Aihe: Uncategorized
Vuoden 2008 jalkapallon EM-kilpailuja seurasin kolmessa maassa. Saksassa katsoin pari ottelua mannheimilaisessa katukahvilassa, yhden Kansanlähetyksen kirkossa suurelta valkokankaalta (Kansanlähetys – Volksmission – on siellä helluntaiseurakunta!). Suomessa SEKL:n Lähetyskoulussa Ryttylässä, mökillä Ähtärissä, anopin luona Soinissa. Ja kotona myös Tallinnassa.
Jalkapallon voima on mieletön: ilta illan jälkeen suuret joukot seuraavat tätä missiota! Se lienee ainoa leikki, jossa ympyrän muotoista osaa yritetään työntää potkimalla neliöön.
Suomessa jalkapallon veikkausliigaa seurannee paikan päällä viikottain 21 000 ihmistä, jos pelataan yksi kierros viikossa. Jos on kaksi kierrosta viikossa katsojien määrä kaksinkertaistuu.
Iltaisin urheilu-uutisissa puhutaan otteluista sekä näytetään parhaita paloja. Ja seuraavan päivän lehdessä on omat uutissivunsa aiheesta.
Jumalanpalveluksiin ja muihin kirkkojen toimintoihin osallistuu viikottain moninkertainen määrä ihmisiä jalkapallo-otteluihin verrattuna. Pitäisikö vaatia näillekin tilaisuuksille omat “Urheiluruutunsa” ja “urheilusivunsa”. Siellä kerrottaisiin parhaat palat sunnuntain saarnoista: millainen pappi oli hyvässä kunnossa, mitä hän sanoi, paljonko lehtereillä oli väkeä?
Pelataankohan taivaassa jalkapalloa? Entä kadotuksessa? Jos siellä on hyviä pelaajia, maalivahdillekin tulee kuumat paikat. Ja jos Jeesuksen ei mainita pelanneen jalkapalloa, onko se syntiä…
Hanila on pieni kunta Länsi-Virossa. Kunta, jonka kukoistuksen ajat ovat ilmeisesti jo takanapäin (anteeksi vain hanilalaiset!). Mutta virolaiseen tapaan kunnalla on niin pitkä kirjoitettu historia, että suomalaiset kunnat kalpenevat kateudesta.
Hanilan historiaa
‘Vuonna 1154 arabialainen tiedemies ja maantieteilijä al-Idrisi (1100-1166) laati maailmankartan, jossa mainitaan myös Anhel-niminen paikkakunta, jota kuvataan kauniiksi kaupungiksi. Se sijaitsee “Astland”-nimisessä maassa. Astlandissa on myös kaupunki Koluvan, pieni suuren linnoituksen kaltainen kaupunki, jonka asukkaat ovat maanviljelijöitä. Hanilan kunnan kotisivuilla todetaan, että Anhel on Hanila ja Koluvan Tallinna.
Liivinmaan kroonika -teos, joka kertoo Baltiaan suunnatuista ristiretkistä 1200-luvun alussa mainitsee saksalaisten tehneen ryöstöretkiä Länsi-Virossa ja myös Hanilassa 1218. Tämä on ensimmäinen varma maininta Hanilasta – siis 781 vuotta sitten.
Hanilan seurakunta
Konferenssi alkoi Hanilan kirkossa jumalanpalveluksella. Kirkossa oli lattia vain alttariosassa, kirkkosalissa oli penkit maalattian päällä. Hämmästyttävää oli, että kilometrin säteellä kirkosta ei ollut kuin muutama talo. Joskus täälläkin on kai ollut elämää. Tilastojen mukaan seurakunnassa ei ollut vuonna 2007 yhtään kastetta, konfirmaatiota eikä avioliittoon vihkimistä. Oli kuitenkin 7 hautaustoimitusta, kotikäyntejä tehtiin 3. Lapsityössä osallistuvia lapsia oli 0 (nolla), nuorisotyössä mukana olevia nuoria 0 (nolla), rippikoululaisia 0 (nolla), musiikkitoimintaan osallistui 1 ihminen. Kirkon tilastoihin tuo valoa se, että pappi piti koulussa 32 uskontotuntia, joihin osallistui 31 oppilasta.
