Aihe: Tapahtumia
Tällä viikolla alkoivat/alkavat Franlin Grahamin “Toivon festivaalin” koulutuskurssit seurakunnassa. Eilen oli kuulemma yli sata ihmistä helluntaiseurakunnassa, tänään oli minun vuoroni pitää koulutuskurssi (eri ihmisille) luterilaisessa Jaanin kirkossa. Ja kurssit jatkuvat eri iltoina eri seurakunnissa. Eräs tarkoitus on saada tuhat sielunhoitaja-avustajaa festivaali-iltoihin.
Seurakunta on luvannut käyttöömme kirkon alakerran kryptan, koska ajateltiin, että kurssi ei kiinnosta kuin korkeintaan neljääkymmentä ihmistä. Jo kahtakymmentä minuuttia ennen kurssin alkua huomaisimme, että tila on täynnä. Tuli mennä kirkkosaliin, johon tosin kantautui vähän viereisessä tilassa oleva kuoroharjoitus. Paikalla oli noin 140 ihmistä.
Tämä KET-koulutus (Kristlasena elamise ja tunnistamise kursus – kristittynä elämisen ja todistamisen kurssi) järjestään Jaanin kirkossa neljänä perättäisenä tiistaina.
Itse käyn nyt iloisin ja kiitollisin mielin nukkumaan.
Aihe: kansanlähetys
Kolleegani väitti minun sairastavan taustayhteisölleni (Kansanlähetys) tyypillistä sairausta. Diagnoosi oli “Viidesläinen juoksusairaus.”
Se on kai tyypillinen Suomen ev.lut. kirkon uudempien herätysliikkeiden edustajien vaiva. Varsinkin työntekijöiden.
Aihe: Henkilökohtainen
Niinpä tännekin kirjoittaminen tämän viikon osalta on jäänyt väliin. Viikko on ollut ihan mukava. Samalla on sellainen tunne, että en muista mitä juuri eilen tai vaikkapa kaksi päivää sitten tapahtui; onneksi kalenteri auttaa. Kuitenkin viimeinen yli vuoden aika on ollut kuin sumussa menoa, aina pieni askel, yksi tehtävä, kokous, työ eteenpäin ehtimättä pohtia sitä, missä mennään ja mitä tuli tehtyä.
22.3.
Olimme Nõmmen kirkossa. Iltapäivällä lähdin laivalla Helsinkiin. Laivalla tuli käytyä keskusteluja risteilyllä olevien kanssa hengellisistä kysymyksistä. Helsingistä Seinäjoelle, Soiniin ja Jyväskylään.
23.3.
Evankelioimistyön konferenssissa Jyväskylässä. Olin ensimmäistä kertaa ja ilo oli nähdä vanhoja tuttuja, tutustua uusiin ihmisiin sekä kuunnella hyviä luentoja.
24.3.
Syntymäpäivä. Luennot ja ohjelma jatkui koko päivän ja illan. Erityisesti minua kosketti professoreiden Miikka Ruokanen ja Jouko Talonen luennot. Ruokasen netistä löytyvään luentoon kannattaa tarkasti syventyä. Eiköhän sieltä löydy kohta Talosenkin luento.
25.3.
Konferenssi jatkui iltapäivään. Sen jälkeen lähdin autolla kohti Helsinkiä ja laivalla Tallinnaan. Laivalla jäi mieleeni monet suomalaiset 40-50 -vuotiaat risteilyllä olevat miehet, jotka vaelsivat siellä onnettoman näköisinä. Muutaman kanssa juteltiin. Kirkko voisi palkata muutaman laivapapin töihin! Tarvetta keskusteluihin olisi kovasti! Jos palkka olisi kohdallaan, voisin harkita asiaa omalta puoleltani!
26.3.
Tulin kotiin yöllä puoli yhdeltä. Kahdelta nukkumaan ja herätys siten, että ehdin yhdeksäksi töihin. Työpaikalla oli tilintarkastaja tutustumassa viime vuoden tileihin ja kirjanpitoon. Kirjoitushommia. Iltapäivällä lähetyskeskuksen työntekijöiden kuukausikokous. Illalla haastattelu kristilliseen radioon viroksi ilmestyneen Nuotta-lehden tiimoilta (täällä lehden nimi on Pluss).
27.3.
