Lähetyskeskuksemme Lähetyskuoron Gospelkantaatin ensiesitys oli loistava. Kuoro lauloi loistavasti, solistit olivat erinomaisia, tanssiryhmä toi hienoa täydennystä esitykseen, kuoronjohtaja piti kaiken hallinnassa.
Olen todella tyytyväinen tulokseen.
Ja kaiken lisäksi: kantaatti oli kokonaan virolaista tuotantoa!
Kuuntele täältä.
Lauantai-aamu. Ja herätä piti jo puoli seitsemältä! Seitsemän jälkeen lähdin Lähetyskeskuksen kautta KKK-koulutukseen (Kiriku Kaastöölise Koolitus – Kirkon luottamushenkilökoulutus) Keski-Viroon Järva-Jaanin seurakuntaan.
Paikalle tulivat projektin tukijat Suomen Liikemiesten lähetysliitosta sekä virolaisia kouluttajia. Tällaista koulutusta tarvitaan. Se antaa tietoja kristinuskosta sekä seurakunnan johtamisen malleja. Parhaimmillaan se lisää myös yhteyden tuntoa seurakunnassa. Tämä on monissa Viron kirkoissa todellinen kipupiste. Varsinkin kaupungeissa seurakuntalaiset eivät tunne useinkaan toisiaan.
Pohdimme missionaarisen seurakunnan olemusta sekä Viron kirkon asiakirjaa “Kiriku sotsiaalne sõnum” (kirkon sosiaalinen sanoma).
Saimme myös vinkkejä miten katekismusta, kymmentä käskyä ja uskontunnustusta voisi käyttää rukouksen välineenä. Katekismus-meditaatio, jossa keskitytään yhteen lauseeseen kerralla sitä mietiskellen on yleistymässä. Käskyjen kohdalla voisi olla hyvä esittää neljä kysymystä itselle:
- Mitä Jumala vaatii tässä käskyssä?
- Mitä tämän käskyn mukaisesti elämäminen tuo tullessaan? Millaisia siunauksia?
- Olenko rikkonut tätä käskyä vastaan?
- Pyydän voimaa käskyn mukaiseen elämään.
Käskyt ja uskontunnustus eivät ole vain oppikokonaisuuksia. Niistä on suuri hyöty jo ne pystytään muuttamaan myös rukoukseksi.
Aihe: Henkilökohtainen
Aamupäivä meni työpaikalla leppoisasti. Pääasiassa papereita lukien ja kahvia juoden. Kello yhdeksi oli sovittu tapaaminen Jaanin kirkolla erään seurakuntakoululaisen kanssa. Kahdelta toinen tapaaminen Raatihuoneentorin joulukuusen alla. Sieltä suunnistimme kahvilaan. Sitten piti toimittaa kipsijalkainen lapsi koulusta kotiin (taksilla, koska en ehtinyt hakea omaa autoa).
Illalla pohdimme lastemme kouluasioita Hämeenlinnan aikuislukion rehtorin ja opettajien kanssa. Hienoa, että tämä Tallinnan suomalaisen koulun lukio toimii – ja erittäin hyvin vielä kaiken lisäksi. Tämä mahdollistaa myös meidän perheen elämisen täällä Tallinnassa. Kiitos hämeenlinnalaisille vierailusta ja hyvästä yhteistyöstä.
Lähetyskeskuksemme Gospelkantaatin “Teelised” (Tielläolijat, vaeltajat) ensi-ilta ja CD-levyn julkistamiskonsertti on lauantaina kello 18 Tallinnan Olevisten kirkossa. Tervetuloa!
Tervehdyksen tuovat myös pastori Siim Teekel, arkkipiispa Andres Põder ja minä.
Makupaloja kantaatista voit kuunnella täältä.
Aihe: kirkko
Kuulin jutun papista, joka ihmetteli, että hänen saarnansa eivät tehneet vaikutusta kirkkokansaan. Hänen seurakunnassaan oli näyttelijä. Aina kun näyttelijä teki työtään, katselijat olivat vaikutettuja.
