Aihe: evankeliointi, kirkko, lähetystyö | Avainsanat: evankelioiminen, evankeliointi, kirkon strategia, lähetys, lähetystyö, meidän kirkko, osallisuuden yhteisö
Kirkon tehtävänä uskon syntyminen
Pohdin tässä blogikirjoituksessa kirkon lähetystyötä ja evankelioimistyötä Kirkon strategiamietintö 2015 ”Meidän kirkko – osallisuuden yhteisö” 2015 valossa. Jo nyt alussa sanon, että olen varsin iloinen kyseisestä mietinnöstä.
Mietintö näkee kirkon olemassaolon syyn näin:
”Kristillinen kirkko on olemassa, jotta meissä syntyisi usko pyhään Kolmiyhteiseen Jumalaan ja rakkaus lähimmäisiimme.”
”Kirkon tehtävä on johtaa ihmisiä pelastukseen ja tuoda Jumalan armo ja rakkaus arkipäivään. Kirkko on olemassa, jotta usko Kristukseen syntyisi.”
Uskon synty sanan ja sakramenttien kautta:
”Kristillisen kirkon tehtävä on kutsua ihmisiä pelastukseen. Jotta usko Kristukseen syntyisi ja vahvistuisi, kirkko kertoo sanomaa Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, kutsuu ehtoollispöytään ja julistaa syntien anteeksiantamista.”
Tätä uskon syntymistä tarvitaan, sillä synti on rikkonut ihmisen yhteyden Jumalaan. Uskon kautta tämä yhteys palautuu.
Kirkon tulee kehittää työtään siten, että ”mahdollisimman moni löytää uskon merkityksen ja oman paikkansa kirkon toiminnassa elämäntilanteensa mukaisesti.” Hienoa mietinnössä on se, että ei korosteta vain uskon löytämistä vaan myös oman paikan löytämistä seurakunnassa.
Lähetystyöstä
Strategiamietinnössä korostetaan, että Jeesus antoi lähetyskäskyn tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen (Mt 28:18-20).
Mietintä toteaa, että kristittyjä maailman väestöstä on noin kolmannes. ”Kristittyjen väestöllinen painopiste on siirtynyt etelään”.
Kirkon arvoja pohtiessa mietintö tunnistaa ”pyhyyden kaipauksen muissa uskonnoissa”. Samalla todetaan, että ”tunnustamme Jeesuksen Kristuksen ainoalaatuisuuden.” Valitettavasti ainoalaatuisuus -termin merkityssisältöä ei missään muuallakaan avata enempää.
Lähetyksen muuttuva tilanne
”Aasian ja Afrikan kirkot ovat viime vuosikymmeninä laajentaneet lähetystyötään. Samanaikaisesti Euroopassa kirkkojen lähetystyö on säilynyt entisellään tai supistunut.” Lähetyksen muuttuva tilanne tuo mukaan länsimaiselle lähetystyölle seuraavanlaisia sopeutumisongelmia:
- tasavertaiseen yhteistyöhön liittyvät kysymykset
- etelän kirkkojen taloudellinen riippuvuus pohjoisen krikoista
- etelän kirkkojen laajeneva lähetystyö Euroopassa
- kirkkojen identiteetti ja ymmärrys
- kristinuskon pirtoutuminen
- lähetystyön ja kehitysavun suhde.
Strategiamietinnössä esitellään globaaleja muutoksia, jolloin todetaan muun muassa maailmantalouden integraatio, köyhyyden lisääntyminen (se, kuinka monta miljoonaa kuolee nälän seurauksena) ja se, että kristittyjen on tehtävä asialle jotain.
Sen sijaan maailmanlähetyksen globaaleja haasteita ei mainita (mm. lähetystyö toisten maailmanuskontojen keskellä). Aiemmin jo todettiin, että kirkon strategian mukaan evankeliumin julistaminen uskon synnyttämiseksi on kirkon perustehtävä. Sen tulisi olla sitä niin kotimaassa kuin ulkomailla.
Suuri osa maailman ihmisistä ei ole kuullut pelastavaa sanomaa Jeesuksesta! Strategian mainitseman globaalin oikeudenmukaisuuden lisäksi tulee tavoitella hengellistä oikeudenmukaisuutta, jossa kirkko huolehtii siitä, että kaikkien kansojen keskellä on vahva kristillinen todistus.
Vaarana on, että kirkko vaikenee lähetyksen yhteydessä evankeliumin julistuksesta, sillä kirkon avustustoiminta saa laajan tuen kansalta. Todetaanhan strategiamietinnössä, että ”Kirkon avustustoiminta koti- ja ulkomailla koetaan tärkeäksi kirkkoon kuulumisen syyksi.” .
Kirkon toiminta on lähetystyötä myös omassa maassa
Strategiamietinnön mukaan kirkon ja lähetyksen suhdetta on arvioitu uudelleen. Siten on huomattu, että länsimaisen kirkot elävät lähetystilanteessa omissa maissaan. Länsimaiden kirkot löytävät taas oman missionaarisen luonteensa ja identiteettinsä.
