Aihe: Henkilökohtainen
Lähetystyöntekijän syyskausi on alkamassa. Jo lomalla ollessani olen joutunut tekemään pakollisia töitä, jotta muiden työntekijöiden työ saataisiin käyntiin. On ollut neuvotteluja, työntekijäkokouksia ja työn suunnittelua. Virallisesti aloitan työt neljän päivän päästä. Tosin suurin osa kesälomaa on vielä pitämättä; pidän sitä viikon kuukaudessa syksyn aikana.
Tulevaisuus tuo tullessaan onneksi vähemmän toimistotyötä kun aiemmin. Olen ollut puolitoista vuotta tehtävässäni Viron ev.lut. kirkon lähetyskeskuksen johtajana. Se on tuonut mukanaan hyvät rutiinit työhön sekä tiedon siitä, mitä työkuvaani oikein kuuluu. Tärkeää on se, että olen pystynyt hahmottelemaan omia rajojani. Alussa yritin liian paljon ja liian monenlaista! Näkyä oli enemmän kuin voimia ja taitoa!
Tulevaisuus tuo mukaan myös keskuksemme toiminnan kriittisen arvioinnin. Etsimme myös uusia virolaisia lähetystyöntekijöitä tai nimikkokohdetta Viron kirkon lähetystyölle. Olen iloinen työssäni.
Aihe: kirkko, lähetystyö, teologia | Avainsanat: lähetystyö, kirkko, ekumenia, herätysliike
Työviikon jälkeen päätin käydä katsomassa, mitä Suomen kristilliselle rintamalle kuuluu. Luin netissä muutaman lähetyslehden pääkirjoitukset.
Herätysliikkeet ja kirkko – Uusi Tie
Leif Nummela kertoo Pohjoismaiden luterilaisten kirkkojen ja herätysliikkeiden muuttuvista suhteista. Järjestöt kokevat, että kirkko erkanee päätöksillään herätysliikeväestä yhä enemmän. Jotkut järjestöt luovat kirkkokuntarekisteriä niitä jäseniään varten, joka eivät halua kuulua kirkkoon. Myös osa lähetys- ja herätysliikejärjestöjen johtajat ovat eronneet luterilaisesta kirkosta. Järjestöissä etsitään siis mahdollisuuksia siihen, että kirkosta eronneet voisivat olla vielä osa järjestöä.
Ruotsin suurin sisä- ja ulkolähetysjärjestö Evangeliska Fosterlandsstiftelsen erosi Ruotsin kirkon yhteisestä kansainvälisestä työstä. Se alkaa lähettämään taas omia lähetystyöntekijöitä. Syinä ovat muun muassa Ruotsin kirkon irtaantuminen kristillisestä avioliitto-opetuksesta. Tanskassa kirkon sisälähetysjärjestö pyrkii perustamaan uusia itsenäisiä seurakuntia tarpeen mukaan.
Kirkon lähetysstrategia – Sanansaattaja
Hannu Kippo toteaa, että ”Kirkon lähetysstrategia voi onnistua tai epäonnistua.” Lähetystä ei synnytä hallinto vaan evankeliumi; organisaatiota tulee rakentaa siten, että lähetystehtävä voisi toteutua tehokkaimmalla tavalla.
Kirkon lähetysstrategia on onnistunut, jos enemmän seurakuntalaisia sitoutuu toimimaan sen hyväksi, että yhä useampi ihminen oppii tuntemaan Kristuksen. Se epäonnistuu, jos ”lähetyksen ystävät kokevat tulevansa ylikävellyiksi hallinnon ja työntekijöiden määrätessä, minkä järjestön kautta tehtävä työ on virallista.”
Myös Kippo huomio ruotsalaisen Evangeliska Fosterlandsstiftelsenin päätöksen aloittaa lähetystyö uudelleen. Perusteluna järjestöllä oli se, että Ruotsin kirkon lähetystyö on muuttunut kehitysavun antamiseksi. Koska kirkolla ei käytännössä enää ollut lähetystyötä, järjestö päätti aloittaa sen uudelleen.
