On keskiyö. Ylikin. Tulin juuri pitämästä seurakuntakoulua etelä-virolaisesta Põlvan kaupungista. Aiheenamme oli armolahjat, niiden löytäminen ja käyttö.
Raamatussa on kolme pidempää luetteloa armolahjoista:
- Room. 12:6-8
- 1.Kor. 12:4-11, 28-30
- Ef. 4:10-12
Kyselin seurakuntakoululaisilta, miten löydämme armolahjamme. Tässä heidän vastauksiaan:
- Meille tulee sisäinen tieto lahjastamme. Pitää alkaa sitten toimimaan sen tiedon mukaan.
- Teemme seurakunnassa jotain. Huomaamme, että teemme sitä hyvin ja nautimme siitä. Se onkin armolahjamme.
- Saamme siitä tiedon profeettojen kautta.
- Saamme siitä tiedon unessa.
- Luemme Raamatua ja samalla huomaamme, että meillä on jokin siellä mainittu lahja.
Kiitoksia ajatuksistanne seurakuntakoululaiset! On kuitenkin hyvä muistaa, että
- jos tunnemme jonkin asian tekemisessä epävarmuutta ja vastenmielisyyttä, se voi johtua siitä, että meillä ei ole siihen liittyvää lahjaa tai kutsumusta. Tämä on ehkä tilanne tavallisesti. Kuitenkin on tärkeää huomata että jos emme osaa tehdä jotain tai vihaamme jonkin asia tekemistä , se voi myös johtua myös asiaan liittyvistä menneistä huonoista kokemuksistamme. Tällöin Jumalan pitää parantaa meidän tunne- ja kokemusmaailmamme, jotta voimme tehdä sitä, mihin Jumala meitä kutsuu.
- profetioiden ja unien kanssa tulee olla varovainen. Pelkästään niihin ei saa luottaa. Ne voivat parhaimmillaan vahvistaa kutsua jonka kanssa kipuilemme.
Aamulla kokoonnuimme työyhteisömme kanssa pohtimaan työmme lyhyen- ja pitkäntähtäimen suunnittelua. Jatkamme sitä tällä viikolla joka aamupäivä.
Työpäivälle tuli taas mittaa 15 tuntia. Näyttää etten vielä osaa hallita aikaani uudessa työpaikassani Lähetyskeskuksen johtajana. Haluaisin nimittäin vierailla (puhua, rohkaista ja opettaa) mahdollisimman paljon myös seurakunnassa.
Nyt pitää mennä kuudeksi tunniksi nukkumaan, jotta aamulla saamme aloittaa kahdeksan jälkeen virkeänä kokousta!
