Aihe: islam
Internetissä on vetoomus Ibrahim Palanin puolesta, joka on kääntynyt kristityksi Suomessa.
Iranissa on islamilaisen sharia-lain mukaisesti islamista poiskääntymisen rangaistuksena kuolemantuomio. Syyskuun 9. päivänä 2008 Iranin hallitus hyväksyi alustavasti samankaltaisen tuomion myös maan rikoslakiin. Näin islamin rauha toteutuu pikku hiljaa.
Tämän valossa tuntuu varsin oudolta, että Helsingin hallinto-oikeus päätti, että kristityksi kääntynyt Ibrahim Palini palautetaan Iraniin.
Nämä päättäjät eivät taida tietää yhtään mitään maailman menosta, eri uskonnoista ja kulttuureista.
Sinä sen sijaan voit vaikuttaa! Ainakin kahdella tavalla:
1) rukoile Ibrahimin puolesta
2) laita allekirjoituksesi vetoomukseen Ibrahimin puolesta.
Tämän vuotiset Viron ev.lut. kirkon lähetyspäivät ovat ohi. Sunnuntaiaamuna ajoin pitämään jumalanpalvelusta Taagepera -nimiselle paikkakunnalle. Tässä vanhassa kirkossa oli paikalla kymmenisen henkeä – Viron maaseudun suhteen ihan tavallinen määrä.
Iltapäivällä lähetyspäivien järjestäjät ja vapaaehtoistyöntekijät kokoontuivat Valgan luterilaisen seurakunnan seurakuntatalolle juhlalounaalle. Lähetyspäivien palaute oli pääosin positiivista. Hienoa oli se, että seurakunnan johtajat olivat löytäneet toisensa. Suuria väkijoukkoja ei saatu liikeelle tällä kertaa (paitsi ehkä lapsia lastenohjelmaan), paikalle tuli seurakuntien uskollisimpia jäseniä. Kuulimme kyllä, että kulttuuritalon johtaja, Valgan maaherra ja kaupunginjohtaja olivat hämmästyneen iloisia, kun näkivät paikan päällä mitä teemme. Tämä antaa toivoa vastaavan tapahtuman järjestämisestä ensi vuonna. Ja ihan paikallisin voimin, ilman meitä (kirkon lähetyskeskusta). Annoimme mallin, mitä voidaan tehdä. Nyt valgalaiset jatkavat vastaavaa työtä itse.
Virossa evankeliumin vastaanottamisen suurimpia esteitä on se, että kristityillä on huono maine. Tämä tulee suurelta osalta Neuvostoliiton aikaisesta propagandasta. Ihmisten asenteiden tulee muuttua, jotta he olisivat valmiita ottamaan pelastuksen sanoman vastaan. Tämä muutos ei tule yhdessä yössä – “Oho, nyt ihmiset ajattelevat täysin toisella tavalla kuin eilen!”.
Kansankunnan muutos tapahtuu yksi ihminen kerrallaan. Sitä tehtävää myös lähetyspäivät täyttivät. Ja toivottavasti tämä oli vasta alkua siitä, mitä Valgassa tulee tapahtumaan.
Aihe: Uncategorized
Viron ev.lut. kirkon lähetyspäivät jatkuivat Valgan kaupungissa. Kello 10 oli ohjelmassa kulkue helluntaikirkon ja katolisen kirkon vierestä kohti kulttuuritaloa. Yhdeltätoista oli kirkkotorin avajaiset Kulttuuritalolla. Kristilliset järjestöt ja seurakunnat esittelivät siellä työtään. Samaan aikaan lapsille oli omaa ohjelmaa (lauluja, leikkejä, sählyä, kasvomaalausta, legoilla leikkimistä, raamattutuokioita jne jne).
Kello 14 oli pääjuhla – Andreaksen messu. Tarkoituksena oli ottaa esikuvaksi tämä apostoli, joka mainitaan Uudessa testamentissa kolmeen otteeseen – ja aina hän oli tuomassa jotakuta Jeesuksen luokse!
Minä olin liturgi. Kaikki Valgan papit ja pastorit eri kirkoista osallistuivat jumalanpalveluksen toteuttamiseen (rukousosassa). Tätä yhteistyötä auttoi myös se, että viikko sitten lähetyspäiviemme avausjumalanpalveluksissa papit pyysivät toisiltaan anteeksi joskus menneinä vuosina ollutta vihaa ja kaunaa seurakuntien välillä.