Jäsenmaksunsa maksavia jäseniä tässä luterilaisessa seurakunnassa on 37 (kaikkiaan seurakunta arvio jäsenmääräkseen 100). Vuoden aikana pidettiin 47 jumalanpalvelusta. Keskimääräinen jumalanpalveluksissa kävijöiden määrä oli 14. Eli melkein kolmannes seurakuntalaisista kävi jumalanpalveluksissa!!
Konferenssi
Puhuttiin tarkkaan Hanilan historiasta ja erityisesti 1200-luvun myllerryksistä Virossa, kun virolaiset, kirkko sekä ritarikunnat kamppailivat vallasta.
Paikallinen pastori puhui Paavalista (koska oli apostoli Paavalin muistopäivä ja kirkko on pyhitetty hänen nimelleen).
Minut pyydettiin puhumaan islamin ja kristinuskon suhteista. Kerroin islamin leviämisestä Euroopassa (pääasiassa siirtolaisten vaikutusta) ja sekä kristinuskon ja islamin suurimmista eroista. Näitä eroja ovat mm. käsitys siitä millainen Jumala on, käsitys Jeesuksesta sekä vastaus kysymykseen, miten ihminen pelastuu ja pääsee taivaaseen (kristinusko) tai paratiisiin (islam).
Islam ei ole pelastustie. Jumala itse valitsi aivan toisenlaisen tavan tuoda pelastus ihmisille: Jumala tuli Jeesuksessa maailmaan, kuoli ristillä, nousi kuolleista ja tulee kerran tuomitsemaan maailman. Hän on ainoa tie Jumalan luokse. Usko Jeesukseen pelastaa. Tätä kristinuskon ydinsanomaa islam ei voi hyväksyä. Ja tästä kristinusko ei voi luopua. Jos se luopuu se onkin jo islamia.
Islamissa ihmisen pelastus riippuu ihmisen teoista ja ansioista sekä lopulta Allahin päätöksestä tuomiopäivänä. Kukaan ei voi olla varma siitä, miten hänen käy.
Kristinusko puhuu pelastusvarmuudesta: jokainen, maailman syntisinkin ihminen, joka turvautuu Jeesukseen pelastuu. Ei omien tekojensa tähden vaan Jeesuksen tähden. Siksi Johannes kirjoittaa, että Jeesukseen uskova “tietää” saavansa ikuisen elämän (1 Joh 5). Se on varmaa! Sillä Jeesuksen työ on varmaa!
Aihe: Uncategorized
Kesälomani on tänä vuonna (ainakin) kolmessa osassa. Ensimmäinen vähän yli viikon pätkä on ohi. Tosin sen aikana oli pakko tehdä jonkin verran töitä – ja osa tekemättömistä töistä painoi päälle niin paljon, että lähdin kolmea päivää suunnitellusta aiemmin takaisin kotiin Tallinnaan.
Ensi vuonna pitää yrittää laittaa loma sellaiseen kohtaan, että heti sen jälkeen ei ole tärkeitä töitä, jotka ovat lomalla koko ajan mielessä. Ja järjestää muutkin työt siten, että minä ja muu toimiston väki saamme viettää yhtäjaksoisesti rentouttavaa lomaa.
Hyvää kesää sinullekin täältä Tallinnan sateesta
Aihe: Uncategorized
Matka Mannheista Tallinnaan kesti noin 35 tuntia. Pääasiassa ajoimme, mutta muistimme pitää pieniä taukojakin. Kaikkein turhauttavinta oli ajaa maanteitä Puolan läpi, jossa kyliä (ja 40 ja 50 -rajoituksia) oli parin-kolmen kilometrin välein!
