Aihe: evankeliointi, kirkko, kristinusko, lähetystyö | Avainsanat: Kirkon kasvu, pienryhmät, raamattupiirit, rukous
Kuihtuuko kirkko museoksi?
Miten kirkon kriisi on uusi mahdollisuus?
Näin kyseltiin uusimmassa Askel-lehdessä (Heinä-elokuu 2008 – kiitoksia Haakanoille lehden lainasta). Kyseessä on haastattelu, jossa 43-vuotias tanskalainen pappi Anders Michael Hansen haastaa Euroopan kirkkoja radikaaliin uudistukseen.
Artikkeli puhutteli, koska tämä eurooppalainen perinteisten kirkkojen hengellisen elinvoiman puuttuminen koska myös Viroa, jossa olen töissä. Tavallinen jumalanpalvelukseen keskittyvä toiminta ei toimi!
Seuraavassa on pääasiassa referointia Janne Villan kirjoittamasta hyvästä artikkelista. Kannattaa muuten käydä ostamassa koko lehti tai lainaamassa joltakin tutulta.
Uudenlaiseen lähetystyöhön
Hansen koki 13-vuotiaana Jumalan antaman kutsun mennä lähetystyöntekijäksi Eurooppaan. Tämä hämmensi kovasti, sillä lähetystyöntekijöitä on pestattu perinteisesti kolmanteen maailmaan; sielläkin se „on kutistettu sosiaaliseksi auttamistyöksi ja „uskonnolliseksi dialogiksi“.“ Hansen tietää vain yhden keinon länsimaisen kulttuurin parantamiseksi ja uudistamiseksi: evankeliumin julistaminen!
Nyt on selvää, että Euroopasta on tullut lähetyskenttä. Hansen perusti 2006 EPCN (European Church Planting Networks) –verkoston. Se verkostoi ja kouluttaa kirkollisia „kasvuryhmiä“ ja soluseurakuntien johtajia.
Hansenin mukaan Euroopan kirkkojen on arvioitava strategiansa radikaalisti uudestaan.
Tanska
Hansenin mukaan Tanskassa luterilaisessa kirkossa on „toki elinvoimaisia ja kasvavia saarekkeita, mutta enimmäkseen kirkko rappeutuu, parhaimmillaan polkeen paikoillaan.“
Luterilainen kulttuuri [Tanskassa] katoaa ja luterilaiset kuolevat melkeinpä sukupuuttoon 20 vuoden sisällä, ellemme ala nyt muuttaa kehityksen suuntaa.“
Itä-Eurooppa
Hansenin mukaan Itä-Euroopan entisissä kommunistimaissa kirkot olivat vireitä vielä Berliinin muurin murtumisen aikoihin, mutta EU:n myötä maallistuminen ja kulutuskulttuuri ovat vieneet niistä voiton hämmästyttävän nopeasti. Nyt niiden tilanne on vielä huonompi kuin lännessä, missä postmodernin ja kirkosta vieraantuneen sukupolven asettamiin haasteisiin alettiin valmistautua ja 1980-luvulla.
Uusi alku kirkossa – kasvuyhteisöt
Kristityt on siirretty kulttuurissa marginaaliin. Hansen näkee nykytilanteessa useita vertauskohtia juutalaisen kansan Babylonian pakkosiirtolaisuuden kanssa. „Temppeli eli kirkko on pirstaleina“. Mitä maanpakolaisuuteen joutuneet tekivät kun olivat menettäneet temppelinsä? Kehittivät synagogan, jossa maallikot ja perheet kokoontuivat ja tutkivat siellä pyhiä kirjoituksia.
Tämän pohjalta Hansen kehittelee soluseurakuntia, kotiryhmäverkostoja ja „keskikokoisten kasvuyhteisöjen“ mallia. Nämä koostuisivat 25-60 hengestä.
Näissä koettaisiin yhteisöllisyyttä ja toiminta laajentuisi luonnollisten ihmissuhdeverkostojen kautta. Näissä yhteisöissä olisi yksinkertaiset muodot ja elävä Henki.
