Aihe: kirkko | Avainsanat: kirkko, Lähetysjärjestö, maallikkous, meidän kirkko, osallisuuden yhteisö
Nähdäänkö evankelioimisjärjestöt ja lähetysjärjestöt tulevaisuudessakin osana kirkkoa? Tässä muutama näkökulma asiaan ”Meidän kirkko – osallisuuden yhteisö” kirkon strategiamietinnön valossa.
Järjestöillä tärkeä asema kirkossa
Strategiamietintö huomio että herätysliikkeillä ja kristillisillä järjestöillä on suuri merkitys kirkossa:
”Huomattava osa kirkon toiminnasta kanavoituu herätysliikkeiden ja kristillisten järjestöjen kautta. Yhteistyön syventämisen ja toimintojen kehittämisen myötä tässä on vielä paljon vapautettavia voimavaroja. Kirkko ja kristilliset järjestöt voivat olla tulevaisuudessa merkittäviä vaikuttajia Suomessa, kun yhteiskunta pyrkii siirtämään vastuuta heikommassa asemassa olevista kirkolle ja kolmannelle sektorille.”
Herätysliikkeiden ja kristillisten järjestöjen toiminta nähdään aivan oikein kirkon toimintana. Tähän toimintaan suhtaudutaan myönteisesti. Lisäksi nähdään mahdollisena yhteistyön syventämiseksi ja toimintojen kehittämiseksi. Tässä tosin mainitaan yhteistyön merkittävä vaikuttajana vain diakoninen työ. Ehkäpä se on ainoa yhteistyö, jonka yhteiskunta ottaa vakavasti.
Maallikkovastuunkantajina
Seurakuntalaisten toiminta, yhteinen pappeus, perustuu kasteeseen. Kasteeseen liittyy myös velvollisuus elää kristittynä ja palvella toisia. Kirkon jäsenten yhteinen velvollisuus on julistaa evankeliumia.
Strategiamietinnön mukaan seurakuntien työkulttuuri on muotoutunut työntekijäkeskeiseksi. Maallikkovastuu ja vapaaehtoistoiminta eivät saa riittävästi mahdollisuuksia seurakuntaelämässä.
”Maallikkovastuu on kirkon monen toimintamuodon onnistumisen edellytys. Riittävän arvostuksen, koulutuksen ja tuen antaminen vapaaehtoisille on koko kirkon asia.”
Vuonna 2006 kirkon diakoniatyösstä toimi 29 000 vapaaehtoista, lapsi- ja nuorisotyössä 24 000, lähetystyössä 15 000, luottamushenkilöinä yli 12 000 henkilöä ja isosena yli 18 000 nuorta.
Vapaaehtoistoiminnan kehittymnen vaatii työntekijöiltä muutosvalmiutta:
”Tarjoamme seurakunnissa vapaaehtoisille uusia toimintamahdollisuuksia. Tämä edellyttää seurakuntiemme henkilöstöltä ja luottamushenkilöiltä ajattelu- ja toimintatavan muutosta. Luomme paikallistasolla käytäntöjä, joilla vähennetään työntekijäkeskeistä toimintaa, lisätään vapaaehtoisuutta ja vahvistetaan osallisuutta.”
Muuta
Lähetysjärjestöt voisivat tarjota seurakunnille asiantuntemusta dialogin kehittämisessä muiden uskontojen kanssa sekä ulkomaalaisten kohtaamisessa. Järjestöistä löytyy monipuolista ammatti- ja kielitaitoa.
Lähetysjärjestöt tarjoavat myös kirkolle ja seurakunnille luotettavan tavan toteuttaa Kristuksen käskyä viedä evankeliumi kaikille kansoille.
Herätysliikkeisiin kuuluvien tulisi hakeutua opiskelemaan kirkon ammatteihin. Sitä kautta kirkko saisi uskoon sitoutuneita työntekijöitä. Jos mielestäsi kirkko on liian maallistunut, ryhdy toimimaan kirkon hengelliseksi uudistamiseksi.
Lähetysjärjestöt ja kristilliset järjestöt ovat osa kirkkoa. Niillä on tulevaisuudessakin tärkeä – ehkä tärkeämpi kuin ennen – tehtävä kirkossa. Jos kristillisten järjestöjen aktiiviset vastuunkantajat toimivat myös paikallisseurakunnissa siitä hyötyvät kaikki. Järjestöjen tulisi kehottaa ystäviään palvelemaan omassa seurakunnassa. Seurakuntien tulisi antaa heille toimintamahdollisuuksia sekä arvostaa vapaaehtoisten hengellistä viitekehystä.
Aihe: kirkko | Avainsanat: dialogi, kirkko, maahanmuuttajat, meidän kirkko, osallisuuden yhteisö, uskontoteologia
Pohdin tässä blogikirjoituksessa kirkon suhdetta maahanmuuttajiin Kirkon strategiamietintö 2015 ”Meidän kirkko – osallisuuden yhteisö” 2015 valossa. Paljoa asiasta ei puhuta, mutta tarpeeksi muodostaaksemme kirkon vision.
Suomeen tulee enemmän ja enemmän maahanmuuttajia. Suuri osa näistä maahanmuuttajista on kristittyjä. Strategiamietintö toteaa, että muuttoliikeiden myötä maahanmuuttajat ovat perustaneet Eurooppaan uusia seurakuntia ja jumlaanpalvelusyhteisöjä. Vanhojen kirkkojen olisi toivotettava nämä maahanmuuttajien jumalanpalvelusyhteisöt yhteyteensä.
Saksassa asuessani tajusin, että maahanmuuttajat tarvitsivat jumalanpalvelusyhteisöjä, jossa saivat olla omassa kulttuuri ja kieliympäristössä. He eivät kokeneet omakseen saksalaista jumalanpalvelusta.
Mietintö kertoo, että Suomen ulkomaalaisväestö on lähes nelinkertaistunut 1990-luvulla. Ja kasvu on jatkunut. Vuoden 2006 lopussa Suomessa oli yli 120 000 ulkomaalaista. Suurimmat kansalaisuudet olivat
| Kansalaisuus | 1990 | 1995 | 2000 | 2006 |
| Venäjä | - | 9700 | 20600 | 25300 |
| Viro | - | 8400 | 10800 | 17600 |
| Ruotsi | 6100 | 7000 | 7900 | 8300 |
| Somalia | 44 | 4000 | 4200 | 4600 |
| Kiina | 300 | 1700 | 3400 | |
| Irak | 100 | 1300 | 3100 | 3000 |
| Ulkomaiden kansalaisia yhteensä | 26300 | 68600 | 91100 | 121700 |
Tilastokeskuksen arvion mukaan nettomaahanmuuton on 10 000 henkeä vuodessa. Vuoteen 2030 mennessä maahanmuuttajia olisi siten 250 000. Erityisesti kasvukeskuksissa kirkon tulee olla valmis vuoropuheluun maahanmuuttajien kanssa sekä rakentaa heihin yhteyksiä. ”Pohjoisempi Suomi edustaa melko perinteistä ja homogeenista uskonnollista kenttää, kun taas eteläinen Suomi on yhä monikulttuurisempi ja -uskontoisempi.”