Matkalla ei pysäytetty kertaakaan tullissa eikä kysytty passeja eikä muita dokumentteja. Tällaista tämä EU-n arki on.
Lauantaiksi 15. kesäkuuta ehdin Ryttylään Kansanlähetysopistoon, jossa oli kummityttöni konfirmaatio. Onnea ja siunausta sinulle!
Aihe: kristinusko
Monet ostavat auton itse Saksasta. Myös ystäväni K. teki tänään autokaupat. Kävimme eri puolilla etsimässä sopivaa autoa, ja sitten se löytyi. Ei autofirmasta vaan yksityiseltä myyjältä. Kauppakirjojen teko hoitui hetkessä internetistä tulostetulla kauppakirjalla. Tämän jälkeen vakuutuksen tekoon ADACiin. Sieltä vakuutuspapereiden kanssa rekisteröintitoimistoon (Zulassungsstelle). Toimistossa ystävällinen virkailija antoi tiedoksemme siirtokilpien rekisterinumeron, jonka kävimme viereisessä pajassa teettämässä. Kiinnitimme uudet rekisterikilvet ja ajoimme auton rekisteritoimiston pihaan. Siellä runkonumero tarkastettiin ja laitettiin merkki rekisterikilpeen. Homma hoidettu. Rekisteritoimistossa meni aikaa kaikkiaan alle kaksi tuntia.
Eilen illalla oli katsomassa ystäväni K.L.:n kanssa jalkapalloa kreikkalaisessa katukahvilassa. Emme menneet viereiseen italialaiseen, vaikka ottelu olikin Italia-Hollanti. Italialaiset olivat yllättävän vaisuja; voittihan Hollanti loistavalla pelillään 3-0. Viereisestä kahviosta poistui pettyneen näköistä väkeä.
Tänään kävelin kreikkalaiskahvion ohi. Ei sielläkään ollut tunnelma korkealla sillä Ruotsi teki juuri 1-0 johtomaalin Kreikkaa vastaan. Lopulta peli päättyi Ruotsin voittoon 2-0.
Vaikka Raamatussa jalkapalloa ei mainita siellä puhutaan silti urheilusta. Paavali vertaa itseään nyrkkeilijään ja juoksijaan.
”Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niin kuin hän, että sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensä hillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman. Minä en siis juoksen umpimähkään, en taistele [nyrkkeile] niin kuin ilmaan hosuen vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.” (1 Kor 9:24-27).
”Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni: mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana ja korottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil 3: 13-14).
”Eihän sitäkään, joka kilpailee, seppelöidä ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti.” (2 Tim 2:5).
”Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähän; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.” (1 Tim 4:8).
Urheilusta on siis hyötyä (“vain vähän”) – Jumalan tuntemisesta on suurempi hyöty. Se vie ihmisen ikuiseen elämään. Uskovan tulee “kilpailla sääntöjen mukaisesti” (2 Tim 2:5) eikä jättää matkaa kesken (Fil 3:13-14). Voiton saavuttaminen (Jumalan valtakuntaan pääsy) on niin tärkeää, että sen tähden on hyvä luopua joistakin asioista (kuten urheilija luopuvat – ja saadakseen vain maallisen palkinnon) ja juosta kuten se, joka haluaa olympiavoittajaksi (1 Kor 9:24-27).
Aihe: Uncategorized
Jalkapallon EM-kisat näkyvät Mannheimin katukuvassa monella tapaa. Eri maiden lippuja roikkuu kerrostalojen ikkunoissa, autoihin on kiinnitetty pienoislippuja, ihmiset osoittavat pukeutumisellaan minkä maan kannattajia he ovat.