Arkkipiispa Põder saarnasi. Ja saarnasi voimallisesti! Hän totesi, että kun ihminen on löytänyt jotain arvokasta, hän ei malta pitää sitä itsellään; siitä on kerrottava heti muille. Näin teki myös Andreas, joka löydettyään Messiaan, Jeesuksen, toi myös veljensä Jeesuksen luo. Põder kehoitti kristittyjä toimimaan samalla tavalla. Kaiken kaikkiaan loistava saarna. On helppoa toimia kirkon lähetys- ja evankelioimistyöstä vastaavana henkilönä kun arkkipiispana on niin lähetysmielinen piispa kuin Andres Põder!
Illalla ohjelmassa oli vielä musikaali “Nunnad hoos” (nunnat liikkeellä). Maallinen projekti palveli hyvin myös evankeliumin julistamisen välineenä. Ehkä olisi voinut alussa vielä todeta katsojille, joista suurin osa oli ei-vielä-kristittyjä, että tämäkin ohjelma on osa kirkon lähetyspäivistä. Kaikki eivät sitä ehkä tajunneet…
Lähetyspäivien teemana on ollut “Piirit on lahti” (Rajat ovat auki). Se viittaa siihen, että tässä Viron ja Latvian välisessä rajakaupungissa on poistettu rajatarkastukset. Jeesus poisti rajat myös ihmisen ja Jumalan väliltä – nyt jokainen, joka haluaa voi tulla Jumalan luokse. Lähetyspäivien aikana olemme poistaneet myös rajoja eri kirkkokuntien väliltä. On ollut hienoa nähdä, miten luottamus ja rakkaus eri seurakuntien pastoreiden välillä on syntynyt ja kasvanut.
Me olemme Valgassa työmme tehneet. Paikalliset uskovat jäävät. Jospa tästä tapahtumasta kasvaisi hyvää hedelmää ja uusia “suuria” tapahtumia, joiden tarkoituksena on kertoa Jumalan suurista teoista Jeesuksessa.
Työtä on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis, että Herra lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.
Aihe: Uncategorized
Aamu valkeni Viron ja Latvian rajakaupungissa Valgassa viileänä. Ilman aamupalaa ajoimme mordvalaisen Aleksein kanssa Tartoon. Ensin vein Aleksein Tarton Paavalin seurakunnan yhteydessä olevaan kirjakauppaan ja itse menin Eesti Raadion studioon äänittämään radiohaastattelua, joka tulee sunnuntaina ulos Viron pääkanavalla (sillä puheohjelmien pääkanavalla Vikerraadiolla). Puhuimme lähetystyöstä ja kirkon työstä Virossa.
Kävimme Tartossa syömässä seljankaa ja toisessa paikassa juomassa kakkukahvit. Neljäksi oli ehdittävä takaisin Valgaan, jossa oli sovittu haastattelu kristilliseen “Kuuluttaja” -lehteen. Illan juhlahetki oli virolaisen kristillisen nuorisobändin Cruxin konsertti Valgan kulttuuritalolla. Kävin kuuntelemassa tuttuja lauluja aina välillä, kun samaan aikaan järjestelin huomista kirkkotoria lähetyspäivien päätapahtumaa varten.
Ja osallistuinpa jossain välissä myös katolisessa kirkossa iltarukoukseen, vesperiin. Se oli toteutettu sistersiläisen tradition mukaiseksi. Kylmässä kirkossa kuulijoilla tuntui olevan vähän vaikeaa seurata latinankielistä laulua ja liturgiaa. Monikaan ei ymmärtänyt tuon puolen tunnin aikana sanaakaan siitä, mitä neljä esilaulajaa lauloivat.
Vuonna 1098 sistersiläinen sääntökunta on ollut merkittävä evankeliumin levittämisessä Virossa. Sinnekin he ovat aikoinaan perustaneet myös monta luostaria.
Kaikesta huolimatta illalla minut valtasi suuri kiitollisuus siitä, että olen saanut lapsuudesa asti kuulla evankeliumia suomeksi, ja että ymmärrän sen mitä kirkossa lauletaan ja puhutaan. Kirkossa istuessani pohdin Martti Lutherin elämänvaiheita ja ymmärsin taas, miten tärkeän taistelun hän suoritti sen puolesta, että ihmiset voisivat selkokielellä, omalla äidinkielellä, kuulla Jumalan sanaa. Tosi hienoa!