Uskonnollisen kartan muuttuminen ei näy suoraan virallisesti rekisteröityjen uskonnollisten yhteiskuntien jäsenmäärissä. Venäläisväestö on nostanut ortodoksien määrän suuremmaksi kuin tilastot antavat ymmärtää. Venäjältä tulleet ortodoksit eivät aina rekisteröidy viralliseksi jäseniksi.
Vaikka maassamme islaminuskoisten määrä on kasvanut, maahanmuuttajat eivät ole liittyneet islamilaisyhteisöjen jäseniksi. Rekisteröityihin islamilaisseurakuntiin kuuluu vajaat 5 000 jäsentä. Uskontotilastojen ulkopuolella on arviolta yli 30 000 muslimia.” Islaminuskoisten maahanmuuttajien tarkkaa määrää ei tiedetä, sillä maahanmuuttajia ei rekisteröidä uskonnon mukaisesti. Islaminuskoisista maista muuttavien voidaan katsoa pääsääntöisesti olevan muslimeja.
Kirkon strategiamietintö huomio, että ”Ulkomaalaisten ikärakenne poikkeaa selvästi koko maan väestön ikärakenteesta. Lapsia ja työikäisiä on paljon. Ulkomaalaistaustaisten määrään sisältyy tästä syystä huomattava kasvupotentiaali tulevina vuosikymmeninä.”
Strategiamietintö korostaa, että maahanmuuttavia kristittyjä on tuettava ja kutsuttava kirkon yhteyteen. Mietintö jättää käytännön toimenpide-ehdotukset seurakunnilla. Olisi hienoa, jos suurimpien kaupunkien kirkoissa olisi sunnuntaisin jumalanpalveluksia eri kielillä. Ja muutenkin seurakuntien tilat auki toisista maista tulleille kristityille.
Kirkko toimii maahanmuuttajien ja pakolaisten puolestapuhujina ja suojelijoina sekä käy uskontojen välistä vuoropuhelua ja pyrkii toimimaan maahanmuuttajien ja suomalaisten keskinäisen ymmärryksen parantamiseksi.
Myös muiden uskontojen edustajia on kutsuttava kirkon yhteyteen:
”Kirkon on yhä useammin kohdattava ja kutsuttava yhteyteensä niitä, jotka tulevat toisenlaisesta uskonnollisesta ja kulttuurisesta perinteestä.”
Kirkon on siis työssä pakolaisten ja maahanmuuttajien kanssa lähettävä siitä, minkä se sanoo strategiamietinnössä olevan kirkon tehtävä: Kirkko on olemassa, jotta ihmisissä syntyisi usko Kristukseen ja he pelastuisivat.
Siksi kirkon on diakonisen työn lisäksi pidettävä esillä evankeliumia ja kutsua maahanmuuttajia kolmiyhteisen Jumalan ja kirkon osallisuuteen.
Suomen kirkon palveluksessa on paljon ihmisiä joilla on kokemusta elämässä toisissa kulttuureissa. Lisäksi heillä on kielitaitoa. Tätä tieto-taitoa olisi käytettävä enemmän hyödyksi. Tässä asiassa seurakunnat voisivat ainakin kasvukeskuksissa ottaa yhteyttä kirkollisiin järjestöihin ja kysyä, onko paikkakunnallaan kristittyjä, jotka osaisivat maahanmuuttajien kieltä ja tuntisivat heidän kultuuriansa.
Aihe: evankeliointi, kirkko, lähetystyö | Avainsanat: evankelioiminen, evankeliointi, kirkon strategia, lähetys, lähetystyö, meidän kirkko, osallisuuden yhteisö
Kirkon tehtävänä uskon syntyminen
Pohdin tässä blogikirjoituksessa kirkon lähetystyötä ja evankelioimistyötä Kirkon strategiamietintö 2015 ”Meidän kirkko – osallisuuden yhteisö” 2015 valossa. Jo nyt alussa sanon, että olen varsin iloinen kyseisestä mietinnöstä.
Mietintö näkee kirkon olemassaolon syyn näin:
”Kristillinen kirkko on olemassa, jotta meissä syntyisi usko pyhään Kolmiyhteiseen Jumalaan ja rakkaus lähimmäisiimme.”
”Kirkon tehtävä on johtaa ihmisiä pelastukseen ja tuoda Jumalan armo ja rakkaus arkipäivään. Kirkko on olemassa, jotta usko Kristukseen syntyisi.”
Uskon synty sanan ja sakramenttien kautta:
”Kristillisen kirkon tehtävä on kutsua ihmisiä pelastukseen. Jotta usko Kristukseen syntyisi ja vahvistuisi, kirkko kertoo sanomaa Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, kutsuu ehtoollispöytään ja julistaa syntien anteeksiantamista.”
Tätä uskon syntymistä tarvitaan, sillä synti on rikkonut ihmisen yhteyden Jumalaan. Uskon kautta tämä yhteys palautuu.
Kirkon tulee kehittää työtään siten, että ”mahdollisimman moni löytää uskon merkityksen ja oman paikkansa kirkon toiminnassa elämäntilanteensa mukaisesti.” Hienoa mietinnössä on se, että ei korosteta vain uskon löytämistä vaan myös oman paikan löytämistä seurakunnassa.
Lähetystyöstä
Strategiamietinnössä korostetaan, että Jeesus antoi lähetyskäskyn tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen (Mt 28:18-20).
Mietintä toteaa, että kristittyjä maailman väestöstä on noin kolmannes. ”Kristittyjen väestöllinen painopiste on siirtynyt etelään”.
Kirkon arvoja pohtiessa mietintö tunnistaa ”pyhyyden kaipauksen muissa uskonnoissa”. Samalla todetaan, että ”tunnustamme Jeesuksen Kristuksen ainoalaatuisuuden.” Valitettavasti ainoalaatuisuus -termin merkityssisältöä ei missään muuallakaan avata enempää.
Lähetyksen muuttuva tilanne
”Aasian ja Afrikan kirkot ovat viime vuosikymmeninä laajentaneet lähetystyötään. Samanaikaisesti Euroopassa kirkkojen lähetystyö on säilynyt entisellään tai supistunut.” Lähetyksen muuttuva tilanne tuo mukaan länsimaiselle lähetystyölle seuraavanlaisia sopeutumisongelmia:
- tasavertaiseen yhteistyöhön liittyvät kysymykset
- etelän kirkkojen taloudellinen riippuvuus pohjoisen krikoista
- etelän kirkkojen laajeneva lähetystyö Euroopassa
- kirkkojen identiteetti ja ymmärrys
- kristinuskon pirtoutuminen
- lähetystyön ja kehitysavun suhde.
Strategiamietinnössä esitellään globaaleja muutoksia, jolloin todetaan muun muassa maailmantalouden integraatio, köyhyyden lisääntyminen (se, kuinka monta miljoonaa kuolee nälän seurauksena) ja se, että kristittyjen on tehtävä asialle jotain.