Evankelioimistyön suuret mahdollisuudet avautuvat kirkon arkityössä. Kirkko kohtaa valtaosan suomalaisista kirkollisissa toimituksissa.
”Kirkolliset toimitukset eivät ole vain siirtymäriittejä, vaan niissä ollaan kirkon ydinsanoman ja perustehtävän äärellä. Niiden kautta tavoitetaan harvoin kirkossa käyvät.”
Myös lapsi- ja nuorisotyö tavoittaa laajasti. Diakoniatyössä saavutetaan vuosittain satoja tuhansia ihmisiä. Erilaisten viestimien avulla puhutellaan valtaosaa suomalaisista.
Kirkon lähetystehtävän kannalta olennaista on se, mitä näissä tilanteissa tapahtuu ja mitä niissä sanotaan. Annetaanko niissä kuulua kirkon sanoma selkeäsi (ja välillä kohtikäyvästikin), siten että Pyhä Henki voi yhtyä sanomaan ja herättää kuulijoissa uskoa. Ihmisten kohtaamisessa pitäisi esittää rohkeasti kutsu seurakunnan aktiiviseen toimintaan ja uskoon. Tähän kehottaa mietintökin:
”Julistamme evankeliumin sanomaa ja kutsumme avoimesti kaikkia ihmisiä Kristuksen osallisuuteen ja kirkon yhteyteen. Tuomme pelastuksen, ikuisen elämän ja pyhyyden ihmisten ulottuville.”
En itsekään saa kalaa jokaisella virvelinheitolla. Mutta jos en heittäisi, niin kalaa ei tulisi koskaan.
Missionaarinen kirkko vuonna 2015:
Kirkon strategiamietinnön avulla voisi luoda seuraavanlaisen kuvan lähetystä tekevästi kirkosta.
Kirkon jäsenet näkevät itsensä osana maailmanlaajuista kristillistä kirkkoa ja toteuttavat sen lähetystehtävää. He tuntevat vastuuta sekä yksittäisistä lähimmäisistä että oikeudenmukaisuuden toteutumisesta lähiympäristössä ja maailmanlaajuisesti.
Missionaarisuutensa vakavasti ottava kirkko on vuonna 2015 tällainen:
- jäsenten hengellisen elämän perustana on yhteys Jeesukseen Kristukseen.
- evankeliumia julistetaan ja ihmisiä kutsutaan avoimesti kristuksen osallisuuteen ja kirkon yhteyteen.
- kasteen merkitystä sekä sitä seuraavaa kristillistä kasvatusta korostetaan. Koteja tuetaan kristillisessä kasvatuksessa mm. opettamalla iltarukouksia, rohkaisemalla vanhempia viemään lapsiaan pyhäkouluihin ja kerhoihin sekä järjestämällä jumalanpalveluksia joihin on hyvä tulla koko perheen voimin.
- rippikoulut toteutetaan hyvin sekä sisällöllisesti että pedagogisesti.
- kirkollisissa toimituksissa tuetaan ihmisiä, julistetaan evankeliumia sekä rukoillaan ihmisten kanssa.
- uskon intellektuaalinen haaste otetaan vakavasti
- arvoista ja uskosta puhutaan avoimesti ja ymmärrettävästi
- puolustamme arvojamme ja uskoamme rohkeasti.
- kirkon jäsenyyden merkityksen opettamiseen kiinnitetään merkitystä.
- kristillistä identiteettiä vahvistetaan
Tulevaisuudessa – tilastojen mukaan – Suomessa on enemmän niitä, jotka ovat luopuneet kirkon jäsenyydestä sekä niitä, jotka eivät ole koskaan olleetkaan jäseniä. Kirkon strategiapaperin hyvä puoli on se, että tämä tilanne tunnustetaan. Näin kirkko voi löytää missionaarisuutensa ja toimia lähetyskirkkona omassa maassaan. Ihmisten pelastukseksi ja Jumalan kunniaksi.
Aihe: Tapahtumia, evankeliointi, kristinusko | Avainsanat: evankelioiminen, evankeliointi, evankeliumi, julistus, kirkko, Lootuse festival, saarna, saarnaaminen, Toivon Festivaali
Skotlantilainen filosofi David Hume meni kuuntelemaan kun saarnaaja George Whitefield kutsui ihmisiä uskomaan Kristukseen. Joku Humen ystävä huomasi hänet ja kysyi: “Et kai sinä usko, mitä hän saarnaa!” Hume vastasi: “En usko, mutta hän itse uskoo.”
*
Tämä kertomus tuli mieleeni kuunnellessani Franklin Grahamin saarnoja Toivon Festivaalissa Tallinnassa.
Graham uskoi sanomaansa. Hän sanoi aiemmin, että hän ei ole julistamassa täällä omaa sanomaansa vaan “Jeesuksen Kristuksen evankeliumia”. Hän tiesi olevansa Jumalan asialla ja hänen sanomansa on Jumalan sanoma. Ja Graham esitti sen Jumalan sanomana ja odotti ihmisten vastausta. Ja ihmiset vastasivat!
