Sain juuri valmiiksi ja arkkipiispa Põderille lähetetyksi Viron ev.lut. kirkon Lähetyskeskuksen vuosiraportin 2008. Se oli ensimmäinen kirjoittamani laaja raportti nykytyössäni Lähetyskeskuksen johtajana; onneksi alaisten hyvät raportit auttoivat monin kohdin työtäni.
Raportin loppusanoissa totesin mm.
- että vuosi 2008 oli Lähetyskeskuksessa suurten muutosten aikaa, varsinkin työntekijärintamalla. Näkyvin muutos oli se, että maaliskuun alussa keskuksen perustaja ja johtaja Leevi Reinaru siirtyi sivuun, ja minä otin johdon.
- toiminta on kasvanut, seurakuntavierailuja tehtiin paljon sekä luotiin kristittyjen ja kirkkojen välisiä yhteistyöverkostoja.
- talous on jatkuva haaste: Olemme kiitollisia Suomen kristillisistä järjestöistä tulevalle tuelle, mutta työtä on rakennettava päämäärätietoisesti virolaisten tukijoiden varaan. Talous asettaa myös kysymyksen: mikä on ydintehtävämme, joka meidän on tehtävä ja jonka me teemme hyvin. Vaikka muusta olisi luovuttava, tästä luovumme vasta kuin laiva uppoaa – emmekä sittenkään!
Vuosikertomusta kirjoittaessani kiitollisuus valtasi mielen. Taaksepäin katsoessani huomaan, että olemme pystyneet tehdä enemmän kuin osasimme odottaa! Olemme vierailleet seurakunnissa, joka päivä kymmenet tuhannet kuuntelevat radio-ohjelmiamme, olemme luoneet verkostoja, jolle rakentaa työtä tulevaisuudessa. Vaikka maaperä kristilliselle sanomalle Virossa on kova, olemme tehneet parhaamme ja pyrkineet auttamaan ja innostamaa varsinkin paikallisseurantia seurakuntia. Ne tuntuvat usein elävän toivottomuuden vallassa, ovathan monet niistä pyrkineet tehdä aktiivista työtä, mutta tuloksia on vähän tai ei lainkaan. Tämä kova todellisuus kysyy kärsivällisyyttä ja uskollisuutta työssä.
Uusimmassa Viron ev.lut. kirkon sanomalehdessä on pieni juttu ja kuva, jossa minä, Lehari Kaustel ja Joel Reinaru poseerataan ja mainostetaan ensi viikon Viron kiertuetta Kalevi Lehtisen kanssa.
Tässä linkki kuvaan ja juttuun. Hiiren näppäyksellä kuva, jossa missioonimehet (misjonimehed) poseeraa, suurenee.
Keskiviikosta lauantaihin 3.-6.2. vierailemme Tallinnassa, Tartossa, Pärnussa ja Haapsalussa järjestämässä “näkyiltoja” teemalla “Jotta jokainen virolainen voisi tuntea jonkun, joka seuraa Jeesusta”.
Näkyiltojen tarkoitustena on luoda maanlaajaa nuorten kristittyjen verkostoa. Lehari Kaustel toteaa: “Virossa asuu 400 000 alle 30-vuotiasta nuorta, joista vain puoli prosenttia on uskovia. Me haluamme muuttaa tilanteen paremmaksi näiden iltojen kautta.”
Kalevi Lehtinen jakaa Jumalan sanaa sekä puhuu kristityn vastuuta evankelioimisessa.
Minä puhun Viron evankelioimisen strategiasta. Joel ja Lehari kertovat Agape Eestin työstä. Työ on suuri, mutta tartutaan siihen innolla! Jumala antaa kasvun.
Keskiviikko-ilta. Katselen (tai oikeastaan kuuntelen) telkkarista jalkapalloa (Manchester City – Newcastle) ja samalla pohdin viimeisen kolmen päivän tapahtumia.
Ristiretken suunnittelupalaveri
Aiomme järjestää jo toisen kerran Ristiretki (Ristirännak) tapahtuman. Neljä ryhmää lähtevät kiertämään seurakuntia eri puolilta Viroa; kokoontuminen on 19.-21. kesäkuuta Haapsalussa, jossa vietetään tuohon aikaan kaupungin 730-vuotisjuhlia.