Niinpä pappi meni näyttelijän puheille. Pappi sai puhumisen ammattilaiselta vastauksen:
Minä esitän taruja ikään kuin ne olisivat totta!
Sinä esität totuutta ikään kuin se olisi tarua!
Aamulla kello kahdeksaksi työpaikalle kirkon Lähetyskeskukseen. Sieltä lähdin viemään kipsijalkaisen lapseni yhdeksäksi kouluun. Taas lähetyskeskukseen. Matkalla ostan pullaa. Kahvi tippumaan ja vesi kiehumaan – tärkeitä vieraita tulossa: SLS:n (uusi) ulkomaantyönjohtaja, Viron työstä vastaava koordinaattori sekä täällä Tallinnassa asuva työntekijä. Keskustelimme Viron kirkon tilanteesta ja pohdimme, miksi tämä maa on seurakuntatyön kannalta varsin hankala. Vastauksia saat kuulla sitten joskus.
Tämän jälkeen viikottainen työntekijäkokous, joka oli – kiitos Jumalalle – tällä kertaa varsin lyhyt.
Lapsi koulusta kotiin. Ajo takaisin työpaikalle. Ja kello 13 kuukausittainen työntekijäkokouksemme. Kuulimme kaksi ja puoli tuntia toistemme iloja ja murheita.
Soittokierros Viron kirkon lääninrovasteille. Haluaisimme ensi vuonna järjestää evankelioimistapahtuman kaikissa kahdessatoista rovastikunnassa. Katsotaan, miten onnistuu.
Soittotuokiossa huomasin, että kello on jo yli viisi. Viideltä olisi alkanut Viron evankelisen allianssin evankelioimistyöryhmän kokous. No, pärjätköön ilman minua! Jatkan soittelukierrosta.
Puoli seitsemältä tapaaminen Viru-keskuksessa kahden suomalaisen papin kanssa. Heillä on intoa toimia Viron hyväksi, pohdimme mitä he voisivat tehdä. Sain puolikassillista maallikkokoulutus- ja johtajuuskoulutus materiaaleja. Kiitos! Kiitos myös tarjoamastanne kebab-annoksesta!
Yhdeksältä kotiin, saunaan, lepäämään ja tätä blogia kirjoittamaan.
Tässä muutamia viime päivän juttuja luterilaisen kirkon lähetyssaarnaajalta.
su 16.11. – Olevisten kirkossa
Minut oli kutsuttu saarnaamaan Tallinnan Olevisten seurakuntaan. Seurakunta perustettiin Neuvostoliiton viranomaisten toimesta. He laittoivat kaikki vapaammat seurakunnat yhteen (luulivat, että he riitautuvat ja menettävät vaikutusvaltansa?) kirkkoon toimimaan. Tuloksena on vielä tänäänkin erittäin elävä seurakunta. Tästä seurakunnasta levisi niin sanottu Effata-herätys Neuvostoliiton aikana eri puolille Neuvostoliittoa.
Saarnasin kello kymmenen jumalanpalveluksessa. Teemana: Mikä kristittyjä yhdistää? Ja löytyihän niitä ajatuksia erittäin paljon – muun muassa: yhteinen Jumala, yhteinen pelastaja eli Jeesus, yhteinen maailma, jossa elämme ja olemme, yhteinen tehtävä ja yhteinen päämäärä. Saarnan voi kuunnella Olevisten seurakunnan kotisivulla. Jumalanpalvelus radioitiin Pereraadion kautta ja tuli vielä illalla uusintana.
Seurakunnan johtaja, pastori Teekel oli niin tyytyväinen, että pyysi tuomaan tervehdyksen vielä seuraavaan kello 12 jumalanpalvelukseen. Tein työtä käskettyä. Lisäksi kesken jumalanpalveluksen minut käskettiin jakamaan ehtoollista (Olevisten kielellä: osallistumaan Herran kuoleman muistoateriaan). Mitähän tässä tulisi luterilaisena pappina tehdä. Koska seurakunnassa todettiin, että Kristus on itse läsnä ehtoollisaineissa (he eivät käyttäneet tietenkään näitä sanoja), ajattelin että heillä on sama käsitys ehtoollisesta kuin minulla. Voin osallistua heidän ehtoolliselle. Mursin keskikäytävällä jonossa tulevalle kirkkokansalle viipaloitua leipää.