Tämähän on papille vapauttavaa: sanoma on annettu jo valmiiksi. Ei sitä tarvitse enää keksiä. Ja Jumala on sitoutunut siunaamaan oman sanansa. Evankeliumissa on Jumalan voima (Room. 1:16). Aika helppoa olla pappi!
Aihe: Tapahtumia, evankeliointi | Avainsanat: evankeliointi, Franklin Graham, Lootuse festival, Toivon Festivaali, uskoontulo
Toivon Festivaalin (Lootuse Festival) kolmas ja viimeinen ilta Tallinnassa meni saman turvallisen ohjelman mukaan kuin kaksi edellistä iltaa. Toki illassa oli aistittavissa tunnelmaa, että valitettavasti tämä on kohta ohi!
Ohjelma alkoi kello 18.20 musiikilla. Loistava jamaikalainen pianisti Huntley Brown säesti Festivaalia varten perustettua yli viidensadan hengen kuoroa. Suomen ylpeys Exit lauloi illan aikana yhteensä kolme laulua. Guinnesin ennätysten kirjaan itsensä maailman nopeimpana kitaristina soittanut (näin ainakin väitettiin) Dennis Agajanian ilahdutti meitä soittotaidoillaan. Eugene Gudukhin lauloi venäjäksi kaksi laulua; näin tarjottiin myös venäjänkieliselle väestölle jotain lavalta heidän äidinkielellään. Muuten puheita sai kuunnella venäjäksi korvakuulokkeiden kautta.
“Varsinainen ohjelma” alkoi kaikkina iltoina kello 19, kun Festivaalin kuoro lauloi laulun “Kristus on kuningas”. Aivan mahtava esitys!
Erityisen ylpeä olen “omasta” kuorostani Viron ev.lut. kirkon lähetyskeskuksen Lähetyskuorosta, jotka lauloivat kaksi ihanaa laulua. Kiitos teille!
Viron parhaan juoksijan Tiidrek Nurmen todistuspuheenvuoro oli erityisen koskettava. Ensimmäistä kertaa Virossa kuulin julkisuuden henkilön kertovan niin selvällä ja koskettavalla tavalla siitä, miten hän löysi tien Jumalan luokse. Tässä Tiidrek näytti esimerkkiä muillekin!
Michael W. Smith oli aivan huippuluokkaa. Sääli, että kaikkina kolmena iltana jouduin/sain istua lavalla, ja siellä äänentoisto ei ollut huippuluokkaa. Mutta oli kiva nähdä ihan vierestä “Mikko Sepän” 
“esiintymistä” (voiko Jumalan ylistystä ja laulamista Jumalan kunniaksi sanoa esiintymiseksi?).
Franklin Graham saarnasi Nikodeemuksesta (Joh 3). Saarnan ydin oli, että kaikkien pitää syntyä uudesti. Graham sanoi, että Nikodeemus kuului fariseusten joukkoon, eli ryhmään, jotka halusivat palvella Jumalaa. Nikodeemus olisi ollut varmasti sitä mieltä, että suurten syntisten pitää tehdä parannus ja syntyä uudelleen Jumalan valtakuntaan. Nyt Jeesus sanoi tälle ihmisten silmissä uskonnolliselle ja hurskaalle: SINUN pitää syntyä uudestaan ylhäältä!
Ilta loppui siihen, että Graham kutsui niitä ihmisiä eteen jotka halusivat seurata Jeesusta. Kuoro lauloi: “Tulen sellaisena kuin olen…”
Ja ihmisiä tuli taas satoja! Erityisesti nuoria! Puheet siitä, että Jeesuksen seuraaminen ei kiinnosta, joutavat roskakoriin. Puheet siitä, että virolaiset ovat varovaisia ilmaisemaan mielipiteitä uskonasioista, ei näkemäni perusteella pidä paikaansa! Meidän tehtävämme ei ole annettu analysoida ihmisten valmiutta vaan kertoa heille Kristuksesta ja esittää kutsu. Ainakin Festivaalin aikana ihmiset olivat vastaanottavaisempia kuin luulimme.
Entä jos me selitämme omaa laiskuuttamme ja passiivisuuttamme tukeutuen siihen valheeseen, että Jumalan meille antama sanoma ei muka kiinnosta ihmisiä.
Entäpä jos ihmiset ovatkin paljon avoimempia uskolle kuin me uskovat olemme avoimia näkemään ihmisten hengellisiä tarpeita – ja vastaamaan niihin.
Tämä toisi asennemuutoksen elämäämme. Ja kristityille suuren ilon jakaa hyvää uutista eteenpäin, sillä se on sanoma joka tuo rikkaan elämän kaikille, jotka ottavat sen vastaan. Uskoa ei enää pihdattaisi vaan sen annettaisiin ilahduttaa kaikkia ihmisiä. Ilosanomasta tulisi Ilosanoma!