Aamupäivällä ensi viikon “Eesti kirik” -lehden pääkirjoituksen kirjoittaminen. Iltapäivällä tapaaminen kazakstanilaisen miehen kanssa mahdollisten vironkielisten jumalanpalvelusten järjestämisestä Almatyn kaupungissa. Tapaaminen suomalaisten lähettien ja lääninrovasti Tammsalun kanssa. Illalla M-Failid -lehden pääkirjoituksen kirjoittaminen.
28.3.
Aamulla vein lapsen kevään Festivaalin yhteiskuoroharjoitukseen. Harjoitusten ajaksi menin toimistolle, jossa valmistelin ensi viikon lähetyskeskuksen hallituksen kokousta. Neuvottelu suomalaisen lähetystyöntekijän kanssa. Illalla huomisen jumalanpalvelussaarnan valmistelua.
29.3.
Aamulla pari tuntia saarnan valmistelua. Sitten matkaan Tallinnan Kalju (suomeksi Kallio) -baptistiseurakunaan, jossa saarnasin. Kirkkokahvien (jossa tarjottiin myös hyvää riisipuuroa) jälkeen kotiin. Nukahdin sohvalle.
Illalla kirjoitin M-failid -lehteen opetuskirjoituksen (pitkälti Ruokasen esitelmän pohjalta). Ja päivitin tämän blogin.
muuta
Vapaapäivät tältä viikolta, kuten koko kuukaudelta – ja melkein koko alkuvuodelta – jäi taas pitämättä. Pitää yrittää edes nukkua hyvin. Mutta kello on kohta yksi yöllä ja aamulla tulisi lähteä taas uuden työviikon kimppuun – kalenteri näyttää kolmea (!) vapaapäivää viikonlopuksi! Mutta niin se näytti viittätoista vapaa-/lomapäivää maaliskuullekin, ja niistä jäi kaikki pitämättä. Tähän pitäisi tulla muutos. Mutta miten? Olen huomannut, että itselleni parasta olisi aina lähteä karkuun ulkomaille (tai Suomeen).
Aihe: Henkilökohtainen
Keväinen ilma joutui viimein myös tänne Tallinnaan. Aurinko paistaa lämpimästä ja sulattaa pikkuhiljaa lumen, jota täällä on vielä yli kymmenen senttiä. Harvinaisen pitkä talvi.
Kylmää säätä valittelivat myös Saksan telkkarissa. Kevään alkamista juhlittiin sielläkin yöpakkasten saattelemana.
Kevättä rinnassa on myös siksi, että uusi asuntomme Nõmmella tuntuu oikein kivalta. Paljon tässä on siivoamista. Ja kestää aikansa että huonekalut ja muut tavarat löytävät oikean paikkansa. Mutta olemme tyytyväisiä, että tuli muutettua (tosin pakon sanelemana) keskustasta tänne laitakaupungille.
Tiistai
Satellittilautasen asentaja kävi
Nyt näkyy taas telkkarista tutut ohjelmat. Astra ja Hotbird kanavilta tulee myös hyviä ohjelmia (suosikkejani ovat Bibel-Tv ja EWTN). Lisäksi satelliitin kautta on mahdollisuus kunnella radioasemia.
Työpaikalla
Tässä muuttovaiheessa yritän tehdä mahdollisimman paljon töitä kotona. Työpaikalla käyn vain palavereissa ja kahdenkeskiseissä neuvotteluissa kuten tänään.
Trukki rikkoi autoni ikkunan
Tilasin polttopuita. Puita tuodessaan trukki onnistui jotenkin rikkomaan autoni sivuikkunan! (Kysyin ennen puiden tuontia, että olisi hyvä että siirrän autoni vähän sivummalle. “Ei tarvitse!” oli vastaus!). Tämän jälkeen piti ryhtyä teippaushommiin ja laittaa muovi ikkunan tilalle.
Rovastikunnan synodi
Viron ev.lut. kirkossa järjestetään joka vuosi rovastikuntien synodit, joissa tarkastellaan menneen vuoden toimintaa ja valitaan erilaisiin toimielimiin edustajia. Edellisen trukkijutun takia menoni viivästyi ja jätin menemättä. Kokouksen materiaaleista selvisi, että vaikka Viron kirkon jäsenmäärä meni (taas) alaspäin, pääkaupungissa Tallinnassa on ollut pientä kasvua.
Raamattuluento
Illalla pidin raamattuluennon (kevään viimeisen) Tallinnan veljesseurakunnan rukoushuoneella, Endla-kadulla. Paavalin kirje galatalaisille on nyt luennoitu.
Muuttoa
Vielä nämä muuttohommat kulkevat mukana. “Vapaa-aika” menee näiden järjestelemiseen. Valoa tunnelin päässä näkyy; tähän muuttoon liittyvät asiat ovat kohta tehty.
