Aihe: kirkko
Seurakuntalainen lukee Raamattua: ”Ja Jumala siunasi ihmisen…“
K.A. Pituli: Ei se noin voi olla. Tämä ei mitenkään voinut mennä Toimitusten kirjan mukaisesti, joten tuota ”siunausta” voi pitää korkeintaan sielunhoidollisena rukoushetkenä…
+
Liisa Tuovinen sai Espoon tuomiokapitulilta vapauttavan tuomion parisuhteen ”siunaamisesta”. Hän iloitsee, että voi jatkaa samanlaista toimintaa, ja avasi samalla virallisesti tien muillekin toimimaan samoin.
Kotimaa –lehden verkkosivulla todetaan:
”Tuovinen sovelsi tilaisuudessa rukoushetken kaavaa. Kapitulin mukaan hän toteutti näin kirkkojärjestyksen periaatetta, jonka mukaan jokaisella on oikeus sielunhoitoon ja rukoukseen.”
Monen ihmettelevän arvaus osui oikeaan – tästäkin asiasta päästiin ”sielunhoito ja rukous” –perustelulla. Tulee myös muistaa, että pedofiileilla, oman perheenjäsenen kanssa naimisiin haluavalla, yhdenyön suhteeseen hyppäävillä, ryhmäseksiä harrastavilla jne jne on ihmisinä oikeus sielunhoitoon ja rukoukseen. Siitä vaan pappi paikalle ja siunaamaan nämä kaikki, vai? Ai, että Suomen laki ei hyväksy näitä (eipä se niistä kaikkia kielläkään). Mitä väliä sillä on, mitä maan laki sanoo. Pappi anoo ennen kaikkea siunausta Jumalalta, jota eduskunnan lait eivät välttämättä paljoa liikuta.
Mihin kaikkeen uudenlaiseen kirkolliseen toimintaan tämä ”jokaisella on oikeus sielunhoitoon ja rukoukseen” –opetus vielä johtaakaan.
Jään odottamaan virallista kirjallista päätöstä ja perusteellista selvitystä asiasta.
Siunaaminen ja ”siunaaminen”
Jos pappi menee ”häihin” sitä varten, että rukoilee siellä parin puolesta, mitä muuta se käytännössä on kuin tämän parin liiton siunaus.
Liisa Tuovinen tuntuu olevan rehellisempi kuin tuomiokapituli. Kotimaan verkkosivulla hän toteaa:
”- Media puhui siunaamisesta. Minä olen itse puhunut rukoushetkestä. Tietysti sana on saivartelua. Siunaamissana on sen vuoksi ongelmallinen, että se liittyy kasuaalitoimituksiin. Siksi olen itse halunnut puhua kiitosrukoushetkestä.”
Samaa mieltä Liisan kanssa. On saivartelua, mitä termiä käytetään. Käytännössä kirkko hyväksyy parisuhteiden liiton siunausluontoisen toimituksen. Ja alkaa pyytämään Jumalan siunausta asialle, jonka Jumala Raamatussa tuomitsee. Milloin ”kirkko” lakkaa olemasta kristillinen, Jumalan sanalle kuuliainen kirkko? Tai lakkasi.
Aihe: Uncategorized
Valgan matka on ohi (saarnat adventisti- ja helluntaikirkossa sekä koulutustapahtuma luterilaisessa seurakuntatalossa). Tänään tapasimme eri seurakuntien pastoreita viimeisessä Valgan lähetyspäiviä koskevassa neuvottelussa.
Ajoin Kipan kanssa Valgasta Tallinnaan. Matkalla kuulimme kristillisen radioaseman Pereraadion kautta Lähetyskeskuksemme ensimmäisen ohjelman. Olen iloinen hyvin tehdystä ohjelmasta sekä ylpeä loistavasta työtiimistämme, joka pystyi tuollaiseen urotekoon (kiitos erityisesti Gealle ja Piretille).
