin Jyväskylän kansanlähetyspäivillä viisitoista vuotta sitten.
Oli hienoa nähdä lukuisia tuttuja. Monet teistä olin valitettavasti jo unohtanut – olisi pitänyt vain rohkeasti kysyä, että missä me olemmekaan tavanneet. Mutta en kehdannut. Olemme asuneet liian monessa maassa ja liian monella paikkakunnalla Suomessakin sekä liikkuneet liian monissa paikoissa, että muistaisimme teidät kaikki! Valitettavasti. Mutta olen iloinen, että vuosien varrella olen saanut niin paljon tuttuja ja ystäviä!
Tulkaa aina vaan tervehtimään, ja kertokaa vielä varmuuden vuoksi nimenne ja joku vinkki, mistä muistan teidät!
