Aihe: Henkilökohtainen, Tapahtumia, kansanlähetys | Avainsanat: kansanlähetys, Kansanlähetyspäivät, SEKL
Kävin sitten Kansanlähetyspäivillä Kouvolassa 3.-5.7.
Päivien aikana suuri osa ajasta meni työntekoon sekä ruokahuollon järjestämiseen. Olin isäntänä raiteessa (eli kanavassa), jossa Tapio Puolimatka puhui teemanaan Usko, tiede ja ajattelu. Lisäksi päivystin Lähetysnäyttelyssä, saarnasin sunnuntai-aamuna Myllykosken kirkossa. Varsinkin lauantai-iltana jalkoja särki aivan mielettömästi.
Hienoin hetki oli kun olimme jälleen siunattavina lähetystyöhön uudelle työkaudelle. Ensimmäisen kerran meidät lähetettiin Jyväskylän kansanlähetyspäivillä viisitoista vuotta sitten.
Oli hienoa nähdä lukuisia tuttuja. Monet teistä olin valitettavasti jo unohtanut – olisi pitänyt vain rohkeasti kysyä, että missä me olemmekaan tavanneet. Mutta en kehdannut. Olemme asuneet liian monessa maassa ja liian monella paikkakunnalla Suomessakin sekä liikkuneet liian monissa paikoissa, että muistaisimme teidät kaikki! Valitettavasti. Mutta olen iloinen, että vuosien varrella olen saanut niin paljon tuttuja ja ystäviä!
Tulkaa aina vaan tervehtimään, ja kertokaa vielä varmuuden vuoksi nimenne ja joku vinkki, mistä muistan teidät!
Aihe: Henkilökohtainen
On kesä ja yritän olla mahdollisimman paljon poissa koneelta. Ehkä välillä käyn täällä jotain kirjoittelemassa.
Ehkä nähdään Kouvolan kansanlähetyspäivillä.
Hyvää kesää!
Aihe: Tapahtumia
Toivon Festivaali järjestettiin Tallinnan suurimassa hallissa, Saku Suurhallissa. Sinne mahtui noin 8000 ihmistä istumaan. Lisäksi hallin ulkopuolelle oli pystytetty teltta, jossa oli kaksituhatta istumapaikka ja suuren suuri kuvaruutu, josta sai seurata, mitä hallissa tapahtuu.
Billy Grahamin evankelioimisjärjestön edustaja sanoi, että he eivät ole ennen järjestäneet Festivaalia näin pienessä salissa. Pitäneeköhän paikaansa?
Joka tapauksessa Festivaalin neljään tilaisuuteen osallistui yli 30 000 henkeä. Saarnan jälkeen kutsuttiin eteen niitä, jotka haluavat tulla uskoon tai uudistaa suhteensa Jumalaan. Ihmisiä tuli yhteensä noin 1500, joista yli tuhat ilmoitti eteentulonsa syyksi halun tulla uskoon.
*
Näköjään satoa pitää myös korjata. Joku sanoi, että me kristityt olemme hyviä kylvämään, mutta huonoja leikkaamaan eli ohjaamaan ihmisiä Jumalan tuntemiseen. Suomessa sanan siementä on kylvetty reilusti ja kauan.
Ehkä olisi aika kehittää myös näitä sadonkorjuun kykyjä.
Sellainen peltomies, joka vain kylvää, muttei syksyllä halua leikata on muuten täyshullu! Peltomies kylvää toivossa, että siemenestä syntyy viljaa, jota kohta saadaan leikata.
Aihe: Tapahtumia | Avainsanat: jumalanpalvelus, Lootuse festival, Toivon Festivaali
Uskon ilmaisutavat muuttuvat. Tallinnan Toivon Festivaalissa nuoret iloitsivat ohjelmasta koko olemuksellaan. He taputtivat, hyppivät, tömistelivät jalkojaan, nostivat käsiään, yrittivät tulla musiikin aikana eteen iloitsemaan, mutta turvamiehet estivät. He iloitsivat ohjelmasta – erityisesti Michael W. Smithin musiikista.
Tarjoammeko me luterilaiset kirkoissamme jotain vastaavaa. Vai onko se edes tarpeellista? Joka tapauksessa se sukupolvi jota erityisen paljon sunnuntaiaamun jumalanpalveluksissamme ei käy, tuntui iloitsevan Festivaalin iltaohjelmissa. Ja ennen kaikkea he vastasivat evankeliumin kutsuun.