Järjestämämme Viron ev.lut. kirkon lähetyspäivät ovat käynnissä Etelä-Virossa.
Aamulla lähdin mordvalaisen ystäväni Aleksein kanssa Valgasta (jossa majoitumme) Tõrvan kaupunkiin, jossa pidimme (käytännössä Aleksei) oppitunnin lukioluokille. Aleksei kertoi Mordvasta ja korosti Raamatun merkitystä kansallisuusajatuksen kehittymisessä. Hän totesi, että koska Raamattua ei käännetty aikoinaan mordvaksi, se kansa ei ole kehittynyt samalla tavalla yhtenäiseksi kansaksi kuin esimerkiksi Suomi ja Viro.
Sitten kahvilaan juomaan kuumaa kaakaota. Ja uudelle kouluvierailulle Pikasilla – paikkakunnan kouluun; kyläkouluun, jossa koko ala-aste (parikymmentä henkilöä) otti meidät innokkaasti vastaan. Samat teemat kuin edellä.
Ja sitten syömään paikalliseen kievariin. Ja Hummulin Rahvamajaan pitämään hengellistä tilaisuutta. Ilahdutti, että suurin osa noin kolmestakymmenestä kuulijasta ei ollut seurakunnan jäseniä! Puheeni aiheena oli Joh. 3:16. Aleksein aihe samankaltainen kuin aiemmin.
Ja sitten Valgaan ja suoraan Lähetyspäivien iltatilaisuuteen, jossa saimme olla kuulijoina. Rael Leedjärv (virolainen lähetystyöntekijä Keniassa SLEF:n kautta) kertoi työstään. Kuulimme myös virolaisia rekilauluja (riimillisiä kansanlauluja, joissa esilaulaja lauloi ensin yhden osan ja toiset toistivat saman).
Ja sitten nuorteniltaan, jossa kerrottiin taas Keniassa tehtävästä työstä, työtoverini Kipa laulatti nuoria ja itse pidin puheen.
Ja sitten (eli nyt) on ilta ja aika pohdiskella tämän päivän kohtaamisia ja rukoilla siunausta ja kasvua kylvetylle sanalle. Jospa tänään jonkun kuulijan sydämessä olisi syntynyt usko kolmiyhteiseen Jumalaan, ja jonkun sydämessä sama usko vahvistunut. Jospa kerran taivaassa saisimme nähdä tämänkin päivän hedelmiä. Uskossa kylvämme!
Aihe: Uncategorized
Illalla (työpäivän päätteeksi) matkustin Tallinnasta luterilaisen kirkon lähetyspäiville Valgaan. Jo tunnin ajon jälkeen väsymys ja uni alkoivat painaa päälle; tämä siitä huolimatta että matkakumppaniksi oli mordvalainen pastori Aleksei Aljoshkin.
Pysähdyimme Paiden Statoil –huoltoasemalla tankkaamaan iseämme. Tein heräteostoksen – elämäni ensimmäisen Red Bull –energiajuoman. Ajattelin, että tämä pitäisi väsymyksen loitolla. Ja se tepsi. Viimeiset kaksi ja puolituntia ei väsyttänyt! Innostuimme Aleksein kanssa puhumaan viron, moksan ja ersän kielien yhteneväisyyksistä, mordvan kielipolitiikasta sekä lähetystyön tarpeellisuudesta. Nyt illalla kun tätä kirjoittelen on kyllä sellainen tunne, että on tullut juotua kahvia liikaa (en ole juonut tänään kuppiakaan). Energiajuoman kofeiini tekee olon huonoksi.
Internetissä on viime päivinä ilmestynyt neljä minua koskevaa juttua:
-kirjoittamani Eesti kirik –lehden pääkirjoitus
-arkkipiispan ja minun kutsu viettämään lähetyspyhää
-haastateluni “Meie kirik“-verkkolehdessä
-kirjoitukseni “M-failid” -lehdessä (sivut 3-4).
Kaikissa on sama sanoma: tarvitsemme kirkoissamme hengellista uudistusta. Tarvitsemme myös uutta näkyä Erinomaisen Sanoman julistamisessa.