Aihe: Tapahtumia, evankeliointi | Avainsanat: Billy Graham, Franklin Graham, Toivon Festivaali :ootuse Festival
Toivon Festivaali (Lootuse Festival) alkoi tänään. Tai ei alkanut. Virallinen aloitus on huomenna perjantaina 29.5.2009 kello 18.30.
Tänä torstai-iltana ohjelmassa oli työntekijöille ja kristityille tarkoitettu rukousilta. Festivaali kuoro lauloi upeasti, jamaikalainen pianisti Huntley Brown hurmasi yleisön aivan käsittämättömän hienolla soitollaan, valkovenäjän kansallisoopperan solisti Ekaterina Kroshchuk, Kenno Leier ja Con Forte pistivät omaa parasta osaamistaan ohjelmaan. Helluntaikirkon piispa Ago Lilleorg saarnasi siitä muun muassa siitä, miten meidän tulee pitää toisia parempana kuin itseämme. Minun osakseni jäi rukous niiden ihmisten puolesta, jotka olivat tulleet lavan eteen antaakseen oman elämänsä Jumalalle. Upea ilta oli!
Puoleltapäivin olin lehdistökonferensissa, josta muodostui myös evankelioimistilaisuus, sillä Franklin kertoi lehdistölle itse asiassa samat asiat, joita hän saarnoissaan kertoo: vain Jumalan puoleen kääntyminen Jeesuksen kautta voi ratkaista ihmiskunnan talous- yms ongelmat. Ja Jeesuksen kautta löydämme ainutlaatuisen yhteyden Jumalaan.
Jaoin ajatuksiani muutaman suomalaisen median ja amerikkalaisen kristillisen lehden kanssa. Ehkä jotkut ajatukset löytävät kohta puoliin päivänvalon jossain.
Tämä oli vasta ensimmäinen “lämmittelyilta”, rukousilta, “pyhittymisen” ilta uskoville. Vaikka festivaali ei ole vielä alkanut, kotiin tullessa oli jo surullinen mieli, että kohta tämä on ohi. Onneksi niillä, jotka löytävät tämän Festivaalin kautta ikuisen elämän, elämä jatkuu ikuisesti!
Pääkirjoitukseni Eesti kirik –lehdessä 1.4.2009 (alunperin viroksi):
Nokian laajan työn, miljardeja euroja maksavan toiminnan tavoitteena on, että myös sinä pitäisit kädessäsi heidän puhelintaan. Yhtiön enemmän kuin 100 000 työntekijää eivät toteuta omia vaan yhtiön tavoitteita, mistä puolestaan osittain riippuu työntekijöidenkin hyvinvointi.
Kirkon ja liikeyhtiöiden samankaltaisuuksien ja eroavaisuuksien pohdinta ei ole tämän kirjoituksen teema. Silti molemmilla on toiminnassaan tarkoitus. Mikä on luterilaisen kirkon toiminnan tarkoitus? Mihin kirkon työntekijät ja jäsenet on kutsuttu?
Viron ev.lut. kirkon kirkkolaki ilmaisee päämäärän tällä tavoin: „Viron ev.lut. kirkon päämäärä on johdattaa ihmisiä pelastukseen ja totuuden tuntemiseen.“ Mitä pelastuminen ja totuuden tunteminen tarkoittavat? Keitä sinne tulee johdattaa? Miten sitä tulee tehdä? Kenen tulisi tehdä? Nämä kysymykset ovat kirkon arkipäivän elämässä ja työssä tärkeitä.
Me – jokainen meistä – tarvitsemme pelastusta, sillä ilman kastetta ja uskoa Jeesukseen olemme kadotettuja, matkalla kadotukseen. Jos tämä Jumalan ilmoittama totuus puuttuu julistuksessamme, me julistajat emme tiedä itse eivätkä kuulijammekaan, miksi teemme työtämme. Kaikkein kauhistuttavinta on, että monet virolaiset eivät tiedä, että ilman uskoa Jeesukseen he ovat kadotettuja. Meidän tehtävämme on julistaa heille sanomaa ainoasta pelastajasta, Jeesuksesta Kristuksesta, hänen ristinkuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Jos tämä sanoma kirkoissamme ei kuulu, olisi parempi, että kirkkomme sulettaisiin.
Vuonna 2008 Euroopan ja USA:n luterilaiset kirkot menettivät 338 000 jäsentä. Vuonna 2007 jäsenmäärät vähenivät 391 000 ihmisellä. Samalla luterilaiset kirkot Afrikassa ja Aasiassa saivat vuonna 2008 jäseniä lisää 447 000 ja vuonna 2007 kaksi miljoonaa jäsentä lisää. Eräs Yhdysvaltojen luterilaisen kirkon (ELCA) teologi sanoi: „Jos myös tulevaisuudessa kirkosta eroaa ihmisiä samalla tavalla kuin kahden sukupolven aikana, meidän kirkkoamme ei enää kauaa ole.” Toinen saman kirkon teologi totesi: „Jos haluamme jäädä eloon, meidän kirkostamme pitää tulla evankelioiva luterilainen kirkko“. Tässä ilmeni kirkon perustehtävä sekä näytettiin, millaiset kirkot kasvavat.
