Aihe: lähetystyö
Viron kirkon Lähetyskeskuksen säätiön vuosittainen lähetysseminaari alkoi. Seminaari on tarkoitettu työntekijöillemme sekä keskuksemme ystäville.
Eilen matkustin Tallinnasta puhujavieraamme Robert Kolbin kanssa Tallinnasta Palamusen lähellä olevaan Luuan kylään. Professori Kolb työskentelee St. Louisin teologisessa seminaarissa Yhdysvalloissa. Matkalla keskustelimme pääasiassa evankelioimisen teologiasta, joka on yksi Kolbin tutkimusteemoja.
Seminaariimme kokoontui melkein neljäkymmentä ihmistä. Koska Viron ev.lut. kirkko on valinnut kuluvan vuoden sekä ensi vuoden teemaksi kasteen, se näkyi myös meidän teemavalinnoissamme. Koko tapahtuman otsikko on “Ristimine ja misjon” (kaste ja lähetys). Ensimmäisen päivän seminaarissa Kolb puhui aiheesta “Mikä on kaste?”.
Tänään oli toinen päivä. Kolbin luennon teema oli “Mikä on evankeliumi?”. Lisäksi Ingmar Kurg puhui teemasta: Miten kaste ja evankeliumi yhdistävät kristittyjä. Mielenkiintoista oli nähdä se, miten kaste – teema joka usein erottaa kristittyjä toisistaan – onkin tekijä joka yhdistää meitä toisiimme. Se voi yhdistää meitä, jos tunnustamme toisten kirkkojen kasteet aidoiksi kasteiksi.
Illalla vietimme nuotioiltaa. Virallisen osuuden jälkeen Keskisen Hannu piti viroksi puheen ja kertoi kuulumisia Siperiasta. Minä ja Kipa innostuimme muistelemaan Italian aktiota – ja Kipa lauloi muutaman laulun italiaksi. Nuotiolla istui ihmettelevää ja tyytyväistä väkeä.
Joku (olisiko ollut Leevi) huomasi jossain vaiheessa, että professori Kolbin sukissa luki jotain. Lahjetta nostamalla paljastui teksti:
“Hier stehe ich, ich kann nicht anders” – Tässä seison enkä muuta voi!
Nämä sanat Luther sanoi puheensa lopuksi Wormsin valtiopäivillä vuonna 1521, sen jälkeen kun häntä vaadittiin peruuttamaan opetuksensa. Luther ei ollut siihen valmis, jos häntä ei “saada vakuutetuksi Raamatun todisteiden ja selvien järkisyiden avulla”, että hän on väärässä. Tosin monet tutkijat väittävät, että tämä viimeinen lause on lisätty Lutherin suuhun myöhemmin, jotta kertomus olisi dramaattisempi.
Mutta tulipahan sukkien avulla todistetuksi, että Kolb on totisesti vannoutunut Lutherin tutkija!
Kansanlähetyspäivien jälkeen aloitin yhtäjaksoisen vähän alle kolmen viikon kesäloman. Harvinaista oli, että tuona aikana “lomaprintterini” Suomessa sai olla aivan rauhassa. Yhtään puhetta tai muuta juttua ei tarvinnut tulostaa! Perheeni kanssa lomailimme pääasiassa ihmisasutuksen rajamailla tutuissa maisemissa.
Loma loppui Päijälän kristillisen yhdistyksen (www.paijala.fi) järjestämiin kesäjuhliin rukoushuoneella viime sunnuntaina. Aloitin puheeni kahdella lempitemallani: puhuin Viron hengellisestä tilanteesta sekä islamin ja kristinuskon suhteista. Tästä pääsinkin puheeni ytimeen: näiden kahden uskonnon ytimessä on opetus viimeisestä tuomiopäivästä. Mitä nämä uskonnot tarjoavat ratkaisuksi ja avuksi ihmiselle tuona päivänä.
Lähestyin teemaa luterilaisittain tärkeimmän tunnustuskirjamme Augusburgin tunnustuksen (CA) perusteella (vuodelta 1530). Sen neljä ensimmäistä artiklaa kertovat pelastuksen “teoreettisen taustan” hienosti:
Artikla I: Jumala.