Jos Jumala antaa vielä hengellisen herätyksen ja uudistumisen ajan kirkkoon, se tulee uskoakseni tapahtumaan koko Jumalan kansan kansanliikkeen ansoista. Kaikkia kristittyjä tarvitaan lähetyskäskyn toteuttamiseen. On aika nousta ja päästää valloittava ja pelastava sana Kristuksesta kaikkien ulottuville, jotta he ymmärtäisivät sen, uskoisivat siihen ja pelastuisivat.
Olin tänään pitämässä raamattutuntia Tallinnan Veljesseurakunnan talossa Endla-kadulla. He toivoivat, että voisin pitää raamattutunteja viikottain tai joka toinen viikko. Lopulta he saivat tahtonsa läpi: pidän nyt ainakin toistaiseksi yhden raamattutunnin kuukaudessa.
Herrnhutilaisuus
Liikeen synnyssä keskeinen hahmo oli Nikolaus Ludwig von Zinzendorf (1700-1760). Zinzendorf otti maatilalleen vastaan vainottuja kristittyjä eri maista. Herrnhut tarkoittaa “Herran suojaa”. Liikeen juuret ovat luterilaisuudessa, mutta heillä oli myös laajaa omaa toimintaa. Heidän tekemänsä lähetystyö oli erittäin merkittävää. Meillä Suomessa tunnetuinta herrnhutilaista toimintaa on “Päivän tunnussana”-kirjanen, jossa on raamatunlauseita joka päivälle.
Herrnhutilaisuus on vaikuttanut kaikkien Suomen perinteisten herätysliikkeiden syntymiseen ja elämään. Lisäksi herrnhutilaiset olivat tuoneet maahamme lähetysnäyn: ensimmäinen tunnettu suomalainen lähetystyöntekijä oli Mattias Nyberg, joka lähti vuonna 1756 Surinamiin. Vasta noin sata vuotta tämän jälkeen lähti inkeriläinen Martti Rautanen Namibiaan (Ambomaalle).
Herrnhutilaisuus Virossa
Virossa herrnutilaisuus (viroksi myös vennastekogudus, veljesseurakunta) oli 1700- ja 1800-luvuilla erittäin voimakasta. On väitetty, että vasta herrnhutilaisten maallikkosaarnaajien kautta kristinuskosta tuli virolaisten oma asia (papisto ja aatelisto olivat olleet jo kauan saksalaisia). Herrnhutilaisuus oli ja on Viron ainoa perinteinen herätysliike (suomalaisen mittapuun mukaan). Liikkeellä on vielä rukoushuoneita eri puolilla, mutta toiminta ei ole enää kovin laajaa. Tämäkin menneisyydessä vahva ja tulinen herätysliike kaipaa uudistusta.
Osallistuin suomalais-ugrilaiseen konsultaatiopäivään. Paikalla oli sukulaiskansojemme edustajia keskustelemassa evankelioimistyön kehittämisestä erityisesti Venäjällä olevien heimoveljiemme (ja -siskojemme) parissa.
Näitä Venäjällä asuvia sukulaisiamme on miljoonia. Uskon, että näiden kansanryhmien saavuttaminen on Jumalan antama erityiskutsu meille suomalaisille (ja virolaisille) kristityille.
Konsultaatiopäivässä todettiin, että Uusien testamenttien ja Raamattujen puute sukulaiskansojemme keskellä on suuri. Venäjän tiukentuneen viisumipolitiikan vuoksi pitkäaikainen työ sukulaiskansojemme keskellä voi olla hankalaa, mutta on toinenkin – erityisesti nuorille soveltuva mahdollisuus: osallistua lyhytaikaiseen evankelioimistyöhön, jossa tuetaan paikallisseurakuntia.
Konsultaatiopäivän oli järjestänyt Ljus i öster -lähetysjärjestö. Kiitos teille!
Suomessa suurin sukulaiskansojemme tukemisinnostus on mennyt ehkä ohi. Mutta työn tarve on suuri. Lähetystyötä ei tehdä innostuksen perusteella vaan Kristuksen käskyn perusteella. Jatkathan rukoustasi sukulaiskansojemme puolesta, että kaikilla olisi mahdollisuus kuulla pelastava evankeliumi. Rukoile kristittyjen ja seurakuntien puolesta.