Iltaa vietän kotona. Katselin perheen kanssa Saksan RTL kanavalta Wer wird Millionär? -ohjelmaa. Muut ovat jo nukkumassa, mutta itse en saa vielä unta… Aamulla kahdeksalta tulee remonttimies rakentamaan vaatekaappia.
Nukuin yöni Valgan luterilaisen kirkon pastoraatissa hyvin. Aamupalaksi kaksi lasillista vettä ja sitten Valgan helluntaikirkon jumalanpalvelukseen saarnaamaan. Tämä ekumeninen viikonloppuni liittyy kolmen viikon päästä alkaviin Lähetyspäiviin, joka toteutetaan kristillisten kirkkojen yhteistyönä täällä Valgassa.
Saarnassani käsittelin armon ja tekojen suhdetta. Osittain siksi, että tässäkin seurakunnassa monet olivat vuosien varrella väsyneet uskoon ja toimimiseen. Kristinusko on nähty ennen kaikkea toimintaprojektina ja ihmisten voittamisena Kristukselle, eikä niinkään Jumalan hoidossa olemisena, joka tuo syntien anteeksiantamuksen, elämän tarkoituksen, ilon ja kutsumuksen elää Jumalan tahdossa myös arkipäivässä. Seurakunta opettelee elämään “normaalia arkipäivän kristillistä elämää” ja toivoi saavansa siihen oppia luterilaiselta kirkoltamme.
Iltapäivällä eri seurakuntien edustajia kokoontui luterilaisen kirkon seurakuntatalolle, jossa kahden ja puolen tunnin aikana puhuin kristittyjen lähetys- ja todistamistehtävästä. Suuri rukoukseni ja toiveeni on, että kaikissa kirkoissa (erityisesti omassa luterilaisessa kirkossani) “tavalliset” seurakuntalaiset ottaisivat lähetysvastuunsa harteilleen, ja toisivat ystäviään ja sukulaisiaan Jumalan ja seurakunnan yhteyteen.
Jos saisin itse päättää, millainen herätys Viroon (ja Suomeen) tulee, niin en haluaisi herätystä, joka perustuu suurten saarnaajien toimintaan vaan herätyksen, joka perustuu tavallisten kristittyjen toimintaan ja todistamiseen. Siihen, että syntinen kertoo toiselle syntiselle, miten tie Jumalan luokse ja syntien anteeksianto löytyy. Vain turvautumalla Kristukseen.
Suomen adventtikirkon sivuilta löytyy Seitsemännen päivän adventistien ja luterilaisten välisten keskustelujen raportin suomennos. Raportti syntyi kirkkojen välisen neljän vuoden keskustelun tuloksena 1998. Tämän (siis vain tämän) raportin pohjalta tuon (luterilaisena) esiin adventtikirkkoon liittyviä asioita:
-jäsenmäärä noin 10 000 000
-voimakas lähetystoiminta (toimintaa yli 200 maassa – Seitsemännen päivän adventistit ovat tällä hetkellä (ainakin siis 1998) maailmassa laajimmalle levinnyt protestanttinen kirkkokunta)
-alku 1800-luvun Kristuksen takaisintulon pikaista odotusta korostavassa liikehdinnässä
-liikkeen erityiskorostuksia: sapatin vietto (lauantain pito pyhäpäivänä) ja Kristuksen taastulon odotus
-opetus vanhurskauden saamisesta armosta yksin uskon kautta keskeistä (kuten luterilaisillakin)
-annetaan myös tärkeä asema uskosta tulevalla kuuliaisuudelle ja lain noudattamiselle
-Ellen G. White tärkeä henkilö. Adventistit uskovat, että hänessä vaikutti profetoimisen lahja. Hänen kirjoitukset tarjoavat ohjausta seurakunnille. Whiten teoksia voisi verrata luterilaisen kirkon Tunnustuskirjoihin; molemmat ovat opetuksen perustana, mutta kuitenkin niitäkin tulee arvioida Raamatun avulla.
