Pastori Mika Tuovinen – Tallinnan näkökulmasta

Tämän vuotiset Viron ev.lut. kirkon lähetyspäivät ovat ohi. Sunnuntaiaamuna ajoin pitämään jumalanpalvelusta Taagepera -nimiselle paikkakunnalle. Tässä vanhassa kirkossa oli paikalla kymmenisen henkeä – Viron maaseudun suhteen ihan tavallinen määrä.

Iltapäivällä lähetyspäivien järjestäjät ja vapaaehtoistyöntekijät kokoontuivat Valgan luterilaisen seurakunnan seurakuntatalolle juhlalounaalle. Lähetyspäivien palaute oli pääosin positiivista. Hienoa oli se, että seurakunnan johtajat olivat löytäneet toisensa. Suuria väkijoukkoja ei saatu liikeelle tällä kertaa (paitsi ehkä lapsia lastenohjelmaan), paikalle tuli seurakuntien uskollisimpia jäseniä. Kuulimme kyllä, että kulttuuritalon johtaja, Valgan maaherra ja kaupunginjohtaja olivat hämmästyneen iloisia, kun näkivät paikan päällä mitä teemme. Tämä antaa toivoa vastaavan tapahtuman järjestämisestä ensi vuonna. Ja ihan paikallisin voimin, ilman meitä (kirkon lähetyskeskusta). Annoimme mallin, mitä voidaan tehdä. Nyt valgalaiset jatkavat vastaavaa työtä itse.

Virossa evankeliumin vastaanottamisen suurimpia esteitä on se, että kristityillä on huono maine. Tämä tulee suurelta osalta Neuvostoliiton aikaisesta propagandasta. Ihmisten asenteiden tulee muuttua, jotta he olisivat valmiita ottamaan pelastuksen sanoman vastaan. Tämä muutos ei tule yhdessä yössä – “Oho, nyt ihmiset ajattelevat täysin toisella tavalla kuin eilen!”.

Kansankunnan muutos tapahtuu yksi ihminen kerrallaan. Sitä tehtävää myös lähetyspäivät täyttivät. Ja toivottavasti tämä oli vasta alkua siitä, mitä Valgassa tulee tapahtumaan.