Ystävät Olevisten seurakunnasta ihmettelivät kun näkivät/kuulivat. Ensinnäkin se, että pääsin heille saarnaamaan oli suuri kunnia! Ja sitten vielä puhumaan heidän toiseen jumalanpalvelukseen (joka oli vielä leivänmurtamisen jumalanpalvelus)! Oi ihmettä! Ja vielä pyydettiin jakamaan ehtoollista! Miten tämä on mahdollista! Tämän päivän muistan vielä pitkään!
ma 17.11. Kirkon johdon kanssa valokuvia katsomassa
Minut oli pyydetty osallistumaan kirkon valokuvauskilpailun tuomaristoon yhdessä kirkon kanslerin ja nuorisotyön keskuksen edustajan kanssa. Ihailimme heidän ja arkkipiispan kanssa kuvia, joiden teemana oli kaste. Tämä ja ensi vuosi kirkossamme on julistettu kasteen teemavuodeksi.
Kaikenlaisiin hommiin sitä lähetystyöntekijä joutuu! Voittaja selvisi yksimielisesti.
Illalla oli vieraita Konneveden nimikkoseurakunnastamme sekä heidän rovastikunnastaan. Kiitos teille! Salmiakki-suklaakin sitten lopulta maistui ihan hyvältä. Ja myös ruoka Raatihuoneen torilla ravintolassa. Kiitos!
ke 19.11. Ensi syksyn kirkon lähetyspäivien neuvottelu Ristissä
Lähdin aamulla suomalaisen kolleegaperheen kanssa Ristiin. Paikan päällä selvisi, että olimme matkustaneet väärään Ristiin (Läänemaa). Ei muuta kuin selvittämään, mihin pitää mennä. Lopulta selvisi oikea Risti. Koska karttaa ei ollut mukana (Ristille – sinne väärälle – oli niin helppo mennä ettei karttaa tarvitse) soittelimme vielä toisille kolleegoillemme ja pyysimme että he katsovat kotonaan kartasta, miten pääsemme päämääräämme. Lopulta olimme perillä.
Kuuntelimme luennon luterilaisesta lähetysteologiasta, keskustelimme tulevista lähetyspäivistä sekä tietysti kävimme syömässä.
Ti 25.11. Tiukka aikataulu
Aamulla suunnittelimme ensi kesän Ristirännak -tapahtumaa (Ristivaellus). Jo toisena vuotena neljä evankelioivaa ryhmää lähtee eri puolilta Viroa liikkeelle, rohkaisevat paikallisia seurakuntia sekä järjestävät erilaisia tapahtumia. Tämä tapahtuma on kesäkuun puolivälissä.
Iltapäivällä radiotoimittaja kävi kyselemässä kommenttejani äskettäin olleeseen johtajuuskoulutukseen. Kiittelin tapahtumaa, mutta toin esiin myös muutaman ongelman. Ensinnäkin: vaikka johtajuuskoulutuksessa on useita ajattomia ja kaikkialla toimivia perusohjeita, koulutus kannattaa ottaa vastaan tietyn filtterin läpi: miten tämä toimii Virossa. Toiseksi: tällaisissa johtajuuskoulutuksissa on vaara, että se etenee “kunnianteologian” mallin mukaisesti. Jumalan siunaus ilmenee menestyksenä. Lisäksi nämä muutama menestyt johtaja asetetaan malliksi kaikille. Suurin osa johtajista ei kuitenkaan tule menestymään samalla tavalla. “Ristinteologia” muistuttaa siitä, että Jumala toimii usein vaikeuksien ja häviöiden kautta; aivan toisella tavalla kuin odotamme. Kolmas ongelma on se, että uskomus, että tietyt menetelmät tuovat Jumalan siunauksen. Tällaisessa ajatusmaailmassa tutustutaan liike-elämässä menestyviin malleihin ja pyritään siirtämään ne kirkkoon. Voimme varmasti paljon oppia sieltä, mutta menetelmät eivät itsessään tuo siunausta.