Tavoitteena on lisätä lähetysnäkyä Virossa sekä tehdä käytännön sisälähetystyötä.
Juhla: Pereraadio ja Agape Eesti
Lähetyskeskuksemme sai kaksi uutta naapuria. Viron kristillisen Pereraadion (Perheradio; toinen kristillinen radioasema on Raadio7) toimitilat siunattiin käyttöön. Samalla siunattiin Agape Eestin (Osa Agepe Europea, joka puolestaan on osa lähetysjärjestöä Campus Crusade for Christ) toimitilat Tallinnassa.
Talo oli täynnä kirkkojen johtajia sekä näiden järjestöjen työssä mukana olevia. Aktiivinen yhteistyömme jatkuu molempien tahojen kautta. Pereraadion kautta teemme “Raamattu kannesta kanteen” -ohjelman virolaista vastinetta. Agapen kanssa yritämme vahvistaa erityisesti nuorten parissa tehtävää työtä.
Raamattutunti
Olin taas veljeseurakunnan – eli herrnhutilaisten – rukoushuoneella pitämässä raamattutuntia. Olimme päässeet Galatalaiskirjeessä jo kolmanteen lukuun, jossa Paavali pohtii, tuleeko pelastus uskosta vain lain noudattamisesta. Hän vertaa Aabrahamia ja Moosesta, ja toteaa, että ainoa pelastuksen mahdollisuus syntimme vuoksi on vain usko Jeesukseen. Lisäksi hän toteaa, että Mooseksen laki ei sido enää kristittyjä.
Pastoraaliseminaarin eksegeettinen analyysi
Kaiken keskellä sain kirjoitettua valmiiksi kaksitoistasivuisen eksegeettisen analyysin Johanneksen evankeliumin jakeista 6:1-15. Tein sen pastoraaliseminaarin opintoihin Lapuan hiippakuntaan.
Pastorite hommikusöök
Aamulla olisi pitänyt mennä pastoreiden rukousaamiaiselle. Päätin kuitenkin jäädä aamupäiväksi kotiin vastailemaan sähköposteihin ja ottamaan rennosti. Osoittautui hyväksi päätökseksi.
Mies Sansasta
Lähetyskeskuksemme on tehnyt yhteistyötä Sanansaattajat radiolähetysjärjestön kanssa. Sieltä kävi ystäväni Ilkka kylässä. Pohdimme yhteistyömme nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Kiitos pizzasta ja monista hyvistä ajatuksista, joita kaikkia sulattelen pikkuhiljaa.
Seurakuntakoulu
Illalla olin pitämässä Kasvunaika -seurakuntakoulua Tallinnan Jaanin kirkossa. Opiskelimme efesolaiskirjeen 4. lukua. Siellä kerrottiin, että Kristus on antanut lahjoja seurakunnallaan. Taustalla on ajatus voitokkaasta sotapäälliköstä, joka tuo sotasaalista (mm. orjia) voitetuista maista.
Kristus jakaa näitä lahjoja erityisesti morsiamelleen? Kuka hän on? Seurakunta! Nämä lahjat ovat tietyillä armolahjoilla varustettuja ihmisiä. Paavali mainitsee: apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat.
Seurakunta ei siis elä palvellakseen johtajiaan; johtajat ovat seurakunnan palvelijoita. He ovat “orjia”, jotka Kristus lahjoittaa seurakunnalleen. He työskentelevät seurakunnan hyväksi, jotta seurakunta kasvaisi. Hyvä Paavali!
Misjonikohvik
Harvoin olen siinä tilanteessa, että minun pitäisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Tänään eräs ystäväni soitti, kun kuunteli radiosta tilaisuuksien tiedotuksia, että aioinko todella tulla seurakuntakouluun, koska mainittiin, että samaan aikaan olen Lähetyskahvilassa (Misjonikohvik) Olevisten kirkossa.
