Aihe: kirkko | Avainsanat: joulujuhla, kevätjuhla, perinteet, suvivirsi, tasa-arvo
Koulujen lukukausien päättyessä keskustellaan monesti siistä, saako kristillistä perinnettämme tuoda juhlissa esiin. Joku on ajatelleet, että vähemmistöjen (usein maahanmuuttajien) tasa-arvoisen kohtelun vuoksi enemmistön ääntä ei tule kuunnella. Näin on luovuttu joulujumalanpalveluksista, keväällä kirkossa käynnistä, virsistä, jouluevankeliumin lukemisesta jne jne.
Toivottavasti pahimmat innostuksen vuodet tässä asiassa ovat takana päin ja oman kristillisen perinteemme arvot nousevat kunniaan.
*
- Jos minä olisin tasa-arvovaltuutettu, vaatisin heti kaikkien radioasemien lakkauttamista maassamme.
- Miksi ihmeessä?
- Tasa-arvon saavuttamiseksi. Onhan meillä myös kuuroja!
Mitä uskontunnustukset sanovat joulun sanomasta – Jeesuksen syntymästä?
Apostolinen uskontunnustus
“Minä uskon….Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin…”
Nikaian uskontunnustus
“Me uskomme….Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin…”
Athanasioksen uskontunnustus
“Oikea oppi on tämä: Me uskomme ja tunnustamme, että meidän Herramme Jeesus Kristus on Jumalan Poika, Yhtä lailla Jumala ja ihminen:
Isän luonnosta ennen aikojenalkua syntyneenä hän on Jumala, äidin luonnosta ajassa syntyneenä hän on ihminen. Hän on täysi Jumala, ja täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ihmisruumiineen.”
Uskontunnustuksien sanoma
Kristillinen kirkko uskoo ja tunnustaa, että
-Jeesus on hedelmöittynyt Pyhästä Hengestä
-Jeesus on syntynyt neitsyt Mariasta (tapatuman suurin ihme ei ollut itse asiassa Jeesuksen syntyminen vaan hedelmöittyminen)
-Jeesuksen elämän alku ei ole hänen syntymisessään (eikä hedelmöittymisessään) vaan hän on ollut jo ennen aikojen alkua (“syntynyt Isästä”).
-Jeesus on Jumala
-erityisesti Athanasioksen tunnustuksessa pohditaan kolminaisuuden eri persoonien välisiä suhteita
-Jeesus on joulun tapahtumien vuoksi myös ihminen
-hän tuli maailmaan “meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden”. Jouluna meille syntyi pelastaja!
“Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.”
(Joh 1:14)
Aihe: Kristus, Viro, kirkko | Avainsanat: joulu, joulupukki, jumalanpalvelus, messu, seimi
Osallstuimme aattoiltana joulumessuun Tallinnan ruotsalaisessa Mikaelin kirkossa (EELK Tallinna Rootsi Mihkli kirik). Messu alkoi illalla yhdeltätoista. Kirkkoon tulijat saivat valita oman kielensä mukaisen laululehden.
Jumalanpalveluksen eri osat toteutettiin eri kielillä. Muun muassa alkuliturgia ja synnintunnustus sekä synninpäästö saksaksi, Vanhan testamentin tekstit ruotsiksi, psalmi suomeksi, jouluevankeliumi ja saarna englanniksi. Viroakin oli siellä täällä. Yhteislauluissa kukin lauloi omalla kielellään. Ehtollisella kaikki kansat polvistuivat alttarille yhteisen Herran eteen.
Toinen jouluajatus: eräs ystävä lähetti joulutervehdyksen Yhdysvalloista. Siinä hän kertoi nähneen seimiasetelman, jossa joulupukki oli polvistunut Jeesus-lapsen eteen.
Siinäpä lyhyesti joulun ydinsanoma.
Juuri äsken virolainen ystävä sanoi: mummoni kertoi aikoinaan, että kun täytät 30 vuotta vuodet alkavat menemään nopeammin kuin aikaisemmin. Totta se tuntuu olevan. Omalta osaltani tämä vuosi 2008 (ja 2007 loppu) on ollut suurten muutosten aikaa työtehtävissä ja asuinmaan muuttumisen vuoksi. Monia vaikeuksia, ahdistuksia ja hankaluuksia (näitä kaikkia ennen kaikkea työhön liittyen) on ollut, mutta niistä on selvitty.
