Aihe: Tapahtumia | Avainsanat: evankeliointi, Franklin Graham, Lootuse festival, saarna, Toivon Festivaali
Festivaali-ilta Tallinnan Saku-suurhallissa on ohitse. Halli oli täynnä (noin 8000 ihmistä). Enempää ihmisiä ei päästetty halliin, viimeiseksi tuleet joutuivat seuraamaan tilaisuutta hallin ulkopuolella teltassa, johon oli asetetu suuri kuvaruutu.
Ilta alkoi taas musiikkipitoisella ohjelmalla (mm. Crux, Tallinnan Gospelkoor, Toivon Festivaalin kuoro). Franklin Graham saarnasi Tuhjaajapojasta (Luuk. 15). Tämän illan ja eilisen saarnat olivat tehty samaan muottiin. Ihmettelin, että Graham käytti muutamaan otteeseen jopa samoja lauseita kuin edellisenä iltana.
Saarnan tulos oli sama kuin eilen: sadat ihmiset tulivat eteen, kun kutsutiin antamaan oma elämä Jumalalle. Upeaa.
*
Tästä kaikesta tuli mieleeni kahden papin välinen keskustelu. Oli pappi, jonka saarnojen kautta ihmisiä tuli jatkuvasti uskoon. Toisen papin kautta tällaista ei tapahtunut. Siksi hän lähti vierailulle tuon menestyksekkään saarnaajan luokse.
- “Kun minä saarnaan, ihmisiä ei tule uskoon. Kun sinä saarnaat, heitä tulee uskoon. Mikä minun saarnoissani on vialla?”
Menestyksekäs pappi kysyi kolleegaltaan: “Et kai sinä ajattele, että kun SINÄ saarnaat, ihmisiä tulisi uskoon. Voisiko SINUN saarnojen kautta, joku pelastua. Et kai sinä sitä ihmettä odota”. Pappi vastasi kysymykseen punastellen. Hän sopersi vaitonaisesti: “No en kai minä sitä OMISTA saarnoistani odota.” Menestynyt pappi vastasi: “Ehkä siinä onkin sinun ongelmasi.”
Grahamista näki, että hän odotti tuloksia. Aiemmin hän sanoi, että ihmisiä ei tule uskoon siksi, että hänessä on jotain erikoista vaan koska hän julistaa “Jumalan evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta.” Evankeliumi saa aikaan tuloksia. Ja evankeliumiahan meidät on kutsuttu julistamaan. Jos tuloksia ei tule, kannattaa ensin pohtia julistanko todella evankeliumia. Sitten vasta pohtia muita syitä.
*
Mutta kyllä oli hienoa taas katsoa kuinka sadat ihmiset tulivat alttarille kun heitä kutsuttiin uskomaan Jeesukseen. Eipä uskoisi, sillä virolaisia on tavallisesti pidetty uskoon kielteisesti suhautuvina, maailman maallistuneimman maan ihmisinä, jotka eivät juurikaan näytä uskontoon liittyviä (ainakaan positiivisia) tunteita. Mutta kaikkien ihmisen sydän janoaa ennen kaikkea Jumalan tuntemista. Jospa tämä kaikki olisi hengellisen herätyksen alkua Virossa.
Tällaisia tapahtumia kannattaa järjestää!
Aihe: Tapahtumia | Avainsanat: Frankin Graham, Lootuse festival, Toivon Festivaali
Tallinnassa järjestetyn Toivon Festivaalin (Lootuse Festival) ensimmäinen iltatilaisuus on ohitse. Sakun suurhalliin oli kokoontunut vähän alle 8000 ihmistä. Ohjelmassa oli monipuolista musiikkia (kiitoksia erityisesti “Rahvamisjonin” (Kansanlähetys) miehelle Matti Aspvikille upeista vironkielisistä lauluista.
Franklin Graham saarnasi Jeesuksen ja Sakkeuksen kohtaamisesta. Sakkeus pystyi ylittämään ne esteet, jotka hänellä oli Jeesuksen seuraamisen tiellä. Ehkä suurin niistä oli ylpeys: miten rikas mies voisi myöntää olevansa syntinen ja tarvitsevansa anteeksiantoa.