Helsingin Yliopiston dogmatiikan professori Miikka Ruokanen on maininnut kasvavan kirkon tuntomerkkejä: heillä on konservatiivinen teologia, he käyttävät paljon Raamattua, heidän julistuksensa keskuksessa on sanoma Jeesuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta, he painottavat ihmisen kääntymistä ja henkilökohtaisen uskon merkitystä ja opettavat, että kristityn tulee kasvaa uskossa ja pyhyydessä. Karismaattisuus on luontainen osa heidän toimintaansa ja he korostavat kaikkien seurakuntalaisten palvelutyön merkitystä.
Professori Ruokanen näkee länsimaiden luterilaisten kirkkojen ongelmien taustalla seuraavia asioita: enää ei julisteta Jeesuksen ristiä ja syntien anteeksiantoa Jeesuksen veren kautta, julistus on muuttunut psykologiseksi ihmisten auttamisen opetukseksi. Ristinuskon sanomaa ei pidetä kaikkia ihmisiä ja koko universumia koskevaksi totuudeksi ja ihmisiä ei kutsuta enää selvästi parannukseen ja uskoon, astumaan sisään Jumalan valtakuntaan. Tai enää ei eletä itse siitä evankeliumista, mitä julistetaan toisille.
Uskonpuhdistaja Martti Lutherin suuri kysymys oli: Miten löydän armollisen Jumalan? Hän löysi vastauksen ymmärtäessään, että Jumala lahjoittaa meille vanhurskauden ja pelastuksen uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Luther löysi uskon ja pelastusvarmuuden. „Tunsin itseni ikään kuin uudestisyntyneeksi ja astuin avoimista paratiisin porteista sisään.“ Lutherin opetuksen keskuksena on pelastusvarmuus, joka tulee uskon kautta Jeesukseen. Me emme tarjoa etsijöille epäröiviä vastuksia, vaan me näytämme heille Jeesuksen ristiä ja sanomme: „Kaikki on valmista sinua varten. Ojenna vain kätesi, että Jumala saisi täyttää sinut siunauksillaan.“
Kirkkomme päämäärä on johdattaa ihmisiä paratiisin porteista sisään. Jumalan valtakunnassa se tapahtuu VAIN evankeliumin julistamisen kautta. Myös sakramentit ovat evankeliumin julistamista. Ihmisiä tulee auttaa samanlaiseen varmaan uskoon, minkä Martti Luther löysi. Samalla tulee huolehtia siitä, että seurakunnat olisivat paikaksi, jossa kristityt voivat kasvaa Jumalan tuntemisessa sekä kokevat siellä hengellisen kodin mukavuutta; ja että se koti olisi sellainen, johon voi iloiten kutsua toisiakin.
Kirkossa on monia tarpeellisia työmuotoja, mutta kaikkien niiden lopullinen tarkoitus on lähetys ja evankelioiminen. Meille on annettu sanoma, joka koskee kaikkia ihmisiä ja koko luomakuntaa, ja siksi „me koetamme saada ihmisiä uskomaan“ (2Kor 5:11), että kadotus olisi tyhjä ja taivaassa olisi mahdollisimman paljon virolaisia.
Aihe: evankeliointi, lähetyssaarnaaja, lähetystyö | Avainsanat: lähetystyö, lähetystyöntekijä, missio
Löysinpä vuodentakaisen lehtijuttuni virolaisesta “Hõimurahvaste aeg” (Heimokansojen aika) -lehdestä. Laitanpa sen iltapuhteiksi tähän suomeksi, tosin vapaasti käännettynä. Viroksi sen voit lukea (kuvan kera) tästä.
Kuka on lähetystyöntekijä?
Aikoinaan eräs avustustyöntekijäperhe tapetiin Afganistanissa. Kun opiskelin teologiaa ja lähetystiedettä [Ryttylässä] muistotaulu murhatuista muistutti minua aina tulevan työn vaaroista.
Miksi nämä murhatut lähtivät auttamaan köyhiä muslimivaltioon. Vastaukseksi en ole keksinyt muuta kuin “Kristuksen rakkaus vaatii meitä” (2Kor 5:14).
Meille annettu tehtävä
Vanhan kertomuksen mukaan Jeesus tuli kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen taivaaseen. Enkeli Gabriel tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Jeesus, olet nyt kuollut ihmisten puolesta ja avannut heille oven taivaaseen. Kaikki, jotka kuulevat sanomat ja uskovat sinuun, pääsevät Jumalan luokse. Tietävätkö nyt kaikki ihmiset tästä mahdollisuudesta?” Jeesus vastasi iloiten: ”Yksitoista ihmistä tietää! Mutta annoin heille tehtäväksi viedä sanoma kaikkialle maailmaan.” Enkeli Gabriel katsoi pelokkaasti Jeesusta: ”Mutta jos he eivät lähde, millainen varasuunnitelma sinulla on?” ”Minulla ei ole toista suunnitelmaa.”