Sen sijaan maailmanlähetyksen globaaleja haasteita ei mainita (mm. lähetystyö toisten maailmanuskontojen keskellä). Aiemmin jo todettiin, että kirkon strategian mukaan evankeliumin julistaminen uskon synnyttämiseksi on kirkon perustehtävä. Sen tulisi olla sitä niin kotimaassa kuin ulkomailla.
Suuri osa maailman ihmisistä ei ole kuullut pelastavaa sanomaa Jeesuksesta! Strategian mainitseman globaalin oikeudenmukaisuuden lisäksi tulee tavoitella hengellistä oikeudenmukaisuutta, jossa kirkko huolehtii siitä, että kaikkien kansojen keskellä on vahva kristillinen todistus.
Vaarana on, että kirkko vaikenee lähetyksen yhteydessä evankeliumin julistuksesta, sillä kirkon avustustoiminta saa laajan tuen kansalta. Todetaanhan strategiamietinnössä, että ”Kirkon avustustoiminta koti- ja ulkomailla koetaan tärkeäksi kirkkoon kuulumisen syyksi.” .
Kirkon toiminta on lähetystyötä myös omassa maassa
Strategiamietinnön mukaan kirkon ja lähetyksen suhdetta on arvioitu uudelleen. Siten on huomattu, että länsimaisen kirkot elävät lähetystilanteessa omissa maissaan. Länsimaiden kirkot löytävät taas oman missionaarisen luonteensa ja identiteettinsä.
Evankelioimistyön suuret mahdollisuudet avautuvat kirkon arkityössä. Kirkko kohtaa valtaosan suomalaisista kirkollisissa toimituksissa.
”Kirkolliset toimitukset eivät ole vain siirtymäriittejä, vaan niissä ollaan kirkon ydinsanoman ja perustehtävän äärellä. Niiden kautta tavoitetaan harvoin kirkossa käyvät.”
Myös lapsi- ja nuorisotyö tavoittaa laajasti. Diakoniatyössä saavutetaan vuosittain satoja tuhansia ihmisiä. Erilaisten viestimien avulla puhutellaan valtaosaa suomalaisista.
Kirkon lähetystehtävän kannalta olennaista on se, mitä näissä tilanteissa tapahtuu ja mitä niissä sanotaan. Annetaanko niissä kuulua kirkon sanoma selkeäsi (ja välillä kohtikäyvästikin), siten että Pyhä Henki voi yhtyä sanomaan ja herättää kuulijoissa uskoa. Ihmisten kohtaamisessa pitäisi esittää rohkeasti kutsu seurakunnan aktiiviseen toimintaan ja uskoon. Tähän kehottaa mietintökin:
”Julistamme evankeliumin sanomaa ja kutsumme avoimesti kaikkia ihmisiä Kristuksen osallisuuteen ja kirkon yhteyteen. Tuomme pelastuksen, ikuisen elämän ja pyhyyden ihmisten ulottuville.”
En itsekään saa kalaa jokaisella virvelinheitolla. Mutta jos en heittäisi, niin kalaa ei tulisi koskaan.
Missionaarinen kirkko vuonna 2015:
Kirkon strategiamietinnön avulla voisi luoda seuraavanlaisen kuvan lähetystä tekevästi kirkosta.
Kirkon jäsenet näkevät itsensä osana maailmanlaajuista kristillistä kirkkoa ja toteuttavat sen lähetystehtävää. He tuntevat vastuuta sekä yksittäisistä lähimmäisistä että oikeudenmukaisuuden toteutumisesta lähiympäristössä ja maailmanlaajuisesti.
Missionaarisuutensa vakavasti ottava kirkko on vuonna 2015 tällainen:
- jäsenten hengellisen elämän perustana on yhteys Jeesukseen Kristukseen.
- evankeliumia julistetaan ja ihmisiä kutsutaan avoimesti kristuksen osallisuuteen ja kirkon yhteyteen.
- kasteen merkitystä sekä sitä seuraavaa kristillistä kasvatusta korostetaan. Koteja tuetaan kristillisessä kasvatuksessa mm. opettamalla iltarukouksia, rohkaisemalla vanhempia viemään lapsiaan pyhäkouluihin ja kerhoihin sekä järjestämällä jumalanpalveluksia joihin on hyvä tulla koko perheen voimin.
- rippikoulut toteutetaan hyvin sekä sisällöllisesti että pedagogisesti.
- kirkollisissa toimituksissa tuetaan ihmisiä, julistetaan evankeliumia sekä rukoillaan ihmisten kanssa.
- uskon intellektuaalinen haaste otetaan vakavasti
- arvoista ja uskosta puhutaan avoimesti ja ymmärrettävästi
- puolustamme arvojamme ja uskoamme rohkeasti.
- kirkon jäsenyyden merkityksen opettamiseen kiinnitetään merkitystä.
- kristillistä identiteettiä vahvistetaan
Tulevaisuudessa – tilastojen mukaan – Suomessa on enemmän niitä, jotka ovat luopuneet kirkon jäsenyydestä sekä niitä, jotka eivät ole koskaan olleetkaan jäseniä. Kirkon strategiapaperin hyvä puoli on se, että tämä tilanne tunnustetaan. Näin kirkko voi löytää missionaarisuutensa ja toimia lähetyskirkkona omassa maassaan. Ihmisten pelastukseksi ja Jumalan kunniaksi.
Aihe: kirkko | Avainsanat: kirkko, kirkon strategia, meidän kirkko, seurakunta
Mietintinnön viimeisessä luvussa esitetään kuusi keskeistä toiminnan aluetta, joiden avulla seurakunnat, hiippakunnat, kirkon keskushallinnon yksiköt ja kristilliset järjestöt voivat konkretisoida toimintaansa.
a) Hengellinen elämä vahvistuu
Hengellisen elämän perusta on yhteys Kristukseen. Kirkko julistaa evankeliumin sanomaa ja kutsuu ”avoimesti kaikkia ihmisiä Kristuksen osallisuuteen ja kirkon yhteyteen.”
Kasteessa ihmiselle lahjoitetaan usko. Vanhemmat ja kummit sitoutuvat huolehtimaan lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Kirkon tulee tukea perheitä luomaan myönteisen ja vahvan kristillisen identiteetin, jossa voidaan siirtää uskoa ja kristillisiä tapoja sukupolvelta toiselle. Lapsille opetetaan iltarukous, tuodaan heitä pyhäkouluun ja kerhoihin. Perheitä kutsutaan jumalanpalveluksiin, joissa myös lapset otetaan huomioon.
Rippikoulu ja kirkolliset toimitukset on tehtävä laadukkaasti. Opin ja elämän yhdistävää teologista työskentelyä vahvistetaan. Pieniä toiminnallisia yhteisöjä ja ryhmiä tuetaan.
Jumalanpalveluksesta tulee monipuolisempi, luontevampi, inhimillisesti lämpöisempi ja hengellisesti syvempi. Erityyppisiä jumalanpalveluksia kokeillaan sekä sunnuntaisin että arkipäivinä.
