Aihe: Henkilökohtainen
On kesä ja yritän olla mahdollisimman paljon poissa koneelta. Ehkä välillä käyn täällä jotain kirjoittelemassa.
Ehkä nähdään Kouvolan kansanlähetyspäivillä.
Hyvää kesää!
Aihe: Tapahtumia
Toivon Festivaali järjestettiin Tallinnan suurimassa hallissa, Saku Suurhallissa. Sinne mahtui noin 8000 ihmistä istumaan. Lisäksi hallin ulkopuolelle oli pystytetty teltta, jossa oli kaksituhatta istumapaikka ja suuren suuri kuvaruutu, josta sai seurata, mitä hallissa tapahtuu.
Billy Grahamin evankelioimisjärjestön edustaja sanoi, että he eivät ole ennen järjestäneet Festivaalia näin pienessä salissa. Pitäneeköhän paikaansa?
Joka tapauksessa Festivaalin neljään tilaisuuteen osallistui yli 30 000 henkeä. Saarnan jälkeen kutsuttiin eteen niitä, jotka haluavat tulla uskoon tai uudistaa suhteensa Jumalaan. Ihmisiä tuli yhteensä noin 1500, joista yli tuhat ilmoitti eteentulonsa syyksi halun tulla uskoon.
*
Näköjään satoa pitää myös korjata. Joku sanoi, että me kristityt olemme hyviä kylvämään, mutta huonoja leikkaamaan eli ohjaamaan ihmisiä Jumalan tuntemiseen. Suomessa sanan siementä on kylvetty reilusti ja kauan.
Ehkä olisi aika kehittää myös näitä sadonkorjuun kykyjä.
Sellainen peltomies, joka vain kylvää, muttei syksyllä halua leikata on muuten täyshullu! Peltomies kylvää toivossa, että siemenestä syntyy viljaa, jota kohta saadaan leikata.
Aihe: Tapahtumia | Avainsanat: jumalanpalvelus, Lootuse festival, Toivon Festivaali
Uskon ilmaisutavat muuttuvat. Tallinnan Toivon Festivaalissa nuoret iloitsivat ohjelmasta koko olemuksellaan. He taputtivat, hyppivät, tömistelivät jalkojaan, nostivat käsiään, yrittivät tulla musiikin aikana eteen iloitsemaan, mutta turvamiehet estivät. He iloitsivat ohjelmasta – erityisesti Michael W. Smithin musiikista.
Tarjoammeko me luterilaiset kirkoissamme jotain vastaavaa. Vai onko se edes tarpeellista? Joka tapauksessa se sukupolvi jota erityisen paljon sunnuntaiaamun jumalanpalveluksissamme ei käy, tuntui iloitsevan Festivaalin iltaohjelmissa. Ja ennen kaikkea he vastasivat evankeliumin kutsuun.
Aihe: Tapahtumia, evankeliointi, kristinusko | Avainsanat: evankelioiminen, evankeliointi, evankeliumi, julistus, kirkko, Lootuse festival, saarna, saarnaaminen, Toivon Festivaali
Skotlantilainen filosofi David Hume meni kuuntelemaan kun saarnaaja George Whitefield kutsui ihmisiä uskomaan Kristukseen. Joku Humen ystävä huomasi hänet ja kysyi: “Et kai sinä usko, mitä hän saarnaa!” Hume vastasi: “En usko, mutta hän itse uskoo.”
*
Tämä kertomus tuli mieleeni kuunnellessani Franklin Grahamin saarnoja Toivon Festivaalissa Tallinnassa.
Graham uskoi sanomaansa. Hän sanoi aiemmin, että hän ei ole julistamassa täällä omaa sanomaansa vaan “Jeesuksen Kristuksen evankeliumia”. Hän tiesi olevansa Jumalan asialla ja hänen sanomansa on Jumalan sanoma. Ja Graham esitti sen Jumalan sanomana ja odotti ihmisten vastausta. Ja ihmiset vastasivat!
Tämähän on papille vapauttavaa: sanoma on annettu jo valmiiksi. Ei sitä tarvitse enää keksiä. Ja Jumala on sitoutunut siunaamaan oman sanansa. Evankeliumissa on Jumalan voima (Room. 1:16). Aika helppoa olla pappi!