Aihe: Tapahtumia, evankeliointi, kristinusko | Avainsanat: evankelioiminen, evankeliointi, evankeliumi, julistus, kirkko, Lootuse festival, saarna, saarnaaminen, Toivon Festivaali
Skotlantilainen filosofi David Hume meni kuuntelemaan kun saarnaaja George Whitefield kutsui ihmisiä uskomaan Kristukseen. Joku Humen ystävä huomasi hänet ja kysyi: “Et kai sinä usko, mitä hän saarnaa!” Hume vastasi: “En usko, mutta hän itse uskoo.”
*
Tämä kertomus tuli mieleeni kuunnellessani Franklin Grahamin saarnoja Toivon Festivaalissa Tallinnassa.
Graham uskoi sanomaansa. Hän sanoi aiemmin, että hän ei ole julistamassa täällä omaa sanomaansa vaan “Jeesuksen Kristuksen evankeliumia”. Hän tiesi olevansa Jumalan asialla ja hänen sanomansa on Jumalan sanoma. Ja Graham esitti sen Jumalan sanomana ja odotti ihmisten vastausta. Ja ihmiset vastasivat!
Tämähän on papille vapauttavaa: sanoma on annettu jo valmiiksi. Ei sitä tarvitse enää keksiä. Ja Jumala on sitoutunut siunaamaan oman sanansa. Evankeliumissa on Jumalan voima (Room. 1:16). Aika helppoa olla pappi!
Aihe: Tapahtumia, evankeliointi | Avainsanat: evankeliointi, Franklin Graham, Lootuse festival, Toivon Festivaali, uskoontulo
Toivon Festivaalin (Lootuse Festival) kolmas ja viimeinen ilta Tallinnassa meni saman turvallisen ohjelman mukaan kuin kaksi edellistä iltaa. Toki illassa oli aistittavissa tunnelmaa, että valitettavasti tämä on kohta ohi!
Ohjelma alkoi kello 18.20 musiikilla. Loistava jamaikalainen pianisti Huntley Brown säesti Festivaalia varten perustettua yli viidensadan hengen kuoroa. Suomen ylpeys Exit lauloi illan aikana yhteensä kolme laulua. Guinnesin ennätysten kirjaan itsensä maailman nopeimpana kitaristina soittanut (näin ainakin väitettiin) Dennis Agajanian ilahdutti meitä soittotaidoillaan. Eugene Gudukhin lauloi venäjäksi kaksi laulua; näin tarjottiin myös venäjänkieliselle väestölle jotain lavalta heidän äidinkielellään. Muuten puheita sai kuunnella venäjäksi korvakuulokkeiden kautta.
“Varsinainen ohjelma” alkoi kaikkina iltoina kello 19, kun Festivaalin kuoro lauloi laulun “Kristus on kuningas”. Aivan mahtava esitys!
Erityisen ylpeä olen “omasta” kuorostani Viron ev.lut. kirkon lähetyskeskuksen Lähetyskuorosta, jotka lauloivat kaksi ihanaa laulua. Kiitos teille!
Viron parhaan juoksijan Tiidrek Nurmen todistuspuheenvuoro oli erityisen koskettava. Ensimmäistä kertaa Virossa kuulin julkisuuden henkilön kertovan niin selvällä ja koskettavalla tavalla siitä, miten hän löysi tien Jumalan luokse. Tässä Tiidrek näytti esimerkkiä muillekin!
Michael W. Smith oli aivan huippuluokkaa. Sääli, että kaikkina kolmena iltana jouduin/sain istua lavalla, ja siellä äänentoisto ei ollut huippuluokkaa. Mutta oli kiva nähdä ihan vierestä “Mikko Sepän” 
“esiintymistä” (voiko Jumalan ylistystä ja laulamista Jumalan kunniaksi sanoa esiintymiseksi?).
