Pastori Mika Tuovinen – Tallinnan näkökulmasta

Luin entisen kotiseurakuntani Jyväskylän Kaupunkiseurakunnan (kohta kysessä on  Jyväskylän seurakunta, sillä Jyväskylän kaupunki, maalaiskunta sekä Korpilahti yhdistyvät) seurakuntalehteä. Ja yllätys oli suuri – tämä lehti (on siis toisenkinlaisia suurten seurakuntien läpysköitä) tuntui ihan oikeasti pitävän perinteistä kristinuskoa arvossa! Käypäs katsomassa: Seurakuntaviesti. Tässä muutama henkeä ylentävä ote:

Hannu Takkula puhuu miehenä olemisesta
Perinteisessä Keski-Suomen miestenillassa Janne Könönen oli haastatellut europarlamentaarikko Hannu Takkulaa. Takkula kommentoi kristillisyyttä:

– Kristillisyys-sana tuo mieleeni enemmän muotoseikkoja, joten puhuisin mieluummin elävästä uskosta, josta jokaisen ihmisen toivoisin pääsevän osalliseksi.

Takkula seuraa Suomen kehitystä myös eurooppalaisesta näkökulmasta. Hän on havainnut Suomen vahvan maallistumiskehityksen. Yksi syy on se, että Suomen kristillinen perinne ei ole niin vanhaa ja vahvaa kuin Etelä- ja Keski-Euroopassa. Toinen syy juontaa lähihistoriaan:

– Suomi oli pitkään läheisessä yhteistyössä ateistisen Neuvostoliiton kanssa. Osa ihmisistä alkoi ajatella, osin median myötävaikutuksella, että uskon asiat ovat henkilökohtaiseen elämänpiiriin kuuluvia, eikä niistä ole soveliasta puhua muiden kanssa, koska erilaiset näkemykset voivat loukata toisia ihmisiä.

Politiikassa Takkula hylkää Euroopan liittovaltioajatuksen. Kunkin valtion tulee päättää mahdollisimman laajasti omista asioistaan. EU:n tulee keskittyä asioihin, joissa tarvitaan valtioiden yhteistyötä kuten kansainvälisen rikollisuuden torjuminen, ilmastokysymykset ja kansainvälinen kauppa.
(lue tästä koko artikkeli)

Polut ja tie
Viestintäpäällikko Jari Salomaa asettaa pääkirjoituksessa kyseenalaiseksi usein esitetyn väitteen, jonka mukaan kaikki uskonnot ovat kuin polkuja, jotka vievät saman vuoren huipulle.

Tämä ajatus näyttää kyllä kauniilta. Lievemmässä muodossa sama väite kuuluu: eri uskonnoilla on sama tehtävä. Ne tukevat ihmistä elämässä. Ne ovat siis ihmisen apuvälineitä.

Uskonto kuihtuu vain välinearvoksi. Niiden totuusarvoon (sitähän uskonnot väittävät olevansa) ei oteta kantaa. Kristinuskon totuusväitettä pidetään vain sen omaan piiriin kuuluvaksi (”Jeesus on pelastaja sinulle, mutta muilla on omat pelastajansa!”).

Salomaa korostaa, että tällaisessa ajattelussa on eksytty kauaksi Jeesuksen ja apostolien opetuksesta:

Mutta jos tähän päädytään, ei enää olla Paavalin tai muiden apostolien seurassa. Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset olivat täysin vakuuttuneita siitä, että Jeesus oli ainoa tie Jumalan yhteyteen. Jeesus itsekin sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh 14:6.) Kaikki eivät uskoneet näitä sanoja silloin eivätkä kaikki usko niitä nykyään. Meidän tehtävämme on kuitenkin kertoa tästä Jeesuksesta kaikille, myös niille, jotka uskovat toisin – kaikella ystävällisyydellä ja kunnioituksella heitä kohtaan.

Kiitoksia viestintäpäällikkö Salomaalle hyvästä kirjoituksesta. Pääkirjoitus kokonaisuudessaan on luettavissa tästä.

Jos ei ole muuta tekemistä, käy ihmeessä tutustumassa Seurakuntaviestiin. Sieltä löytyy lisää hengenravintoa.