Koko Grahamin puheen sisältö liikui tämän teeman ympärille. Ensin hän halusi osoittaa kuulijoille, ettei yksikään voi sanoa olevansa täydellinen. Tähän hän käytti kymmentä käskyä. Jokainen on Jumalan edessä syyllinen ja ansainnut rangaistuksen. Tässä Graham onnistui hyvin. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin ihmisen oma virheellinen arviointimittari, jossa ihminen ei enää arvio hyvyyttään ja syntisyyttään Jumalan täydelliseen mittapuuhun vaan toisiin (syntisiin) ihmisiin. Heihin verrattuna voi tulla sokeus todelliselle tilanteelle.
Toiseksi Graham korosti sitä, että Jumala antaa synnit anteeksi ja uuden elämän kaikille, jotka turvautuvat häneen. Meidän vanhan elämme ja vanhat syntimme Jumala poistaa ikään kuin painamalla tietokoneessa “delete” (poista) -näppäintä. Uskovan syntejä ei enää muisteta. Tämä anteeksianto on mahdollista vain Jeesuksen ristinkuoleman tähden. Anteeksianto kohdistuu niihin, jotka pyytävät sitä Jumalalta Jeesukseen turvansa panien.
Ilta päättyi alttarikutsuun, jossa nitä, jotka haluavat tulla uskoon tai tulla takaisin Jumalan luokse, kutsuttiin eteen puhujalavan eteen. Useita satoja vastasi kutsuun. Sitä oli hienoa katsella.
Tällaisten suurtapahtumien aika EI OLE ohi!
Franklin Graham on saapunut Viroon pitämään Toivon Festivaalia. Internetistä löytyy hänen tervehdyksensä englanniksi.
Festivaali-illat ovat pe-su klo 18.30 Sakun Suurhallissa Tallinnassa. Istumapaikan varmistamiseksi (tai yleensäkin halliin pääsemiseksi) suosittelen, ettet tule viime hetkellä.
Aihe: Tapahtumia, evankeliointi | Avainsanat: Billy Graham, Franklin Graham, Toivon Festivaali :ootuse Festival
Toivon Festivaali (Lootuse Festival) alkoi tänään. Tai ei alkanut. Virallinen aloitus on huomenna perjantaina 29.5.2009 kello 18.30.
Tänä torstai-iltana ohjelmassa oli työntekijöille ja kristityille tarkoitettu rukousilta. Festivaali kuoro lauloi upeasti, jamaikalainen pianisti Huntley Brown hurmasi yleisön aivan käsittämättömän hienolla soitollaan, valkovenäjän kansallisoopperan solisti Ekaterina Kroshchuk, Kenno Leier ja Con Forte pistivät omaa parasta osaamistaan ohjelmaan. Helluntaikirkon piispa Ago Lilleorg saarnasi siitä muun muassa siitä, miten meidän tulee pitää toisia parempana kuin itseämme. Minun osakseni jäi rukous niiden ihmisten puolesta, jotka olivat tulleet lavan eteen antaakseen oman elämänsä Jumalalle. Upea ilta oli!
Puoleltapäivin olin lehdistökonferensissa, josta muodostui myös evankelioimistilaisuus, sillä Franklin kertoi lehdistölle itse asiassa samat asiat, joita hän saarnoissaan kertoo: vain Jumalan puoleen kääntyminen Jeesuksen kautta voi ratkaista ihmiskunnan talous- yms ongelmat. Ja Jeesuksen kautta löydämme ainutlaatuisen yhteyden Jumalaan.
Jaoin ajatuksiani muutaman suomalaisen median ja amerikkalaisen kristillisen lehden kanssa. Ehkä jotkut ajatukset löytävät kohta puoliin päivänvalon jossain.
Tämä oli vasta ensimmäinen “lämmittelyilta”, rukousilta, “pyhittymisen” ilta uskoville. Vaikka festivaali ei ole vielä alkanut, kotiin tullessa oli jo surullinen mieli, että kohta tämä on ohi. Onneksi niillä, jotka löytävät tämän Festivaalin kautta ikuisen elämän, elämä jatkuu ikuisesti!
I believe in Christianity as I believe that the sun has risen: not only because I see it, but because by it I see everything else.