Franklin Graham saarnasi Nikodeemuksesta (Joh 3). Saarnan ydin oli, että kaikkien pitää syntyä uudesti. Graham sanoi, että Nikodeemus kuului fariseusten joukkoon, eli ryhmään, jotka halusivat palvella Jumalaa. Nikodeemus olisi ollut varmasti sitä mieltä, että suurten syntisten pitää tehdä parannus ja syntyä uudelleen Jumalan valtakuntaan. Nyt Jeesus sanoi tälle ihmisten silmissä uskonnolliselle ja hurskaalle: SINUN pitää syntyä uudestaan ylhäältä!
Ilta loppui siihen, että Graham kutsui niitä ihmisiä eteen jotka halusivat seurata Jeesusta. Kuoro lauloi: “Tulen sellaisena kuin olen…”
Ja ihmisiä tuli taas satoja! Erityisesti nuoria! Puheet siitä, että Jeesuksen seuraaminen ei kiinnosta, joutavat roskakoriin. Puheet siitä, että virolaiset ovat varovaisia ilmaisemaan mielipiteitä uskonasioista, ei näkemäni perusteella pidä paikaansa! Meidän tehtävämme ei ole annettu analysoida ihmisten valmiutta vaan kertoa heille Kristuksesta ja esittää kutsu. Ainakin Festivaalin aikana ihmiset olivat vastaanottavaisempia kuin luulimme.
Entä jos me selitämme omaa laiskuuttamme ja passiivisuuttamme tukeutuen siihen valheeseen, että Jumalan meille antama sanoma ei muka kiinnosta ihmisiä.
Entäpä jos ihmiset ovatkin paljon avoimempia uskolle kuin me uskovat olemme avoimia näkemään ihmisten hengellisiä tarpeita – ja vastaamaan niihin.
Tämä toisi asennemuutoksen elämäämme. Ja kristityille suuren ilon jakaa hyvää uutista eteenpäin, sillä se on sanoma joka tuo rikkaan elämän kaikille, jotka ottavat sen vastaan. Uskoa ei enää pihdattaisi vaan sen annettaisiin ilahduttaa kaikkia ihmisiä. Ilosanomasta tulisi Ilosanoma!
Aihe: Tapahtumia | Avainsanat: evankeliointi, Franklin Graham, Lootuse festival, saarna, Toivon Festivaali
Festivaali-ilta Tallinnan Saku-suurhallissa on ohitse. Halli oli täynnä (noin 8000 ihmistä). Enempää ihmisiä ei päästetty halliin, viimeiseksi tuleet joutuivat seuraamaan tilaisuutta hallin ulkopuolella teltassa, johon oli asetetu suuri kuvaruutu.
Ilta alkoi taas musiikkipitoisella ohjelmalla (mm. Crux, Tallinnan Gospelkoor, Toivon Festivaalin kuoro). Franklin Graham saarnasi Tuhjaajapojasta (Luuk. 15). Tämän illan ja eilisen saarnat olivat tehty samaan muottiin. Ihmettelin, että Graham käytti muutamaan otteeseen jopa samoja lauseita kuin edellisenä iltana.
Saarnan tulos oli sama kuin eilen: sadat ihmiset tulivat eteen, kun kutsutiin antamaan oma elämä Jumalalle. Upeaa.
*
Tästä kaikesta tuli mieleeni kahden papin välinen keskustelu. Oli pappi, jonka saarnojen kautta ihmisiä tuli jatkuvasti uskoon. Toisen papin kautta tällaista ei tapahtunut. Siksi hän lähti vierailulle tuon menestyksekkään saarnaajan luokse.
- “Kun minä saarnaan, ihmisiä ei tule uskoon. Kun sinä saarnaat, heitä tulee uskoon. Mikä minun saarnoissani on vialla?”
Menestyksekäs pappi kysyi kolleegaltaan: “Et kai sinä ajattele, että kun SINÄ saarnaat, ihmisiä tulisi uskoon. Voisiko SINUN saarnojen kautta, joku pelastua. Et kai sinä sitä ihmettä odota”. Pappi vastasi kysymykseen punastellen. Hän sopersi vaitonaisesti: “No en kai minä sitä OMISTA saarnoistani odota.” Menestynyt pappi vastasi: “Ehkä siinä onkin sinun ongelmasi.”
Grahamista näki, että hän odotti tuloksia. Aiemmin hän sanoi, että ihmisiä ei tule uskoon siksi, että hänessä on jotain erikoista vaan koska hän julistaa “Jumalan evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta.” Evankeliumi saa aikaan tuloksia. Ja evankeliumiahan meidät on kutsuttu julistamaan. Jos tuloksia ei tule, kannattaa ensin pohtia julistanko todella evankeliumia. Sitten vasta pohtia muita syitä.