Myös jumalanpalveluksen missionaarinen luonne huomioidaan:
”Jumalanpalvelus välittää myös kristillistä traditiota sukupolvelta toiselle.”
Erityisesti suurehkoissa kaupungeissa tulisi järjestää erityyppisiä jumalanpalveluksia sunnuntain aikana.
Ajatuksiani:
Jotta nämä hienot suunnitelmat seurakuntalaisten hengellisen elämän, spiritualiteetin, vahvistumiseksi voisi toteutua, tarvitaan sitä, että kirkko tukee paremmin omien työntekijöiden hengellistä kasvua ja identiteettiä. Nykyinen pappien koulutus valtion yliopistossa ei ole siihen paras mahdollinen. Itse uskosta elävä ja uskoa hoitava työntekijä voi autta muita spiritualiteetin vahvistajana.
Seurakuntien ja kristillisten järjestöjen tulisi strategian mukaisesti järjestää erityisesti suurissa kaupungeissa erityyppisiä jumalanpalveluksia.
b) Huolehdimme heikommista ja kannamme maailmanlaajaa vastuuta
Kirkko kantaa vastuuta heikoimmassa asemassa olevista. Yhteiskunnallisessa keskustelussa kirkko tuo esiin ihmisten hädän ja sen taustalla olevat rakenteelliset ongelmat. Vapaaehtoisia kutsutaan toimimaan lähimmäisenrakkauden puolesta.
Kirkko toimii maahanmuuttajien ja pakolaisten puolestapuhujina ja käy uskontojen välistä vuoropuhelua sekä pyrkii edistämään maahanmuuttajien ja suomalaisten keskinäistä ymmärrystä.
Lähetystyöstä ja kansainvälisestä vastuusta todetaan:
”Kirkon lähetystyö ja kansainvälinen diakonia muistuttavat maailmanlaajuisesta todellisuudesta ja edistävät ihmisarvoista elämää kaikkialla maailmassa. Lisäämme seurakuntalaisten ja kirkon työntekijöiden tietämystä kolmannen maailman ihmisten ja kirkkojen elämästä.”
Seurakunnat käyttävät talousarviorahoista 4 % lähetystyöhön ja kansainväliseen diakoniaan
Ajatuksiani:
Heikoista huolehtiminen kuuluu kristillisen kirkon tehtäviin. Tässä kohdassa lähetystyötä perustellaan sen ihmisarvoisen elämän edistämisellä sekä sillä, että se lisää tietoa kolmannen maailman kirkoista. Lähetystyön tehtävä ei kuitenkaan ensisijaisesti ole diakoninen vaan evankeliumin julistaminen ja kaikkien ihmisten ja kansojen tekeminen Kristuksen opetuslapsiksi. Siihen kuuluu siis olennaisesti evankeliumista kertominen alueilla, joissa vielä kristittyjä ei ole ja uusien kirkkojen perustaminen siellä.
Maahanmuuttajia on tuettava ja uskontodialogia heidän kanssaan harjoitettava. Samalla tulee esittää selvä todistus omasta uskosta ja antaa mahdollisuus siihen, että Jumala johtaa heidät kääntymään kristilliseen uskoon.
Hienoa, että seurakuntia muistutetaan siitä, että tehtävämme on laajempi kuin vain oman seudun tarpeiden huomioiminen.
c) Vahvistamme kirkon jäsenyyden merkitystä
Kirkko kiinnittää enemmän huomiota jäsenyyden merkityssisältöön. Kristillistä identiteettiä pyrkitään vahvistamaan ja kastettuja jäseniä rohkaistaan uskomaan ja elämään kristinuskon mukaisesti.
Seurakunnat selvittävät, mitä jäsenet odottavat seurakunnalta. Tämän jäsenstrategian avulla ajattelu- ja toimintatapoja uudistetaan, ammattitaitoa uudistetaan sekä kohdistetaan toimintaa ja resursseja.
Paikallistasolla luodaan käytäntöjä, joissa työntekijäkeskeistä toimintaa vähennetään ja vapaaehtoistoimintaa lisätään:
”Luovumme työntekiijäkeskeisestä ajattelutavasta ja luomme vapaaehtoisille mielekkäitä toimintamahdollisuuksia”.
Ajatuksiani:
On hienoa, että jäseniltä kysytään heidän tarpeitaan. Vaarana on, että toiminnan suunnittelussa jäsenten sana painaa enemmän kuin kristillinen usko.
Strategia huomio, että maallikkouden merkitys kirkossamme tulee korostumaan. Tässä kristilliset järjestöt tulevat olemaan avainasemassa. Heidän kauttaan paikallisseurakunnat saavat paljon kirkon uskoon sitoutuneita vapaaehtoisia. Myös järjestöissä on rohkaistava enemmän vapaaehtoistoimintaan ja järjestettävä heille koulutusta. Järjestöihin sitoutuneita tulisi myös rohkaista toimimaan oman paikallisseurakuntansa hyväksi.
d) Viemme viestiä
Henkilöstölle ja luottamushenkilöille annetaan viestintäkoulutusta ja ohjausta vuorovaikutustaidoissa. Kirkko hoitaa julkisen viestinnän hyvin. Kirkon työntekijöiden valmiuksia toimia internetissä vahvistetaan koulutuksella. Median mahdollisuuksia hyödynnetään.
e) Rakenteet ja talous palvelemaan toimintaa
Kirkko tarvitsee toimia rakenteita sekä riittäviä taloudellisia resursseja. Tällä hetkellä kiinteistömenohin kuluu liikaa rahaa. Kirkon ei välttämättä tarvitse omistaa uusia toimitiloja, myös vuokraaminen tai yhteiskäyttö on mahdollista. Nykyisiä toimitiloja voidaan markkinoida ja vuokrata edelleen.
Hallintoa keskitetään. Hallinnon tulee olla kevyttä sen on tuettava toimintaa. Investoidaan huomattavasti enemmän toimintoihin, jotka ovat keskeisiä vision tavoitteiden saavuttamiseksi.
Kirkosta muodostuu unelmien työpaikka, jossa on ”mielekkäät työtehtävät, kannustava työilmapiiri ja hyvä johtaminen”.
f) Kirkon uudistuminen jatkuu
Kirkon perustoiminta tapahtuu aina paikallisesti seurakunnissa. Seurakunnissa laaditaan suunnitelmat ja toimintaohjelmat osallisuuden kirkon toteuttamiseksi vuoteen 2015.
Kirkon kaikkien työntekijöiden on omaksuttava, sitouduttava ja päivittäin toimittava strategian tavoitteiden toteutumiseksi.
Kirkko haluaa rakentaa toimintaansa yhdessä hengellisten liikkeiden kanssa:
”Rakennamme yhdessä kirkollisten järjestöjen ja hengellisten liikkeiden kanssa meidän kirkkoa, osallisuuden yhteisöä.”
Muutoksesta:
”On uskaliasta edetä,mutta vielä vaarallisempaa on jäädä paikoilleen.”
