Tervehdys Tallinnasta Viron kirkon lähetyskeskuksesta!
Viimeisten parin viikon aikana on taas paljon tapahtunut. On ollut Ekumeeninen lähetyskahvio, Viron evankelisen allianssin johtokunnan kokous, GLS-johtajuusseminaarin johtokunnan kokous, ensi vuoden kirkkopäivän suunnittelukokous, syksyn Lähetyspäivien suunnittelukokouksia, Alfa-koulutuspäivä, ekumeenisen lähetystoimikunnan kokous, ensi vuoden lähetyskonferenssin suunnittelukokous, Lähetyskeskuksemme työntekijäkokous, Lähetyskuoromme Gospelkantaatti Mustveellä, ensi lauantain maallikkopuhujakurssin valmistelua. Lisäksi yleisjohtamista, toimistotyötä, artikkelien kirjoittamista, radiohaastatteluja, saarnanvalmisteluja ja saarnaamista, matkustelua ja muutama päivä vapaata. JET-johtajuuskoulutusta. Ja päälle autonhuoltoa ja perheenhuoltoa. Ja yhdessäoloa läheisten kanssa.
Jäin vain pohtimaan, että kuka toteuttaa kaiken sen sen, mitä me suunnittelemme.
Tänään toimitalossamme kävi vieraana norjalainen Ole-Magnus Olafsrud. Hän on toiminut kauan kristillisen Navigaattorit -järjestön toiminnanjohtajana. Keskustelimme Viron ja Norjan kirkollisesta tilanteesta ja jaoimme iloja ja suruja.
Ole-Magnus kertoi minulle pessimisti sanan määritelmän:
“A pessimist is an experienced optimist“.
Pessimisti on siis elämää nähnyt optimisti! Tämä lienee Oscar Wilden määritelmä.
Kristitty on optimisti, sillä hän tietää miten historia päättyy. Voimme seurata aikaamme ja omaa elämäämme lopusta, ikuisuudesta ja taivaasta, katsottuna.
Se jos mikä muuttaa optimistiksi.
Olin tänään saarnaamassa jumalanpalveluksissa Raplassa ja Järvakandissa. Raplan luterilainen kirkko on uudistettu todella upeaan kuntoon. Jumalanpalveluksen jälkeen alkoi syksyn rippikouluryhmä, jonka konfirmaatio on joulukuussa. Ensimmäisillä kerralla oli kokoontunut 12 rippikoululaista. Ikähaitari oli noin 20-30 vuotta. Kahdestatoista rippikoululaisesta oli aiemmin kastettu kaksi. Puhuin heille uskontojen yhtäläisyyksistä ja eroista sekä siitä, miksi uskon, että Jumala on ilmoittanut itsensä Jeesuksessa. Vain hänen kauttaan ja häneen uskoen löydämme pelastuksen ja yhteyden Jumalaan.
Raplassa rippikoulussa aloitettiin uusi tapa: jokainen rippikoululainen saa seurakunnan puolesta ystävän, tukijan, joka on rippikoululaisen mentorina. Hienoa oli kuulla, kun kaksi-kolme vuotta sitten rippikoulussa käyneet kertoivat, miten rippikoulun aikana löysivät uskon Kristukseen! Jospa nykyiset rippikoululaiset kertoisivat parin vuoden päästä saman uusille rippikoululaisille.
Raplasta ajoin pikaisesti Järvakandiin. Siellä saarnasin suunnilleen saman saarnan kuin Raplassa (Matt. 6:19-24). Teemana oli rikkauksien keruu taivaaseen! Jumalanpalveluksen jälkeen jatkettiin lähetystilaisuudella. Ihmisiä kiinnosti erityisesti kristinukson ja islamin eroavaisuudet.
Kiitollisuuteni kasvoi taas sen vuoksi, että olen kristitty ja olen löytänyt tien Jumalan yhteyteen Kristuksen kautta.