Lutherin „kolmas messu”
Hansen toteaa Lutherin puhuneen „kolmannesta messusta“, joka täydentää jumalanpalvelusta. Nämä „messut“ tapahtuvat kristittyjen kesken kodeissa, jossa luetaan Raamattua, rukoillaan ja tuetaan toisia kristittyjä.
Ongelmana pappisvaltainen kirkko
Kirkon tulisi kouluttaa – sekä antaa heille mahdollisuus toimia – kyvykkäitä maallikkoja seurakuntien ja verkostojen vastuunkantajiksi ja johtajiksi: „Tämä on ehdottomasti ensimmäinen ja kiireellisin tehtävämme, jos haluamme vielä kääntää kirkon kurjistumiskehityksen.“
Tärkeintä on itse sanoma – ei sanoman välittämisen tapa
Liian usein evankeliumi vesitetään „kirkon byrokratiaan, traditioon ja kaavamaisiin säännöksiin.“ Tulee muistaa, että sanoman välittämisen tyyli ja tapa eivät ole tärkeintä; tärkeintä on se, että evankeliumin sanoma ymmärretään.
Lopuksi vielä oma kommentti
Kristilliselle kirkolle (siis kristityille) Jumala on antanut tehtäväksi viedä evankeliumi kaikille ihmisille sillä tavoin, että he ymmärtävät sen. Tähän viemiseen kuuluu myös kehotus evankeliumin vastaanottamiseen ja Jumalan yhteydessä elämiseen.
Mitkään rakenteet eivät takaa kirkon työn menestystä. Mutta samalla tulee miettiä ja rukoilla, millaiset toiminnan rakenteet ovat kussakin ajassa ja tilanteessa parhaimmat. Menestykseen (mitä kaikkea se sitten Jumalan näkökulmasta onkaan) tarvitaan kuitenkin ennen kaikkea Pyhän Hengen todellisuuden murtautumista hengellisissä yhteisöissämme.
Olen Hansenin kanssa samaa mieltä ”keskikokoisten kasvuyhteisöjen” tarpeellisuudesta.
Johtopäätös
Rakkaat kristityt eri puolilla: kerätkää ystävistänne kotona kokona kokoontuva rukousryhmä. Aloittakaa vaikka pienellä parin hengen joukolla, johon myöhemmin kutsutte ystäviänne; niitä jotka tuntevat huolta kirkostamme ja evankeliumin leviämisestä. Rukoilkaa paikkakuntanne, maamme, kirkkomme ja lähetystyön puolesta. Huolehtikaa toisistanne, sillä nykymaailmassa tarvitsemme toistemme tukea enemmän kuin aiemmin. Älä odota, että joku muu tekee aloitteen! Ole sinä muutoksen eturintamassa!
Aihe: Viro, evankeliointi, kirkko, lähetystyö | Avainsanat: seurakunnan perustaminen, Tallinna
Uusia seurakuntia suunnitteilla
Tänään täällä Tallinnassa on puhuttu paljon seurakuntien perustamisesta. Ei kovin laajalti, mutta ainakin kahdessa tärkeässä kokouksessa. Mustamäen kaupunginosaan (1.1.2008 tilastojen mukaan 64243 asukasta) on suunnitteilla luterilainen seurakunta ja myös seurakunnalle kirkko. Lisäksi toisessa kokouksessa pohdittiin uuden (ja ensimmäisen) venäjänkielisen luterilaisen seurakunnan perustamista Viroon.
Tunnen itseni etuoikeutetuksi, että saan olla mukana kannustamassa ja seuraamassa näitä hienoja projekteja.