Aihe: kirkko | Avainsanat: kirkko, kirkon strategia, meidän kirkko, osallisuuden yhteisö
Meidän kirkko – osallisuuden yhteisö” -strategia näkee, että vuonna 2015 kirkon jäsenyydellä on ihmiselle merkitystä. Jäsenet näkevät itsensä myös osana maailmanlaajuista kristikuntaa ja toteuttavat lähetystyötä.
Paikallisseurakunnan merkitys on suuri ja jumalanpalvelus toiminnan ydin. Jumalanpalveluksen muodot voivat vaihdella. Pienryhmätoimintaa ja seurakuntalaisten muuta yhteisöllistä toimintaa tulee tukea.
Kirkko pyrkii tavoittamaan laajan jäsenistönsä LAADUKKAASTI vähintään viisi kertaa vuodessa.
Tiivistetysti kirkko on vuonna 2015 tällainen:
Vuonna 2015 jäsenet näkevät kirkkonsa arvon ja kuulevat siellä Jumalan äänen. Kirkkoon tullaan löytämään
vastauksia elämän suuriin kysymyksiin ja sieltä lähdetään palvelemaan Jumalan maailmaa.
Ajatuksiani:
- Jos kirkon toiminta on vain palkattujen työntekijöiden varassa, kirkko ei voi tavoittaa laadukkaasti jäsenistöään.
- Papeilla ei jää paikallisseurakunnan toiminnan kehittämiseksi juuri aikaa. Tarvittaisiin myös uusia työmuotoja, kuten Alfa-kursseja, joissa yhteisöllisyys ja evankeliumi hienolla tavalla yhdistyvät.
- Hienoa, että kirkko katsoo myös kauemmaksi: lähetystyön tulisi loppua vasta Kristuksen toiseen tulemukseen.
- ”Kirkko on perusteissaan luja ja vakaa, käytänteissään joustava ja valmis muutokseen.” Toivottavasti tätä eletään mm. naispappeutta vastustavien pappien kohdalla todeksi jo ennen vuotta 2015. Pelkään kirkkoa, joka on perusteissaan joustava ja valmis muutokseen, mutta käytänteissään luja ja vakaa.
Aihe: kirkko | Avainsanat: arvot, kirkko, kirkon arvot, kirkon strategia, meidän kirkko
Arvot kertovat, miten yhteisö haluaa toimia ja mitä se pitää tavoiteltavana. Ja päinvastoin, mitä pidetään torjuttavana. Arvojen tulee ohjata arkipäivän toimintaa ja päätöksentekoa.
Kirkon arvot perustuvat kymmeneen käskyyn. Sen ydin on Jumalan rakastaminen yli kaiken. Myös lähimmäistä tulee rakastaa.
Arvojen laatiminen on vaativaa, varsinkin siksi, että niiden toteuttaminen vaatii ponnisteluja.
Kirkon strategiassa todetaan, että kirkko haluaa edistää seuraavien arvojen toteutumista:
Pyhän kunnioitus
· kunnioitamme pyhää kolmiyhteistä Jumalaa
· tunnustamme Jeesuksen Kristuksen ainoalaatuisuuden
· näemme Jumalan kuvan ihmisessä ja ihmisen syntisyyden
· tunnistamme pyhyyden kaipauksen muissa uskonnoissaVastuullisuus
· huolehdimme lähimmäisistämme
· varjelemme luomakuntaa
· käytämme kaikkia voimavaroja vastuullisesti
· tavoittelemme kohtuullisuutta elämäntavoissaOikeudenmukaisuus
· taistelemme oikeudenmukaisuuden puolesta
· puolustamme heikkojen ja syrjäytyneiden oikeuksia
· ratkaisemme asiat tasapuolisesti ja kaiken tarkastelun kestävästiTotuudellisuus
· puhumme rohkeasti Jumalasta
· uskomme ja elämme niin kuin opetamme
· pidämme kirkon toiminnan avoimena ja hallinnon läpinäkyvänä
*
Siinäpä haastetta meille kaikille kerrakseen!
Aihe: kirkko | Avainsanat: kirkko, kirkon strategia, meidän kirkko, osallisuuden yhteisö
”Meidän kirkko – Osallisuuden yhteisö” -strategian toinen luku käsittelee kirkon muuttuvaa toimintaympäristöä. Globaalit vaikutteet muokkaavat meitä ja luterilaisen yhtenäiskulttuurin aika on ohi.
Strategia paloittelee toimintaympäristön kymmeneen kohtaan. Seuraavassa muutamia poimintoja strategiasta.
a) Globaalit muutokset
Ihmiset muuttavat, kulttuurit ja arvot leviävät maailmassa uudella tavalla. Köyhyys lisääntyy; puolet maailman ihmisistä yrittää tulla toimeen alle kahdella eurolla päivässä. Puhtaan veden puute tappaa miltei kaksi miljoonaa lasta vuosittain ripuliin.
Kirkkojen ja kristittyjen on toimittava köyhyyden poistamiseksi maailmasta. Mistä meidän tulee luopua toisten hyväksi.
b) Uskontotilanne ja ekumenia
Maailman asukkaista noin kolmannes on kristittyjä. Kristittyjen väestöllinen painopiste on siirtynyt etelään. Euroopan kirkoissa jäsenmäärät laskevat; Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ja osissa Aasiaa kirkot kasvavat. Nopeimmin kasvavat roomalais-katolinen kirkko sekä karismaattiset ja evankelikaaliset kirkot.
Lähetystyössä joudutaan huomioimaan myös se, että länsimaiden kirkot ovat joutumassa taas lähetystilanteeseen. Tämä aiheuttaa sen, että kirkko hahmottaa paremmin oman missionaarisen luonteensa omassa kotimaisessa toiminnassaan.
Ekumeniassa lännen kirkkojen valta-aika on ohi. Ortodoksinen ja katolinen kirkko on muuttunut ekumeniassa aktiivisemmiksi. Helluntailiike on kasvanut yhdeksi merkittävimmistä tekijöistä kristikunnassa. Etelän kirkkojen kasvu tulee muuttamaan kuvaa kristinuskosta.
c) Väestömuutokset ja maahanmuutto
Suomessa väestönkasvu on hidasta. Sen sijaan Suomen ulkomaalaisväestö lähes nelinkertaistui 1990-luvulla. Vuonna 2006 Suomessa oli ulkomaiden kansalaisia 121 700 (kolme suurinta kansalaisuutta: Venäjä 25 300; Viro 17 600; Ruotsi 8 300).
Muslimien määräon kasvanut. Rekisteröityihin islamilaisseurakuntiin kuuluu alle 5 00 jäsentä, vaikka maassammeon arviolta yli 30 000 muslimia. Kirkon on kutsuttava myös muista uskonnollisista liikkeistä tulevia yhteyteensä.
d) Uskonnollisuus muutoksessa
Suomalaisten osallistuminen uskonnolliseen toimintaan on laskenut. Sen sijaan heidän henkilökohtainen uskonnonharjoituksena on samalla tasolla kuin aikaisemmin.Uskonto on siis yksityistynyt. Ihmiset luovat oman uskonnollisen identiteeettinsä eri lähteistä.
e) Kirkon jäsenyys
Suomen väestöstä kirkkoon kuuluvien määrä muodostaa lähes U-muotoisen käyrän. Kirkkoon kuuluminen on alhaisinta 40-49 -vuotiaiden joukossa. Vuoden 2006 lopussa luterilaiseen kirkkoon kuului 82,5 prosenttia väestöstä, ortodoksiseen kirkkoon 1,1 prosenttia.
