Aihe: Lähetytyskeskus, islam, lähetystyö | Avainsanat: islam, jumalanpalvelus, uskontunnustus
Viron ev.lut. kirkon lehti Misjonifailid on taas ilmestynyt. Sitä voi lukea myös internetistä.
Kirjoitin pääkirjoituksen aiheella “Uskon todistaminen tänään – elämän ja kuoleman kysymys”. Meidän tulee todistaa Jumalan Raamatussa ja Jeesuksessa ilmoittamaa uskoa (uskon sisältö) sekä sitä, että itse uskomme siihen mitä puhumme. Kaikki kristillinen saarna ja puhe on olemukseltaan henkilökohtaista todistamista: mitä me kristityt uskomme ja mitä tämä merkitsee minulle ja meille.
Uskon tunnustamista tarvitaan kirkossamme jatkuvasti. Sitä tarvitaan kun opetamme omaa uskoamme seurakunnassa toisille kristityille. Myös erilaisten opillisten virtausten levitessä kirkossamme tulee tunnustaminen tärkeäksi: mikä on kristillistä uskoa ja mikä uskonnollisuus jää sen ulkopuolelle. Toisten uskontojen kohtaamisessa on tärkeää kertoa ja tunnustaa omaa uskoa. Samoin kirkon lähetystehtävässä.
Monien mielestä jumalanpalveluksen hienoin hetki on uskontunnustuksen lukeminen.
Islam on Jumala vits!
Toinen kirjoittamani artikkeli käsittelee islamin ja kristinuskon suhdetta. Artikkelissa on myös alaotsikko: islam on Jumala vits! Virossa “vits” tarkoittaa ruoskaa, vitsaa.
Luther eli aikana jolloin turkkilaisten sotajoukot olivat valloittaneet suuren osan Kaakkois-Euroopasta. Pelättiin, että he ovat myös pian Saksassa. Luther otti usein kantaa islamiin (turkkilaisiin) ja totesi muun muassa, että he ovat Jumalan ruoska, joka kurittaa katumatonta länsimaista kristikuntaa siinä toivossa että kirkot ja kristityt palaisivat Jeesuksen Kristuksen yhteyteen.
Aihe: kirkko | Avainsanat: kirkko, herätysliike, piispa, kirkkkotaistelu, piispanvihkimys
Ruotsissa järjestetään ylihuomenna kaksi piispanvihkimystä. Härnösandin piispaksi vihitään Tuulikki Koivunen Bylund ja Tukholman piispaksi Eva Brunne. Eva Brunne on tullut tunnetuksi “ensimmäisenä lesbopiispana”.
“Viron arkkipiispani” Andres Põder kieltäytyi muiden Baltian piispojen kanssa menemästä vihkimykseen. Samoin Islannin, Irlannin, Slovakian, Etiopian ja Englannin kirkko sekä Luterilainen maailmanliitto. Iloitsin tästä.
Suomessa muun muassa kirkon ulkosuhteista vastaava kirkkoneuvos Risto Cantell pitää tilannetta ongelmallisena.
Suomen piispani, esimieheni pappisvirassa, Lapuan piispa Simo Peura on lehtitietojen mukaan menossa lesbopiispan vihkimykseen. Enpä tiedä, mitä ajattelisin, sillä arvostan piispaani kovasti. Katsotaan nyt ensin, mikä piispani rooli vihkimyksessä on. Pelkään pahinta ja toivon parasta. Toisaalta hiippakunnan sivuilla piispan matkakalenterissa kyseistä matkaa ei mainita – ehkä hän ei olekaan menossa!
Millainen on kirkkomme tulevaisuus?
Ruotsissa tapahtuva pappisvihkimys on osoitus siitä, että pohjoismainen kirkollinen yhtenäiskulttuuri on tullut tiensä päähän. Kirkoissamme on kohta ainakin kaksi kirkkoa: perinteisestä kristillisestä uskosta irtaantuvat piispat, papit ja laaja kirkkokansa (joka ei osallistu kirkon toimintaan) sekä perinteiseen kristinuskon käsitykseen sitoutumaan pyrkivät piispat, papit ja kirkkokansa. Todennäköisesti kirkkoon syntyy paljon pienempiä ryhmiä, jotka jatkavat kirkon sisällä mutta hyvin itsenäisinä.