Viime viikkoon on kuulunut mm. seuraavanlaisten asioiden pohdiskelu:
- millaisia pappeja Viron ev.lut. kirkko haluaa ja tarvitsee? (tämä nousi sen jälkeen kun kävin pitämässä tuleville papeille oppitunteja)
- kaksi erilaista joulusanomaa. Toinen sanoo: “Ole nyt kiltti, niin saat lahjoja!”. Toinen sanoo: “Saat lahjoja!”. Joidenkin mielestä Jumala ajattelee ensin mainitulla tavalla. Tämä on väärin. Joulun sanoma on se, että Jumala lähetti Pelastajan kaikille ihmisille, hyville ja pahoille, ja kaikki ovat tervetulleita omistamaan syntien anteeksiantamuksen ja ikuisen elämän. Nämä lahjat tulevat meille uskomalla Jeesukseeen.
- lähtystyön painopisteet. Olemme nyt Virossa – ja täällä lähetystyöntekijöinä. Tarvetta on täälläkin, vaikka selvää on, että lähetystyön suurimmat tarpeet ovat aivan muualla. Maissa – ja ihmisryhmien keskellä – joissa ei ole juuri lainkaan kristittyjä. Tämä herättää kysymyksiä!
Tapahtumia tältä viikolta:
-pääasiassa ollut rauhaisaa toimistotyötä
-helluntaikirkon, baptistikirkon ja luterilaisen kirkon lähetyskeskusten neuvottelu
-raamattutunti hernnhutilaisten (veljeseurakunta) rukoushuoneella
-lähetyskeskuksemme työntekijöiden joulujuhla
-koulun joulujuhla
Joulun teologiaa
Äsken ruoan yhteydessä luin taas erinomaista Kylväjä -lehteä (kiitos, että lähetätte sen tänne Lähetyskeskukseemme!). Pääkirjoituksessa pohditttiin, olisiko Jumala syntynyt ihmiseksi, jos ihminen ei olisi tehnyt syntiä? Olisko pelastajaa tarvittu?
Pekka Mäkipää esittelee kahden keskiajan suuren teologin mielipiteet. Tuomas Akvinolainen näki joulun snaoman, Jeesuksen lihaksitulon (inkarnaatio) Jumalan lääkkeenä ihmiskunnan syntiin. Duns Scotus väitti, että synti ei ollut ensisijainen syy Jumalan ihmiseksi tuloon. Jeesus on universumin keskus ja koko Jumalan luomistyön motiivi. Hän olisi syntynyt ihmiseksi, vaikka lankeemusta ei olisi tapahtunut.
Kumpi on oikeassa. Mäkipään mukaan tuloksena oli “ratkaisematon tasapeli”. Molemmille on raamatulliset perustelut. Selvää on kuitenkin se, että Jeesus tuli meidän pelastuksemme tähden!
Iloitkaamme sillä Jumala on syntynyt ihmiseksi! Siinä on joulun sanoma!
Taas on joulu lähestymässä. Eri puolilla keskustellaan Jeesuksen syntymään liittyvistä yksityiskohdista. Se kaikki on hyvää.
“Päivän tunnussana” on hartauskirja, jossa jokaiselle päivälle on kaksi raamatunkohtaa sekä yksi sitaatti joltakulta kristityltä. Tämän päivän “Päivän tunnussanassa” (ainakin saksankielisessä versiossa) todetaan:
“Wär’ Christus tausendmal in Bethlehem geboren, doch nicht in dir, du wärest ewiglich verloren.” (Johann Scheffler)
Vaikka Kristus olisi syntynyt Beetlehemissä tuhansia kertoja, mutta ei sinussa, olisit ikuisesti kadotettu.
Enkeli taivaan -virressä (8. säkeistö) lauletaan ja rukoillaan:
"Ah Herrani, mun Jeesuksein, tee asunnokses sydämein. Mua älä hylkää tuskassa, vaan vahvista ain uskossa."
Aihe: lähetystyö
Aamulla osallistuinn Pohjois-Viron eri kirkkokuntien pastoreille tarkoitettuun Toivon Festivalin -informaatiotilaisuuteen Nõmmen rauhankirkossa. Pidin puheen, jossa totesin, että evankeliumi Jeesusesta Kristuksesta on se asia, joka yhdistää meitä kaikkia kristitittyjä.
Olen iloiten festivalia järjestämässä koska se 1) keskittyy uskomme ytimeen: mitä tarkoittaa usko Jeesukseen ja siellä kutsutaan ihmisiä Kristuksen seuraajiksi, 2) se haluaa tukea paikallisten seurakuntien työtä, 3) sanoma Kristuksesta nousee (toivottavasti) puheenaiheeksi hyvin laajasti koko Virossa, 4) se muistuttaa, että kirkko on olemassa ennen kaikkea lähetystehtävää varten olemassa. Kirkko on lähetyksen hedelmää ja lähetystä varten.
