Pastori Mika Tuovinen – Tallinnan näkökulmasta

Nukuin yöni Valgan luterilaisen kirkon pastoraatissa hyvin. Aamupalaksi kaksi lasillista vettä ja sitten Valgan helluntaikirkon jumalanpalvelukseen saarnaamaan. Tämä ekumeninen viikonloppuni liittyy kolmen viikon päästä alkaviin Lähetyspäiviin, joka toteutetaan kristillisten kirkkojen yhteistyönä täällä Valgassa.

Saarnassani käsittelin armon ja tekojen suhdetta. Osittain siksi, että tässäkin seurakunnassa monet olivat vuosien varrella väsyneet uskoon ja toimimiseen. Kristinusko on nähty ennen kaikkea toimintaprojektina ja ihmisten voittamisena Kristukselle, eikä niinkään Jumalan hoidossa olemisena, joka tuo syntien anteeksiantamuksen, elämän tarkoituksen, ilon ja kutsumuksen elää Jumalan tahdossa myös arkipäivässä. Seurakunta opettelee elämään “normaalia arkipäivän kristillistä elämää” ja toivoi saavansa siihen oppia luterilaiselta kirkoltamme.

Iltapäivällä eri seurakuntien edustajia kokoontui luterilaisen kirkon seurakuntatalolle, jossa kahden ja puolen tunnin aikana puhuin kristittyjen lähetys- ja todistamistehtävästä. Suuri rukoukseni ja toiveeni on, että kaikissa kirkoissa (erityisesti omassa luterilaisessa kirkossani) “tavalliset” seurakuntalaiset ottaisivat lähetysvastuunsa harteilleen, ja toisivat ystäviään ja sukulaisiaan Jumalan ja seurakunnan yhteyteen.

Jos saisin itse päättää, millainen herätys Viroon (ja Suomeen) tulee, niin en haluaisi herätystä, joka perustuu suurten saarnaajien toimintaan vaan herätyksen, joka perustuu tavallisten kristittyjen toimintaan ja todistamiseen. Siihen, että syntinen kertoo toiselle syntiselle, miten tie Jumalan luokse ja syntien anteeksianto löytyy. Vain turvautumalla Kristukseen.