Olin vielä Viron ev.lut. kirkon kirkolliskokouksessa kertomassa “Toivon Festivaalista Franklin Grahamin kanssa” -tapahtumasta, joka on toukokuussa 2009 Tallinnassa.
ke 26.11. hommaa riittää
Aamulla kävelin yhdeksäksi Metodistikirkolle, jossa nelisenkymmentä pappia eri seurakunnista oli kokoontunut kuukausittaiseen rukoushetkeen. Koska Billy Grahamin evankelioimisjärjestö haluaa, että pastorit ovat innostuneita kevään Festivaalista, he tarjosivat meille maittavan aamupalan. Rukoilimme ja jaoimme ajatuksia. Hieno hetki.
Työpaikallani tein lumitöitä, jotta saisin auton käyttööni. Sitä tarvitsen kyllä vasta aamulla aikasin.
Viideksi kiiruhdin takaisin Metodistikirkolle, jossa oli Viron evankelisen allianssin kokous. Taas saimme ruokaa! Jo ensimmäisen käsiteltävän asian aikana (evankelioimisen seminaari helmikuussa 2009, jossa minulla on teologinen esitelmä) minun piti lähteä Jaanin kirkkoon, jossa kuudelta alkoi Seurakuntakoulu Kasvunaika.
Kasvunajan teemana meillä on Paavalin kirje efesolaisille. Kirkolla näin kirjamyyntipisteessä saksankielisen kirjan, jossa kerrotiin erään saksalaisen papin matkoista Viroon. Koska kirjassa oli juttua myös vaimostani ja pari kuvaakin hänestä, päätin ostaa kirjan!
Osallistuin Tallinnassa Viron ensimmäiseen Willow Creek –seurakunnan järjestämään Global Leadership Summit –johtajuuskoulutukseen.
Johtajuuskoulutus perustuu DVD-tallenteisiin, jotka ovat nauhoitettu aiemmin Yhdysvalloissa. Tämä mahdollistaa sen, että seminaari voidaan järjestää edullisesti eri puolilla maailmaa. Tapahtumaa mainostettiin sanoilla: yksi tapahtuma, 250 kaupunkia, 50 maata.
1. Sessio – High Drama of Decision Making (päätösten tekemisestä) – Bill Hybels
Aamun ensimmäiseen luentoon en vielä päässyt. Seminaarin työkirjasta yksi ajatus:
-Johtajat haluavat usein vältellä ongelmia. Välttelemällä ongelmat eivät kuitenkaan ratkea. Siksi olkaa työyheisössä rehellisiä; yrittäkää löytää se teemat, mitä olette kirkossa tai järjestössä vältellyt tai kieltänyt. Kirjoittakaa ne nähtävälle.(luento olisi varmasti antanut välineitä, miten tästä edetään rakentavasti eteenpäin; ostin luennot työpaikalleni, joten pitää katsoa, miten edetä…)
2.Sessio – Just Courage: Charging the darkness (oikeudenmukaisuutta pimeyteen) – Gary Haugen
Maailma on Jumalalle tärkeä. Hän on luonut tämän ja rakastaa maailmaa ja sen asukkaita. Mutta maailman asukkailla on yksi suuri kysymys, mikä usein estää heitä uskomasta Jumalaan: onko Jumala hyvä? Tämä kysymys saattaa nousta, kun katsoo maailmassamme olevaa vääryyttä.
Maailmassamme on paljon epäoikeudenmukaisuutta. Raamatussa nähdään, että Jumala vihaa sitä. Hän haluaa, että oikeudenmukaisuus toteutuu. Siihen hän tarvitsee seurakuntien ja kristittyjen toimintaa.