Raportti totesi useammassa asiassa, että luterilaisten ja adventistien opetuksessa “vallitsee merkittävää yksimielisyyttä samoin kuin eroavia vivahteita ja korostuksia sekä joitakin eroavuuksia”. Neuvottelujen perusteella suositellaan, että adventtikirkkoa pidetään kristillisenä kirkkona [jotkut ovat joskus väittäneet, että näin ei olisi].
Raportissa toivotaan, että luterilaiset ja adventistit pitäisivät yhteyttä “koko kristillisen yhteisön hyväksi ja ihmiskunnan parhaaksi.”
Saarnasin tänään lauantaina Valgan adventtikirkossa. Seurakunta kokoontui kello 10 kirkkoon, jossa jakaannuttiin raamatuntutkisteluryhmiin, jotka päättyivät 10.55. Kello 11 alkoi varsinainen jumalanpalvelus. Muodoltaan jumalanpalvelus oli hyvin yksinkertainen: alkulaulu, tervehdykset (ja minun esittely), rukous, pienoiskertomus/saarna lapsille, kolehtipuhe, laulu, saarna, laulu, isämeidän rukous. Paikalla oli kolmisen kymmentä seurakuntalaista.
Saarnassani pohdin, miksi Virossa evankeliumin julistaminen ja seurakuntatyö on vaikeampaa kuin esimerkiksi Suomessa. Toki tähän vaikutti viidenkymmenen vuoden ateistinen kasvatus, jonka hedelmät näkyvät useamman sukupolven ajan. Mutta kristinuskolle vihamielinen ideologia levisi jo kansallisen heräämisen aikana 1800-luvun loppupuolella.
Koska suurin kirkko, luterilainen kirkko, oli saksalaisten hallussa, kansallisen heräämisen johtohenkilöistä useammat näkivät tehtäväkseen sotia kirkkoa vastaan. Näitä taistelijoita myös neuvostoliiton aikana oli helppo käyttää propagandan välineenä.
Evankeliumia joudutaan usein julistamaan tukalissa olosuhteissa. Ja usein vaikeuksien keskellä evankeliumi menee paremmin eteenpäin kuin hyvinvointiyhteiskunnassa. Rodney Starkin kirjaan The Rise of Christianity kirjaan perustuen pohdin, miksi evankeliumi levisi kolmen ensimmäisen vuosisadan aikana räjähdysmäisesti kristinuskon rajusta vainosta huolimatta. Tärkeää oli kristittyjen elämäntapa, josta näkyi heidän uskonsa kuolemanjälkeiseen elämään. Se puhutteli ja sai aikaan joukkoliikkeen kristinuskon puoleen.
Tätä joukkoliikettä tarvitsemme myös tänään. Liian usein seurakuntalaisille on annettu vain kuulijan rooli. He ovat itse asiassa se resurssi, jonka kautta evankeliumi etenee, jos yleensä etenee. On hienoa olla kristitty, ja tuoda muitakin Jumalan luokse.
Eilen työkollektiivimme kokoontui kuukausittaiseen istuntoonsa. Olin pyytänyt tallinnalaista konsulttifirman johtajaa puhumaan meille ajankäytöstä ja päämäärien asettamisesta. Tässä vain pari asiaa, jotka palautui mieleen: kokoukset ovat usein työpaikkojen suurimpia aikavarkaita; mieti aina, tarvitaanko sinua tuossa kokouksessa. Lyhentäkää kokoukseen käytetty aika puoleen; jos kokous on kestänyt ennen kaksi tuntia, pitäkää se tunnissa. Elämässä tulee muistaa asioiden tärkeysjärjestys. Kristitylle se voisi olla seuraava: 1. Jumala, 2. perhe, 3. työ, 4. harrastus ja muut asiat. Tämän tulisi näkyä kalenterissa. Ja vielä yksi muistutus: älä tee töitä enempää kuin 40 tuntia viikossa (kunpa joskus onnistuisi….).
