Pastori Mika Tuovinen – Tallinnan näkökulmasta

Tänään tuli postissa Uusi Tie -lehti. Lehden tulo tänne Tallinnaan kestää toista viikkoa – yllättävän kauan. Saksaan lehti tuli kolmessa päivässä.

Kuka määrää, miten saa ajatella ja mitä saa ajatella?
Lehdessä oli eräs artikkeli, jossa pohdittiin otsikossa olevaa kysymystä. Hollantilainen kansanedustaja Geert Wilders julkaisi viikko sitten islam-kriittisen Fitna-elokuvan. Artikkelissa kerrotaan islamilaisten maiden järjestön OIC (Organisation of Islamic Conference) vaatimuksesta, että kaikkien on hyväksyttävä “OIKEA” (OIC:n mukainen!!) käsitys historiasta ja islamista.

Aikamoista tekstiä! Eli puolueetonta ja kriittistä arviota ei saa enää harrastaa. Tulee vain toistaa papukaijan tavoin toisten kirjoittamaa tekstiä. Jos ajattelet itse, olet tuhon oma! Herää kysymys, pelkääkö muslimit oman uskonsa kriittistä arviota? Miksi? Vai onko kyseessä ajatus Jumalan (Allahin) kunnian varjelemisesta? Jälkimmäisen ymmärtäisin paremmin.

Samat oikeudet muslimeille ja kristityille
Leif Nummela pääkirjoituksessaan “Samat oikeudet kristityille ja muslimeille” käy käsiksi myös tähän tärkeään teemaan. Muutamia poimintoja pääkirjoituksesta:

• Jos muslimit suuttuvat siitä, että heidän uskontoaan arvioidaan kriittisesti, miksi he tekevät sitä samaa kristinuskoa ja varsinkin juutalaisuutta kohtaan?
• Missä kulkee toisen uskonnon kriittisen tarkastelun ja toisen uskonnon pilkkaamisen välinen raja? Tässä Nummela nostaa esiin tärkeän kysymyksen, johon sekä politiikkojen että teologien on vastattava. On selvää, että islamia (eikä muitakaan uskontoja ja ihmisiä) ei saa pilkata. Mutta kielletäänkö nyt “suvaitsevaisessa” eurooppalaisessa kulttuurissa myös uskonnon kriittinen arviointi? Ja vain YHDEN uskonnon?
• Eikö enää saa sanoa, mitä islam tai Koraani opettavat? Silloin olisi parempi, että muslimit julkaisivat vain sellaisia Koraani-versioita, joista on poistettu sellaiset osat, joita kristitty ei saa siteerata.
• Muslimit haluavat sananvapautta ja uskonnonvapautta Euroopassa (se heillä muuten on), mutta eivät salli muille uskonnoille samanlaista vapautta muslimimaissa.

Nummela lopettaa: “Raamatullinen usko Jeesukseen ei ole koskaan pelännyt valoa, perusteellista tarkastelua ja totuutta. Ne ovat meidän puolellamme, eivät meitä vastaan.”

Islamin ja kristinuskon arvioimisesta
Olen uskonnonvapauden kannattaja. Haluaisin sen näkyvän sekä Euroopassa että muslimimaissa. Kannatan myös sekä kristinuskon että islamin avointa arviointia. Tässä arvioinnissa on muistettava 8. käsky: “Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.”

Voitaisiinko tätä käskyä soveltaa myös uskontojen tutkimiseen. Käskyn toteuttaminen vaatii meiltä rehellisyyttä. Myös silloin kun eteen tulee epämiellyttäviä asioita – ei minun tarvitse puolustella niitä sikamaisuuksia joita kristinuskon nimissä on tehty! Enkä pidä niiden esille tuomista pilkkaavana. Ne ovat totuus. En tiedä, ovatko muslimit tehneet islamin nimessä mitään väärää. Jos ovat niin ei kai niiden esiintuominen pilkkaa islamia.

Jeesus sanoi “Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Uskon – sillä olen kokenut itsekin – että muslimi ja kristitty voivat elää rauhanomaisesti vaikka he ovatkin eri mieltä monista asioista. Ja vaikka teologinen väittely on välillä kovaa, molemmat voivat kokea, että olemme tekemisissä maailman tärkeimmän asian kanssa.

Itseäni hieman häiritsee se, että monet tulkitsevat islamia (varsinkin muslimit, jotka olivat aiemmin kristittyjä sekä useat kirkon johtajat) kristinuskon silmälasien kautta. Islamin termeille ja opetuksille annetaan “liian kristillinen” merkitys. Tällöin ei ehkä nähdä islamia “itsessään” vaan oma kristinuskon käsitysten värittämä kuva islamista. Mistähän se aito käsitys islamista muuten löytyisi?

Kun kristitty lähestyy islamia, hän tekee sen omasta uskostaan käsin (aivan kuten muslimi arvioi kristinuskoa omasta uskostaan käsin): Jumala on ilmoittanut itsensä Raamatussa ja ennen kaikkea Jeesuksessa, joka on ainoa tie pelastukseen. Jumalan tahto on, että kristityt tekevät kaikki kansat Jeesuksen opetuslapsiksi. Tämän kristillisen näkemyksen mukaan Jumala kutsuu (ei pakota) myös muslimeja Jeesuksen seuraajiksi ja niiden joukkoon, jotka viimeisellä tuomiolla saavat pelastuksen.