Pastori Mika Tuovinen – Tallinnan näkökulmasta

Monet ostavat auton itse Saksasta. Myös ystäväni K. teki tänään autokaupat. Kävimme eri puolilla etsimässä sopivaa autoa, ja sitten se löytyi. Ei autofirmasta vaan yksityiseltä myyjältä. Kauppakirjojen teko hoitui hetkessä internetistä tulostetulla kauppakirjalla. Tämän jälkeen vakuutuksen tekoon ADACiin. Sieltä vakuutuspapereiden kanssa rekisteröintitoimistoon (Zulassungsstelle). Toimistossa ystävällinen virkailija antoi tiedoksemme siirtokilpien rekisterinumeron, jonka kävimme viereisessä pajassa teettämässä. Kiinnitimme uudet rekisterikilvet ja ajoimme auton rekisteritoimiston pihaan. Siellä runkonumero tarkastettiin ja laitettiin merkki rekisterikilpeen. Homma hoidettu. Rekisteritoimistossa meni aikaa kaikkiaan alle kaksi tuntia.

Eilen illalla oli katsomassa ystäväni K.L.:n kanssa jalkapalloa kreikkalaisessa katukahvilassa. Emme menneet viereiseen italialaiseen, vaikka ottelu olikin Italia-Hollanti. Italialaiset olivat yllättävän vaisuja; voittihan Hollanti loistavalla pelillään 3-0. Viereisestä kahviosta poistui pettyneen näköistä väkeä.

Tänään kävelin kreikkalaiskahvion ohi. Ei sielläkään ollut tunnelma korkealla sillä Ruotsi teki juuri 1-0 johtomaalin Kreikkaa vastaan. Lopulta peli päättyi Ruotsin voittoon 2-0.

Vaikka Raamatussa jalkapalloa ei mainita siellä puhutaan silti urheilusta. Paavali vertaa itseään nyrkkeilijään ja juoksijaan.

”Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niin kuin hän, että sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensä hillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman. Minä en siis juoksen umpimähkään, en taistele [nyrkkeile] niin kuin ilmaan hosuen vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.” (1 Kor 9:24-27).

”Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni: mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana ja korottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil 3: 13-14).

”Eihän sitäkään, joka kilpailee, seppelöidä ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti.” (2 Tim 2:5).

”Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähän; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.” (1 Tim 4:8).

Urheilusta on siis hyötyä (”vain vähän”) – Jumalan tuntemisesta on suurempi hyöty. Se vie ihmisen ikuiseen elämään. Uskovan tulee “kilpailla sääntöjen mukaisesti” (2 Tim 2:5) eikä jättää matkaa kesken (Fil 3:13-14). Voiton saavuttaminen (Jumalan valtakuntaan pääsy) on niin tärkeää, että sen tähden on hyvä luopua joistakin asioista (kuten urheilija luopuvat – ja saadakseen vain maallisen palkinnon) ja juosta kuten se, joka haluaa olympiavoittajaksi (1 Kor 9:24-27).