Miksi lähetystyötä?
Vasta kun ymmärrämme Jumalan ilmoituksen Raamatussa, ymmärrämme lähetystyön merkityksen. Esitän viisi Raamatun ihmistä koskevaa totuutta. Niiden äärellä ymmärrät, miksi lähetystyötä tehdään ja kuka on lähetystyöntekijä.
Ensiksi, Jumala on luonut maailman ja ihmiskunnan. Hän rakastaa kaikkia ihmisiä ja haluaa elää yhteydessä kaikkiin ihmisiin.
Toiseksi, synti toi mukanaan suuren muutoksen; ihminenkin muuttui syntiseksi. Synti on ennen kaikkea Jumalan hylkäämistä ja pakoa hänestä. Sen seurauksena on ikuinen kadotus, helvetti. Synnin seuraus on myös se, että ihminen ei voi itse pelastaa itseään. Ihminen on kuin korkeushyppääjä, jolle rima on asetettu liian korkealle. Tai pituushyppääjä, jonka tehtäväksi on hypätä suuren rotkon ylitse. Tämä on mahdotonta.
Kolmanneksi, Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan, jotta löytäisimme yhteyden Jumalaan. Jeesus kuoli ristillä ja silta suuren rotkon ylitse valmistui.
Neljänneksi tulee ymmärtää, että Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus ei itsessään vielä pelasta ketään; se mahdollistaa ihmisen pelastumisen.
Viidenneksi, ihmisten täytyy kuulla sanoma omasta (syntisestä) tilastaan ja Jeesuksen valmistamasta pelastuksesta. Ketään ei voida pakottaa uskomaan, mutta kaikille tulee esittää kutsu Jeesuksen seuraajaksi. Ihminen pelastuu, kun hän tekee parannuksen eli alkaa seuraamaan Jeesusta.
Toivon, että ymmärrät nyt, miksi lähetystyötä tehdään. Lähetystyöntekijä haluaa auttaa ihmisiä yhteyteen Jumalan kanssa.
Kerro omasta kokemuksestasi sekä Jumalan teoista
Seurakunnat voivat kasvaa, jos kaikki kristityt ovat Kristuksen todistajia. ”Tavallisen” todistajan paraatiesimerkki on sokeana syntynyt mies, jonka Jeesus paransi. Mies joutuu heti teologisen väittelyn keskelle, ja häneltä vaaditaan vastauksia suuriin kysymyksiin. Mutta hän puhuu vain omasta kokemuksestaan: “Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen” (Joh 9:25).
Lisäksi voimme kertoa Jumalan pelastussuunnitelmasta (katso vaikka edellä olevia viittä perusopetusta, ja opettele ne vaikka ulkoa!).
Jeesus esimerkkinä: sanoin ja teoin
Jeesuksen esimerkkiä seuraten meidän tulee todistaa Jumalan toiminnasta sanoin ja teoin. Jeesus auttoi ja palveli ihmisiä kaikkialla. Hän ei etsinyt koskaan hyötyä itselleen. Paholainen kiusasi häntä erämaassa ja houkutteli tekemään ihmeitä itsensä auttamiseksi, mutta Jeesus ei suostunut tähän. Ristillä kituessaan monet pilkkasivat häntä: muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa! Sielläkin pilkkahuutoja kuunnellessaan hän auttoi toisia vaikka olisi voinut auttaa itseäänkin. Hän kuoli meidän puolestamme!
Lähetystyöntekijöitä tarvitaan
Jumala kutsuu vielä lähetystyöntekijöitä, jotka lähtevät palvelemaan häntä maansa rajojen ulkopuolelle. Kristillisen lähetystyön painopiste tulisi olla kansojen keskellä, joissa kristittyjä vielä ei ole tai jossa heitä on vain vähän. Yksi tällainen ihmisryhmä on muslimit.
Lähetystyö tarvitsee tukea. Rukoile lähetystyöntekijöiden puolesta, lahjoita lähetystyön hyväksi. Näin voit osallistua Jumalan valtakunnan suurimpaan ja mielenkiintoisimpaan työhön.
Miksi olen lähetystyöntekijä?
Olen ollut lähetystyössä vuodesta 1995 asti. Miksi olen vieläkin? En siksi, että työ olisi helppoa. Lähetystyö on usein varsin hankalaa. Tulee luopua monista asioista ja rasittaa itseään oman ja perheensä elämän järjestämisessä uusissa, vieraissa tilanteissa. Tulee tehdä työtä ihmisten parissa, joita rakastat, mutta jotka eivät välitä sanomastasi! Monia on myös työn vuoksi tapettu.
En ole lähetystyöntekijä siksi, että pidän kristinuskoa hyvänä uskontona. Ei! Vaan siksi, että Jumala on itse näyttänyt siinä tien hänen todelliseen tuntemiseensa.