Iltapäivällä Evankeliumiyhdistyksen ja Kansanlähetyksen Virossa toimivat lähetystyöntekijät kokoontuivat yhteiselle jouluaterialle hotelli L’Ermitageen. Ruoka maistui ja oli kiva nähdä myös SLEY:n kolleegoja.
Tämän jälkeen tultiin jatkoille meille, jossa jatkoimme jutteluja. Koulunkäyntikysymykset ovat jatkuvasti ajankohtaisia ulkomailla työskentelevillä lapsiperheillä. Jo vuoden kokemuksen perusteella voin todeta, että työalamme motoksi voisi nimetä (Jeesuksen sanoja Mt 18:20 muokaten): “Missä kaksi tahi kolme Viron lähetystyöntekijää on koolla, siellä suomalainen koulu on heidän keskellään.”
Kiitoksia mukavasta illasta!
„Saksalainen luterilainen pietisti, kreivi Nikolaus Ludwig von Zinzendorf (100-1760), perusti maatilalleen Kaakkois-Saksaan 22-vuotiaana Veljesseurakunna, jonka jäseniksi tuli uskonvainoja pakoon lähteneitä miehiä ja naisia. Seitsemän vuotta myöhemmin yhteisöön kuului noin 300 henkeä, joista monet valmistautuivat jättämään „Herran suojan“ (Herrnhut) ja lähtemään maapallon syrjäisimpiin kolkkiin, sinnä missä Kristusta ei tunneta.“
„Zinzendorfia eivät kiinnostaneet suuret ihmisjoukot, vaan yksittäiset ihmiset ja heidän pelastumisensa. Onkin sanottu, että juuri siksi liike levisi niin voimakkaasti. Se korosti anteeksiantamusta Jeesuksen verihaavoissa. Lähettämisen kriteereitä oli kolme: sydämen usko, tahto tulla lähetetyksi ja seurakunnan valtuutus. Kun Zinzendorf 38 vuotta myöhemmin kuoli, herrnhutilaisyhteisö oli jo lähettänyt 226 lähetystyöntekijää 28 työalueelle.“
(Pekka Mäkipää, Kyljäjä -lehden 10/2008 pääkirjoituksesta)
Vasta nyt, pari kuukautta lehtien ilmestymisen jälkeen, luin syksyn Kotimaa -lehtiä. Mielenkiintoisin juttu oli Jussi Rytkösen tekemä Savonlinna-Säämingin seurakunnan kirkkoherran, teologian tohtori Sammeli Juntusen haastattelu.
Uskoontulo
Juntunen kertoo tulleensa uskoon rippikoulussa Savonlinnassa, jossa oli 1970-luvulla viidesläistä nuorisoherätystä (Suomessa on perinteisesti ollut neljä herätysliikettä; rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus, lestadiolaisuus. Toisen maailmansodan jälkeen heräsi uudenlaista kristillisyyttä, mitä kutsuttiin viidenneksi herätysliikkeeksi. Tämä ei kuitenkaan ole yhteinäinen liike. Selvimpiä haaroja ovat Kansan Raamattuseura, Raamattuopisto ja Kansanlähetys).
Juntunen kertoo: “Uskoontulon kokemus oli aito. En tehnyt ratkaisua, mutta Kristuksen inkarnaatio tuli todeksi ja käsitettäväksi. Olin mona viikkoa kuin pilvissä.”
Kaksi kirjaa
Nuorelle kristityille muodostui tärkeiksi Tuomo Mannermaan kirjan In ipsa fide Christus adest (Itse uskossa Kristus on läsnä) -lukeminen. Toinen tärkeä teos oli Martti Lutherin Galatalaiskirjeen selitys. Se vapautti nuoren uskovan “viidesläisyyden vaarasta, lain alla olemisesta.”
Kirkon ongelmia
Juntusen mukaan yksi kirkon ongelma on, että kirkossa teologiset kysymyksenasettelut eivät ole “julkisesti totta”. Immanuel Kantista alkaen uskonnosta on tehty ihmisen sisäinen arvoasetelma.
Myös Kirkon ulkomaanapu saa osuutensa Juntusen kritiikistä. Se on muuttanut identiteettiään niin, että se ottaa tietoisesti etäiseyyttä evankeliumin julistamiseen.