Ja tänään sunnuntaina kun Saksa voitti Puolan, autojen torvet soivat ja ihmiset olivat aivan hurmiossa. Hienoa meininkiä! (Olimme Kaitsu L:n kanssa katsomassa ottelua paikallisen Volksmission (kansanlähetys!) -helluntaiseurakunnan tiloissa. Kiitoksia täällä toimiville helluntaiseurakunnan läheteille jotka kertoivat, että ottelu näkyy siellä videotykin välityksellä suurena kuvana.)
Aamulla olin jumalanpalveluksessa Mannheimin Trinitatis-seurakunnassa. Se on Badenin evankelisen (reformoidun) maakirkon seurakunta, joka on ottanut tyylikseen “vapaaseurakunnallisen” kokoustavan. Alussa lauletaan kolme varttia ylistyslauluja (siksi menin paikalle vartin myöhässä), sitten luetaan raamatunteksti, uskontunnustus, ylistyslaulu, saarna, laulu (jonka aikana kolehti), rukous, laulu, Herran siunaus, kirkkokahvi.
Olen viime aikoina ollut paljon tilanteissa, joissa lauletaan ylistyslauluja. Pidän niiden laulamisesta. Usein ongelmana on se, että näissä lauluissa ei ole juurikaan sanomaa. Ja toinen ongelma on se että monissa paikoissa näitä lauluja lauletaan liikaa. Olisi hyvä, jos aikaa annettaisiin myös raamatunluvulle ja opetukselle. Nykyajan keskivertokristittyjen suurimpia ongelmia on se, että tieto kristinuskon perusasioista on pientä.
Aihe: Uncategorized
Eilen illalla kävin syömässä tyttäreni kanssa turkkilaista pideä (pizzantapainen ruoka). Alkukeitoksi otin hyvän linssikeiton. Juomani Ayran (turkkilainen jugurttijuoma) tuotiin hienossa metallikulhossa (vähän isompi kuin teekuppi), ja sitä piti sitten kauhalla juoda. Ruoka maistui!
Aamulla oli aikainen herätys, 5.45 (ne jotka minut tuntevat paremmin, tietävät että mielelläni menisin nukkumaan vasta tuohon aikaan…). Tyttäreni lähti vanhan luokkansa koulupäivään Heidelbergiin. Minä suuntasin kello kymmeneksi Mannheimin St. Michaelin kirkolle (olisin ehtinyt kymmeneksi, jos en olisi eksynyt sokkeloisessa Neckarstadtin kaupunginosassa. Kirkolla Ari ja Suvi pitivät kirjapöytää, josta mukaansa sai turkinkielistä kristillistä kirjallisuutta.
Ja sitten taas syömään. Arin kanssa kävimme taas uudessa pienessä turkkilaisessa ravintolassa ja söimme taas (tosin pienen) turkkilaisen ruoka-annoksen.
Illalla tutustuin tutkimusinstituutti ELRIM-in kirjastoon, jossa lueskelin juttuja siitä, onko perusteltua puhua “abrahamilaisesta ekumeniasta” kristittyjen ja muslimien välillä. Kirja väitti, että ei ole. Etsin myös tietoa Tariq Ramadan nimisestä miehestä, joka on Euroopassa varsin suosittu islamin edustaja. Häntä pidetään monesti maltillisena euro-islamin kannattajana, mutta useat pitävät häntä islamin lähetyssaarnaajana, joka toimii (tosin peitellysti) sen puolesta, että Eurooppa olisi pian islamilainen maanosa.
Huomenna muuten alkaa jalkapallon EM-kilpailut. Ja sen näkee katukuvassa tässä kansainvälisessä kaupungissa. Parvekkeilla on maiden lippuja, autoissa on liput kiinnitettyinä. Ja varsinkin turkkilaiset kutsuvat jalkapallofaneja suuriin kokoontumisiin. Saa nähdä miten Turkille käy, kun avausottelussa vastaan asettuu Portugali. Ennustan, että Portugali voittaa 3-2.
