Aihe: Uncategorized
Vuoden 2008 jalkapallon EM-kilpailuja seurasin kolmessa maassa. Saksassa katsoin pari ottelua mannheimilaisessa katukahvilassa, yhden Kansanlähetyksen kirkossa suurelta valkokankaalta (Kansanlähetys – Volksmission – on siellä helluntaiseurakunta!). Suomessa SEKL:n Lähetyskoulussa Ryttylässä, mökillä Ähtärissä, anopin luona Soinissa. Ja kotona myös Tallinnassa.
Jalkapallon voima on mieletön: ilta illan jälkeen suuret joukot seuraavat tätä missiota! Se lienee ainoa leikki, jossa ympyrän muotoista osaa yritetään työntää potkimalla neliöön.
Suomessa jalkapallon veikkausliigaa seurannee paikan päällä viikottain 21 000 ihmistä, jos pelataan yksi kierros viikossa. Jos on kaksi kierrosta viikossa katsojien määrä kaksinkertaistuu.
Iltaisin urheilu-uutisissa puhutaan otteluista sekä näytetään parhaita paloja. Ja seuraavan päivän lehdessä on omat uutissivunsa aiheesta.
Jumalanpalveluksiin ja muihin kirkkojen toimintoihin osallistuu viikottain moninkertainen määrä ihmisiä jalkapallo-otteluihin verrattuna. Pitäisikö vaatia näillekin tilaisuuksille omat “Urheiluruutunsa” ja “urheilusivunsa”. Siellä kerrottaisiin parhaat palat sunnuntain saarnoista: millainen pappi oli hyvässä kunnossa, mitä hän sanoi, paljonko lehtereillä oli väkeä?
Pelataankohan taivaassa jalkapalloa? Entä kadotuksessa? Jos siellä on hyviä pelaajia, maalivahdillekin tulee kuumat paikat. Ja jos Jeesuksen ei mainita pelanneen jalkapalloa, onko se syntiä…
1 kommentti toistaiseksi
Jätä kommentti
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <pre> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>
Lühireportaažis jumalateenistuselt saaks vaatajaile selgitada ka liturgiaelementide ja kiriku sisustuse tähendusi.
Kommentti luonut Piret kesäkuu 30, 2008 @ 15:04Umbes aastake reportaažide jälgimist ja siis saab juba küllalt aru selleks, et kohale minna.