Tärkeimpiä kirkkoon kuulumisen syitä ovat kirkolliset toimitukset sekä se, että kirkko ylläpitää hautausmaita. Myös kummius, kirkollisten juhlapyhien perinne sekä elämänarvojen opettaminen lapsille ovat merkittäviä syitä olla kirkon jäsen. Puolet kirkon jäsenistä pitää jäsenyydelle tärkeänä kirkon merkitystä oman uskon vahvistajana.
Kirkosta eroamisen syyksi on usein mainittu, ettei kirkkoa koeta henkilökohtaisesti merkitykselliseksi. Silti enemmistöllä kirkosta eronneilla nuorilla aikuisilla on myönteinen tai neuraali kuva kirkosta. Kirkosta eroaa myös uskovia, jotka kaipaavat toisenlaista uskonnollista yhteisöä. Kaksi kolmesta kirkon jäsenestä ei ole edes ajatellut kirkosta eroamista.
f) Kirkon toiminta
Kirkko kohtaa kirkollisissa toimituksissa valtaosan suomalaisista. Näissä ollaan kirkon ydinsanoman äärellä.
Seurakuntien pääjumalanpalveluksiin osallistujien määrä on laskenut. Sen sijaan lapsi- ja nuorisotyön kautta tavoitetaan nämä ikäluokat hyvin.
Kirkon toiminnasta huomattava osa kanavoituu herätyslikkeiden ja kristillisten järjestöjen kautta.
g) Kirkon henkilöstö
Vuonna 2006 kirkon palveluksessa oli 21 414 henkilöä. Henkilöstön määrä on kasvanut 92,1 prosenttia vuodesta 1975. Valtaosa työskentelee välittömässä kontaktissa ihmisten kanssa. Naisia henkilöstöstä oli 71 prosenttia.
Seurakunnan työkulttuuri on muotoutunut työntekijäkeskeiseksi, jossa maallikkovastuulle ja vapaaehtoistyölle ei anneta juuri mahdollisuuksia. Silti seurakunnissa toimi vuonna 2006 yli 100 000 vapaaehtoista.
h) ja i) Kirkon talous ja hallinto
Verotulojen osuus kirkon tuloista vuonna 2006 oli 80,4 prosenttia. Menot ja tulot ovat tasapainossa.
Suomen seurakunnat ovat kooltaan ja haasteiltaan hyvin erilaisia. Pienemmissä seurakunnissa perinteinen yhteisöllisyys toteutuu kohtuullisen hyvin. Tulevaisuudessa seurakuntien määrä vähenee ja seurakuntien jäsenmäärä nousee.
Taloudelliset ja hallinnolliset tukitoimet pyritään hoitamaan keskitetysti suurissa yksiköissä ja hengelliseen elämään liittyvät perustoiminnat pienemmissä lähiyhteisöissä (jumalanpalvelus, diakonia, lähetys, kristillinen kasvatus, kirkolliset toimitukset).
Työryhmä esittää, että seurakuntarajat on jatkossakkin sidottava kuntarajoihin (parokiaaliperiaate).
j) Skenaarioita toimintaympäristöstä vuoteen 2030
Vaikka tavoitteena on tehdä kirkolle strategia vuoteen 2015, halutaan katsoa pidemmälle vuoteen 2030. Jos kehitys jatkuu nykyiseen tapaan, millainen kirkko on vuonna 2030.
Väestön määrä lisääntyy. Vuonna 2030 Suomessa on 400 000 ihmistä enemmän kuin vuonna 2006. Väestö myös ikääntyy. Kirkkoon kuuluu 67-75 prosenttia kansasta. Maahanmuutto lisääntyy.
Pohjois-Suomi edustaa perinteiestä uskonnollista kenttää; etelässä ollaan monikulttuurisempia ja -uskoisempia.
Kirkollisten vihkimisten, kasteiden määrä laskee. Hautaan siunaamisten määrä nousee. Rippikoulu tulee säilyttämään vahvan asemansaa; vuonna 2030 rippikoulun käy noin 83 prosenttia nuorista.
Ajatuksiani
Kirkon strategian mukaan yhteiskunta tulee muuttumaan, mutta kirkko säilyttää vahvan asemansa.
Kirkon on pidettävä huoli siitä, että yhteiskunta ei muuta kirkon olemusta ja sanomaa. Kirkko on ennenkin muuttanut yhteiskuntaa ja ihmisten ajattelua ja arvoja.
Toimintaympäristöä tulee tutkia siksi, että voidaan lähestyä ihmisiä tavalla, joka on heille luontevaa.
Mielestäni suuri kysymys on se, miten vastata sellaisen sukupolven uskonnolliseen etsintään, joka on etääntynyt kristillisestä sanomasta. Johtaako toiminta, joka vastaa ihmisten hauskanpidon, jännityksen ja viihtyvyyden tarpeisiin (tai käyttää niitä hyväkseen sanoman levittämisessä), lopulta ihmiset ja yhteiskunnan suurempaan maallistumiseen.
Vaikka yhteiskunnan trendien näkeminen on tärkeää, kirkon pitää kuitenkin enemmän keskittyä oman sanomansa osaamiseen ja kyvykkyyteen sen jakamiseksi niille, jotka joskus olivat kristittyjä tai eivät vielä ole olleet kristittyjä. Ja esittää heille rohkeasti kutsu Kristuksen seuraamiseen.
Aihe: kirkko, teologia | Avainsanat: kirkko, meidän kirkko, osallisuuden yhteisö
(edellinen viesti: Meidän kirkko – kirkon strategia – 0. Johdanto)
Usein puhutaan kirkon perustehtävästä, sitä tarkemmin määrittelemättä. Se on siinä mielessä oiva ilmaisu, että kukin voi sisällyttää siihen mitä itse haluaa!
“Meidän kirkko” -strategia lähtee liikkeelle erinomaisella tavalla määrittelemällä ensin kirkon olemuksen ja tehtävän. Tästä nousee se, mitä kirkon pitää nykyajassa tehdä.
Kirkko on olemukseltaan hengellinen yhteisö, joka sai alkunsa Jeesukseen uskovista, jotka kokoontuivat säännöllisesti yhteen. Vähitellen kirkko järjestyi.
Kirkolle on aina ollut ominaista sen jäsenten keskinäinen yhteys. Uskon kautta meidät liitetään Kristukseen ja toisiimme. Tämä saa näkyvän muodon yhteisessä jumalanpalveluksessa ja ehtoollisella. Uskovien osallisuus näkyi myös siinä, että he rakastivat arkielämän keskellä käytännön palvelutoiminnalla toisiaan.