Lupauduin todella puhumaan ekumeeniseen Lähetyskahvila -iltaan. Ja lupasin, että tulen jos voin puhua vasta illan lopussa, jotta ehdin ajoiksi paikalle. Onneksi ehdin hyvissä ajoin: ehdin kuulla Crux-yhtyeen laulun, Lehari Kaustel puhui vetoavasti Etiopian kummilapsityön puolesta ja sitten minä puheessani vetosin paikalla oleviin nuoriin, jotta he tekisivät sen, johon heidän (Neuvostoliiton aikana eläneet) vanhempansa eivät pystyneet: tekemään uskosta asian, joka näkyy julkisuudessa ja esittää rohkeasti haasteen kaikille virolaisille uskoa Jeesukseen.
Aihe: kirkko
Tänään 27.1.2009 Kirill valittiin Moskovan ja koko Venäjän patriarkaksi.
Noin vuosi sitten tuolloinen metropoliitta Kirill oli saksalaisen Der Spiegel lehden haastateltavana. (Linkissä suomennos).
Vaikka haastattelu ei ole kovin pitkä, se antaa pienen väläyksen Kirillin suoraselkäisyydestä ja rohkeudesta myös moraalisissa kysymyksissä (josta vastaavat johtajamme voisivat oppia). Haastattelu jää valitettavasti polkemaan kauaksi homokysymyksessä, koska Kirill ottaa siihen selvän, kristinuskon perinteen mukaisen kannan: homous on syntiä. Ja jos kirkko lähtee puolustamaan sen toteuttamista, kirkko muuttuu tarpeettomaksi. Haastattelija ei tunnu pitävän Kirillin väitteestä ja palaa asiaan uudestaan ja uudestaan. Kirill kuitenkin toteaa:
“Kirkon tehtävä on sanoa julki, että se on synti. Muussa tapauksessa kirkolla ei enää ole virkaa.”
Kirill näkee katolisen ja ortodoksisen kirkon eron kertovan synnistä:
“Kirkkojen ero on seurausta ihmisen synnistä.”
Kirill näkee kirkkojen lähestymisen mahdolliseksi vain hengellisen lähentymisen kautta. Julkilausumien allekirjoittamista tärkeämpää on se, että tarvitsemme toisiamme ja rakastamme toisiamme.
Jeesus taisi sanoa jotain vastaavaa: “Rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä”. Myös luterilaiset kristityt ortodokseja ja muita! Olemme yhtä perhettä ja tarvitsemme toisiamme.
Onnea ja siunausta patriarkaksi valitulle Kirillille!
Eilen illalla matkustin bussilla Saarenmaalle Kuressaareen. Matka Tallinnasta kesti neljä tuntia, josta lauttamatkaan (matka ja odotus satamassa) meni tunti. Matka maksoi 250 kruunua suuntaansa (eli noin 16 euroa).
Tänä aamuna kello 10 tapasin Kuressaaren Laurentiusen seurakunnan lähetystoimikunnan. He pyrkivät herättämään lähetysinnostusta tässä innokkaassa seurakunnassa, jonka kirkkoherrana toimii Anti Toplaan.
Kello 11 alkoi jumalanpalvelus, jossa saarnasin. Puhuin niistä kahdesta päivästä, joiden tapahtumia Mark. 1:29-39 kuvaa.
Saarnasta
Lauantaina Jeesus saarnasi synagoogassa ja ajoi ihmisistä ulos pahoja henkiä. Illalla hän paransi vielä Pietarin anopin. Ja auringonlaskun jälkeen, sapatin päätyttyä koko kansa oli Jeesuksen ovella. Jeesuksen toiminta antoi ihmisille toivoa paremmasta, usein terveydestä. Millainen iloinen yö se oli: monet parantuivat! Jeesus ei tuo vain toivoa vaan myös ilon!
Toisen päivän aamuna Jeesus oli jo lähtenyt rukoilemaan kun opetuslapset tulivat etsimään häntä. He tiedottivat: ihmiset ovat vieläkin innoissaan ja etsivät sinua! Jeesus tiesi, että hänen kutsumuksensa on muu kuin jäädä nauttimaan ihmisten suosiota. Hänen tulee mennä ja saarnata muuallakin. Jeesus tiesi, mihin hänet on kutsuttu eikä antanut suosion muuttaa suunnitelmia.
Saarnan toisessa puolessa kehoitin seurakuntalaisia elämään lähellä Jumalaa ja kasvamaan uskossa. Siitä lähtee myös se, että jokaisesta kristitystä tulee Kristuksen lähettiläs. Kerroin ideoita, miten tämä voisi onnistua.