Jeesus ei käskenyt rukoilemaan herätystä. Hän käski rukoilemaan työmiehiä, sillä sato on jo valmis leikattavaksi.
“Ja nähdessään kansanjoukot Hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Silloin Hän sanoi opetuslapsillensa: “Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että Hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.” (Matt 9:36-38)
Aihe: kirkko
Espoon hiippakunnan päätös rovasti Liisa Tuovisen “rukoushetkestä”, jossa hän siunasi parisuhteessa elävät Annukan ja Veeran on herättänyt paljon keskustelua. Ja kummallisuudessa tulee varmasti aina herättämään.
Kapitulin mielestä Tuovinen järjesti vain rukoushetken. Mielenkiintoista on se, että päätösehdotuksen toisessa kohdassa kapituli näpäyttää Tuovista, että “hänen olisi tullut tarkistaa, minkälaista toimintaa seurakuntayhtymä sallii kirkkotiloiksi vihityissä kappeleissaan.” Koska Tuovinen ei tehnyt kapitulin mielestä mitään väärää (järjesti vain rukoushetken), tämä voidaan kai tulkita niin, että Espoon hiippakunnan kappeleissa rukoushetkien järjestäminen ei ole toivottavaa.
Päätöstä olivat tekemässä piispa Mikko Heikka, tuomiorovasti Marjatta Laitinen, pappisasessori Arto Laitinen, pappisasessorin tehtävien hoitaja Kaiku Mäenpää, lakimiesasessori Pekka Leino, vs hiippakuntadekaani Hannu Saloranta sekä tuomiokapitulin maallikkojäsen Johanna Lumijärvi.
Ainoa joka näki päätöksessä jotain outoa oli Pekka Leino, joka uskalsi esittää päätökseen eriävän mielipiteensä.
Maailmassa ilmeisesti ainoat, jotka näkivät tilaisuuden “rukoushetkenä” olivat tuomiokapitulin jäsenet Leinoa lukuunottamatta. Internetissä olevassa haastattelussa “vihityt” Annukka ja Veera antavat ymmärtää, että tilaisuuden tarkoituksena oli saada siunaus heidän liitolleen. Ennen toimitusta tapahtui “toimituskeskustelu” papin kanssa. Itse vihkitilaisuudessa vaihdettiin sormukset, pappi esitti papille kysymyksiä, rukoili heidän puolestaan. Lisäksi kappelin varauskirjassa luki, että tilaisuuden tarkoituksena oli “häät”.
Ihmettelen kovasti.
Sen sijaan Annukalle ja Veeralle toivotan Jumalan siunausta. En ole samaa mieltä kanssanne homoasiassa. Mielestäni kyseessä on synti, jota kirkon ei pitäisi siunata. Synnistä pitäisi tehdä parannus – minunkin omista synneistäni. Mutta hienointa on se, että Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa häneen uskovat kaikesta synnistä. Siinä on minun toivoni. Ja siinä, että taivaassa saan olla vapaa kaikesta synnistä ja elää lähellä Jumalaa.
Tänään lauantaina oli Turussa Kristuspäivä. Olin menossa mukana. Itse asiassa tulin jo torstaina tänne Turkuun sillä ennen Kristuspäivää täällä oli kansainvälinen “European Forum for Prayer and Transformation” (Rukouksen ja muutoksen Eurooppalainen foorumi). Mukana oli yli sata henkilöä eri puolilta maailmaa.
Kristuspäivässä oli hienoa tavata monia vanhoja tuttuja, kuunnella hyviä puheenvuoroja, loistavia musiikkiesityksiä (joista mielestäni paras oli virsi “Jumala ompi linnamme”! – tällaisia suuremmalle osalle tuttuja lauluja, joihin on helppo osallistua olisi voinut olla enemmän) ja ennen kaikkea rukousta kansamme puolesta.
Tällaisia rukouspäiviä tarvitaan eri puolilla Suomea ja Eurooppaa.
Kiitos tästä tapahtumasta Turun innokkaat (aika) nuoret kristityt!! Tapahtuman aikana useaan otteeseen todettiin, kuinka pienistä aluista, muutaman ihmisen näystä, voi kasvaa jotain suurta. Kuten tämä ja kaikki se, mitä tästä seuraa.
Olisiko seuraava suuri Kristuspäivä Tallinnassa? Tere tulemast!