Aihe: Tapahtumia, kristityn elämä, lähetyssaarnaaja, lähetystyö | Avainsanat: alfakurssi, lepo, maallikkous
Tulin juuri alfa-kurssin koulutuspäivästä Tallinnan Viimsistä. Pastori Janek Pallase oli kutsunut yhteen alfakursseista kiinnostuneita ihmisiä eri kirkoista. Meitä luterilaisia oli paikalla ainakin neljä pastoria.
Pystyin osallistumaan vain viimeiseen tilaisuuteen, jossa minulla oli myös puheenvuoro. Totesin muun muassa, että kristillinen opetus on ollut yksi tärkeimmistä lähetystyön muodoista luterilaisessa kirkossa. Luther kirjoittaa Ison katekismuksen johdannossa siitä, että hän on seurakuntavierailuja tehdessä huomannut tavallisen kansan olevan täysin tietämätön uskon perusasioista. Luther näki vastauksesi pienryhmät! Perheen pään oli opetettava perhekuntalaisille katekismuksen avulla uskon perusasiat.
Meidän aikanamme – varsinkin Virossa – on samanlainen tilanne. Alfa-kurssi on yksi hyvä mahdollisuus lähetystehtävän toteuttamiseksi Virossa. Alfan hienoja puolia on, että siinä keskitytään kristinuskon ydinasioihin, yhteisöllisyys toteutuu keskusteluissa ja ruokapuolikin on hoidettu. Hienoa, että kolleega Jukka R. on ensimmäisten joukossa aloittamassa kurssia Viron luterilaisessa kirkossa.
Saarna: älkää tehkö seurakunnassa yhtään mitään
Alfakurssin loppupuheenvuoro oli pastori Raido Oraksella. Hän totesi Kristuksen sanoneen: tulkaa minun työköni kaikki työn ja kuormien uuvuttamat ja minä annan teille levon. Jostain syystä monissa seurakunnissa näille levon saaneille annetaan suuria taakkoja kannettaviksi (tehtäviä, vastuita, velvollisuuksia jne jne).
Oras kehotti olla muutaman kuukauden tekemättä seurakunnassa yhtään mitään! Lisäksi hän varotti siitä, että teemme tehtäviä, jotka kuuluvat Jumalalle. Kannattaa ottaa levollisesti ja seurata mitä Jumala tekee – ja osallistua siihen. Monin hienoin sanoin ja esimerkein Oras kehotti aktiivisia seurakuntalaisia lepoon ja hiljaisuuteen. Se joka itse haluaa muuttaa mailmaa, vain väsyy ja pettyy. Papit ovat kauheimpia suorittajia; heidän pitäisi vain olla ihmisten tavoitettavaissa esimerkiksi työhuoneessaan. Ihmiset tarvitsevat kuuntelijaa. Aika radikaaleja neuvoja tältä vapaakirkon papilta. Tuo saarna pitäisi kuulla uudestaan!
Aihe: Lähetytyskeskus, lähetystyö | Avainsanat: lähetystyö, misjon, misjonikohvik
Vuosi sitten aloitimme Tallinnassa Viron eri kirkkojen kanssa yhteisenä projektina Lähetyskahvilan (Misjonikohvik). Tavoitteena on lisätä lähetystyön tunnettavuutta seurakunnissa.
Vaikka ensimmäinen virolainen lähetystyöntekijä lähti Sierra Leoneen jo yli kaksi sataa vuotta sitten, lähetystyö keskeytyi Neuvostoliiton vallan aikana.
Kahvilan syyskauden avajaisissa olivat mukana myös evankelisten kirkkojen johtajat. Tilaisuudessa esiteltiin kaikki virolaiset lähetystyöntekijät ja Hannu Keskinen kertoi työstään Omskissa.
Toissapäivänä pidetystä Lähetyskahvilasta baptistit ehtivät jo kirjoittaa kotisivuilleen. Painamalla hiirellä tästä näet myös kuvia.