Vanhoihin elämää
Virossa ev.lut. kirkossa on 165 seurakuntaa. Kirkolla ja seurakunnilla ei ole samanlaista merkittävää asemaa yhteiskunnassa kuin Suomen kirkoilla. Monet seurakunnat kamppailevat köyhyyden ja vanhojen rakennusten kunnostamisen kimpussa. Useille papeille seurakunnan hoitaminen on sivutoimi; heidän täytyy ansaita jossain rahaa voidakseen tehdä papin tehtäviä.
Viron kirkon lähetyskeskuksessa tärkeimpiä töitämme on tukea niitä seurakuntia, jotka pyytävät apuamme evankelioimistyön kehittämisessä. Rukoilemme ja teemme työtä sen puolesta, että kirkon seurakunnat olisivat täynnä Pyhästä Hengestä kumpuavaa elämää, rakkautta ja toimintaa. Ja että mahdollisimman moni virolainen ottaisi evankeliumin ja Herran Jeesuksen vastaan pelastajanaan ja pelastuisi ikuisesta kadotuksesta Jumalan valtakuntaan. Ei mitään pikkujuttuja!
+ Erästä lähetyssaarnaajaa pyydettiin kansainvälisen öljy-yhtiön palvelukseen. Palkka oli päätähuimaava. Lähetyssaarnaaja kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta. Hän perusteli asiaa näin:
Palkka on sopiva, mutta tehtävä on liian pieni!
Aihe: Henkilökohtainen, Viro | Avainsanat: laivamatka, Silja Line, Tallink, Tallink Silja, Viking Line
Asun Tallinnassa – tämä mukava vanha hansakaupunki vetää turisteja jatkuvasti puoleensa. Aina välillä täältä turistikohteesta täytyy kuitenkin tehdä matkoja Helsinkiin. Varsinkin kesällä, aurinkoisella ilmalla laivamatka on kuin tuulahdus paratiisista.
Matkustanko Tallinkilla vai Vikingillä?
Olen Tallinkin bonusohjelmassa. Minulla on ollut jo vuosia Club One -kortti. Parin viime vuoden aikana en ole juurikaan käyttänyt Tallinkia Tallinna-Helsinki-Tallinna välillä. Helsinki-Rostock väliä olen kyllä Tallinkilla pakon sanelemana seilannut. Olen siirtynyt Viking Lineen.
Miksi matkustan Viking Linellä
Olen kyllästynyt Tallinkin palvelun saamattomuuteen! Olen soitellut asiakaspalveluun ja valittanut, että mikä vialla, kun en saa tunnuksillani varattua matkoja (ja sitten sitä kautta niitä boonuspisteitä). Eli olen pettynyt Tallinkin palvelun ja tekniikan toimimattomuuteen. Ja lukemattomien bonuspisteiden menetykseen.
Matkustan Helsingin ja Tallinnan väliä usein – ja nykyään vain Viking Linellä (ellei ole pakko turvautua Tallinkin bonuksettomiin matkoihin).
Suosittelen muillekin Vikingin hyvää palvelua.
Loman jälkeen työni Viron kirkon lähetyskeskuksen johtajana on ollut pääasiassa toimistotyötä. Tällä viikolla torstai ja perjantai kuluivat Lähetyskeskuksen työtekijäkokouksessa, jossa pohdimme Viron kirkon diasporaatyön kehittämistä (eli ulkomailla asuvien virolaisten kirkollisen palvelemisen järjestämistä. Sisäasianministeriön kanssa pitäisi tehdä suunnitelma, miten toimintaa kehitetään vuoteen 2013), hakemuksien laatimista ulkomaalaistahon projektirahoihin sekä monien juoksevien asioiden hoitamista.
Uuteen kotiin?
Työn lisäksi olemme joutuneet etsimään uutta kotia, sillä sen jälkeen kun vesi pääsi katolta asuntoomme täällä on ollut huononlaatuinen ilma. Ylihuomenna maanantaina tulevat remonttimiehet paikalle ja me lähdemme evakkoon! Ei paljoa huvita. Tämä stressi asuntoasian kanssa on myös vetänyt työtehon ja mielialan maahan.