Aihe: Uncategorized
Lensin Tallinnasta Frankfurtiin. Ja sieltä lentokenttäbussilla Mannheimiin, 320 000 asukkaan kaupunkiin pohjois-Badenissa.
Iltapäivä meni Edingen-paikkakunnalla, jossa Ari ja Suvi olivat laittoivat ihanan grilliaterian. Kiitoksia! Illalla saavuin majapaikkaani Mannheimin keskustaan. Ulkona kadulla joka paikka on täynnä turkkilaisia ja heidän liikkeitään. Illalla kävin ystäväni Markun kanssa turkkilaisessa kahvilassa juomassa appelsiinimehut!
Mannheimin seudulla asuu (kuulemma) noin 60 000 turkkilaista. Täällä on myös Saksan suurin moskeija. Luterilainen kirkko järjestää turkinkielisiä jumalanpalveluksia Neckarstadtin kaupunginosassa sunnuntaisin kello 18. Ennen ja jälkeen jumalanpalveluksen kirkon edessä on myös kirjapöytä, josta voi ottaa mukaansa turkinkielistä kristillistä kirjallisuutta. Minua pyydettiin saarnaamaan sunnuntain jumalanpalvelukseen. Tietysti suostuin – varsinkin kun saan saarnata suomeksi ja se käännetään turkiksi.
Heti Frankfurtissa lentokoneesta noustessa huomasin taas, että ilma on jotain aivan muuta kuin Tallinnassa. Hiostavan miellyttävä ilma! Parasta Saksassa on lämmin ilma ja pitkä kesä – varsinkin täällä Badenin pohjoisosissa Rhein-joen laaksossa.
Tiistaina Pohjois-Saksan kolmen evankelisen maakirkon edustajat kävivät kylässä. Pohjois-Elben, Mecklenburgin ja Pommerin kirkkojen johtajia, Viron kirkkohallitus (konsistori), kirkon teologisen instituutin rehtori sekä diakonia-, lapsi- ja nuorisotyönkeskuksen ja lähetyskeskuksen (minä) johtajat pohdimme viime vuosina tapahtunutta yhteistyötä. Katselimme jo tulevaisuuteen, ja saksalaisetkin tuntuivat pohtivan, millaisia projekteja he voisivat tulevaisuudessa tukea.
Itse puhuin tietysti evankelioimistyön merkityksestä. Jos sitä ei tehdä, ei kohta tarvita kirkon koulutuslaitoksia ja muita laitoksia (sillä kirkko kuolee sukupuuttoon). Kirkko ei saa tyytyä siihen, että sen jäsenenä on 10 % kansasta tai 50 % tai 95 %. Eikä pelkkä kirkon jäsenyys ketään pelasta. Niin kauan kuin on yksikin ihminen, joka ei usko Jeesukseen, evankelioimistyö on kesken.
Vaikka Virossa haluammekin kokeilla uusia menetelmiä evankelioimistyössä, olennaisinta on se, että seurakunnat ja yhteisöt ovat eläviä ja puoleensavetäviä. Sellaisia, joissa ihmiset kokevat olevansa tervetulleita ja jossa heitä autetaan Jumalan syvällisempään tuntemiseen.
Evankelioimistyötä voidaan tehdä monin tavoin, mutta sanoman ytimessä on aina Jeesus, hänen ristinkuolemansa, ylösnousemuksensa, kuninkuutensa. Ihmiset tarvitsevat tietoa tästä, mutta heidän tulee tehdä myös parannus entisestä elämäntavastaan, kääntyä Jumalan puoleen ja pyytää syntejään anteeksi Kristuksen ristinkuoleman tähden. Raamattu sanoo: “Jokainen joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu!” (Ai pelastuu mistä? Lyhyesti voisi sanoa: Jumalan vihalta, joka kohtaa ihmisen syntiä – eikä vain syntiä vaan syntistä ihmistä. Jumalan viha kohtasi jo kerran Jeesusta, joka kantoi maailman synnit. Kun ihminen turvautuu Jeesukseen, Jumala katsoo, että tämän ihmisen synnit on jo kannettu. Jos ihminen ei halua tukeutua sijaiskärsijään (Jeesus), hän joutuu itse kantamaan syntiensä rangaistuksen helvetissä. Jeesus pelastaa meidät tältä syntien rangaistukselta).