Evankelioimistyön ja diasporatyön suunnittelua
Tänään oli kaksi kokousta. Kesän neljän tuulen ristiretken vetäjät kokoontuivat antamaan palautetta viime kesän evankelioimistempauksesta. Ongelmana oli ennen kaikkea tiedon liikkuminen järjestäjiltä seurakuntiin. Tätä tiedon liikkumattomuutta voidaan perustella tosin monin tavoin. Joka tapauksessa ensi kesänä asia on otettava huomioon.
Minun vastuullani on kirkon ulkovirolaistyön johtaminen. Onneksi minulla on hyviä auttajia tässä. Tänään teimme työn viisivuotissuunnitelmaa, jolle haemme valtion rahoitusta.
Mielenkiintoinen viikonloppu edessä
Aamulla viiden tunnin päästä herään ja lähden ajamaan kohti etelä-Viroa, Valgaa. Siellä saarnaan adventtikirkossa (ensimmäistä kertaa muuten). Sunnuntaina saarnaan helluntaikirkossa ja iltapäivällä pidän luterilaisessa kirkossa evankelioimisopetusta Valgan eri seurakuntien edustajille. Varsin ekumeeninen viikonloppu edessä.
Edellisessä viestissä kerroin lähetystyöntekijän arjesta Tallinnassa. Tässä selostus jatkuu eilisen ja tämän päivän osalta.
Turun papit (ja ilmeisesti muitakin) kylässä
Olin Jaanin kirkossa tapamassa Turun seurakuntayhtymän pappeja. Keskustelimme erityisesti vuodesta 2011, jolloin Turku ja Tallinna ovat Euroopan kulttuuripääkaupunkeja. Saimme kuulla, miten Turun seurakunnat aikovat hyödyntää vuotta 2011. Kiitos teille!
Disporatyön neuvottelu arkkipiispan ja kanslerin kanssa
Leevi Reinaru kutsui arkkipiispa Pöderin luokse ryhmän (luterilaisen kirkon arkkipiispan ja kanslerin lisäksi paikalla oli Leevi, minä, yksi lähettiperhe Venäjältä sekä sisäministeriön edustaja) keskustelemaan ulkovirolaisten hengellisestä palvelemisesta (eli diasporatyöstä) vuosina 2009-2013. Jatkamme pienemmällä porukalla perjantaina.
Olemme järjestäneet vironkielisiä jumalanpalveluksia varsinkin entisen Neuvostoliiton alueella asuville virolaisille. Toisen maailmansodan jälkeen Virosta paenneet luterilaiset muodostivat oman kirkon. Nyt keskustellaan näiden kirkkojen yhteensulautumisesta. Tämä vaikuttaa ratkaisevasti myös kirkon diasporatyön järjestämiseen.
Alfa-keskustelu
Tallinnan keskustan irlantilaisessa ravintolassa keskustelin Viron alfa-kurssien johtajan kanssa Alfa-toiminnan kehittämisestä Virossa.
Lähetystyöntekijöiden rukouspiiri
Illaksi kutsuimme spontaanisti suomalaisten lähetystyöntekijöiden rukouspiirin. Kiitos hienosta illasta!
Tallinnan pastorit vieraaana
Kerran kuukaudessa Tallinnan seudun pastorit kokoontuvat aamurukoukseen. Eri kirkkokuntien pastoreita kokoontui tänään keskiviikkoaamuna Lähetyskeskukseemme. Rukoilimme yhdessä sekä kerroimme kuulumisia. Helluntaikirkon piispa Ago Lilleorg kutsui minut ja pääsihteerimme saarnaamaan sekä kertomaan työstämme kirkkoonsa.