Uusia haasteita
Eräs lääninrovasti soitti ja pyysi puhumaan evankelioimistyöstä rovastikuntansa papeille ja vastuunkantajille. Toivottavasti tästä avautuu jotain uutta.
Seurakunnan rakentaminen
Pastoreiden rohkaiseminen ja innostaminen evankelioimistyöhön on suurin haasteemme. Evankelioimistyö ei menesty niinkään suurten tapahtumien kuin elävän paikallisseurakuntatyön kautta. Jos seurakunta on aktiivinen – eli ennen kaikkea sen jäsenet – ja samalla paikka, jossa ihmiset kokevat rakkautta ja hyväksyntää seurakunnan kasvu on mahdollista. Mutta se ei riitä! Samalla Jumalan sanan tulee puhutella, nuhdella synnistä, johdattaa Jeesuksen luokse ja vakuuttaa anteeksiannosta; vain jos Jumala puhuu hedelmä jää pysyväksi.
Pelkkä hyväksyvä ja vastaanottava tunnelma ei riitä – tarvitaan myös Jumalan läsnäoloa ja Raamatun opetusta.
Pelkkä Jumalan läsnäolo ja Raamatunopetus ei riitä – jos ei ole ketään sitä kuuntelemassa.
Joka tapauksessa: me tarvitsemme eläviä pienryhmiä ja seurakuntia, joiden kautta evankeliumi magneetin tavoin vetäisi ihmisiä Jumalan puoleen.
Pitääkö kirkon siunata kaikki jutut?
Kyllä taas välähti Kotimaa-lehden pääkirjoittajan Olav S. Melinin päässä kun hän raapusti pääkirjoituksensa teemalla: “Siunaus on kaikkien etuoikeus.”
Kirjoituksen mukaan jo melkein puolet suomalaisista soisi homopareille kirkollisen siunauksen. Siksi sen aika on tullut!! (Aikamoista perustelua – gallupit vaan pystyyn, kun halutaan tietää, mitä pitää siunata!)
Ja jos homoseksuaalisuus ei ole sairaus (kuten pääkirjoituksessa annettiin ymmärtää), heitä tulee myös siunata. (Eli sairaita ei pidä siunata – vaan terveitä? Tämä terveiden siunaus oli toinen argumentti homoparien siunauksien puolesta.)
Tulee myös muistaa, että sairauden ja synnin välille ei voida vetää yhtäsuuruusmerkkiä. Homoseksuaalisuus ei muutu synnistä hyväksytyksi siinä vaiheessa kun sitä ei pidetä enää sairautena. Synti on paljon radikaalimpi todellisuus kuin sairaus. Kristillisen käsityksen mukaan syntiä on se, joka on Raamatussa ilmoitetun Jumalan tahdon vastaista.
Samalla Melin kuitenkin tuo esiin sen, että miehen ja naisen välinen liitto on erityisasemassa Jumalan suunnitelmissa. Ja Melin toteaa jopa näin:
“Protestanttiset kirkot taas nojaavat Raamatun tulkintaan. Siellä missä Raamattua luetaan kirjain kirjaimelta, homoseksuaalien avioliittoa on mahdotonta hyväksyä, ja vaikeaa se on väljemmänkin tulkinnan kannattajille.”
Eli Raamatun perusteella ( Suomen lakien mukaan Raamattu on kirkon opin ja käytännön on perustuttava – näin määrää kirkkolaki, joka on osa Suomen lakijärjestelmää) on selvää, että homoseksuaalisia avioliittoja ei voida hyväksyä! Melin kuitenkin jostain kumman syystä ei halua tätä hyväksyä. Hän perustelee homoliittoja sillä, että
“Raamatun luomiskertomus on kuitenkin jatkuva prosessi; ihminen toteuttaa itseään suhteessa Jumalaan ja suhteissa muihin ihmisiin. Ihminen on Jumalan kuva, jonka tehtävä on jatkaa luomistyötä.”