Artikla II: Perisynti
Artikla III: Jumalan Poika
Artikla IV: Vanhurskautus
Näihin nojaten opetin suunnilleen seuraavan kaavan mukaisesti:
On olemassa vain yksi Jumala. Hän on luonut meidät. Ihminen löytää olemassaololleen tarkoituksen vain elämällä luojansa yhteydessä. Jumala on kolmiyhteinen (Isä, Poika ja Pyhä Henki). Jumalalla on tiettyjä ominaisuuksia, jotka näemme hänen ilmoituksensa (Raamattu) pohjalta: kaksi keskeistä pelastuksemme kannalta on Jumalan pyhyys, joka ilmenee siinä, että hän vihaa kaikkea vääryyttä ja syntiä. Hän työntää kaiken synnillisen pois luotaan. Toinen (monien joukosta) tärkeä Jumalan ominaisuus on rakkaus, joka vetää myös syntistä ihmistä puoleensa. Molemmat ominaisuudet ovat ikuisia; jos Jumalan pyhyys ja siitä seuraava viha syntiä kohtaan ei ole ikuista, kuinka voimme olla varmoja hänen rakkautensa ikuisuudesta?
Ihminen on syntiinlankeemuksen ja omien syntiensä tähden pyhän Jumalan vihan kohteena. CA II toteaa: “…perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.” Rakkaudessaan Jumala ei jättänyt ihmistä ikuiseen kuolemaan eli helvettiin. Hänellä oli ratkaisu ongelmamme.
Jeesus Kristus tuli maailmaan. Hän avasi täydellisen elämänsä, ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta meille tien Jumalan valtakuntaan. Usko Jeesukseen tuo ihmiselle syntien anteeksiantamisen sekä pelastaa meidät Jumalan ikuiselta vihalta.
Usko Jeesukseen tekee ihmisestä vanhurskaan eli Jumalalle kelpaavan. Augusburgin tunnustus toteaa (CA IV): “…ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden…”
Kirkon tehtävä on kertoa Jeesuksen sovitustyöstä sekä kutsua ihmisiä uskomaan. Pelastus (Jumalan vihasta ja ikuisesta kadotuksesta) annetaan ihmiselle lahjana, kun hän turvautuu Jeesukseen.
Aihe: Uncategorized
On aika levähtää.
Ja levähdyksen välipaloina olen lukenut Tapio Puolimatkan kirjan “Usko, tiede ja Raamattu”. Aloin lukemaan toista kertaa, jotta oppisin jotain tästä erinomaisesta kirjasta.
Kirjan sanoma lyhyesti: tiede ei ole arvovapaata ja objektiivista. Ihmisen arvot ja maailmankatsomus vaikuttavat (varsinkin humanistisissa ihmistieteissä) tutkimuskysymyksiin, tutkimusmetodeihin ja -tuloksiin.
Raamatuntutkimus yliopistossa (eksegetiikka) on valistuksen jälkeen ottanut lähtökohdakseen ajatuksen, että Jumala ei ole vaikuttanut historian kulkuun eikä ilmoittanut itseään eikä tahtoaan ihmiskunnalle. Tämän vuoksi tämä historiallis-kriittinen raamatuntulkinta hylkää epätotena aineksen, joka on yliluonnollista. Tältä “luonnolliselta” pohjalta pyritään rakentamaan käsityksiä Jeesuksesta ja kristinuskosta. Selvää on, että tulos on varsin inhimillinen.
Mutta onko tämä “tieteellinen” kuva totuudenmukainen? Jos Jumala (kuten itse uskon) on todella ilmoittanut tahtonsa Raamatussa ja itsensä Jeesuksessa historiallis-kriittinen tutkimus, joka hylkää yliluonnollisen mahdollisuuden, antaa väärän kuvan totuudesta.
Puolimatka huomauttaa, että “tavallinen seurakuntalainen”, joka pitää Raamattua Jumalan ilmoituksena saattaa ymmärtää Raamatun sanoman paremmin kuin Raamattua työkseen tutkiva eksegeetti.
Kirja auttaa tarkastelemaan “uusia löytöjä” esittävien raamatuntutkijoiden maailmankatsomusta sekä heidän tutkimustyönsä perustavana olevia perususkomuksia. Nämä peruslähtökohdat vaikuttavat tutkimustuloksiin. Kaikkea ei kannata uskoa, mitä eksegetiikan nimissä julistetaan tieteen tuloksina.
Ja vielä sitaatti Puolimatkalta (2008, 14):
„Lisäksi on huomattava, että Raamatun keskuksessa ei ole irrallinen kokoelma tosiasioita, väitteitä, huomioita, yms. Raamatun keskuksessa on persoona, ja Raamattu on kirjoitettu, jotta ihminen oppisi tuntemaan persoonan. Tutkijalla ei ole mitään erityissuhdetta tähän persoonaan, vaan tässä suhteessa kaikki ihmiset ovat samassa asemassa“
Suuntasimme perheen kanssa Kajaaniin kansanlähetyspäiville. Olimme mukana koko viikonlopun, mutta varsinaisesta ohjelmasta ehdimme ottaa osaa vain osittain.