Myös kristilliset järjestöt joutuvat tulevaisuudessa pohtimaan uudelleen suhdettaan “viralliseen kirkkoon”. Todennäköisesti järjestöjen “oma toiminta” lisääntyy. Yksinkertaisesti siitä syystä, että seurakunnat eivät anna tilojaan käyttöön tai yhteistyö on teologisista syistä mahdotonta.
Toivon, että herätysliikkeissä ja kristillisissä järjestöissä on tilaa myös niille, jotka ovat eri syistä eronneet kirkon jäsenyydestä.
Viron ev.lut. kirkon lähetyspäivät 2009 ovat historiaa. Päivät alkoivat viime sunnuntaina Lähetyskeskuksemme kuoron Gospelkantaatti esityksellä. Viikon aikana Länsi-Harjun rovastikunnan eri seurakunnissa oli toimintaa aikuisille ja lapsille.
Kristillinen perhekonferenssi (eilen) oli lähetyspäivien päätapahtuma. Konferenssin yleisaihe”Hyvät lapset ne kasvavat” oli otettu eräästä virolaisesta lastenlaulusta. Minun päätöspuheenvuoroni oli “Entä jos minä en ole hyvä?”. Ja kristillinen ihmiskäsitys kertoo, että ihminen ei ole hyvä. Radikaalia on kuitenkin se, että Jumalan rakkaus kohdistuu juuri siihen, joka ei ole hyvä tehden siitä hyvää. Syntisestä tulee pyhä ja siitä, joka on ei-mitään tulee arvokas.
Rakkauden osoittaminen saa aikaan suurimmat muutokset.
Aihe: kristityn elämä
Pääkirjoitukseni Viron kirkon äänenkannattajassa Eesti Kirik -lehdessä oli otsikoltaan “Iloinen ja dramaattinen leikki/näytelmä”.
Lähestyin siinä maailmanhistoriaa Jumalan leikkinä tai näytelmänä, jossa on selvä juoni. Juonena on Jumalan pelastusteko Kristuksessa ja sen täyttymys – jumalallisen näytelmän loppuhuipennus on taivassa.
Ja sinä olet osa tätä näytelmää. Halusit tai et! Ohjaajan (Jumalan) hyvä suunnitelma toteutuu elämässäsi kun turvaudut Jeesukseen pelastajanasi. Pääset pääosaan loistavassa loppuhuipennuksessa!
Ruotsin evankelisen allianssin toiminnanjohtaja Stefan Gustavsson eroaa Ruotsin luterilaisesta kirkosta.
Syynä on Ruotsin kirkon viimeviikkoinen päätös ryhtyä vihkimään kirkollisesti homoseksuaalisia pareja. Gustavssonin mukaan Ruotsin kirkko on ryhtynyt toimimaan vastoin raamatullista ja klassista kristinuskoa. Hän toteaa myös, että jos kirkko alkaa siunaamaan jotain, mitä pidetään syntinä, asiaan on reagoitava.
Toivottavasti Suomen kirkko ei etene asiassa Ruotsin kirkon tavalla.
Gustavssonilta on ilmestynyt suomeksi kirja: “Mihin uskomme perustuu?” (Uusi tie).
Gustavssonin päätöksestä voi lukea tarkemmat selvitykset ruotsiksi Dagen-lehdestä sekä täältä.
Aihe: Tapahtumia, lähetystyö | Avainsanat: kirkko, kirkkoneuvosto, lähetyspyhä
Viikonloppuna Viron ev.lut. kirkko järjesti Pärnun lähellä kirkkoneuvostojen puheenjohtajille neuvottelupäivät. Suomen ev.lut. kirkossa kirkkoneuvoston puheenjohtajana toimii kirkkoherra; Virossa joku seurakuntalaisista.
Päivät järjestettiin toista kertaa. Puolitoista vuotta sitten olin mukana järjestelykomiteassa sekä pidin päivillä lyhen esitelmän. Tänä vuonna sain kunnian pitää puheenvuoron kirkon lähetyskeskuksen koulutustoiminnasta.
Sunnuntai-aamuna annoin haastattelun kristillisen radio-aseman suoraan aamuohjelmaan. Syy oli se, että Viron ev.lut. kirkossa lokakuun viimeisenä sunnuntaina on ryhdytty viettämään lähetyssunnuntaita. Iltapäiväksi lähdin ajamaan kohti Luoteis-Virossa sijaitsevaa Harju-Ristin seurakuntaa, jossa pidin jumalanpalveluksen (jumalanpalvelukset joka toinen sunnuntai kello 13.30) sekä puhuin kirkkokahveilla.