- C. S. Lewis -
Aihe: Henkilökohtainen
ma. Päivän kohokohtana oli keskisuomalaisen bussiryhmän käynti lähetyskeskuksessa. Kiitos teille vanhat ja uudet ystävät!
ti. Espoon ja Helsingin hiippakuntien lähetystoimiston väki kävi kylässä. Iltapäivällä neuvotteluja lähetysjärjestö Sansan ulkomaantyön johtajan ja kehitysjohtajan kanssa. Kiitos teille kaikille vierailusta!
ke. Toimistopäivä.
to. Kävin eilen illalla tulleiden SEKL vieraiden kanssa kaupungilla ja illalla neuvotteluja kotona.
pe. Kirjanpitäjän kanssa neuvottelu: lähetyskeskuksen taloudellinen tila on ihan ok. Kohokohtana oli Viron evankelisen allianssin johtokunnan kokous. Esityslista oli pitkä, ehdin olla vain kaksi tuntia paikalla. Surullista oli se, että jouduin sanomaan, että en pääse ensi vuoden syksynä Viron edustajana Lausannen liikkeen lähetyskonferenssiin Etelä-Afrikan tasavaltaan. Olen sydämeltäni kuitenkin allianssimies – Suomen ja Viron allianssien jäsen sekä osallistunut Saksan evankelisen allianssin islamtyöryhmän kokouksiin.
la. Päivällä lasten kanssa shoppailemassa. Nukuin väsymystä pois. Illalla valmistelin saarnaa.
su. Saarnamatkalla Keski-Virossa. Saarna ja lähetystilaisuus.
Viikon aikana tuli torkahdettua usein. Väsymys painaa. Lisäksi huomaan, että enää ei jaksa olla yhtä aktiivinen kuin nuorena. Olenko vain väsynyt vai yksinkertaisesti jo niin vanha, että vauhti alkaa hidastua. Vapaapäivät näyttävät jäävän pitämättä, yksinkertaisesti on liikaa työtä: työtehtävä lista on liian pitkä eikä toivoa loppumisesta näy. Joku muutos pitäisi tapahtua joko minussa ja toimintatavoissani tai työyhteisöni työssä. Katsotaan.
Opin tuntemaan Jari Kuisminin lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Olimme opiskelemassa Ryttylässä samaan aikaan. Jari jäi mieleen intohimoisena sählyn pelaajana sekä Tunnustuskirjoihin tutustujana. Myös kiinnostus Kolminaisuuden kolmanteen persoonaan tuli tuolloin esiin.
Kotimaasta luin, että Jari on päättänyt erota luterilaisesta kirkosta ja sen pappisvirasta. Hänen „Avoin erokirje arkkipiispa Jukka Paarmalle“ on luettavissa internetissä.
Kirjeesään Jari ottaa ensin kantaa homoseksuaalisuuskeskusteluun kirkossamme. Jari lähtee siitä, että Jumala sanoo vääriksi asioita, jotka tekevät ihmisen onnettomaksi. Hän kutsuu kristittyjä välittämään ja ymmärtämään homoseksuaaleja; ei ensisijaisesti tuomitsemaan ja vaatimaan heitä parannuksen tekemiseen:
„ Olen surullinen homoseksuaalien puolesta. On jo kohtuuttoman raskas taakka joutua väärin kohdelluiksi taipumustensa vuoksi, mutta vielä rikotummiksi he tulevat uskoessaan, että olisi onnellista elää taipumustensa mukaan.„
„Tunnen monia homoudesta eheytyneitä tai siinä kilvoittelevia uskovia. Ei elämä helppoa heillekään ole, mutta kun syvin onni – Jumalan tunteminen – on löytynyt, silloin kestää suurtakin kärsimystä, myös homoyhteisön vihamielisyyttä.„
„…Jokainen meistä, ei vain seksuaalivähemmistöt, on kutsuttu kilvoittelemaan monessa mielessä myös taipumuksiamme vastaan, Jumalan avulla. Joka ei usko Jumalaan, on tietenkin vapaa elämään omien arvojensa mukaisesti, yhteiskunnan lakien sallimissa rajoissa, ja korjaa myös sen hedelmää.„
Kuismin arvostelee kirkkoa siitä, että se on muuttanut kristinuskon „kultaiseksi vasikaksi“, jota palvelemaan kutsutaan koko kansa. Samalla ihmisiä sumutetaan siitä, mikä on kristinuskon sanoma.