Keskiviikko
Aamulla lähdin kahdekaksi tyhjentämään vanhan asuntomme viimeisistä tavaroista. Iltapäivällä heitin kolme ja puoli kuutiota polttopuita talomme alakertaan. Kävin myös lääninrovastilta kysymässä millaisia tiloja saan koulutuskäyttöön parin viikon päästä alkavalle kurssille. Työpaikalla odotti muutama työ. Illalla taas vanhalla asunnolla. Huomenna luovutamme vanhan asunnon pois. Sitten olemme taas yhden asunnon loukussa. Tällaista tämä lähetystyöntekijän arki välillä on – todella arkista!
Kalenterista katsoin, että eilinen ja tämä päivä oli merkitty vapaapäiviksi. Jos pitämättömiä vapaapäiviä ehtisi joskus pitää, niistä tulisi useamman kuukauden loma. Mutta milloinkas sitä lomaa pitää, jos ei vapaapäivienkään pitäminen onnistu. Ainoa mahdollisuus lomaan on päästä tästä maasta pois ja kokonaan uusiin kuvioihin.
Aihe: Tapahtumia
Eilen (16.3.) Viron kirkon lähetyskeskuksemme vieraina olivat Suomen ev.lut. kirkon lähetyskeskus sekä hiippakuntien lähetyssihteerit. Kiitos vierailusta. Valitettavasti oma aikana heidän kanssaan jäi lyhyeksi, sillä yllättävä Helsingin keikka tuli eteen.
Helsingissä rautatieasemalla kun olin jo pikkuhiljaa suuntautumassa satamaa kohti, kuulin nimeäni huudettavan. Siellä oli iloisen näköinen nuori mies, Helsingin Kansanlähetyksen työntekijä Seppo. Hän oli odottelemassa toista nuorta miestä Matti Karia, joka tuli puhujamatkalle Temppeliaukion kirkkoon. He kutsuivat minuakin (vanhaan hyvään Kansanlähetysmalliin rautatieasemalta hengelliseen kokoukseen) mukaan uuteen työmuotoon “3:16 ylistys ja rukousiltaan.” Ja tottakai lähdin, ja siirsin menoni Tallinnaan myöhäisempään kello 22 lähtevään laivaan.
3:16 -ilta
Illan olivat järjestäneet Helsingin ev.lut. Kansanlähetys, Helsingin yhteiskristillinen evankelioimistoimikunta (HYKE) sekä Taivallahden seurakunta.
Ilta alkoi hienosti synnintunnustuksella ja ripillä. Tämä on hyvä alku tällaiselle illalle. Puolen tunnin lauluhetken jälkeen rukoiltiin muutaman hengen ryhmissä. Lopussa vielä Matti Kari piti (yllättävän lyhyen!) puheen. Iloisin mielin kävelin kirkosta satamaan. Hyvä ilta!
3:16
“Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
Ja veel eesti keeles:
“Sest nõnda on Jumal maailma armastanud, et ta oma ainusündinud Poja on andnud, et ükski, kes temasse usub, ei hukkuks, vaid et tal oleks igavene elu.”
Toivon Festivaali lähestyy
Eilen oli tallinnalaisten kouluttajien kokoontuminen. Festivaaliin liittyvät koulutukset alkavat maalis-huhtikuun vaihteessa. Täällä Tallinnassa on seitsemän koulutuspaikkaa (kaksi venäjänkielistä ja viisi vironkielistä). Itse olen kouluttajana Tallinnan Jaanin kirkossa.
Kurssi on tarkoitettu kaikille kristityille, mutta erityisesti siinä etsitään vapaaehtoisia avustajia festivaali-iltoihin. Kurssin pituus on neljä iltaa; viides on niille, jotka tulevat vapaaehtoistyöntekijöiksi.
Nuotta-lehti viroksi
Nuorten kristillisen Nuotta -lehden väki (keihäänkärkenä Tommi Hakkari) on tehnyt antaumuksella töitä vironkielisen Nuotta -lehden puolesta. Toivottavasti kohta näemme painosta tulleen lehden, jota saamme jakaa täällä Virossa.
Kiitoksia Nuotan lukijoille, että olitte mukana tämän ihmeen aikaansaamisessa!
Toimistolla ja muuttolaatikoiden keskellä
Muuten aika onkin mennyt toimistolla pakollisten asioiden hoitamiseen sekä muuttolaatikoiden purkamiseen. Olemme iloisia nykyisestä asunnostamme!