Ongelma on, että syntiinlankeemuksen vuoksi ihmisen “itsensätoteuttamisella” on negatiivinen etumerkki. Kun ihminen on aidoimmillaan ja toteuttaa itseensä, se johtaa poispäin Jumalasta – ja myös lähimmäisestä. Tässä Melinillä on turhan optimistinen ihmiskuva. Ajatteleeko hän, että ihmiskunta kehittyy koko ajan parempaan päin (eli Jumalan luomistyö kehittyy). Kehityksen lisääntyessä vanhat arvot ja Jumalan käskyt joutuvat roskakoriin, koska “Jumalan luomistyö” ihmisten kautta nousee uusille kehitysasteille.
Pääkirjoitus keräsi kommentteja:
- “Kotimaan tilaus uusimatta minullakin, juuri tällaisen linjan tai linjattomuuden takia.”
- “Eikö nyt haluta ymmärtää, vai eikö oikeasti ymmärretä, mitä eroa on synnin tai syntisen siunaamisessa? Jokaista Jeesuksen eteen avoimin sydämin tulevaa haluamme varmasti kaikki siunata, mutta syntejämme emme koskaan voi tuoda Hänen siunattavakseen.”
- “Näin julkeaa kirjoittelua ei usein näekään. En ole homo enkä Kotimaan päätoimittaja. Siitä tai jostain muusta syystä (?) johtuen en osaa ajattella, että ’siunaus olisi minunkin etuoikeuteni’.”. . . “Millekään synnilleni en ole kuitenkaan pyytänyt siunausta. Rukouksiini ei kuulu, että Herra siunaisi siveettömät ajatukseni, ylpeyteni tai ahneuteni. Nehän ovat syntiä. Samoin kuin homous. Ei niistä mitään pidä lähteä siunaamaan.”
- “Kunnioitettu päätoimittaja Melin yhdistää virheellisesti Jumalan luomistyön ja sen jatkuvuuden ihmisen itsetoteutuksella. Luomisen perusteella ihmisen tarkoitus ei ole toteutta ‘itseä’ vaan Jumalan tahtoa” . . . “Uskon, että jos Jeesuksen luo olisikin tuotu homoseksuaali tuomittavaksi eli kivitettäviksi (vrt Jh 8:1-8), hän olisi pelastanut hänen henkensä, lähettäen hänet kuitenkin pois sanoilla: ‘Mene, äläkä tee enää syntiä’. Olisivatko ne liian rankkoja sanoja?”
Tämän päivän Helsingin sanomien verkkosivulla on uutinen, jonka mukaan:
Euroopan väkiluku laskee 50 miljoonalla ilman tuntuvaa maahanmuuttoa
Tällä hetkellä Euroopan liiton maissa asukkaita on noin 500 miljoonaa.
Saksassa ilmestyneessä tutkimuksessa (Die demografische Zukunft von Europa. Deutsche Taschenbuch Verlag) ilmenee, että vuoteen 2050 mennessä meitä eurooppalaisia on 50 miljoonaa vähemmän. Ainoa keino välttää väestön väheneminen (jos eurooppalaiset eivät saa enempää lapsia) on maahanmuutto. Helsingin sanomat kirjoittaa:
“Ilman tuntuvaa maahanmuuttoa Euroopan väkimäärä hupenee 50 miljoonalla vuoteen 2050 mennessä.”
Artikkelin ilmaisemat suurimmat huolet väestön vähenemiseen liittyen ovat väestön vanhenemiseen liittyvä sosiaaliturvan rasittuminen sekä globaalin kilpailukyvyn heikkeneminen.
Syntyvyys Euroopassa
Keskimäärin Euroopassa syntyy naista kohden nykyään 1,5 lasta. Väestö pysyisi ennallaan, jos maahanmuuton lisäksi syntyvyys olisi 1,7. Jotta väestö uusiutuisi omasta takaa syntyvyyden pitäisi olla 2,1 lasta naista kohden.