En ole lähetystyöntekijä siksi, että olen erinomainen kristitty. Olen tavallinen kristitty, jonka Jumala on kutsunut tähän työhön. Olen kristitty, joka tarvitsee päivittäin syntien anteeksiantoa.
Olen lähetystyöntekijä, sillä:
- uskon Raamatun ilmoitukseen Jumalasta, ihmisestä ja pelastuksesta: ilman uskoa Jeesukseen ihminen joutuu ikuiseen kadotukseen.
- olen Jeesuksessa löytänyt pelastuksen ja tarkoituksen elämälleni.
- Jumala on kutsunut minua viemään evankeliumia eteenpäin.
Elän itse siitä sanomasta, jota kerron. Lähetystyöntekijä on kuin kerjäläinen, joka on löytänyt leipävarastot ja kertoo muillekin kerjäläisille, mistä leipää löytyy. Lähetystyöntekijä on ihminen, joka haluaa, että taivaassa olisi mahdollisimman paljon ihmisiä ja on valmis tekemään jotain sen hyväksi. Hän haluaa, että Jumalan nimeä kiitettäisiin sen kautta, että kerrotaan Jumalan suurista teoista Jeesuksessa Kristuksessa. Ja hän haluaa mennä – ja kertoa!
Aihe: evankeliointi
Yllä olevat sanat ovat Leif Nummelan pääkirjoituksen otsikkona Uusi Tie -lehden (8/2009) pääkirjoituksessa.
Nummela kiinnittää huomiota Englannin anglikaanikirkon esityksen, jossa kehotetaan piispoja selvittämään, miten he ymmärtävät Kristuksen ainutlaatuisuuden. Lisäksi piispojen tulee lisätä opetusta, miten pelastavaa evankeliumia nykyään annetaan eteenpäin.
Nummela toivoo sekä Englantiin että Suomeen uutta evankelioimisinnostusta. Myös herätysliikkeet ovat vaarassa menettää evankelioimisnäkynsä ja -intonsa.
Nummela kirjoittaa:
Kaiken ytimessä on kysymys, mitä ajattelemme ja opetamme Jeesuksesta. Onko hän edelleen, kuten hän itse sanoi ja kuten ensimmäiset kristityt uskoivat ja opettivat, ainoa tie elävän Jumalan yhteyteen ja ainoa pelastaja synnin, kuoleman ja Jumalan tuomion alta. Jeesuksen ainutlaatuisuus, sijaissovituskuolema ja ylösnousemus ovat kristinuskon sykkivä sydän. Ilman niitä uskossamme ei ole mitään erityistä muihin uskontoihin nähden. Tätä kristinuskon sykkivää sydäntä on puolustettava ja julistettava jokaisen ihmisen kääntymykseksi ja pelastumiseksi, kunnes Jeesus tulee takaisin.
Kiitoksia Nummelalle!
Aihe: evankeliointi, luterilainen | Avainsanat: evankeliointi, Franklin Graham, Lootuse festival
Toukokuun Toivon Festivaalin tulon huomaa siitä, että erilaisia koulutuksia ja tapahtumia alkaa olla jo kuin sieniä sateella. Tänään sunnuntaina poikkesin pikaisesti työpaikallani; siellä nauhoitettiin tuleville kuorolaisille harjoitus CD-levyä viron huippulaulajien johdolla.
Kristillisen elämän ja todistamisen koulutus
Olin kaksi päivää koulutuksessa. Asia oli tuttua, mutta tärkeitä asioita on aina hyvä kerrata. Kaksi kouluttajaa Billy Grahamin evankelioimisjärjestöstä vetivät kahden päivän seminaarin tuleville virolaisille kouluttajille. Koulutusmateriaali taisi olla melkein sama kuin Missio Helsingin aikana vuonna 1987.
Onko Franklin Grahamin Festivaali saatanasta?
Tällaisiakin kysymyksiä on esitetty joidenkin pastoreiden suusta. Syynä on ollut se, että Graham ei viittaa uskoontulon yhteydessä kasteeseen. Myös kysymys vapaasta ja sidotusta ratkaisuvallasta on herättänyt kriittisiä kysymyksiä (eli pystyykö ihminen itse valitsemaan uskon).
Erinomaisia luterilaisia vastauksia näihin kysymyksiin, ja evankelioimiseen yleensäkin, antaa kaksi internetistä löytyvää luentoa, joita suosittelen – ja joiden sanomaan pitkälti yhdyn – kaikille kiinnostuneille.
Luther ja se (evankelioiminen) – Sammeli Juntunen
Sano se luterilaisittain! – Timo Pokki
Itse en pidä Grahamien toimintaa saatanallisena. Luterilaisena kristittynä asettaisin julistuksessa joitakin sanoja ja painopisteitä toisin, mutta iloitsen siitä, että tällaisia festivaaleja järjestetään. Iloitsen myös siitä, että maailmassa on evankelistoja, joilla on mahdollista keskittyä hyvän sanoman julistamiseen ja ihmisten kutsumiseen Kristuksen seuraajiksi. Suomessakin heitä tarvitaan koko ajan enemmän.