Sieltä oli puolen tunnin ajomatka Keilaan, jossa oli kirkon lähetyspäivien avajaiset. Ohjelma oli rakennettu Gospelkantaatti Teelised (vaeltajat) ympärille. Ennen kantaattia kävin vielä jakamassa viimeiset tapahtumakutsut paikallisen tavaratalon pihalla!
Kaikenkaikkiaan oli kiva viikonloppu.
Aihe: kirkko | Avainsanat: evankelioiminen, evankeliointi, julistus, puhe, puhuminen, saarna, saarnaaminen
- julistuksen tulee tähdätä pelastukseen
- saarnaa sanaa (älä keskity omiin kokemuksiin)
- lue paljon Raamattua sekä rukoile ahkerasti
- jos haluat sytyttää muita, ole itse palava
- älä vain puhu, vaan myös todista (mitä tämä minulle merkitsee)
- saarnan tulee tähdätä katumukseen ja kääntymykseen
- muista että usko syntyy lopulta kolmiyhteisen Jumalan vaikutuksesta
Tämän tapaisia ajatuksia esitti Miikka Ruokanen Suomen teologisen instituutin avajaisissa syksyllä 2009.
Aihe: kirkko, luterilainen, teologia | Avainsanat: pastoraalikurssi, ekumenia, oppi, rukousmeditaatio
Kävin pikaisesti Suomessa suorittamassa Lapuan hiippakunnan pastoraalikoulutuksessa Kuortaneella. Opintojakson aiheena oli kirkon oppi. Opettajina olivat piispa Simo Peura ja kirkkoherra Tapio Luoma.
Puhuimme luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen syntyhistoriasta ja sen teologian pääpiirteistä sekä perehdyimme muutamiin ajankohtaisiin ekumeenisiin asiakirjoihin. Ennen opintokokonaisuutta kirjoitin esseen aiheesta “Kansankirkollisuus vai tunnustuksellisuus”.
Meille opetettiin mm.
- että Tertullianus teoksessaan “Harhaoppeja vastaan” nimeää kolme kirkon yhteyttä uhkaavaa tekijää: a) erimielisyys, b) skisma ja c) heresia. Erimielisyys uhkaa kirkon yhteyttä erityisesti henkilökohtaisella tasolla. Skismassa pieni ryhmä irrottautuu laajemmasta kirkosta/uskonryhmästä. Heresiassa on astuttu kristillisen uskon ulkopuolelle. Todettiin, että heresiat ovat tarpeellisia kirkolle sillä niiden valossa voidaan tarkastelle, mikä on oikea kristillinen opetus.
- Raamatun ja tunnustustuksen tulkintaan vaikuttaa aina ennakkolähtökohtamme. Myös niiden väite, jotka sanovat: “En tarvitse Raamatun lukemisessa mitään tulkintaa ja oppia”, on myös tietyn kulttuurin ja opetuksen tulos.
- keskusteluryhmässä totesimme, että vanha kirkon opetus “Extra ecclesiam nulla salus” (kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta; voidaan tulkita myös mielestäni paremmin: ilman kirkkoa ei ole pelastusta) tulisi ottaa jälleen rohkeasti käyttöön. Se muistuttaisi, että kirkossa julistetaan evankeliumia ennen kaikkea pelastuksemme vuoksi sekä antaisi arvoa kirkon jäsenyydelle. Kirkko on tässä käsitettävä laajemmin kuin vain yksi kirkkokunta. Mielestäni todellisen kirkon muodostavat kaikki uskovaiset: ilman Jeesukseen uskomista ei ole pelastusta.
- kirkon tunnustusta tarvitaan kun kirkkoa uhkaa harhaopit kirkon ulkopuolelta tai sisältä. Tunnustuksella on myös ekumeeninen tehtävä: se voi luoda yhteyttä. Lisäksi se luo kirkon identiteettiä (mitä me olemme?). Lisäksi sillä on opettava tehtävä.