Aihe: Henkilökohtainen
Muuttofirman miesten kanssa kannoin tavaramme muuttoautoon. Nyt olen purkanut laatikoita, koonnut kaappeja sekä kantanut kamoja oikeisiin huoneisiin. Hyvää tässä on se, että kunto kasvaa. Toivottavasti seuraavaa muuttoa pitää odottaa kauan.
Saa nähdä kuinka kauan menee, että elämä taas normalisoituu. Hyvää uudessa asunnossamme on se, että enää ei kuulu kaupungin pubien musiikki vaan linnunlaulu! Ennen ikkunasta näki vain parin metrin päähän naapuriin, nyt avautuu normaali maisema, jossa silmä lepää. Ja lumi on valkoista! Tähdetkin tuikkivat taivaalla!
Pulkkamäkikin on parikymmenen metrin päässä. Ihan tyytyväinen mieli.
Aihe: Henkilökohtainen
En viitsi edes kirjoittaa otsikkoon sanaa “taas”. Ei auta itku markkinoilla. Muutamme Tallinnan vanhan kaupungin Väike-Karja kadulta Nõmmelle (nummelle) viheriöivien niittyjen tykö.
Viikonloppuna pitäisi pakata. Muuttoauto tulee maanantai-aamuna kello 8. Välillä pakkailen ja lepotaukoina kirjoittelen sitten sunnuntain saarnaa.
Joku sanoi joskus: “Älä pyydä kevyempää taakkaa vaan pyydä vahvempaa selkää!” Siinäpä se lyhyesti.
Aihe: kansanlähetys, lähetyssaarnaaja, lähetystyö | Avainsanat: kansanlähetys, lähetystyö, Rahvamisjon
Tämän viikon Eesti kirik -lehdessä puhutaan paljon “Soome Rahvamisjoni” työntekijöistä. Rahvamisjon tarkoittaa Kansanlähetystä.
Jukka Repo
Lähetyskonkari Jukka Repo kirjoittaa artikkelissaan “Kes on kirikus Herman Simm?” (Kuka on kirkossa Herman Simm?). Niin kuka hän oikein on? Herman Simm on virolainen vakoilija, joka luovutti Venäjän tiedustelupalvelu SVR:lle virolaisia asiakirjoja. Simm (61) sai 12,5 vuotta vankeutta maanpetoksesta.
Repo pohtii, kuka Viron luterilaisessa kirkossa on Herman Simm. Voisiko kirkossa tapahtua jotain vastaavaa? Repo vastaa kieltävästi. Kirkolla ei ole ammattisalaisuuksia; kirkon sanoma on avoin ja kaikille tarkoitettu. Tie syntisen pelastumiseen on kaikille avoin. Meillä ei ole todellakaan sitä ongelmaa, että puhuisimme liikaa. Liian usein sanomamme jääkin ihmisille salaisuudeksi.
Liliann ja Hannu Keskinen
Samassa lehdessä on Rahvamisjonin lähettien Liliannin ja Hannun haastattelu. He eivät voineet enää jatkaa työtään Siperiassa ja he siirtyivät venäjänkielistä seurakuntaa perustavaan työhön Tarttoon.
Mirva ja Kai Lappalainen
Rahvamisjonin uusimmat työntekijät (kohta jo viikko Virossa) pääsivät myös median kohteeksi. Lappalaiset tekevät työtä (pääasiassa) venäjänkielisen väestön parissa Narvassa (se on kuulemma Viron Siperia – en tiedä). Heistäkin on juttu kuvan kanssa lehdessä.
Rahvamisjon Eestis
Kansanlähetys aloitti työn Virossa jo Neuvostoliiton aikana. Viro oli usein kauttakulkumaana kristillisen kirjallisuuden toimittamisessa muualle Neuvostoliittoon.
Ensimmäinen kokoaikainen lähetystyöntekijä tuli maahan vuonna 1991. Tällä hetkellä lähettimäärä on suurimmillaan.
Mielestäni Kansanlähetys on tehnyt oikean strategisen linjauksen uusien lähettien lähettämisessä; molemmat uudet perheet tekevät venäjänkielistä työtä. Venäjänkielisten parissa tarve on suuri; lisäksi vastaanottavuus evankeliumille on ilmeisesti suurempi kuin virolaisten joukossa.
Kiitos Kansanlähetykselle. Kansanlähetyksen työstä voit lukea lisää heidän kotisivuiltaan.