Aihe: Henkilökohtainen, Lähetytyskeskus | Avainsanat: JET, johtamisen erityisammattitutkinto
Olen suorittamassa johtamisen erityisammatitutkintoa (JET). Tällä viikolla oli kaksi lähiopetuspäivää (osaamisen johtaminen ja johtamisen talous).
Kuulun niihin, jotka joutuvat olemaan johtamistehtävissä ilman johtamiskoulutusta. Siksi olen iloinen, että saan osallistua työnantajani tilaamaan koulutukseen.
Vaikka kaikki yritysjohtamisen menetelmät eivät sovi suoraan hengellisen organisaation tai seurakunnan johtamiseen, koulutus on antanut jo alkuvaiheessa hyviä näkökulmia organisaation, työyhteisön ja oman johtamisen kehittämiseen.
Eräs saksalainen piispa sanoi tällä viikolla haastattelussa:
„Auch kleine Schritte tragen das Evangelium in die Welt“
Eli: myös pienet askeleet kantavat evankeliumia maailmaan.
On parempi ottaa vaikka yksi pieni askel kuin surra paikallaan sitä, ettei voi ottaa suuria askeleita.
Aihe: islam | Avainsanat: Koraani, Allah, islam, Jumala, Muhammed, kalliomoskeija
Saksalaiset Karl-Heinz Ohlig ja Gerd-Rüder Puin ovat koonneet kirjan Islamin hämärä alkuperä (The Dark Origins of Islam).
Kirjassa esitetään, että Jerusalemissa olevaa Kalliomoskeijaa ei rakennettu islamilaisen käsityksen mukaisesti Muhammedin yöllisen matkan ja taivaaseen nousemisen muistoksi. Kalliomoskeijassa on kirjoitettuna sana muhammad. Tutkijoiden mukaan se ei viittaa Muhammadiin vaan Jeesukseen. Kalliomoskeija olisi alkuaan kristillinen kirkko.
Kalliomoskeijassa olevia arabiankielisinä pidettyjä tekstejä tutkinut Christoph Luxenberg on huomannut, että vuodelta 694 peräisin olevat tekstit eivät olekaan Koraanin säkeitä, vaan syyrias-armenialaisia tekstejä, joissa kuvataan syyrialaisten ja hellenististen kristittyjen välisiä väittelyjä Jeesuksesta.
Islamin Muhammedia ja omaa varhaishistoriasta käsittelevät tekstit ovat peräisin yhdeksänneltä ja kymmenenneltä vuosisadalta. Jopa kaksi sataa vuotta oletetun Muhammedin kuoleman jälkeen.
Islamin varhaisajalta on peräisin muutamia rakennusten muistokirjoituksia ja kolikoita.
“Kuten kirjoittajat [Ohlig ja Puin] huolellisesti osoittavat, nimi “Muhammad” esiintyy ensimmäisen kerran syyrialaisissa kolikoissa, joissa on kristillinen ikonografia. Tässä viitekehyksessä nimeä käytettiin kunnianimenä tarkoittaen “kunnioitettu” tai “ylistetty”, ja näin ollen se voi viitata vain Jeesukseen Kristukseen [sic!], koska Kristinusko oli tuohon aikaan alueella vallitseva. Samassa kunnianimi-merkityksessä nimi esiintyy Jerusalemin Kalliomoskeijassa, jonka rakensi kalifi Abd al-Malik.”
Nimi ”Muhammad” tarkoittaa siis alun perin Jeesusta Kristusta.