„Vanavedessä myötäilee kirkko, jonka johto on lakannut pitämästä Raamattua Jumalan omina sanoina. Tilalle on valettu kultainen vasikka, kansaa mielistelevä uusi uskonto, joka vesittää Jeesuksen jumaluuden, iankaikkisuuden, seksuaalikasvatuksen, Jumalan Sanan… Tien näyttäjästä on tullut eksyttäjä.„
„Kosketus aidon Jumalan todellisuuteen katosi, kun luovuttiin siitä, mitä Hän itse sanoo itsestään. Jäljellä ovat ontot uskonlausumat ja rituaalit, jotka vain hämärtävät kristinuskon totuuspohjaa. Niiden lumovoima on kuitenkin totuudenjanoa suurempi, sillä ne siunaavat kansan heittäytymisen tuhoavien halujensa valtaan. Tarvinneeko Raamatun kuvaamaa viimeisten aikojen luopiokirkkoa enää kauempaa hakea.“
Kuismin näkee, että hän ei voi olla kirkon jäsen, sillä hän joutuu siten osalliseksi kirkon „jumalattomiin päätöksiin ja harjaanjohtamiseen“. Hän huomattaa myös, että vaikka nyt keskustellaan paljon kirkon suhteesta seksuaalisiin vähemmistöihin, „ongelman juuri on aivan muualla.“ Se on luopuminen Jumalan sanan auktoriteetista.
Jari Kuisminin kirje antaa paljon ajateltavaa. Mielestäni hän on oikeassa siinä, että kirkolla on vaara ajautua „jumalattomiin päätöksiin ja harhaanjohtamiseen.“ Sekä siinä, että ongelmien ytimessä on se, puhuuko Jumala vieläkin Sanansa (Raamattu) kautta.
Kirkostakin voi tulla luopiokirkko, jonka Jumala sylkee ja oksentaa ulos. Raamatussa Laodikean seurakuntaa varoitettiin tästä. Seurakunta vielä toimi, vaikka se oli hengellisesti kuollut.
Itse näen (johtuuko se siitä, että en asu Suomessa) kirkossa vielä paljon Jumalan sanaan sitoutuneita työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Ja virallinen opetus meillä on kunnossa: kaikkea toimintaa ja opetusta on arvioitava Raamatun valossa. Lisäksi luterilaisen kirkon tunnustuskirjat tarjoavat hyvät raamit seurakunnan opetukselle.
Parannuksen tekoa tietysti tarvitsemme. Me kaikki. Koko kirkko. Koko kansa.
Erityisesti niiden, jotka ovat huolissaan kansamme ja kirkkomme puolesta, tulisi taistella rukoilleen kirkkomme puolesta. Se on tuonut paljon Jumalan siunausta kansallemme. Rukoillaan Jumalan antamaa herkkää hengellistä kuulo- ja näkökykyä kirkkomme päättäjille. Sekä hengellistä herätystä kirkkomme. Jos et ole sitä ennen rukoillut, aloita tänään. Vaikkapa nyt heti.
Aihe: kirkko | Avainsanat: kirkolliskokous, liberaali, moniarvoinen, naispappeus, pappeus
Luin eräästä hengellisestä lehdestä, että koska Suomen ev.lut. kirkon kirkolliskokous päätti hyväksyä naispappeuden yli kaksikymmentä vuotta sitten, nyt päätöksen vastustajien on pidettävä suunsa kiinni.
Jäin vain miettimään, että miksi naispappeuden puoltajat eivät pitäneet suutaan kiinni sen jälkeen kun kirkolliskokous ensin monissa äänestyksissä hylkäsi naispappeuden.
Naispappauden vastustajien ainoa keino vaikuttaa kirkon päätöksiin olisi ilmeisesti viedä asia uudelleen ja uudelleen kirkolliskokouksen käsittelyyn. Ja odottaa heille suotuisaa – mutta varsin epätodennäköistä – päätöstä.
Tämä ei ehkä ole edes teoriassa mahdollista. Ehkä yhtä paljon kun että niitä EU-vaaleja, joissa monien yritysten jälkeen kansa on saatu äänestämään oikein, voitaisiin uusia.
Tarkoitukseni oli vain tuoda esille epäilyni siitä, että liberaalia ja moniarvoista yhteiskuntaa ja kirkkoa tavoittelevat, eivät itse asiassa halua edistää näistä arvoista kumpaakaan. Moniarvoisuus tarjoaa heille kanavan saada oma “yksiarvoinen” hallitseva totuus ensin kuuluviin ja lopuksi ainoaksi oikeaksi. Ja sen jälkeen muista mielipiteistä on päästävä eroon.
Perinteisiä parin viime vuoden kirkollisia keinoja “väärämielipiteisten” ihmisten vaientamiseksi ovat pilkkaaminen, fundamentalistiksi leimaaminen, kirkon virasta erottaminen ja maallisen oikeuden eteen heittäminen (ei sentään heitetä enää leijonien eteen). Mutta tämä kaikki on juuri sitä, millaiseksi kristityn tie on Raamatussa kuvattu. Ja Lutherin mukaan kärsimys Kristuksen seuraamisen tähden on yksi kirkon tuntomerkeistä (Pyhä risti). Ei siis uutta auringon alla.