Saksassa syntyvyys on Euroopan pienimpiä – 1,32 lasta naista kohden (siis tietysti keskimäärin!).
Ratkaisu – maahanmuutto
Saksalaisen tutkimuksen mukaan ratkaisu on EU:n laajenemisessa:
“Turkin jäsenyys on seuraava askel, jonka avulla EU voi säilyttää asemansa globaalina demografisena voimana.”
Saksassa enemmän muslimeja kuin koskaan
Saksalainen kristillinen lehti Idea Spektrum (20.8.) otsikoi artikkelinsa: Saksassa ei ole ollut koskaan aiemmin näin paljoa muslimeja.
Muslimien määrä Saksassa on kasvanut yli 3,5 miljoonan. Vuodesta 2006 heidän määränsä on kasvanut 6,5 prosenttia. Samaan aikaan saksalaisten määrä pienenee. Islamin kasvu perustuu maahanmuuttoon. Saksalaisia muslimeiksi kääntyneitä oli vuonna 2007 “vain” 2400 (vuonna 2006 heitä oli noin 4000).
Saksassa toimiva “Das Zentralinstitut Islam-Archiv Deutschland” -järjestö johtaja M. Salim Abdullah toteaa, että saksalaiset antoivat kaksi perussyytä islamiin kääntymiseen: kristillinen kolminaisuusopetus sekä islamin selkeät opetukset.
Saksassa kasvoi nopeasti myös moskeijoiden määrä. Nyt niitä on 206 – vuonna 2006 niitä oli 159. Lisäksi muslimeilla on noin 2600 rukous- ja kokoontumistilaa.
Saksassa muslimien määrä ei vain lisäänny vaan myös heidän aktiivisuutensa kasvaa. Päivittäin moskeijan rukoushetkiin osallistui keskimäärin 284 000 muslimia (15 prosenttia enemmän kuin vuonna 2006). Perjantairukoukseen (tärkein muslimien kokoontuminen) osallistui 539 000 henkeä (lisäystä 5,3 prosenttia vuodesta 2006). Nuorten osuus moskeijassa käyneistä oli noin 30 prosenttia!
Ratkaisun ongelmat
Eurooppalainen hyvinvointi on omalta suurelta osaltaan perustunut kristinuskosta nousevalle moraalille ja elämäntavalle. Maahanmuuton lisääntyminen musertaa tätä perustaa.
On nimittäin selvää, että vanha Eurooppa muuttuu sitä mukaan kun ei-eurooppalaisia muuttaa maanosaan. Sananvapaus, uskonnonvapaus, mielipiteen vapaus on vahvinta siellä, missä kristinusko on vaikuttanut. Nämä arvot tulevat joutumaan Euroopassa tulevaisuudessa koetukselle.
Omalta puoleltani turkkilaiset – ja muut muslimit – ovat tervetulleita Eurooppaan. Haluan elää rauhassa heidän kanssaan, mutta odotan heiltä myös sopeutumista eurooppalaiseen kulttuuriin, sananvapauden ja uskonnonvapauden kunnioitusta.
Eurooppalaisen islamin haaste kristityille
Kristittyjen tulee rakastaa kaikkia ihmisiä – sekä ystäviä että vihollisia. Muslimissa kristitty voi löytää hyvän ystävän; ystävän jolla on sama päämäärä – totuuden ja Jumalan löytäminen.
Samalla kirkon tulee pitää kiinni perustuksistaan. Siihen kuuluu islamilaisen opin perusteiden hylkääminen. Kristinuskon täytyy hylätä islam vääränä opetuksena, sillä islam kieltää kristinuskon keskeisimmät totuudet: Jumalan olemus (kolminaisuus), Jeesuksen persoona (Jumalan Poika), Jeesuksen ristinkuolema syntien sovitukseksi.
Euroopan kirkkojen ja kristittyjen tulee vastata islamin haasteeseen kolmella tavalla:
- perehtyä oman uskontoonsa paremmin
- perehtyä islamiin paremmin
- osoittaa muslimeille, että Jumalan voi löytää vain Jeesuksen Kristuksen kautta.