“Nämä tässä esitetyt sekä muut löydökset viittaavat siihen, että varhaiset arabihallitsijat kuuluivat johonkin kristilliseen lahkoon. Todellakin, ottaen huomioon todistusaineisto, joka löytyy Koraanista, joka sai lopullisen muotonsa vasta paljon myöhemmin, osoittaa sen keskeisten teologisten oppien olleen peräisin Nikean kirkolliskokousta edeltävän ajan syyrialaisesta Kristillisyydestä. Kielitieteellinen tutkimus viittaa myös siihen, että aramea, joka oli Syyrialaisen Kristinuskon kieli ja yleinen ympäri Lähi-Itää useiden vuosisatojen ajan, vaikutti merkittävästi Koraanissa käytettyyn arabiankielen kirjoitusasuun ja sanastoon. Loppujen lopuksi Islam muodostui lopullisesti erilliseksi uskonnoksi vasta kahdeksannen vuosisadan lopulla ja yhdeksännellä vuosisadalla, ja Koraani kävi läpi historiallista muotoutumisvaihetta vähintään 200 vuoden ajan.”
On myös väitetty, että muslimien tapa rukoilla polvillaan matolla kumartaen on peräisin Syyrian kirkolta. tuon ajan gnostilaiset liikkeet pitivät Jeesusta vain profeettana. Myös dosentti Timo Eskola on huomannut, että Koraanissa käsitellään kristillisen kirkon kristologisia teemoja:
”Koraanissa kiistetään Jeesuksen jumaluus monta kertaa ja määrätietoisella tavalla. Koraanissahan käsitellään monia 600-luvulla ajankohtaisia kristillisen sektarianismin kiistoja kolminaisuudesta ja Kristuksen kaksiluonto-opista, ja ne ratkaistaan kontroverssissä kristillisen kirkon vakiintunutta tunnustusta vastaan. Koraanin mukaan kolminaisuusoppi ja ajatus Jeesuksen jumaluudesta ovat turmelleet aidon uskon yhteen jumalaan.”
Islamin synnystä on ainakin kaksi näkemystä (varmaan enemmänkin). Islamin itsensä mukaan se syntyi taivaasta annettuna valmiina uskontona. Edellä kuvatut lyhyet ja hajanaiset kommentit näkevät islamin taustalla kristillisen harhaopin, jota on pikku hiljaa ”jalostettu” nykymuotoonsa. Mitä muita selityksiä tiedät? Mikä on sinun mielipiteesi islamin syntyhistoriasta?
Lähteet ja lainaukset:
Juha Auvinen: Arvoituksellinen kolmen uskonnon kohtaamispaikka.
Timo Eskola: Onko kristinuskossa ja islamissa sama Jumala?
Turjalaisen valtakunta blogi: Islam: Tiesitkö tätä Koraanin ja islamin alkuperästä?
Koska Koraanin ja islamin synnystä meillä puhutaan vain islamin edustajien näkemysten mukaisesti postitan kaksi tekstiä tällä teemalla. Ensin tässä tekstissä pohdin Koraanin alkuperää ja toisesssa islamin mahdollisia kristillisiä juuria. Molemmat kirjoitukset ovat pääasiassa toisten kirjoittajien referointia. Muslimilukija on varmasti tekstejä lukiessa toista mieltä.
Blogissa ”Turjalaisen valtakunta” mainitaan 1970-luvun alkupuolella Jemenistä löydetyt Koraanin käsikirjoitusten katkelmat. Huomionarvoista oli, että katkelmissa oli eri versioita Koraanista. Islamilaisen käsityksen mukaan tämä on mahdotonta, koska Koraani annettiin taivaasta ja käsikirjoitusten toimitustyötä ei ole voinut tapahtua.
Blogissa todetaan:
Tohtori Puin ei ole yksin innostuksensa kanssa. “Jemenin käsikirjoitusten vaikutus tuntuu vieläkin” ,sanoo Andrew Rippin, Galgaryn yliopiston uskontotieteen professori. Hän työskentelee Koraanin tutkimuksen tämän päivän etulinjassa. “Niiden erilainen, vaihteleva sisältö ja jaejärjestys ovat erittäin merkittäviä. Kaikki ovat tästä yhtä mieltä. Käsikirjoitukset osoittavat, että Koraanin tekstin varhainen historia on paljon avoimempi kysymyksille kuin on oletettu: Sen tekstisisältö oli paljon epävakaampaa sen vuoksi sillä oli vähemmän auktoriteettia kuin on aina tähän asti väitetty.”