Strategia toteaa kirkon tehtävästä:
”Kristillinen kirkko on olemassa, jotta meissä syntyisi usko pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan ja rakkaus lähimmäisiimme.”
Kirkon tehtävä on kutsua ihmisiä pelastukseen. Uskon syntymiseksi ja vahvistamiseksi kerrotaan sanomaa Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, kastetaan, kutsutaan ehtoolliselle ja julistetaan syntien anteeksiantamista. Lisäksi kirkon tehtävänä on kutsua ihmisiä noudattamaan elämässään Jumalan tahtoa.
”Kirkko on todellinen kirkko vain, jos se hoitaa perustehtävänsä: julistaa evankeliumia ja huolehtii sakramenteista”.
”….kirkon tulee kehittää työtään niin, että mahdollisimman moni löytää uskon merkityksen ja oman paikkansa kirkon toiminnassa elämäntilanteensa mukaisesti.”
”Kirkkomme ei voi valita eikä määritellä annettua tehtävää toiseksi. Se kuitenkin toteuttaa perustehtäväänsä muuttuvassa maailmassa.”
Ottamalla huomioon toimintaympäristönsä muutokset kirkko voi olla ”toivottavasti entistä käyttökelpoisempi Jumalan toiminnan välikappale.”
Lopuksi kirkon olemus ja tehtävä tiivistetään näin:
”Kirkon tehtävä on johtaa ihmisiä pelastukseeen ja tuoda Jumalan armo ja rakkaus arkipäivään. Kirkko on olemassa, jotta usko Kristukseen syntyisi. Se kokoaa ihmiset yhteen kasvamaan kristittyinä. Se rohkaisee heitä välittämään lähimmäisistä ja luomakunnasta sanoin ja teoin. Se tuo itsekkyyden, väkivallan ja ahneuden läpäisemään maailmaan Jumalan hyvyytttä, oikeutta ja toivoa.”
Ensimmäinen luku on teologista kieltä, kirkon omaa kieltä, jonka ymmärtäminen vaatii harjaantumista.
Kirkon tehtäväksi strategia näkee synnin tähden menetetyn Jumala-yhteyden palautuminen uskon kautta Jeesukseen. Tämän kautta voimme alkaa rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiämme. Lisäksi korostetaan ”arkipäivän kristillisyyttä”. Usko synnyttää hyviä tekoja, kirkon ”tehtävänä on tuoda armo arkipäivän elmään”.
Stragetian ensimmäistä lukua lukiessa tuli mieleeni:
- Kirkossa pitäisi selvemmin pyrkiä johtamaan ihmisiä Kristuksen tuntemiseen. Kastettuja, jotka eivät enää elä Jumalan ja seurakunnan yhteydessä, tulee kehottaa palamaan takaisin pelastukseen. Kirkon johdon ja paikallisseurakuntien on otettava evankelioimistehtävä tosissaan eikä ulkoistettava sitä vain joidenkin järjestöjen hoidettavaksi. Voitaisiinko hiippakuntiin palkata “hiippakuntaevankelistoja” tätä työtä tukemaan?
- Surullista on se, että yhteiskunnassamme uskosta on tullut ”yksityisasia”, ja suuret kristittyjen joukot eivät tule yhteiseen Jumalan kansan juhlaan sunnuntaisin. Uskovia tulee rohkaista yhteiseen jumalanpalvelukseen tulemiseen; ja jumalanpalvelusten tulisi olla sellaisia, että niihin halutaan tulla koko perheen voimin. Ihmiset eivät tule syyllisyydestä kirkkoon, toimintamuotomme kaipaavat muutoksia, jotta saisimme ihmisiä tulemaan.
- Hienoa oli arkielämän kristillisyyden korostaminen. Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen ja Jumalan tahdon mukaan eläminen tuo kunniaa Jumalalle ja on voimakas todistus uskosta.
Vasta nyt luin evankelis-luterilaisen kirkon strategian ”Meidän kirkko – osallisuuden yhteisö”. Strategian alaotsikkona on ”Suomen evankelis-luterilaisen kirkon strategiaa vuoteen 2015 laatineen työryhmän mietintö”.
(Syyllinen tähän lukemis-mielihäiriöön on lihaskipu rintakehässäni, joka hellittää vain jos istun mukavasti ja rauhallisesti liikkumatta nojatuolissa – tietokone sylissä. Tämä strategia tuli eilen eteeni ja päätin nyt lukea sen. Olen siis todella sairas!).
Strategian alussa todetaan, että kirkon on muuttuvassa ajassa kehitettävä toimintaansa ja rakenteitansa. Tavoitteena on pohtia, miten kirkon tulisi toteuttaa tehtäväänsä vuoteen 2015.
Kirkon strategia työryhmä on jakanut esityksen viiteen lukuun. Ensin esitellään strategian teologiset lähtökohdat. Toiseksi analysoidaan kirkon muuttuvaa toimintaympäristöä. Kolmanneksi todetaan kirkon arvot. Neljänneksi esitetään työryhmän visio kirkosta vuonna 2015 ja viidenneksi toimenpide-ehdotuksia vision saavuttamiseksi.
Tärkeää on, että strategia saa konkreettisen muodon seurakuntien paikallistason suunnitelmissa. Eräs tavoite on rohkaista kirkon seurakuntia, toimintaelimiä ja järjestöjä strategiseen suunnitteluun.
Strategian nimi viittaa kirkkoon. “Meidän kirkko” pitänee sisällään toivomuksen, että kirkon jäsenet kokisivat kirkon läheiseksi ja omaksi. Tähän yhteisöllisyyteen liittyy myös strategian nimen toinen osa: “Osallisuuden yhteisö”. Tulee myös muistaa, että kirkko ei ole vain “meidän kirkko” vaan ennen kaikkea “Kristuksen kirkko”. “Osallisuuden” luo ennen kaikkea osallisuus kolmiyhteiseen Jumalaan, josta pitäisi seurata osallisuus kristittyjen välillä maan päällä.
Lopuksi aion tarkastella strategiaa Viron ev.lut. kirkon uuden kehitysstrategian valossa. Lisäksi käsittelen strategiaa omasta hengellisestä viitekehyksestäni – olen Kansanlähetyksen lähetystyöntekijiä – käsin.
Ensimmäisessä varsinaisessa luvussa tarkastellaan työryhmän näkemystä kirkon olemuksesta ja tehtävästä.
Aihe: kirkko, teologia | Avainsanat: ehtoollinen, ekumenia, kristittyjen yhteys, naispappeus
Luin taas erinomaista vironkielistä Meie kirik -nettilehteä. Viimeisen viikon aikana sieltä löytyi muun muassa seuraavanlaisia artikkelejä. Tässä niitä lyhennettynä.
Kaikki Euroopan kristityt yhdistykää!
Euroopan kirkkojen konferenssissa Konstantinopolin patriarkka Bartholomeus I piti tarpeellisena kaikkia Euroopan kristittyjä koskevan yhteistyöelimen luomista. Patriarkan mukaan Euroopan kirkkojen tulee tehdä enemmän ja paremmin järjestettyä yhteistyötä. Lisäksi asialla on kiire.
