Pastori Mika Tuovinen – Tallinnan näkökulmasta

Tiistai-iltana olin etelä-virolaisessa Põlvan seurakunnassa aloittamassa seurakuntakoulua (Koguduse kool). Viron kirkon lähetyskeskus on jo kauan tehnyt yhteistyötä Kansan Raamattuseuran ja Suomen Lähetysseuran kanssa Kasvunaika-seurakuntakouluhankkeessa.

Lupauduin ystävälleni kirkkoherra Toomas Nigolalle, että teemme ainakin yhden jakson Põlvassa. Paikalle oli kokoontunut neljä innokasta oppilasta sekä kirkkoherra. Aiheena oli „Paikkani seurakunnassa“ (Minu koht koguduses).

Materiaalissa korostetaan Pyhän Hengen työtä, armolahjojen löytämistä ja niillä palvelemista seurakunnassa. Tärkeitä teemoja! Liian usein Jumalan antamaa tehtävää on yritetty tehdä ihmisviisaudella ja ihmisten voimin. Suurin tarpeemme on Jumalan Pyhän Hengen ohjaus ja toiminta seurakunnissamme.

Kultaa ja hopeaa
Joskus joku (olisiko ollut Tuomas Akvinolainen 1200-luvulla) tapasi erään paavin. Paavi sanoi tähän tapaan:

Katsopas Tuomas miten paljon meillä on aarteita! Me emme enää voi sanoa kuten Pietari: „Hopeaa ja kultaa minulla ei ole!“ (Apt 3:6).

Siihen vastasi Tuomas:

Ette kyllä voi myöskään enää sanoa kuten Pietari: „Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja kävele!“

Kirkon todellinen aarre
On hyvä, jos kirkolla, seurakunnilla ja järjestöillä on rahaa evankeliumin julistamiseen. Kirkon todellinen aarre on kuitenkin jotain muuta: Pyhä Evankeliumi. Tämä jäi mieleen myös yliopiston latinan tunneilta: „Verus thesaurus ecclesiae est sacrosanctum evangelium gloriae et gratiae dei.“ (Luther, 62 teesi – Seurakunnan todellinen aarre on Jumalan armon ja kunnian kaikkein pyhin evankeliumi). Mutta kirkko ja seurakunta, joka ei kutsu ihmisiä Jeesuksen luo on menettänyt tämän aarteen. Sillä tämä aarre loistaa selvimmin vasta kun sitä julistetaan ja se pääsee toimimaan. Evankeliumia ei ole tarkoitettu (vain) analysoitavaksi vaan julistettavaksi.

Evankeliumi ei ole vain teoriaa
Leivästä ei ole hyötyä, jos sitä ei syödä. Ihmistä ei pelasta nälkäkuolemasta se, että hän hän pitää leipää kädessään ja tietää leivän tarkan koostumuksen sekä sen miten sitä syödään. Leipä on syötävä!

Näin on myös kirkon suurimman aarteen kanssa. Pyhä Henki kirkastaa Kristusta seurakuntien ja kristittyjen kautta. Ja Pyhä Henki kutsuu ja varustaa „tavallisia“ uskovia viemään evankeliumia eteenpäin.

Sama Pyhä Henki vaikuttaa myös niin, että eri puolilla maailmaa ihmeitä ja tunnustekoja Jeesuksen nimessä tapahtuu edelleenkin. Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti (Hebr 13:8). Me tarvitsemme Pyhän Hengen todellisuuden kokemista.