Muslimeille tällainen väite on mahdoton.
“Koraanin historisoiminen veisi pohjan legitiimin pohjan koko muslimiyhteisön historialliselta kokemukselta”, sanoo R. Stephen Humphreys, Islamilaisten opintojen professori Californian Yliopistosta Santa Barbarassa.“Koraani on [muslimi]yhteisön peruskirja, dokumentti, joka sai aikaan sen syntymisen. Ja periaatteessa — joskaan ei ilmeisestikään aina todellisuudessa — Islamin historia on ollut pyrkimystä ja työskentelyä toteuttaa Koraanin käskyt ihmiselämässä. Jos Koraani on vain historiallinen dokumentti, niin koko Islamin uskonnon neljätoistavuosisatainen kilvoittelu on tehty tehokkaasti tarkoituksettomaksi.”
Muslimioppineet usein painottavat, että Koraania ei voi ymmärtää kunnolla muuten kuin sen alkuperäisellä kielellä klassisella arabialla. Mutta tohtori Puin jatkaa, että suuri osa kirjasta on epäselvää, jopa arabiankielen oppineille:
“Koraani julistaa itse olevansa ‘mubeen,’ eli ‘selkeä’“, Puin sanoo. “Mutta jos luet sitä, huomaat että noin joka viides lause on järjetön. Useat muslimit — ja orientalistit — väittävät tietenkin päinvastaista, mutta on faktaa, että viidesosa koraanisesta tekstistä on yksikertaisesti käsittämätöntä. Tämä on aiheuttanut perinteisen ristiriidan koskien käännöksiä. Jos Koraani ei ole [täysin] ymmärrettävissä — edes arabiaksi — niin se on myös käännöskelvoton. Tätä ihmiset pelkäävät. Ja koska Koraani väittää toistuvasti olevansa selkeä muttei ilmiselvästi näin ole — kuten jopa arabiankieltä puhuvat sanovat — kyseessä on selvä ristiriita. Jutun takana on siis jotain muuta.”
Koraanin historian tutkiminen alkoi vasta viime vuosisadalla.
“Aina viime aikoihin asti uskottiin että kaikki mitä muslimit väittivät muistavansa Koraanin alkuperästä ja merkityksestä on totta”, sanoo Patricia Crone, Islamin varhaishistorian tutkija. “Jos tämä oletus jätetään pois, on aloitettava aivan alusta”. Tämä ei ole helppoa, sillä Koraani on välittynyt meille tiukasti vahditun historiallisen tradition kautta, ja tämä perinne on erittäin kritiikin ja anlyysin vastainen.
Koraanin kriittinen tutkiminen on vaikeaa ja se voi koitua tutkijalle kalliiksi:
Edellä todettu on suorastaan vähättelyä, sillä 2000-luvun salafistisen fundamentalismin puitteissa Koraanin kritisointi tai analyysi voi maksaa tutkijalle hänen henkensä. Esimerkkinä Salman Rushdie, joka ei jäänyt huomaamatta, vaikka oli loppujen lopuksi vain islamilaisten kirjoitusten amatööri-kriitikko.
…
Se tosiasia, että Koraanin historiallis-kriittinen tutkiminen voi olla kuolettavaa, onkin tehokkaasti vähentänyt Koraanin tekstin kriittistä tutkimusta. Mutta kiitos tohtori Puinin ja muiden asiantuntijoiden hiljaisen työn, Koraanin syntyhistoriaan on avautunut kokonaan uusi kuva.…
Vuonna 2002, Alexander Stille kirjoitti The New York Timesissa:
“Muslimeille Koraani on kirjaimellinen Jumalan sana, joka tuli enkeli Gabrielin välityksellä Mohammadille: “Tätä kirjaa ei saa epäillä”, Koraani julistaa yksiselitteisesti jo kirjan alussa. Ne tutkijat ja kirjoittajat jotka eivät ole huomoineet tätä varoitusta, ovat islamilaisissa maissa usein joutuneet kuolon uhkausten ja väkivallan kohteiksi, mikä on aiheuttanut kylmiä väreitä yliopistoissa ympäri maailman.“
Pelosta huolimatta kourallinen asiantuntijoita on hiljalleen tutkinut Koraanin alkuperää, tarjoten radikaaleja uusia teorioita sen tekstin merkityksestä ja Islamin synnystä.