Su 1.6.2008 Emmauksen messussa
Olin saarnaajana ja liturgina Emmauksen messussa (Emmause missa) Tallinnan ruotsinkielisessä Mikaelinkirkossa (Tallinna Rootsi-Mihkli kogudus). Messu muistuttaa kovasti suomalaista Tuomasmessua. Tämä nuorille suunnattu messu on joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina kello 18. Tervetuloa Suomestakin tutustumaan.
Saarnatekstinä oli kertomus tyhmästä rikkaasta miehestä (Luuk. 12:13-21). Tällä miehellä meni taloudellisesti hyvin. Jumala siunasi maahan kylvetyn siemenen niin runsaasti, että vanhat aitat eivät riittäneet. Mies päätti rakentaa uudet. Ja lopulta hän totesi: nyt minulla on omaisuutta niin paljon, että voin elää huoletonta elämää!
Jumala kuitenkin sanoi: Sinä mieletön. Tänä yönä minä vaadin sinun elämäsi. Mihin sitten joutuu se omaisuus, mitä olet koonnut!
Tämä mies oli monen mielestä viisas. Viljaa oli paljon, joten oli järkevää rakentaa uudet säilytystilat! Jumalan mielestä mies oli niin tyhmä, että hänen henkensä otettiin pois. Miehen ongelma oli se, että hänen omaisuutensa oli maanpäällistä. Jeesus selitti tätä vertausta: Näin käy niille, jotka kokoavat aarteita itselleen, mutta eivät ole rikkaita Jumalassa.
Jumalan näkökulmasta viisaan ja tyhmän ihmisen ero on siinä, mihin me talletamme rahojamme. Pankkeihin, josta ne voivat kadota? Vai sijoitammeko ne Jumalan valtakuntaan?
Tämä liittyy kysymykseen, mitä me elämältä haluamme. Haluammeko saada itselle mahdollisimman paljon vai antaa muille mahdollisimman paljon? Jostain luin tämäntapaisen ajatuksen: Tämä elämä on Jumalan lahja sinulle. Se mitä teet elämälläsi on sinun lahjasi Jumalalle.
Todellinen rikkaus on muualla kuin rahassa, arvopapereissa ja kiinteistöissä. Usko Jeesukseen tekee heikosta voimakkaan, syntisestä pyhän ja köyhästä rikkaan.
Maanantai 2.6.
Kävin Tartossa. Vierailin Tarton Golgatan baptistipastorin kotona, jossa teimme lehtijutun islamin ja kristinuskon kohtaamisesta. Pastori-päätoimittajan kanssa totesimme, että lopulta se mikä tekee kristinuskosta ainutlaatuisen on kysymys Jeesuksen persoonasta. Kolmiyhteisen Jumalan kolmas persoona tuli ihmiseksi maailmaan, eli keskellämme, kärsi kuoleman syntiemme vuoksi, nousi kuolleista, nousi ylös taivaaseen, tulee sieltä takaisin viimeisenä päivänä. Tuona päivänä kaikki ihmiset kokoontuvat Jumalan tuomioistuimen eteen. Tuomarina on Jeesus Kristus! Kaikki polvistuvat hänen eteensä ja tunnistavat Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus on Herra.
Ja mikä Jeesuksessa on mahtavinta: häneen turvautuminen ja uskominen vie meidät ikuiseen elämään, taivaaseen! Toista tietä ei ole. Usko sinäkin Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut.