Patriarkka Bartholomeus totesi, että ”kirkkojemme yhteinen toiminta ja yhteistyö Euroopan poliittisten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten johtajien kanssa on tarpeen”. Kristittyjen yhteisen todistuksen puuttuminen saa aikaan, että eurooppalaiset jäävät paitsi ”henkisistä, kristillisistä arvoista, jotka vaikuttavat kaikkien ihmisten ja heidän identiteettinsä suojaamiseen ja tukemiseen.”
Bartholomeus sanoi, että ortodoksit ovat mukana kristittyjen ykseyden saavuttamisessa.
* Olen samaa mieltä, että yhteistä todistusta tarvitaan. Sen sijaan pidän utopistisena ajatusta, että vielä joskus muodostuisi yksi näkyvä kirkko maan päälle. Mutta silti kristillisten kirkkojen pitäisi tunnustaa se, että olemme yksi Jumalan kansa ja meillä on sama tehtävä Kristukselta: tehdä kaikista kansoista opetuslapsia.
Ehtoollista kuussa
Ensimmäisestä kuu-ehtoollisesta on kulunut 40 vuotta. Heinäkuun 20. päivä astronautti Adwin Aldrin jakoi itselleen ehtoollisleipää ja -viiniä ennen kuuhun laskeutumista. Hän otti nämä aiemmin siunatut ehtoollisleivät ja -viinin mukaansa houstonilaisesta presbyteerikirkosta.
Kun Apollo 11 kuumoduli laskeutui kuun kamaralle, Aldrin pyysi NASAlta radiohiljaisuutta hetkeksi, että ihmiset voisivat pohtia, mitä on tapahtunut. Hiljaisuuden aikana Aldrin nautti itse ehtoollista lukien Jeesuksen sanoja: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja minä hänessä, hän kantaa paljon hedelmää” (Joh 15:5).
Aldrin kertoi tunteneensa sillä hetkellä erityisen vahvaa suhdetta kotikirkkoonsa ja kirkkoon kaikkialla maailmassa. Kuusi tuntia myöhemmin hän astui Neil Armstrongin jälkeen toisena ihmisenä kuun kamaralle.
Ensimmäinen ehtoollinen kuussa pidettiin kauan salassa, sillä jo aiemmin NASA haastettiin oikeuteen sen vuoksi, että Apollo 8 miehistö luki kuun kiertoradalla Ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskertomusta. Koska oikeusjuttua haluttiin välttää, Aldrin nautti ehtoollisen yksityisesti radiohiljaisuuden aikana.
”On mielenkiintoista, että ensimmäinen kuussa syöty ruoka ja juoma olivat ehtoollisaineet”, totesi Aldrin.
* Onhan yksinvietetty ehtoollinen eli yhteyden ateria vähän kummajainen. Mutta kun seurakunta sattui olemaan kaukana, niin ei kai siinä muuta vaihtoehtoa ollut.
Vähemmistöt saavat oikeuksia lisää – enemmistö menettää niitä
Isossa Britanniassa etnisille ja seksuaalisille vähemmistöille annetaan mahdollisuus kääntyä heidän kanssa samaan etniseen tai seksuaaliseen ryhmään kuuluvan poliisin puoleen. Samaan aikaan kristityt valittavat yhä laajemmasta diskriminoinnista.
The Daily Telegraph kirjoitti, että uskonnollis-etniset vähemmistöt, kuten juutalaiset, muslimit ja sikhit sekä värilliset ja seksuaaliset vähemmistöt voivat rikoksen kohteeksi jouduttuaan kääntyä poliisiviranomaisen puoleen, joka kuuluu heidän kanssa samaan ryhmään tai omaa samanlaisen seksuaalisen suuntautumisen.
Samaan aikaan kritityt valittavat, että heidän oikeuksiaan vähennetään systemaattisesti. Esimerkiksi seksuaalisisten vähemmistöjen oikeuksillä on suurempi juridinen painoarvo kuin kristitittyjen oikeus ilmaista ja harjoittaa uskoaan.
Samaan aikaan yhteiskunnassa kasvavat kristinuskon vastaiset asenteet.
* Jostain syystä vähemmistöillä on enemmän oikeuksia kuin enemmistöllä. Enemmistöä syytetään diskriminoinnista ja erilaisista fobioista, jos se saa joskus palstatilaa sanomalleen. En usko, että Ison Britannian multikulti-yhteiskunta, jossa jokaiselle vähemmistöryhmälle on omat lakinsa ja toimintatapansa tulee toimimaan. Katsotaan.
Ratkaisu naispappeus-ehtoolliskiistaan
Englannin anglikaanikirkon Blackburnin katedraalissa naispappeutta vastustaville seurakunnan jäsenille annettiin erikseen ehtoollista miespapin aiemmin siunaamilla leivillä ja viinillä.
Silloin kun katedraalissa jumalanpalvelusta johtaa naispappi, on kirkon perinteisen opetuksen kannattajilla mahdollisuus saada ehtoollista, aiemmin pyhitetyistä ehtoollisleivistä ja viinistä. Tämä tapa tuli voimaan sen jälkeen kun katedraalin papistoon liittyi Sue Penford.
Jotkut eivät pidä tapaa oikeana, sillä heidän mielestään se on naispappien diskriminointia. Blackburnin tuomiorovasti pitää kuitenkin järjestelyä perusteltuna, sillä seurakunnassa on jäseniä, jotka eivät hyväksy naisten asettamaa ehtoollista. Tämän tavan hyväksyivät tuomiokapituli sekä papisto ymmärrettyään että se on ongelman ratkaisemiseksi paras tie.
Naisten papiksi ordinoimista tukevan ryhmän jäsen totesi, että sellaisia ihmisiä, jotka eivät tule naispapin vuoksi ehtoolliselle on alueella vähän, ja ei oikeuta diskriminointia ehtoollisenvietossa: ”Tämä vihastuttaa! Näin tapahtuu kirkossa, jossa naisia pidetään saastaisiksi. Täysin hävettävä asia!”
The Times sanomalehti toteaa, että ehtollisen jakaminen siten kuin Blackburnin katedraalissa tehdään, ei ole ristiriidassa maalliselle tasa-arvolaille, sillä se ei kosketa kaikkea kirkon toimintaa.
* Suomessa tällaiset järjestelyt eivät varmaankaan olisi mahdollisia. Ne jotka vastustavat naispappeutta joutuvat joko sopeutumaan kirkon ratkaisuihin (tätähän kirkon johto kovalla kädellä ajaa) tai heille näytetään ovea kirkosta ulos. Kriisi tulee syvenemään kun homopapit tulevat kaapistaan ulos, avoimesti homoliitossa eläviä ryhdytään vihkimään papeiksi ja pappien tulee vihkiä homoja avioliittoon. Jos tässäkään vaiheessa perinteisten kantojen papeille ja seurakuntalaisille ei löydy mahdollisuutta perustaa kirkon sisällä omia yhteisöjään, seuraukset ovat suuremmat kuin naispappeuskysymyksessä.