Opetusta Teologisessa instituutissa
Pastoreiden kokouksesta kävelin kirkon teologiseen instituuttiin, jossa pääsihteeri Kipan kanssa pidettiin kahden tunnin luento lähetystyöstä diakoniopiskelijoille (diakoni on täällä alempi pappisvirka, ei suomalainen diakoniavirka). Kerroimme lähetystyön raamatullisesta pohjasta sekä käytännöstä.
Omassa osuudessani korostin, että meidän pitäisi kiinnostua enemmän synnistä. Siis teologisessa mielessä. Vain ymmärtämällä synnin radikaalisuuden, voimme ymmärtää Jeesuksen sovitustyön merkityksen. Siispä kaikki tutkimaan mitä Raamattu, ja luterilainen tunnustuksemme opettaa synnistä!
Willow Creek -johtajuuskonferenssi
Iltapäivällä istuin Raatihuoneen torin kahvilassa Willow Creekin johtajuusseminaaria järjestävän nuoren kanssa. Pohdimme, miten saisimme konferenssiin mahdollisimman paljon luterilaisia pappeja ja muita johtavissa asemissa olevia.
Kehotin myös koko lähetyskeskuksen henkilökuntaa osallistumaan konferenssiin – ja maksoin luonnollisesti heidän osallistumismaksunsa.
Ihmeellinen ilta
Olin kotona neljältä. Enkä jaksanut lähteä enää mihinkään. En edes hoitamaan keskeneräisiä muuttoasioita. Tämä syksy on ollut liian kiireinen (työ, asunnonetsintä, muutto). Tuntuu oudolta vain olla! Mutta kivalta!
Viime päivät ovat olleet kiireisiä. Ei vain siksi, että paraikaa muutamme vanhasta asunnostamme Tallinnan Kristiinestä uuteen kerrostaloasuntoomme Tallinnan vanhaankaupunkiin. Viime päiviin on mahtunut monenlaisia tapaamisia.
Kansanlähetyksen työntekijäkokous
Kansanlähetyksellä on täällä Virossa viisi työntekijää, jotka työskentelevät Viron ev.lut. kirkon palveluksessa. Keskustelimme erityisesti uusien lähetystyöntekijöiden kutsumisesta venäjänkieliseen työhön. Kokouksessa oli hetken aikaa mukana myös Hannu ja Liliann Keskinen – lähetystyöntekijät Länsi-Siperiasta.
Radio-ohjelma evankelioimisesta
Teimme Indrek Luiden (Viron baptistien ja evankelisten kristittyjen kirkko) kanssa radio-ohjelmaa evankeliumin julistamisen menetelmistä tämän päivän Virossa. Mukana oli myös metodistikirkon lähetystyöstä vastaava pastori Kaupo Kant. Meillä kaikilla oli sama sävel: evankeliumin eteenpäinmenossa suurin asema on paikallisseurakunnalla. Elävä ja terve paikallisseurakunta vetää ihmisiä puoleensa kuin kärpäspaperi kärpäsiä.
David Hathaway – Eurovision – kokoussarja Tallinnassa
Kävin tutustumassa yhtenä iltana karismaattisen saarnaajan David Hathawayn kokoukseen Tallinnan Saku-suurhallissa. Mielenkiintoista oli se, että tulkkaus tapahtui peräkkäin kahdella kielellä: viroksi ja venäjäksi. Yllättävää oli, että tämä kolmen kielen käyttö ei häirinnyt (ainakaan minua). Davidin saarna oli ihan ok. Minun piti lähteä pois ennen kuin alkoi sairaiden parantaminen, joten en osaa siihen asiaan sanoa mitään.
Põltsamaalla – vanhassa kotikaupungissa
Sunnuntaina saarnasin Põltsamaan kirkossa. Jumalanpalveluksen jälkeen kokoonnuimme seurakuntatalolle, jossa kerroin työstäni ja näystäni Viron kirkon kehittämisestä evankelioimisen ja maallikkotoiminnan kautta.
Uusi alku – meidän oma radio-ohjelma!