Aihe: evankeliointi
Jo toista kertaa Viron eri kristilliset tahot kokoontuivat teologiseen konsultaatiopäivään pohtimaan evankeliumin ja evankeloimisen olemusta. Tarkoituksena oli pohtia evankeliumin olemusta erilaisista kirkollisista näkemyksistä käsin. Lähemmän tutkimuksen aiheina olivat seuraavat lähestymistavat:
• Evankelikaalinen
• Postmoderni
• Karismaattinen
• Ortodoksinen
• Ekumeeninen
Oma luentoni käsitteli evankelikaalista näkemystä luterilaisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Näkemyksissä on paljon samaa (ihminen Jumalan luomana, syntiinlankeemuksen radikaalit seuraukset, Jeesus ainoana pelastajana sekä vanhurskauttaminen uskon kautta). Eroavaisuuksia löytyy mm sakramenttien asemassa (tässä näkyy luterilaisen teologian “inkarnatoorinen” luonne: Jumala ei tule konkreettisesti vain ihmiseksi, vaan tulee luoksemme myös kasteessa ja ehtoollisessa) ja kirkon olemuksen ja toiminnan eroissa.
Eräs ajatus yhdestä luennosta jäi taas painamaan mieltäni:
“Olemme asettaneet liian paljon painoa siihen, että sanomamme ymmärrettään vain järjellä.”
Luentojen ja keskustelujen jälkeen jäi tunne, että kristityt pystyvät yhdessä (ainakin Virossa) määrittelemään yhteisen ymmärryksen evankeliumista ja sitoutua sen julistamiseen. Tälle yhteiselle evankeliumin ytimelle voidaan antaa erilaisia painotuksia, mitkä voidaan nähdä rikkaudeksi ja toisillemme muistutukseksi.
Aihe: evankeliointi
Tänään oli viimeinen näkyilta (visiooniõhtu) Virossa. Kalevi Lehtinen, Lehari Kaustel, Joel Reinaru ja minä yhdessä muiden Agape Eesti -lähetysjärjestön työntekijöiden kanssa kävimme seuraavissa paikoissa:
- keskiviikko Tartto
- torstai Pärnu
- perjantai Haapsalu
- lauantai Tallinna
Iltojen tarkoituksena oli tiedostaa kuulijoille sitä tosiasiaa, että Virossa on 400 000 alle 30-vuotiasta, ja heistä vain puoli prosenttia on kristittyjä. Tarkoitus oli myös rohkaista ihmisiä tukemaan Joelin ja Leharin (sekä Agapen Helarin ja Astridin) työtä.
Kerroimme evankelioimisen strategiasta ja uusista työmenetelmistä: miten käyttää puhelinta, tekstiviestejä, podcasteja, radiota, televisiota, nuorten lehtiä, nuorten tapahtumia hyvän sanoman eteenpäin viemiseksi.
Nuotta viroksi
Näistä uusista menetelmistä ensimmäisenä toteutunee nuorten kristillinen lehti. Suomalainen Nuotta-lehti on saanut sydämelleen tukea Viron nuoria avustamalla vironkielisen vastaavan lehden ilmestymistä. Lehden toimittaja Tommi Hakkari, Lehari, Joel ja minä kävimme kertomassa suunnitelmista arkkipiispa Põderille. Ovet ovat auki vironkielisen Nuotan ilmestymiseksi. Kiitos Nuotan lukijoille, jotka ovat tukeneet asiaa myös taloudellisesti.
Uudet menetelmät ja vanha sanoma
Lisäksi – jos Jumala suo – tämän vuoden aikana yhteistyössä Pereradion ja Agape Eestin kanssa Viroon tulee ensimmäinen kristillinen televisioasema, joka toimii aluksi vain internetin kautta.
Odotamme myös laajaa kristillistä internetsivustoa, johon tähän mennessä itsekseen toimineet mediatahot voisivat liittyä. Myös podcastien tuotanto alkanee pian
Uudet johtajat
Nämä haasteet eivät liity suoraan omaan toimintaani. Mutta tahdon olla tukemassa näitä aktiivisia nuoria, jotka ystävieni Leharin ja Joelin johdolla haluavat tehdä asioita, joita on pidetty mahdottomina. Siksi olin myös tällä “näkyilta kiertueella” mukana.
Kalevi Lehtinen kertoi, että hänen työnsä on pian tehty (ikää on jo paljon, vaikka se ei näytä häntä hidastavan) ja hän haluaa olla tukemassa niitä, jotka ovat tulevaisuuden toimijoita evankeliumin asialla. Siksi hän oli mukana tälläkin kiertuella vaimonsa Leenan kanssa. Näkee, että tämä mies uskoo siihen, mitä julistaa! Ja toimii sen mukaisesti – ei elä itselleen vaan Jumalan valtakunnalle.