Juntunen kaipaa kirkkoomme enemmän teologiaa ja siitä nousevaa pohdintaa. Hän näkee kansankirkon teologisesti erinomaisena ajatuksena, jossa kootaan paljon kastettuja kristittyjä sanan ja sakramentien ääreen.
Saarnaamisesta
Juntunen antaa vinkkejä saarnanvalmisteluun:
“Saarnaaminen on työssänki kaikkein mukavinta. On oiekastaan kiusallista myöntää, että saarnan valmistus on mnulle aika helppoa. Pidän sitä Jumalan lahjana, jonka saan vastaanottaa yhdä uudestaan. Jos sana ei aukea sitä meditoidessani, katson Lutherin vastaavia saaroja tai katolisen kirkon katekismusta. Niistä saan yleensä johtoajatuksen.”
Siinäpä vinkkiä meille kaikille, joiden tulee välillä puhua. Riitapukarit apuun myös saarnan valmistamiseen: Luther ja katolisen kirkon katekismus. Onneksi itseltäni löytyy katekismus ja vähän Lutherin saarnojakin.
Tänään kirkollinen kerma oli kokoontunut Viron ev.lut. kirkon uskontotieteen instituuttiin julistamaan 100 vuotta sitten syntyneen (ja 1996 kuolleen) professori Elmar Salumaan dogmatiikan yleisteoksen julkaisua. Kirjan nimi on “Dogmaatika märksõnades” – dogmatiikan sanasto. Kirjassa on noin 450 sivua, joissa selitetään noin 250 dogmatiikan ydintermiä.
Salumaa teki elämäntyönsä kirkolle vaikeana aikana Neuvostoliiton vallan aikana. Hän oli monien teologianopiskelijoiden mentori ja hengellinen isä. Teologisesti Salumaa liittyy barthilaisuuteen (Karl Barth).
Tällaisen teoksen ilmestyminen on merkkitapaus. Myös Virossa kirkon usko, oppi ja teologia uhkaa muuttua enemmän psykologiaksi ja sosiologiaksi. Jotta kirkko säilyisi kirkkona – kristillisenä kirkkona! – tarvitaan jatkuvaa palaamista kirkon opin perusteisiin. Ja sen pohtimista, mitä nämä Jumalan ilmoittamat (ja ilmoituksesta johdetut) opetukset eri aikana eri tilanteissa tarkoittavat. Eri puheenvuoroissa korostetiin, että dogmatiikka on teologian perusta ja sen kruunu!
Seuraan aina välillä Mannheimin uutisia. Näin internet-aikana se on helppoa.
Saksan vuosina kävimme aina välillä Badenin maakirkon Mannheimin Trinitatis-seurakunnan jumalanpalveluksissa. Seurakunta oli keskimääräistä enemmän karismaattisesti suuntautunut (lauluvalikoima), Se oli ainoa, jossa meidät muukalaiset toivotettiin tervetulleeksi joukkoon.
Luin juuri seurakunnan tiedotuskirjettä, jossa pastori Ulrich Nellen, kertoi Mannheimin seurakuntien ongelmista.
Nellen kertoo, että Mannheimin (evankeliseen) kirkkoon tulee muutoksia. Yksinkertaisesti siitä syystä, että monet evankeliset kristityt muuttavat kaupungista pois ja kirkolla on näin olleen liikaa rakennuksia ja henkilökuntaa. Talous ei riitä nykyisen työn ylläpitämiseen. Palataan tilanteeseen, jossa jokaisessa kaupunginosassa on vain yksi seurakunta. Tämän vuoksi myös Trinitatis-seurakunta yhditetään muiden (keskikaupungin (Quadraten) ja Jungbushin) seurakuntien kanssa yhdeksi.
Jotta tämä perinteisestä poikkeava seurakuntatyö voisi jatkua, on kirkon johdon kanssa päätetty perustaa “henkilöseurakunta”. Näin huomioidaan Trinitatis-seurakunnan omalaatuinen jumalanpalvelustoiminta, seminaarit, gospelkuoro ja lähetystyö.
Tätä varten luodaan puolitoiminen papinvirka. Nellen kertoo, että tällaisen henkilöseurakunnan perustaminen on Badenin maakunnassa vuodesta 2008 asti mahdollista. Henkilöseurakunnan jäsenet ovat normaalisti Badenin maakirkon ja Mannheimin seurakunnan jäseniä. Seurakunnan perustamiseen vaaditaan 50 seurakuntalaisen jäsenilmoitus.