Ekumenia ja lähetystyö – Lähde
Juha Auvinen on lukenut kirkon ekumeenista strategiaa Meidän kirkko – yhteyttä etsivä yhteisö. Kristittyjen yhteys antaa maailmalle todistusta Jumalasta. Tarkoituksena on, että maailma uskoisi Jeesukseen. Strategian mukaan tehtävämme on tehdä työtä ja rukoilla, että kristityt ja kirkot voisivat olla yksimielisiä uskossa, viettää yhdessä ehtoollista, palvella yhdessä ja todistaa Kristuksesta yhdessä.
Auvinen kirjoittaa: ”Yhteyden hedelmää on muun muassa se, että kristityt eri puolilla maailmaa voivat välittää samaa evankeliumia Jeesuksesta. Kaikkialla, missä sitä julistetaan, se myös synnyttää uskoa.”
Lähetysmiehen muistolle – Kylväjä
Pekka Mäkipää kirjoittaa yhdestä aikamme merkittävimmästä lähetysmiehestä, missiologi Ralph Winteristä, joka kuoli tänä vuonna. Hän pystyi muuttamaan lähetystyön suuntaa, joka oli jumiutumassa vain kirkkojen väliseksi yhteistyöksi. Winter toi keskusteluun termin ”tavoittamattomat kansanryhmät”.
Kirkon lähetystyön tulee keskittyä näihin tavoittamattomiin kansanryhmiin. Työ on vaikeaa ja hidasta mutta järkevää.
Lopuksi:
Täytyy sanoa, että Suomen luterilaisessa kirkossa on erinomaista väkeä viemässä kirkon lähetystyötä eteenpäin. Varotaan oikeita asioita (mm. lähetysvarojen ja lähetystyön suuntaamista vain katastrofiavuksi tai kehitysyhteistyöksi) ja samalla huomioidaan, että vaikka olemassaolevien kirkkojen (usein lähetystyön kautta syntyneiden) rinnalla kulkeminen on tärkeää, työtä tulee suunnata uusille alueille, joissa kristittyjä ja kirkkoja ei ole – tai ne ovat huomattava vähemmistö.
Aihe: islam
Myös täällä Suomenlahden eteläpuolella seurataan Jussi Halla-ahon oikeudenkäyntiä. Luotettava lähteeni (Iltasanomat!) toteaa, että Halla-aho on syytettynä kahdesta asiasta. Tässä lyhyt kommentti ensimmäiseen syytekohtaan.
Syyttäjän mukaan Halla-aho on julkisesti herjannut muslimeja esittämällä seuraavan väitteen:
“Profeetta Muhammad on pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiliauskonto. Pedofilia on Allahin tahto.”
Jos sen toteaminen, että Muhammad otti itselleen lapsivaimon, on islamin herjaamista niin joudutaan suuriin ongelmiin. Tämä on kaikille muslimeille aivan selvää! Muslimeille Muhammed on synneiltä suojattu, täydellisen elämän ja toiminnan esikuva, jota muslimien tulee jäljitellä. Hän toteutti kaikessa Jumalan tahtoa. Ehkäpä ainoana ongelmana tässä on se, saako tällaisesta lapsen kanssa naimisiinmenosta käyttää termiä pedofilia (se on niin arvoladattu sana, että joku voi suuttua). Nähdäkseni Halla-ahon ajatuksen logiikka on kuitenkin aivan oikea.
Sen sijaan pohdin, että onko islamin nimittäminen pedofiliauskonnoksi oikein. Vaikka islam hyväksyisikin lapsiavioliitot, se on vain yksi osa islamista. Mielestäni äärimmäisen tuomittava osa. Siksi toivon, että muslimit sanoutuisivat selvästi irti lapsiavioliitoista ja kertoisivat velvoittaako Muhammedin esimerkki heitä vielä tänäkin päivänä.
Ennen valitettiin, että kansa ei käy kirkossa ja on etääntynyt kristillisestä uskosta. Uusia menetelmiä kehiteltiin ihmisten saavuttamiseksi – toiset toivat ihmisiä seurakunnan yhteyteen paremmin kuin toiset.
Tämä ei ole enää ongelma! Ratkaisu on löydetty! Eri puolilla suositaan ajatusta, että oikea ja paras kristitty on se, joka elää kaikessa rauhassa tavallisen suomalaisen elämää. Opetetaan, että ne, jotka eivät käy jumalanpalveluksissa ovat aivan yhtä hyviä kristittyjä kuin ne, joille seurakunta on kuin toinen koti. Ehkä ne, jotka eivät osallistu kirkon toimintaan ovat jopa parempia uskovia; eivätpähän ole omahyväisiä fariseuksia, jotka luulevat olevansa oikealla tiellä.