Tätä tarvitaan myös Suomessa. Varsinkin suurissa kaupungeissa seurakuntien tulisi palkata työntekijöitä, jotka ottavat vakavasti kristinuskon, islamin sekä kirkon lähetystehtävän.
Aihe: Uncategorized
…istuin Raatihuoneen torilla eräässä kuppilassa yhdessä SELK:n (Selbständige Evangelisch-Lutherische Kirche, Saksan itsenäinen luterilainen kirkko) Heidelbergin ja Mannheimin pastorin herra Heicken ja hänen rouvansa kanssa.
Aiemmin kierreltiin kauniissa säässä Tallinnan vanhan kaupungin nähtävyyksiä ja sitten istuimme iltapalalle. Muistelimme menneitä aikoja Saksassa, sitä että viimeksi tapasimme 14 kuukautta sitten Mannheimin kirkkopäivillä. Puhuimme Suomen ja Viron luterilaisista kirkoista, niiden iloista ja ongelmista. Sekä tämän pienen SELK kirkkokunnan (jäsenmäärä alle 40 000) nykypäivästä. Ei se elämä näytä näissä pienissä tunnustuksellisissa seurakunnissakaan helppoa olevan!
Yölaulujuhlat tänään Tallinnassa
Nyt juuri on menossa Tallinnan laululavalla öiset laulujuhlat – öölaulupidu. Teemana on Märkamiseaeg (huomaamisen aika; sanaleikki: märkaminen – huomaaminen ja ärkamine – heräämine – Viro laulettiin vapaaksi parikymmentä vuotta sitten, silloin oli heräämisen aika eli ärkamine). Laulujuhlien johtaja sanoi radiossa, että nyt olemme vapaa kansa. Nyt pitää keskittyä siihen, että huomaamme hyvät asiat ympärillämme: mm. puolison ja lapset.
Laululavalle kokoontuu odotusten mukaan noin 100 000 innokasta laulajaa. Kuvia tästä tapahtumasta löytyy mm. sanomalehti Postimees kotisivuilla. Tästä pääset katselemaan.
Ja huomenna vietämme Viron taasitsenäisyyspäivää!
Ja tänään vietimme kultamitalijuhlia, sillä Gerd Kanter voitti Pekingissä kiekonheiton kultamitalin!
Tänään on historiallinen päivä.
Espoon hiippakunnan tuomiokapituli ottaa kantaa valitukseen, joka tehtiin koska Liisa Tuovinen (ei sukua minulle) siunasi parisuhteen seurakunnan tiloissa.
Enää tuomiokapituli ei voi sanoa (kuten tapahtui pastori Huovisen kohdalla – ikävä kyllä), että kyseessä oli vain yksityinen sielunhoitotilanne. Tai valitettavasti he voivat näin sanoa, mikä osoittaa etteivät he uskalla sanoa mitään. Mielestäni tämä vaikeneminen kertoo asian hyväksymisestä.
Surullista on, että kristillinen kirkko, joka väittää opetuksensa perustuvan Raamattuun, alkaa hyväksyä asioita, jotka Raamattu hylkää.
“…jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.” (Room 1:32)
Eikä osoiteta vain hyväksymistä vaan haluavat väittää, että kyseessä on Jumalan mielenmukainen asia, joka tuodaan Jumalan eteen siunattavaksi.
Missä menee raja, milloin ev.lut. kirkkoamme voidaan vielä rehellisesti kutsua “kristilliseksi” kirkoksi! Itse odotan hiippakunnan päätöstä mielenkiinnolla.
Toivon parasta (Raamattuun ja kristilliseen perinteeseen vedoten homoliittojen siunaaminen todetaan vääräksi) ja pelkään pahinta (asia todetaan kipeäksi, sen kanssa kipuillaan, asiaa tutkitaan, on asetettu oikein komitea tai leperrellään siitä miten sielunhoidon varjolla kirkossa saa tehdä ihan mitä lystää).