Haugen totesi, että jos haluat että johtajuutesi on hyödyllistä, niin johda niitä asioita (ja asioita siihen suuntaan), jotka ovat Jumalalle tärkeitä. Jumala on kiinnostunut oikeudenmukaisuudesta.
Jeesus sanoi fariseuksille:
“Voi teitä, fariseukset! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta ja ruudanlehdistä ja kaikista vihanneksista, mutta vähät välitätte oikeudenmukaisuudesta ja rakkaudesta Jumalaan. Näitähän teidän pitäisi noudattaa, eikä lyödä laimin noita muitakaan käskyjä.“ (Luuk 11:42)
Haugen kehoitti taisteluun oikeudenmukaisuuden puolesta. Hän myös totesi, että jos Jeesuksen seuraaminen tuntuu helpolta, kannattaa vakavasti pohtia seuraatko todella Häntä! (Haugen totesi: Jos luulet pelaavasi kentällä amerikkalaista jalkapalloa, ja kukaan ei törmää sinuun, ehkä olet väärällä kentällä).
Tulee luopua tasapaksusta kristillisyydestä, väitti Haugen. Jumaa kutsuu meitä menemään pimeään ja vaaralliseenkin maailmaan viemään Hänen valtakuntaansa, oikeudenmukaisuutta ja valoa sinne.
3. Sessio – Good to Great (Hyvästä erinomaiseksi) – Jim Collins
Usein todetaan, että hyvä on parhaimman suurin este. Ongelma on siinä, että hyvään on helppo tyytyä – se on helppo saavuttaa.
Collins puhui karisman, ihmisen persoonan mukaansatempaavuuden, ongelmallisuudesta erinomaisuuden saavuttamisessa. Karisma ei olekaan välttämättä etu, vaan haitta. Tätä olen itsekin pohtinut, kun olen huomannut lahjakkaita ja luonnostaan miellyttäviä, karismaattisia ihmisiä, joiden ei tarvitse ponnistella päästäkseen hyvään suoritukseen. Pidemmälle he eivät pääsekään! Eivät jos luottavat vain hurmauskykyynsä ja siihen, että kyllähän minä tällaiset tilanteet hallitsen.
Collinsin mielestä erinomaisella johtajalla on käytössään ikkuna ja peili. Jos jokin asia on onnistunut, he osoittavat ikkunasta niitä ihmisiä ja asioita, joiden tähden onnistuminen oli mahdollista (tai sitten puhuvat onnesta ja onnekkaista hetkistä; oikeassa paikassa oikeaan aikaan olemisesta). Peili heillä on sitä varten, että asioiden epäonnistuttua he itse katsovat siihen.
Liian monet johtajat tekevät päinvastoin: onnistumisen hetkinä he katsovat ihaillen peiliin ja epäonnistumisissa he osoittavat muita ihmisiä ja olosuhteita.
Sessio 4 – Uncompromising Focus on People – Ihmisen tärkeydestä – Brad Anderson
Jättiläismaisen amerikkalaisen ”Best Buy” –liikeketjun perustaja. Haastattelu ei valitettavasti antanut itselleni mitään!
Sessio 5 – The Seduction of a Leader – Johtajan viettelyksistä – John Ortberg
Milloin Jumala on antanut ihmiselle helpon tehtävän? Ei milloinkaan. Nooa, Aabraham, Mooses, Gideon, Simson, Daavid… He kaikki saivat Jumalalta suuremman tehtävän, kuin minkä pystyivät omin voimin toteuttamaan, totesi Ortberg.
Lisäksi hän sanoi: ”Älä solvaa toista ihmistä antamalla hänelle helpon tehtävän!”
Johtajuudella on omat varjopuolensa. Turhautuminen nykyiseen tilanteeseen on voima, joka saa johtajan toimimaan; pahimmillaan se johtaa harhaan, jännityksen etsimiseen kielletyistä asioista.
Johtaja on kutsuttu puhumaan; usein he puhuvat liikaa ja väärässä paikassa. Olisi aika opetella hiljaisuudessa olemista.