Saarna levisi radion välityksellä koko Länsi-Viroon.
Kirkkokahvit
Kirkkokahvilla kerroin tulevasta Franklin Grahamin Festivaalista sekä innostin saarenmaalaisia tulemaan koulutustapahtumiin sekä päätapahtumiin mukaan.
Näin Pyhän seurakunnan
Kuressaaresta kiirehdimme kirkkoherran kanssa (heidän kotinsa kautta, jossa minut ruokittiin hyvin) seurakuntaan, jonka nimi on Püha – olin siis Pyhän kirkossa saarnaamassa. Saarna oli suunnilleen sama kuin aamupäivällä, otin mukaan toki muutakin aineistoa, koska jotkut olivat ehkä kuulleet saarnan jo radiosta.
Jumalanpalveluksen jälkeen TAAS kahvia. Kerroin seurakuntaneuvostolle Festivaalista ja annoin heidän jatkaa kokoustaan.
Anti vei minut bussille, ja kotona olin jo iltakymmeneltä.
Saarenmaa – ja pienempi saari Hiidenmaa – on muuten Virossa se seutu, jossa lienee eniten kristittyjä (eipä silti taida olla yli kymmentä prosenttia). Siellä on ollut hyvin vahva luterilainen herrnhutilainen herätys sekä baptistinen herätys (tullut Ruotsista).
Päivästä jäi hyvä muisto, vaikka viimeisen jumalanpalveluksen aikana olin jo aika poikki. Nyt kotona olen täynnä virtaa! Ja odotan aamulla alkavaa uutta työviikkoa!
Aihe: evankeliointi, kirkko, lähetystyö, teologia | Avainsanat: BGEA, evankelioiminen, Franklin Graham, kaste, lähetystyö
Viron kirkon sanomalehdessä Eesti Kirik pääkirjoitusten kirjoittajina ovat kirkkohallituksen jäsenet sekä kirkon keskusten johtajat. Tämän vuoden ensimmäinen kirjoitusvuoroni osui tämän viikon lehteen (21.1.2009).
Koska vietämme kirkossamme kasteen teemavuotta, lähestyin aihetta evankelioimistyön ja toukokuussa olevan kristillisen “Toivon Festivaalin” näkökulmasta.
Kirjoitin suunnilleen tällaista (koko kirjoituksen voi viroksi lukea tästä):
Kaste, evankelioiminen ja Toivon Festivaali
Toukokuussa Virossa järjestettävä suuri kristillinen Festivaali ei rajoitu vain kolmeen päivään Sakun suurhallissa, vaan monissa seurakunnissa Festivaalia eletään todeksi jo nyt. Kristittyjä rohkaistaan rukoilemaan ystävien ja sukulaisten puolesta sekä haastetaan heitä tulemaan Festivaalin päätilaisuuksiin Tallinnaan. Järjestäjien puolelta on lupaus sadasta linja-autosta, jotka kuljettavat ihmisiä tapahtumaan ja sieltä taas kotiin.
Toiveeni on, että Festivaalin aikana monet kastetut löytäisivät tien Kristuksen ja seurakunnan yhteyteen takaisin, ja monet kastamatta ihmiset löytäisivät tien Jumalan luokse.
Kasteen teemavuoteen liittyen on kysytty: miten lähetystyö, evankeliointi ja kaste sopivat yhteen.
Lähetystyö tarkoittaa useimmiten Jumalan sanan julistamista niille, joita ei ole vielä kastettu. Lähetyksen tavoitteena on uskon syntyminen, kaste ja elämä seurakunnan yhteydessä. Evankelioiminen on suunnattu niille, jotka on kastettu, mutta jostain syystä ei elä Jumalan ja seurakunnan yhteydessä. Evankeliointi on heidän johtamistaan takaisin siihen yhteyteen, johon heidät kasteessa kutsuttiin.
Lähetyksen ja evankelioimisen sisältö on sama: puhua Kristuksesta, hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan sekä kutsua ihmisiä uskomaan häneen. Siinä ei puhuta Jumalasta vaan keskitytään Jeesukseen ja esiteään kutsu Jeesuksen seuraajaksi.