Vuonna 2004 järjestimme Tartossa missio tapahtuman. Minä olin mission pääsihteerinä. Pääpuhujaksi oli kutsuttu Kalevi Lehtinen. Tapahtuma oli hieno vaikka siitä ei tullutkaan ihan niin isoa juhlaa kuin olin toivonut.
Mutta joka tapauksessa löysin juuri netistä linkin, jossa on tuon mission kotisivu. Sieltä pääsee myös lukemaan erinomaista vironkielistä “täna!” -missiolehteä, jota jaoimme kymmeniä tuhansia kappaleita. Lisäksi jaoimme melkein 20 000 tuhatta “Jumal armastab sind” (Jumala rakastaa sinua) -vironkielistä Kalevi Lehtisen kirjaa.
Tässä linkki mission sivuille.
Ainoa huono puoli tuossa missiossa oli se, että se osui muuttokiireisiimme. Heti mission jälkeen muutimme Virosta Suomeen ja luulimme, että emme palaa enää koskaan enää Viroon. Toisin kävi, täällä sitä nyt ollaan!
Etsitkö töitä? Jos olet pappi ja hallitset viron kielen, sinulla on vielä muutama päivä hakea seurakunnan perustajaksi Tallinnaan.
Projekti on Tallinnan rovastikunnan, Viron ev.lut. kirkon lähetyskeskuksen (jonka johtaja olen) ja Norjalaisen lähetysjärjestön Norske Misjonsselskap (NMS) yhteistyöprojekti. Tässä kuva (ja norjankielinen juttu!) kevään neuvotteluihin liittyen. Minä roikun aidalla ylärivillä keskimmäisenä.
Miksi uusi seurakunta? Siksi, että Tallinnan seurakuntien kirkoista suurin osa on Vanhan kaupungin alueella; alueella, jossa asuu pieni osa kaupunkilaisista. Suurin osa asuu lähiöissä.
Lisäksi uuden seurakunnan perustaminen on lähetysprojekti. Virossahan on vain vähän kristittyjä. Tallinnan seudulla luterilaisen kirkon jäseniä on seuraavasti:
| Seurakunta | Jäsenmaksun maksaneita 2007 | Arvioidut kaikki jäsenet |
| Kaarli | 2445 | 12070 |
| Jaani (Johanneksen) | 1785 | 12286 |
| Toom(Tuomiokirkko) | 552 | 2400 |
| Nõmme Rahu (Rauhan) | 514 | 3000 |
| Püha Vaimu (Pyhän Hengen) | 486 | 1847 |
| Rootsi-Mihkli (Ruotsinkielinen Mikaelin) | 141 | 300 |
| Viimsi | 127 | 520 |
| Soome Püha Peetruse (Suomenkielinen pyhän Pietarin) | 90 | 180 |
| Peeteli | 60 | 248 |
| Nõmme Saksa | 27 | 38 |
| Yhteensä | 6227 | 32889 |
Tallinnassa oli 1.1.2008 tilastojen mukaan 401 372 asukasta. Näistä aktiivisia jäsenmaksunsa maksavia luterilaisia oli 6227 eli 1,5 prosenttia kaupungin väestöstä. Kaiken kaikkiaan luterilaisia (joskus kastettuja, tarkka kirjanpito puuttuu) oli 32889 eli 8,1 prosenttia väestöstä. Nämä tulokset vääristyvät vähän sen vuoksi, että osa Tallinnan asukkaista voi olla luterilaisen kirkon jäsen jossain muualla ja päinvastoin – kaukana Tallinnasta asuva voi olla silti Tallinnan seurakunnan jäsen.
Ei ole siis ihme, että Viron ev.lut. kirkko pitää itseään lähetyskirkkona joka toimii lähetystilanteessa.
Tervetuloa mukaan seurakuntaa perustamaan. Ole vaikka vain Hengessä mukana!