Minulla oli puhe perjantai-iltana Kajaanin kirkossa, jossa oli Kajaanin runoviikon ja Kansanlähetyksen yhteinen runoilta. Illan teemana oli Kaarisilta (Aale Tynnin runon mukaisesti) ja puhuin silloista, joita ihmiset rakentavat toinen toistensa välille, kansojen välille sekä itsensä ja Jumalan välille (tämä tulee näkyviin muun muassa erilaisina uskontoina, joissa ihminen yrittää tavoittaa Jumalan). Jumala rakensi suurimman kaarisillan tulemalla itse ihmiseksi Jeesuksessa. Jeesus rakensi sillan kuilun yli. Nyt kaikki ovat tervetulleita Jumalan valtakuntaan. Mutta miksi kaikki eivät halua tulla? Se on mysteeri! Miksi joku haluaa valita valon sijasta pimeyden? Tarkoituksen tilalta tarkoituksettomuuden? Elämän tilalta kuoleman? Ikuisen taivaan tilalta ikuisen kadotuksen? Hyvyyden tilalta pahuuden? Totisesti mysteeri!
Sunnuntaina olin liturgina Kajaanihallissa vietettävässä perhemessussa. Messu jäi mieleen erityisesti loistokkaan nukketeatterisaarnan ansioista (kiitos Kai Niemelälle ja hänen ystävilleen!). Kiitos myös Mikolle ja Samille yhteislaulujen säestyksestä sekä ehtoollisavustajille!
Hienot päivät taas takana. Tuli nähtyä monta ystävää ja tuttua sekä tutustuttua taas uusiin ihmisiin.
Ensi vuonna Kouvolaan!
Aihe: Uncategorized
Neljän tuulen ristivaellus on osaltani ohi. Kyseessä on viiden päivän mittainen “kesäaktio”, jonka aikana neljä ryhmää kiertää Viroa rohkaisten ja tukien seurakuntia heidän julistustyössään.
Neljän tuulen ristivaellus jatkuu onneksi ilman minuakin päättyen lauantaina Paiden kaupunkiin. Analyysina sanoisin, että seurakunnissa joissa vierailimme on aivan loistavat papit. Mutta jäseniä seurakunnissa on äärimmäisen vähän. Ja ihmisiä oli todella hankalaa saada tulemaan kokouksiimme. Kuuntelijoita tialisuuksissamme oli ryhmämme lisäksi (6 henkilöä) vähimmillään 2 ja enimmillään 30 henkilöä. Silti aina Kipa lauloi, ryhmälaiset pitivät pienen – ja minä vähän pidemmän – puheen.
Tiistai 1.7.
Aamulla lähtö Tallinnasta Tarton kautta Valgaan. Tässä Viron ja Latvian rajalla olevassa kaupungissa järjestimme seurakuntaillan. Yöpyminen Valgan seurakuntatalolla.
Keskiviikko 2.7.
Aamulla vietimme erään paikallisen seurakunnan työntekijän syntymäpäiviä. Kymmenen jälkeen kaupungilta alkaa kerääntyä lapsia seurakuntatalolle. Kunta on ostanut seurakunnalta diakoniapalvelua – antaa arkipäivisin ruokaa lapsille, joiden vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan. Pelasin näiden lasten kanssa jalkapalloa; Kipa lauloi tyttöjen kanssa.
Kello 16 meillä oli seurakuntailta Tõrvan kaupungissa. Sen jälkeen majoituimme Baptistiseurakunnan “Misjonimajaan” (lähetystalo). Illalla kävimme vielä tutustumassa Helmen kunnassa olevaan veljesseurakunnan rukoushuoneeseen (Helme vennastekoguduse palvemaja).
Torstai 3.7.
Aamulla vierailimme henkisesti jälkeenjääneiden hoitokodissa Valgan lähellä Paju-nimisellä paikkakunnalla. Sen jälkeen suuntasimme Tarton kautta Maarja Magdaleena -nimiselle paikkakunnalle. Siellä tutustuimme kirkkoon ja keskustelimme paikallisen papin ja seurakuntalaisten kanssa. Tämän jälkeen suuntasimme matkamme Tormaan, jossa pidimme tilaisuuden paikallisessa “Rahvamajassa”. Ja illalla ajoin Tallinnaan, johon saavuin ennen puolta yötä. Sen jälkeen hikoilin kolmisen tuntia tekemättömien töiden parissa. Nukkumaan mennessä laitoin kellon soimaan kahden ja puolen tunnin päästä. Uudet työtehtävät odottavat.
(Aamulla kun tätä kirjoittelen voin todeta: ne yöunet muuten piristivät kummasti – kohta kun iltapäivä tulee, pitää ottaa pienet torkut)