- tunnustuskirjoja voidaan käyttää myös oman spirituaaliteetin tukijana (erityisesti suositeltiin papeille). Erityisesti katekismukset on tarkoittuu henkilökohtaisen uskonelämän syventämiseksi. Tekstejä kannattaa luke meditoiden, jotta niistä tulisi osa meitä itseämme.
- rukousmeditaatiota voidaan harjoittaa esim. 10-käskyn valossa (tai minkä tahansa raamatuntekstin valossa) kysymällä itseltä kysymyksiä: 1) pohdi, mitä Jumala tässä minulta vaatii ja odottaa, 2) mistä minun pitäisi kiittää Jumalaa, 3) tunnusta, missä et ole kyennyt täyttämään Jumalan vaatimusta ja 4) pyydä että ymmärtäisit paremmin mietiskeltävän asian ja osaisit toimia sen mukaan.
Tässä vain muutamia pintapuolisia ajatuksia kurssista.
Aihe: kirkko, luterilainen, teologia | Avainsanat: kirkko, pappi, tunnustus, oppi, tunnustuskirjat, pieper, pappislupaus, piispa
Mikä on luterilaisen kirkon virallinen kanta eettisiin ja opillisiin asioihin? Löytyykö se Raamatusta, luterilaisista Tunnustuskirjoista vai piispan (tai papin) kannanotosta? Entä jos näiden välillä on ristiriitoja?
Tällainen ajatus tuli mieleeni kun luin Jari Kuisminin blogikirjoitusta Kotimaa24 palstalla. Kuismin viittaa Petri Hiltusen luennossa olleeseen Franz Pieperin ajatukseen kirkon uskon käsityksestä:
“. . . Ensinnäkin Petri Hiltusen viittaus Pieperin ajatukseen vapaasti mukailtuna, että kirkon uskonkäsitys ei ole se, mikä on kirjaimin virallisissa papereissa, vaan se, mitä käytännössä sanotaan kirkon saarnoissa ja uskotaan elämässä.”
Ongelmana on kaiketi se, että vaikka kirkkolaki, kirkkojärjestys toteavat, että kirkon oppi on ilmaistu Raamatussa ja Tunnustuskirjoissa, niin käytännössä näillä ei ole aina painoarvoa. Oppiin ja etiikkaan liittyvissä asioissa vallitsee kirkossamme laajalti asenne, että jokainen saa päättää itse, mitä opettaa. Sama henkilö saattaisi teoriassa todeta: virkani puolesta uskon, että Jeesus on Jumalan poika, mutta kansalaisena en usko sitä!
Luterilaisessa kirkossa meillä on kuitenkin virallinen oppi, johon pappi pappislupauksessa sitoutuu. Pappi sitoutuu Raamatun sanaan ja kirkon tunnustukseen (Tunnustuskirjat). Suurin osa kirkon jäsenistä ei tosin tiedä esimerkiksi Tunnustuskirjojen opetuksesta yhtään mitään.
Suurelle osalle kirkon jäseniä – ja myös niille jotka eivät ole jäseniä – kirkon viralliseksi opiksi muuttuu se, mitä sanotaan saarnoissa, lehtikirjoituksissa sekä radio- ja televisiohaastatteluissa. Julkisuudessa esiintyvistä piispoista ja papeista tulee tavallisen kansan ”tunnustuskirjat”, jotka kertovat, mitä on luterilainen kristillisyys. Tämä ei ole ongelma niin kauan kun papit ja piispat pitäytyvät Raamattuun ja kirkkomme tunnustukseen.
Pieperin huomio on terävä. Jos papeilla ja piispoilla on pöytälaatikossaan kirkon virallinen käsitys, mutta saarnapöntössä, mikrofonin tai kameran ääressä oma käsitys, jotain on pahasti pielessä. Onneksi meillä on pappeja ja piispoja, joilla tätä ongelmaa ei ole.
Kirkon johtajat tarvitsevat kristittyjen esirukousta, jotta he pysyivät kirkon opetuksessa. Tulevaisuudessa se tulee olemaan koko ajan vaikeampaa. Jokainen joutuu tekemään oman valintansa: mihin suuntaan minä vien laumaani.
Aihe: Henkilökohtainen
Löysin netistä toukokuisen kuvan, jossa arkkipiispa Põder ojentaa minulle kunniamerkkiä, jonka sain lähetystyön kehittämisestä Viron ev.lut. kirkossa.
Kuva näkyy tästä.