Onko tämä kaikki luterilaista? Apostoli Paavalin saarnat Raamatussa loppuvat parannuskehoitukseen. Jeesus aloitti julistustyönsä kehoituksella: Tehkää parannus!
Luterilaisen teologian mittana on Raamattu ja sitä selittävät Tunnustuskirjat. Niistä tärkeimmässä, Augsburgin tunnustuksessa (XII) todetaan:
“Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen”.
Kirkon tulee kutsua uskosta luopuneita parannukseen.
Kasteen korostus kirkossamme ei tarkoita evankelioimisen lopettamista. Päinvastoin – kaste voi olla evankelioimisen lähtökohtana, kun kutsumme tuhjaajapoikia takaisin Isän luokse. Kastettujen evankelioinnissa ei tarvitse vaieta kasteesta, vaan voimme lähteä siitä: sinut on kastettu, mutta tiedätkö mitä sinulle on kasteessa annettu? Oletko ottanut uskossa ne lahjat vastaan? Tulee muistuttaa, että kaste ilman uskoa ei pelasta.
Näin ollen Toivon Festivaalissa on tärkeää sekä lähetys että evankelioiminen. Tavoittena on tehdä määrätietoista julistustyötä, jotta Jumalan sanan saarnan kautta mahdollisimman monissa ihmisissä syntyisi usko Jeesukseen.
Toivon Festivaali ei ole syvimmältä olemukseltaan “massayritys”. Jokainen paikalle tuleva ihminen tulee omien murheiden, ilojen ja kysymysten kanssa. Useita heistä on pyydetty henkilökohtaisesti tulemaan. Monien puolesta on rukoiltu pitkän aikaa. Kristityt osallistuvat paikallisiin koulutuksiin.
Mutta mikä tärkeintä: paikallinen seurakunta jatkaa elämäänsä myös Festivaalin jälkeen. Toivottavasti paljon aktiivisempana ja suurempana.
Usein sanotaan, että Viro on lähetysmaa ja luterilainen kirkko Virossa on lähetyskirkko. Festivaali haluaa tukea paikallisia seurakuntia tässä tilanteessa. Jokainen seurakuntamme on lähetysseurakunta, jossa jumalanpalvelusten, toimitusten, rukous- ja raamattutuntien kautta Jumala tulee sanassa ja sakramentissa luoksemme. Lisäksi seurakunnan jäsenet ja työntekijät todistavat sanoin ja teoin uskostaan. Tarvitsemme aktiivisia paikallisseurakuntia.
Kertokaamme siis Kristuksesta, hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan sekä kutsukaamme ihmisiä päämäärätietoisesti Hänen seuraajikseen. Älkäämme jättäkö sivuun selvää kutsua ryhtyä kristityksi, tulla kastetuksi ja Kristuksen seuraajaksi. Kutsukaamme uskosta luopuneita takaisin uskoon jaseurakunnan yhtyteen.
Samaan aikaan tulee muistaa, että usko on Jumalan antama lahja. Jumala ojentaa kätensä ihmisten puoleen ja tarjoaa lahjojaan. Seurakunnan tehtävä on tuoda ihmisiä tyhjin käsin Jumalan eteen rukoillen, että Jumala täyttäisi nämä kädet runsailla lahjoillaan.
Aihe: Henkilökohtainen
Aamulla kiirehdin Tallinnan loskaisia katuja pitkin kävellen työpaikalle lähetyskeskukseen. Tarkoituksena oli ehtiä puoli kymmeneksi Kirkon Lähetyskeskusen työhuoneeni vieressä olevaan kristillisen Perheradion studioon äänittämäään raamattuopetusohjelmia ensi viikoksi. Seitsemän ohjelman nauhoitukseen (Ef 2:1-4:16) äänittämiseen meni pari tuntia. Ohjelmat tulevat kahdelta kristilliseltä radioasemalta ensi viikolla.
Iltapäivällä Juha Väliaho tuli kahden marilaisen muusikon kanssa vierailulle (Anna Mišina ja Konstantin Zainetinov). He kiertävät Viron ja Suomen seurakuntia useamman viikon ajan.
Aloitin valmistelut Kuressaaren matkaa varten viikonloppuna. Nyt kun kello on melkein kahdeksan illalla, pitänee jättää tämä toimisto ja lähteä taas loskaisia katuja pitkin kotiin. Kyllä päivät, viikot ja vuodet kuluvat nopeasti. Olen kai tulossa vanhaksi!