Hyvä puoli asiassa, että kohta seurakunta voi säästää sähkö- ja kynttiläkuluissa, kun ei tarvitse sunnuntaisin raahautua avaamaan kirkon ovia.
Eikä tarvitse enää nähdä vaivaa sen pohtimiseen, miten saada ihmisiä seurakunnan toimintaan mukaan!
Kyllä nykyaikana löytyvät parhaat – ja ennen kaikkea ihan uudenlaiset -ratkaisut kaikkiin kirkon polttaviin ongelmiin.
Aihe: kirkko
Olarin seurakunnassa on kirkkoherran vaalit. On mielenkiintoista lukea ehdokkaiden näkemyksiä kirkon toiminnasta ja sen kehittämisestä.
Yksi kirkkoherrakandidaatti toteaa itsestään:
“Olisin hyvä kirkkoherra siksi, että haluan oikeasti kuunnella kaikkien seurakuntalaisten toiveita…”
“Näen erilaisuuden rikkautena…
Samalla oli hän valmis painamaan kohdallani “Delete” -näppäintä toteamalla:
“Erityisesti haluaisin poistaa kirkosta kaiken sen vanhoillisuuden, suvaitsemattomuuden ja fundamentalistisen raamatuntulkinnan, joka johtaa naispappien ja sukupuolivähemmistöjen syrjintään.”
Se siitä erilaisuuden rikkaudesta ja kaikkien seurakuntalaisten toiveiden kuuntelemisesta.
Tunnustaudun aika vanhoilliseksi, suvaitsemattomaksi (monissa asioissa, joissain liiankin suvaitsevainen) ja fundamentalistisen raamatuntulkinnan omaavaksi (uskon, että kaikkea kirkon oppia ja elämää on arvioitava Raamatun valossa). Naispappeja tässä kirkossa tuskin pystyy kukaan käytännön työtehtävissä syrjimään (ellei sitten naispappeuden vastustusta ajatusten ja sanojen tasolla pidetä syrjintänä). Sukupuolivähemmistöjä kai sitten syrjitään, kun heitä ei hyväksytä kirkon virkoihin eikä suoda heille kirkollista vihkimistä.
Kirkkoherraehdokas haluaa heittää kirkosta ulos satojatuhansia kirkkomme jäseniä, jotka eivät hyväksy naispappeutta ja homoparien vihkimistä. Se on kaiketi lopulta ainoa tie “vanhoillisuuden, suvaitsemattomuuden ja fundamentalistisen raamatuntulkinnan” poistamiseen, koska heidän uudelleenkouluttaminen liberaaleiksi on aikamoinen työ.
“Suvaitsevaisilta” olisi muuten kiva, joskus lukea vaikka tämänkaltainen teksti:
“Erityisesti haluaisin poistaa kirkosta kaiken sen suvaitsemattomuuden, joka johtaa niiden miespappien syrjintään, jotka eivät pysty tekemään yhteistyötä naispappien kanssa. Heillekin tulee tarjota mahdollisuus saada vihkimys kirkon virkaan sekä virkoja ja toimintamahdollisuuksia kirkossa.”
Toivotan siunausta Olarin seurakunnalle, seurakuntalaisille ja kirkkoherrakandidaateille. Hyvän Jumalamme tahto tapahtukoon vaaleissanne!
Aihe: Henkilökohtainen, lähetyssaarnaaja, lähetystyö | Avainsanat: lähetystyö, työkausi
Lähetystyöntekijöiden ulkomaanjaksoja nimitetään tavallisesti työkausiksi. Tänään alkoi minulla (siis meillä) uusi työkausi Virossa. Edelliset työkaudet olivat 1995-1998, 1999-2002, 2002-2004, 2005-2007 (Saksassa), 2008-2009. Tuota Saksan jaksoa lukuunottamatta työkaudet olen viettänyt Virossa.