Strateginen ajattelu on johtajalle tärkeää; mutta hänestä voi tulla liian ”strateginen”, joka ei enää välitä ihmisistä, heidän elämästään ja kohtalostaan.
Johtaja kokee intohimoa ajamastaan asiasta; tämä intohimo voi johtaa riippuvuuteen esimerkiksi seksistä, rahasta tai vallasta. Johtajan tulee valvoa sitä, että hänen intohimonsa on Jumala ja perhe.
Tässä oli joitakin ajatuksia GLS johtajuuskonferenssin ensimmäisestä päivästä Tallinnassa.
Osallistuin Suomen Lähetysseurassa järjestettyyn Kirkon lähetystyön juhlavuosiseminaariin. Vuonna 2009 on kuluneeksi 150 vuotta Suomen Lähetysseuran perustamisesta. Ensimmäiset työntekijät Lounais-Afrikkaan (Ambomaalle, nykyinen Namibia) lähetettiin 1868.
Ensimmäinen tunnettu suomalainen lähetystyöntekijä oli Mattias Nyberg, jonka lähdöstä vuonna 2009 tulee kuluneeksi 253 vuotta. Nyberg sai vaikutteita herrnhutilaisesta herätysliikkeestä ja lähti töihin Surinamiin vuonna 1756.
Sinne, missä Kristusta vielä ei tunneta
Juha Auvinen muistutti, että lähetystyön pitää keskittyä sinne, missä Kristusta vielä ei tunneta. Liian usein kirkkomme lähetystyö keskittyy seuduille, joissa on jo kristillinen kirkko. Tässä tarvitaan muutosta.
Lähetystyö ristin alla
Eräs ajatus Risto Ahosen luennosta oli se, että Jumalan valtakunta ja lähetystyö on usein “ristin peittämää” toimintaa. Kasvu on usein salattua. Se saattaa näyttää mitättömältä ja vaatimattomalta. Jumalan valtakunta kuitenkin etenee.
Kaikki luennot on mahdollista lukea Lähetysseuran kotisivulta.
Aihe: Viro, evankeliointi, lähetystyö | Avainsanat: evankelioiminen, Franklin Graham, Lootuse festival
Juhlallinen Festivaalin alkujumalanpalvelus on nyt pidetty (10.11.2008). Tallinnan metodistikirkkoon oli kokoontunut eri kirkkokuntien johtajia, piispoja, pappeja, europarlamentaarikko ja seurakuntalaisia juhlimaan “Toivon Festivaali Franklin Grahamin kanssa” (Lootuse Festival Franklin Grahamiga) -festivaalin aloitusta. Festivaali huipentuu Tallinnan Saku-suurhallissa pidettäviin tilaisuuksiin 29.-31. toukokuuta 2009. Pääpuhujaksi tulee Billy Grahamin poika Franklin Graham.
Tilaisuudessa eri kirkkokuntien johtajat toivat terveisiä ja vakuuttivat olevansa tapahtumassa mukana.
Puheita kuunnellessani tajusin, että niitä asioita, jotka yhdistävät kristittyjä on paljon enemmän kuin niitä, jotka meitä erottaa. Meitä yhdistää ennen kaikkea evankeliumi Jeesuksesta – ja vakaumus jonka mukaan Jeesus on pelastaja.
Myös erään puhujan ajatutus Jeesuksen sanoista: “uskokaa evankeliumi” puhutteli. Vaikka sanat onkin suunnattu niille, jotka eivät ole kristittyjä, niillä on oma sanomansa meidän aikamme kristityille ja kristilliselle kirkolle. Sen jälkeen kun olemme uskoneet evankeliumin (tulleet uskoon), meidän kristittyjen (ja erityisesti meidän pappien) tulee “uskoa evankeliumiin” toisellakin tavalla; siihen että siinä on ainoa voima, joka voi tuoda ihmiselle pelastuksen ikuisesta kadotuksesta taivaaseen, syntien anteeksiantamisen ja kokonaisvaltaisen elämänmuutoksen. Siis: usko evankeliumiin ja kerro siitä muille!