Aihe: Raamattu
Papiston päivillä oli eräänä iltaohjelmanumerona raamattutietokilpailu. Kysymykset oli poimittu viidestä Mooseksen kirjasta.
Ja voittajaksi selviytyi pastori Tuovinen! Hienoa palkintoa vastaanotettaessa voittajan oli helppo hymyillä.
Samalla luvattiin, että tietokilpailut jatkuvat ensi vuonna. Uudet kysymykset poimitaan teksteistä Joosuan kirjasta Kuninkaiden kirjoihin.
Aihe: Viro, evankeliointi, kirkko, lähetyssaarnaaja, lähetystyö | Avainsanat: katekismus, lähetystyö
Viron ev.lut. kirkon papiston päivät ovat onnellisesti ohi. Kolme päivää täysihoidossa hyvien ystävien kanssa kuunnelleen erinomaisia esityksiä ja osallistuen monipuoliseen ohjelmaan oli hyvä kokemus.
Teemat olivat kaste aiheisia. Onhan Viron ev.lut. kirkossa vuodet 2008-2009 julistettu kasteen teemavuosiksi.
Omalta osaltani olin myymässä Lähetyskeskuksen pöydän luona kirjoja ja CD-levyjä. Osallistuin kirkon keskusten johtajien paneelikeskusteluun, jossa papit saivat “grillata” meitä mielensä mukaisesti kysymyksillään. Grillauksen päätöspuheenvuorossa sanoin toivovani että:
- pohtisimme kirkossamme enemmän, mitä tarkoittaa työ Pyhän Hengen voimassa. Jos teemme vain sitä mitä pystymme, työmme on liian vaatimatonta ja väsymme. Ja väsyneitähän me olemme! Jumalan työtä tulisi tehdä Jumalan voimassa ja viisaudessa.
- panostetaan kristinuskon perusasioiden opetukseen kansalle. Luther valittaa Isossa katekismuksessa, että kansa ei tiedä enää kristinuskosta mitään. Eräs hänen vastauksensa oli katekismuksen opetus. Myös Virossa tämä voisi olla yksi lähetystyön muoto – opetetaan kansalle uudestaan ja uudestaan kristinuskon perusasioita.
- kutsuisimme rohkeammin ja selvemmin ihmisiä uskomaan Jeesukseen. Ihmisille tulisi antaa selvä mahdollisuus vastata Jumalan kutsuun. Monet tarvitsisivat ohjeistusta, miten toimia, kun Jumala kutsuu.
Aihe: lähetyssaarnaaja, lähetystyö | Avainsanat: lähetystyö, lähetystyöntekijä, Suomen lähetysseura
Onnittelut Suomen lähetysseuralle, jonka perustamisesta tulee huomenna (19.1.2009) 150 vuotta! Kunnioitettava saavutus! Ja kiitos Jumalalle niistä työntekijöistä, jotka ovat lähteneet viemään evankeliumia sinne, missä sitä ei oltu vielä kuultu. Ja kiitos Jumalalle niistä seurakunnista ja yksittäisistä ihmisistä, jotka ovat rukoilleet ja tukeneet taloudellisesti lähetystyötä.
Kirjoitin otsikkoon kysymysmerkin. En siksi, että ensimmäinen lähetyssaarnaaja Martti Rautanen lähti Ambomaalle vuonna 1868, yhdeksän vuotta seuran perustamisen jälkeen. Vaan siksi, että ensimmäinen tunnettu suomalainen lähetystyöntekijä oli luterilainen Mattias Nyberg, joka lähti Etelä-Amerikan Surinamiin 1756. Valitettavasti hän on (ja hänet pidetään sellaisena!) tuntematon kirkossamme.
Lisäksi olen jostain kuullut, että jo ainakin viisisataa vuotta aiemmin, joku suomalainen olisi osallistunut ristinuskon tuomiseen Balttiaan 1100 – 1200 -luvuilla. Valitettavasti asiasta kertova lähde on kadoksissa.
Mutta silti: siunausta ja Jumalan johdatusta Suomen lähetysseuralle myös tältä Viron kirkon lähetyskeskuksesta.