Ensimmäisellä työkaudella työskentelin Põltsamaan seurakunnassa, jossa kieliopintojen lisäksi tein lapsi-, nuoriso- ja yleistä seurakuntatyötä. Vuodet 1999-2004 olin töissä Tarton Paavalin seurakunnassa. Työtehtäviin kuului nuorisotyötä, maallikkokoulutusta ja yleistä seurakuntatyötä. Saksan vuosiin kuului saksan, turkin ja islamin opintoja sekä turkinkielisen seurakuntatyön aloittelua Mannheimissa. Vuodesta 2008 olen toiminut taas Virossa, jossa johdan luterilaisen kirkon lähetyskeskuksen toimintaa.
Kiitoksia kaikille työmme tukijoille, lähettäjille, nimikkoseurakunnille, luterilaiselle kirkolle sekä Kansanlähetykselle siitä, että voimme jatkaa tässä suurenmoisessa työssä.
Aihe: Henkilökohtainen, lähetystyö | Avainsanat: Parannus, nimikkoseurakunta, tuomio
Olin tänään Ähtärissä, rakkaassa nimikkoseurakunnassamme, viettämässä lähtöjuhlia. Taas kerran meidät siunattiin jumalanpalveluksessa uudelle työkaudelle lähetystehtävää suorittamaan. Kiitos teille! Ja kiitos Lehtimäen-Soinin-Ähtärin -lähetysrenkaalle, että olemme saaneet jo vuosien ajan olla työtoveruudessa!
Jumalanpalveluksen saarnatekstinä (Matt. 11:20-24) oli Jeesuksen nuhtelut Korasinille, Betsaidalle ja Kapernaumille, sillä ne eivät olleet tehneet parannusta Jeesuksen toiminnan seurauksena. Johtopäätös on se, että monet pakanakaupungit (Tyros, Sidon ja Sodoma) pääsevät tuomiopäivänä helpommalla.
Voi-huudot Raamatussa liittyvät kiroukseen ja tuomioon. Ne molemmat tulevat niiden osaksi, jotka hylkäävät Kristuksen.
Teksti muistuttaa parannuksen teon eli kääntymyksen tarpeellisuudesta. Kääntymyskehoitus on Jumalan esittämä kutsu kääntyä hänen puoleensa, ottaa uskon lahja vastaan. Se ei ole itsensä parantelua tai „uskonnollisesti muuttumista“, vaan turvautumista Jeesukseen: „Minä tarvitsen sinua, auta minua, pelasta minut.“
Toinen tekstistä nouseva teema oli tuomiopäivä. Uskomme mukaan kaikki ihmiset kokoontuvat eräänä päivänä tuomiolle, jossa punnitaan ihmisen elämä. Tämän jälkeen ihmisen elämä jatkuu taivaassa tai kadotuksessa. Parannuksen teko eli kääntymys eli Kristukseen turvautuminen on ainoa tie taivaaseen.
Kirkon ja kristittyjen tehtävä on muistuttaa ihmisiä tuomiosta, kadotuksesta, pelastuksesta ja taivaasta. Muut sitä ei tee!
Me kristityt tiedämme, millaisia suuria tapahtumia maailmalla on edessä. Siksi meillä on vastuu tämän maailman edessä. Jumalan ilmoituksen valossa tiedämme mitä tulevaisuus tuo tullessaan: viimeisen tuomion – ja sen, että taivaassa on ihmisiä kaikista kansoista! Tässä tiedossa on ilo tehdä lähetystyötä, kutsua kaikkia ihmisiä pelastukseen, jota tarjotaan Kristuksen tähden ilmaiseksi. Raamatussa ilmoitettu näkymä maailman lopputapahtumiin antaa mielekkyyden nykyhetken toimintaan.
Lähetystyössä – ja myös kirkon työssä Suomessa – meillä on suuri vastuu, ja suuri ilo kutsua ihmisiä Jumalan yhteyteen.
Ralf Schumacher on vuorenvarma, että velipoika Michael Schumacher tekee loistavan paluun Ferrarilla. “Michael iskee kuin granaatti. Tästä olen aivan varma. Uskon, että Kimi on selvästi hitaampi kuin veljeni. Se oli jo niin ennen Michaelin ajotaukoa eikä hän ole Ferrarilla paremmaksi muuttunut”, totesi Ralf Schumacher RTL:n haastattelussa.