Aihe: Tapahtumia, evankeliointi | Avainsanat: evankeliointi, Franklin Graham, Lootuse festival, Toivon Festivaali, uskoontulo
Toivon Festivaalin (Lootuse Festival) kolmas ja viimeinen ilta Tallinnassa meni saman turvallisen ohjelman mukaan kuin kaksi edellistä iltaa. Toki illassa oli aistittavissa tunnelmaa, että valitettavasti tämä on kohta ohi!
Ohjelma alkoi kello 18.20 musiikilla. Loistava jamaikalainen pianisti Huntley Brown säesti Festivaalia varten perustettua yli viidensadan hengen kuoroa. Suomen ylpeys Exit lauloi illan aikana yhteensä kolme laulua. Guinnesin ennätysten kirjaan itsensä maailman nopeimpana kitaristina soittanut (näin ainakin väitettiin) Dennis Agajanian ilahdutti meitä soittotaidoillaan. Eugene Gudukhin lauloi venäjäksi kaksi laulua; näin tarjottiin myös venäjänkieliselle väestölle jotain lavalta heidän äidinkielellään. Muuten puheita sai kuunnella venäjäksi korvakuulokkeiden kautta.
“Varsinainen ohjelma” alkoi kaikkina iltoina kello 19, kun Festivaalin kuoro lauloi laulun “Kristus on kuningas”. Aivan mahtava esitys!
Erityisen ylpeä olen “omasta” kuorostani Viron ev.lut. kirkon lähetyskeskuksen Lähetyskuorosta, jotka lauloivat kaksi ihanaa laulua. Kiitos teille!
Viron parhaan juoksijan Tiidrek Nurmen todistuspuheenvuoro oli erityisen koskettava. Ensimmäistä kertaa Virossa kuulin julkisuuden henkilön kertovan niin selvällä ja koskettavalla tavalla siitä, miten hän löysi tien Jumalan luokse. Tässä Tiidrek näytti esimerkkiä muillekin!
Michael W. Smith oli aivan huippuluokkaa. Sääli, että kaikkina kolmena iltana jouduin/sain istua lavalla, ja siellä äänentoisto ei ollut huippuluokkaa. Mutta oli kiva nähdä ihan vierestä “Mikko Sepän” 
“esiintymistä” (voiko Jumalan ylistystä ja laulamista Jumalan kunniaksi sanoa esiintymiseksi?).
Franklin Graham saarnasi Nikodeemuksesta (Joh 3). Saarnan ydin oli, että kaikkien pitää syntyä uudesti. Graham sanoi, että Nikodeemus kuului fariseusten joukkoon, eli ryhmään, jotka halusivat palvella Jumalaa. Nikodeemus olisi ollut varmasti sitä mieltä, että suurten syntisten pitää tehdä parannus ja syntyä uudelleen Jumalan valtakuntaan. Nyt Jeesus sanoi tälle ihmisten silmissä uskonnolliselle ja hurskaalle: SINUN pitää syntyä uudestaan ylhäältä!
Ilta loppui siihen, että Graham kutsui niitä ihmisiä eteen jotka halusivat seurata Jeesusta. Kuoro lauloi: “Tulen sellaisena kuin olen…”
Ja ihmisiä tuli taas satoja! Erityisesti nuoria! Puheet siitä, että Jeesuksen seuraaminen ei kiinnosta, joutavat roskakoriin. Puheet siitä, että virolaiset ovat varovaisia ilmaisemaan mielipiteitä uskonasioista, ei näkemäni perusteella pidä paikaansa! Meidän tehtävämme ei ole annettu analysoida ihmisten valmiutta vaan kertoa heille Kristuksesta ja esittää kutsu. Ainakin Festivaalin aikana ihmiset olivat vastaanottavaisempia kuin luulimme.
Entä jos me selitämme omaa laiskuuttamme ja passiivisuuttamme tukeutuen siihen valheeseen, että Jumalan meille antama sanoma ei muka kiinnosta ihmisiä.
Entäpä jos ihmiset ovatkin paljon avoimempia uskolle kuin me uskovat olemme avoimia näkemään ihmisten hengellisiä tarpeita – ja vastaamaan niihin.
Tämä toisi asennemuutoksen elämäämme. Ja kristityille suuren ilon jakaa hyvää uutista eteenpäin, sillä se on sanoma joka tuo rikkaan elämän kaikille, jotka ottavat sen vastaan. Uskoa ei enää pihdattaisi vaan sen annettaisiin ilahduttaa kaikkia ihmisiä. Ilosanomasta tulisi Ilosanoma!