Saksalainen vanhojen seemiläisten kielten tutkija Christoph Luxenberg (kirjoittaa turvallisuussyistä salanimellä) väittää, että osa Koraanista on johdettu varhaisimmista kristillisistä arameankielisistä teksteistä. Myöhemmät islamin uskonoppineet tulkitsivat näitä tekstejä väärin valmistellessaan nykyisin luettavaa Koraania.
*
En tiedä, kuinka yleisiä tiedemaailmassa edellä tuodut ajatukset ovat.
Kristinuskoa ja Raamatun syntyä on tutkittu erittäin kriittisesti jo muutaman sadan vuoden ajan. Islamia ja Koraania ei ole jostain syystä asetettu samojen metodien kohteeksi.
Islamin ja Koraanin alkuperästä meillä on ollut tähän mennessä käytössä vain islamin oma käsitys. Ymmärrän varsin hyvin, että muslimit vastustavat edellä mainittuja ajatuksia. Sillä jos ne olisivat totta, heidän uskontonsa jäisi ilman pohjaa. Mutta onneksi me kristityt – ja luulisin että myös muslimit – uskomme, että totuuteen tulee pyrkiä ja sitä ei tarvitse pelätä.
Aihe: Jumala, islam | Avainsanat: Koraani, Allah, islam, Jumala, usko, kristinusko, Muhammad, Muhammed
Luin taas muslimien väitteen, että kristityt nostavat ihmisen Jumalan rinnalle ja näin pilkkaavat Allahia.
Islamissa tosiaan kielletään asettamasta mitään tai ketään Jumalan rinnalle. Muslimien mielestä kristillinen opetus Jeesuksen jumaluudesta on juuri tätä. Islamissa monijumalaisuus, shirk, on suurin synti:
”Jumala ei anna anteeksi sitä, että Hänen rinnalleen asetetaan muita jumalia, mutta kaiken muun Hän antaa anteeksi, kenelle tahtoo. Joka asettaa muita jumalia Jumalan rinnalle, on eksynyt kauas.” (Koraani 4:116)
Mitä ajattelen kristittynä tästä?
Edellä mainittuun Koraanin jakeeseen kristitty voi yhtyä. Kysymys on siitä, miten sitä tulkitaan. Se on epäilemättä syntynyt kristittyjen uskoa ja opetusta vastaan. Kristittynä olen sitä meiltä, että Jumalan rinnalle ei saa asettaa mitään. Ja, että Jumala antaa anteeksi, kenelle tahtoo.
Ensiksi, Jumala on ilmoittanut tahtonsa antaa anteeksi ihmisille. Hän antaa anteeksi niille, jotka turvautuvat Jeesukseen pelastajana.
Toiseksi, muslimit itse syyllistyvät kyseisen koraaninkohdan mainitsemaan syntiin. He nostavat Muhammadin korkeammalle – ei siis vain rinnalle – kuin itsensä kolmiyhteisen Jumalan persoonan Jeesuksen. Kristinuskon kannalta tämä on järkyttävää Jumalan pilkkaamista. Ja ainoan pelastajan hylkäämistä.
Kolmanneksi, kolmiyhteisen Jumalan yhteyteen on jokainen tervetullut. Myös harhaan joutunut. Ja Jumala antaa hänelle anteeksi ja uuden alun.