Juuri nyt alamme naapurihuoneessa, Perheradion studiossa, nauhoittamaan radio-ohjelmaa, joka kertoo Lähetyskeskuksemme työstä. Vaikka olenkin (liian?) usein erilaisissa radio-ohjelmissa ja haastatteluissa mukana, tämä uuden OMAN ohjelman teko auttaa meitä kertomaan paremmin omasta työstämme ja työnäystämme.
Uuden ohjelman nimi on “Meie misjon” – meidän lähetyksemme.
Viikon kahden ensimmäisen päivän aikana matkustin Helsinkiin, jossa osallistuin pääsihteerimme ja sihteerimme kanssa suomalaisten yhteistyötahojen neuvotteluun. He ovat tukeneet Lähetyskeskustamme vuosien ajan hyvin innokkaasti.
Lisäksi vierailimme kaikkien Suomen kirkon virallisten lähetysjärjestöjen luona sekä neuvottelimme erikseen KRS:n kanssa.
Neuvotteluista jäi hyvä mieli. Suurta murhetta – ja taloudellista painetta, joka tuo mukanaan toiminnan supistamista – toi meille se, että eräs kirkon virallinen lähetysjärjestö joutuu supistamaan taloudellista tukeaan meille, koska Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymät sulkevat heiltä talousarviorahojaan. Emme varmaan ole ainoa ulkomainen osapuoli joka tästä päätöksestä kärsii. Me pärjäämme ehkä jotenkin ilman tämän järjestön (SLEY) tukea; toivottavasti muutkin, joilta apu otetaan pois, pärjäävät! Tämä oli ainoa surullinen uutinen kahden aktiivisen Suomessa vietetyn päivän aikana.
Aihe: evankeliointi, kirkko | Avainsanat: evankelioiminen, evankeliumi, kirkko, seurakunta, Willow Creek
Istuimme hetki sitten iltapalalla Tallinnan vanhassa kaupungissa Vene-kadulla. Viisi oli vastannut Willow Creek -seurakunnan/järjestön kutsuun kuuntelemaan miten Willow Creek Leadership Summit -johtajuuskoulutus Tallinnassa edistyy. Täyttävän “iltapalan” lomassa Willow Creekin ulkomaan toiminnan johtajiin kuuluva Gary Schwammlein kertoi Willow Creek toiminnan perusteista. Itseäni ilahdutti, että Gary oli luterilainen.
Johtajuuskoulutus järjestetään Tallinnassa 14.-15.11. Viron kielinen informaatio löytyy tästä.
Helsingissä sama tapahtuma järjestetään 7.-8.11. Tapahtumasta löydät lisätietoja tästä.
Toiminnan lähtökohtana on seurakunnan arvon toteaminen: paikallisseurakunta on väline, jonka Jumala valitsi tahtonsa toteuttajaksi ja maailmaa muuttavaksi voimaksi. Seurakuntien johtajat ovat usein hyviä opettajia, julistajia ja sielunhoitajia. Usein heillä on kuitenkin ongelmia johtamisessa. Toiminnan tarkoituksena on tukea hengellistä johtajuutta.
Yllä mainitusta linkistä löydät lisätietoja toiminnasta, sen arvoista ja päämääristä. Erityisesti minua ilahduttaa toiminnan missionaarinen ote – ihmisen suurin tarve on oppia tuntemaan Jeesus Vapahtajanaan. Gary Schwammlein muuten sanoi, että Willow Creek toiminnan alullepanija, Bill Hybels, ei osaa pitää yhtään puhetta, jossa evankeliumi tule selvästi esiin. Evankelioimisen näky on kaiken toiminnan taustalla.
Hienoa toimintaa, josta on varmasti suurta hyötyä myös omaan työhöni Viron ev.lut. kirkon parhaaksi. Tosin on muistettava, että Willow Creek toimintaa kohtaan on esitetty myös kritiikkiä, ja sitä löytyy helposti esimerkiksi internetistä.