Vestigia terrent – jäljet pelottavat.
1.
Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.2.
Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta.3.
Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.4.
Oi Jeesus Kristus jalo
ja kirkas paisteemme,
sä sydäntemme valo,
ain asu luonamme.
Sun rakkautes liekki
sytytä rintaamme,
luo meihin uusi mieli,
pois poista murheemme.5.
Ei vertaistasi sulle,
sä lilja Saaronin.
Suo armos lahjat mulle
ja kaste Siionin.
Kun Henkes virvoituksen
vain sielu saanut on,
keväisen kaunistuksen
se saa kuin Libanon.6.
Maan, meren anna kantaa
runsaasti lahjojas,
tarpeemme meille antaa
sun siunauksestas.
Suo suloisuutta maistaa
myös sielun sanassas,
ain armos sille paistaa,
niin on se autuas.
Mahd. Israel Kolmodin 1694. Suom. 1700. Virsikirjaan 1701. Uud. Alfred Brynolf Roos 1867, komitea 1937.
(Mistähän tämä löytyisi viroksi? Viron kirkon uusimmasta virsikirjasta ei ainakaan.)
Viime sunnuntaina kävin pitämässä jumalanpalveluksen Põlvan kirkossa. Kuulin myöhemmin, että muutama asia aiheutti hämmennystä: ennen jumalanpalvelusta kävin kertomassa seurakunnalle, kuka olen koska paikallinen kirkkoherra oli jenkeissä. Eräs seurakuntalainen sanoi: “En ole ennen nähnyt, että joku käy esittäytymässä. Tavallisesti vierailevat papit vain menevät alttarille, pitävät messun ja lähetevät pois. Kukaan ei tiedä, kuka kävi.” Kävin myös kättelemässä kansan messun jälkeen. Jälkikäteen sain kuulla kanttorin ymmärtäneen saarnani sisällön! Jumalanpalveluksen jälkeen pidin Lootuse Festivaalin kahdentunnin koulutuksen. Vielä lauantai-iltana ääni oli jonkun taudin jälkeen poissa, mutta se palautui sunnuntaiksi.
Maanantai oli toimistopäivä sekä Neljän tuulen ristirännakun (kesän evankelioimistapahtuma Virossa) suunnittelukokous.
Tiistai-aamuna kokoonnuimme Kirkon lähetyskeskukseen Kirkon Kasvu -seminaarissa. Kutsuimme Juhani Pörstin aloitteesta 16 kirkon vaikuttajaa pohtimaan Viron kirkon tulevaisuutta. Mukana oli myös arkkipiispa Andres Põder.
Iltapäivällä teimme Lähetyskeskuksemme radio-ohjelmaa Pereraadion studiossa (minä, Tauno Toompuu ja Piret Riim). Teemana oli aamupäivän seminaari, mutta välillä keskustelumme lähti ihan uusille urille. Ilta meni suomalaisen koulun lukion vanhempainillassa.
Keskiviikkoaamuna kokoonnuimme aamuyhdeksältä Tallinnan pappien kanssa ekumeeniseen rukousaamiaiseen. Tänä keväänä nämä aamiaiset on sponsoroinut Billy Grahamin evankelioimisjärjestö. Teemana oli tietysti Toivon Festivaali.
Iltapäivällä olin taas radiostudiossa. Teimme tunnin keskusteluohjelman baptistien “Missioonikandja” -sarjaan helluntaikirkon piispan Ago Lilleorgin ja Viron baptistien ja evankelisten kristittyjen liiton pääsihteerin Erki Tammen kanssa.
Tortaiaamuna (tänään) meillä oli viimeinen Toivon Festivaalin hallituksen kokous. Festivaalin alkuun on kaksi viikkoa ja järjestelyt ovat hyvässä kunnossa. Illalla olin Tallinnan rovastikunnan papiston kokouksessa.
Työ täällä Virossa on edelleenkin mielekästä. Kiitos lähettäville Kansanlähetyspiireille (Etelä-Pohjanmaa ja Keski-Suomi), nimikkoseurakunnille (Jyväskylä, Konnevesi, Suolahti, Ähtäri, Äänekoski) ja Suomen ev.lut. Kansanlähetykselle. Ja kiitos Viron ev.lut. kirkolle, että saamme täällä toimia. Ja kirkon lähetyskeskuksen työntekijöille. Suur tänu!
