Pastori Mika Tuovinen – Tallinnan näkökulmasta

Hanila on pieni kunta Länsi-Virossa. Kunta, jonka kukoistuksen ajat ovat ilmeisesti jo takanapäin (anteeksi vain hanilalaiset!). Mutta virolaiseen tapaan kunnalla on niin pitkä kirjoitettu historia, että suomalaiset kunnat kalpenevat kateudesta.

Hanilan historiaa
‘Vuonna 1154 arabialainen tiedemies ja maantieteilijä al-Idrisi (1100-1166) laati maailmankartan, jossa mainitaan myös Anhel-niminen paikkakunta, jota kuvataan kauniiksi kaupungiksi. Se sijaitsee “Astland”-nimisessä maassa. Astlandissa on myös kaupunki Koluvan, pieni suuren linnoituksen kaltainen kaupunki, jonka asukkaat ovat maanviljelijöitä. Hanilan kunnan kotisivuilla todetaan, että Anhel on Hanila ja Koluvan Tallinna.

Liivinmaan kroonika -teos, joka kertoo Baltiaan suunnatuista ristiretkistä 1200-luvun alussa mainitsee saksalaisten tehneen ryöstöretkiä Länsi-Virossa ja myös Hanilassa 1218. Tämä on ensimmäinen varma maininta Hanilasta – siis 781 vuotta sitten.

Hanilan seurakunta
Konferenssi alkoi Hanilan kirkossa jumalanpalveluksella. Kirkossa oli lattia vain alttariosassa, kirkkosalissa oli penkit maalattian päällä. Hämmästyttävää oli, että kilometrin säteellä kirkosta ei ollut kuin muutama talo. Joskus täälläkin on kai ollut elämää. Tilastojen mukaan seurakunnassa ei ollut vuonna 2007 yhtään kastetta, konfirmaatiota eikä avioliittoon vihkimistä. Oli kuitenkin 7 hautaustoimitusta, kotikäyntejä tehtiin 3. Lapsityössä osallistuvia lapsia oli 0 (nolla), nuorisotyössä mukana olevia nuoria 0 (nolla), rippikoululaisia 0 (nolla), musiikkitoimintaan osallistui 1 ihminen. Kirkon tilastoihin tuo valoa se, että pappi piti koulussa 32 uskontotuntia, joihin osallistui 31 oppilasta.

Jäsenmaksunsa maksavia jäseniä tässä luterilaisessa seurakunnassa on 37 (kaikkiaan seurakunta arvio jäsenmääräkseen 100). Vuoden aikana pidettiin 47 jumalanpalvelusta. Keskimääräinen jumalanpalveluksissa kävijöiden määrä oli 14. Eli melkein kolmannes seurakuntalaisista kävi jumalanpalveluksissa!!

Konferenssi
Puhuttiin tarkkaan Hanilan historiasta ja erityisesti 1200-luvun myllerryksistä Virossa, kun virolaiset, kirkko sekä ritarikunnat kamppailivat vallasta.

Paikallinen pastori puhui Paavalista (koska oli apostoli Paavalin muistopäivä ja kirkko on pyhitetty hänen nimelleen).

Minut pyydettiin puhumaan islamin ja kristinuskon suhteista. Kerroin islamin leviämisestä Euroopassa (pääasiassa siirtolaisten vaikutusta) ja sekä kristinuskon ja islamin suurimmista eroista. Näitä eroja ovat mm. käsitys siitä millainen Jumala on, käsitys Jeesuksesta sekä vastaus kysymykseen, miten ihminen pelastuu ja pääsee taivaaseen (kristinusko) tai paratiisiin (islam).

Islam ei ole pelastustie. Jumala itse valitsi aivan toisenlaisen tavan tuoda pelastus ihmisille: Jumala tuli Jeesuksessa maailmaan, kuoli ristillä, nousi kuolleista ja tulee kerran tuomitsemaan maailman. Hän on ainoa tie Jumalan luokse. Usko Jeesukseen pelastaa. Tätä kristinuskon ydinsanomaa islam ei voi hyväksyä. Ja tästä kristinusko ei voi luopua. Jos se luopuu se onkin jo islamia.

Islamissa ihmisen pelastus riippuu ihmisen teoista ja ansioista sekä lopulta Allahin päätöksestä tuomiopäivänä. Kukaan ei voi olla varma siitä, miten hänen käy.

Kristinusko puhuu pelastusvarmuudesta: jokainen, maailman syntisinkin ihminen, joka turvautuu Jeesukseen pelastuu. Ei omien tekojensa tähden vaan Jeesuksen tähden. Siksi Johannes kirjoittaa, että Jeesukseen uskova “tietää” saavansa ikuisen elämän (1 Joh 5). Se on varmaa! Sillä Jeesuksen työ on varmaa!