*
Mutta kyllä oli hienoa taas katsoa kuinka sadat ihmiset tulivat alttarille kun heitä kutsuttiin uskomaan Jeesukseen. Eipä uskoisi, sillä virolaisia on tavallisesti pidetty uskoon kielteisesti suhautuvina, maailman maallistuneimman maan ihmisinä, jotka eivät juurikaan näytä uskontoon liittyviä (ainakaan positiivisia) tunteita. Mutta kaikkien ihmisen sydän janoaa ennen kaikkea Jumalan tuntemista. Jospa tämä kaikki olisi hengellisen herätyksen alkua Virossa.
Tällaisia tapahtumia kannattaa järjestää!
Aihe: Tapahtumia | Avainsanat: Frankin Graham, Lootuse festival, Toivon Festivaali
Tallinnassa järjestetyn Toivon Festivaalin (Lootuse Festival) ensimmäinen iltatilaisuus on ohitse. Sakun suurhalliin oli kokoontunut vähän alle 8000 ihmistä. Ohjelmassa oli monipuolista musiikkia (kiitoksia erityisesti “Rahvamisjonin” (Kansanlähetys) miehelle Matti Aspvikille upeista vironkielisistä lauluista.
Franklin Graham saarnasi Jeesuksen ja Sakkeuksen kohtaamisesta. Sakkeus pystyi ylittämään ne esteet, jotka hänellä oli Jeesuksen seuraamisen tiellä. Ehkä suurin niistä oli ylpeys: miten rikas mies voisi myöntää olevansa syntinen ja tarvitsevansa anteeksiantoa.
Koko Grahamin puheen sisältö liikui tämän teeman ympärille. Ensin hän halusi osoittaa kuulijoille, ettei yksikään voi sanoa olevansa täydellinen. Tähän hän käytti kymmentä käskyä. Jokainen on Jumalan edessä syyllinen ja ansainnut rangaistuksen. Tässä Graham onnistui hyvin. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin ihmisen oma virheellinen arviointimittari, jossa ihminen ei enää arvio hyvyyttään ja syntisyyttään Jumalan täydelliseen mittapuuhun vaan toisiin (syntisiin) ihmisiin. Heihin verrattuna voi tulla sokeus todelliselle tilanteelle.
Toiseksi Graham korosti sitä, että Jumala antaa synnit anteeksi ja uuden elämän kaikille, jotka turvautuvat häneen. Meidän vanhan elämme ja vanhat syntimme Jumala poistaa ikään kuin painamalla tietokoneessa “delete” (poista) -näppäintä. Uskovan syntejä ei enää muisteta. Tämä anteeksianto on mahdollista vain Jeesuksen ristinkuoleman tähden. Anteeksianto kohdistuu niihin, jotka pyytävät sitä Jumalalta Jeesukseen turvansa panien.
Ilta päättyi alttarikutsuun, jossa nitä, jotka haluavat tulla uskoon tai tulla takaisin Jumalan luokse, kutsuttiin eteen puhujalavan eteen. Useita satoja vastasi kutsuun. Sitä oli hienoa katsella.
Tällaisten suurtapahtumien aika EI OLE ohi!
Franklin Graham on saapunut Viroon pitämään Toivon Festivaalia. Internetistä löytyy hänen tervehdyksensä englanniksi.
Festivaali-illat ovat pe-su klo 18.30 Sakun Suurhallissa Tallinnassa. Istumapaikan varmistamiseksi (tai yleensäkin halliin pääsemiseksi) suosittelen, ettet tule viime hetkellä.
Aihe: Tapahtumia, evankeliointi | Avainsanat: Billy Graham, Franklin Graham, Toivon Festivaali :ootuse Festival
Toivon Festivaali (Lootuse Festival) alkoi tänään. Tai ei alkanut. Virallinen aloitus on huomenna perjantaina 29.5.2009 kello 18.30.
Tänä torstai-iltana ohjelmassa oli työntekijöille ja kristityille tarkoitettu rukousilta. Festivaali kuoro lauloi upeasti, jamaikalainen pianisti Huntley Brown hurmasi yleisön aivan käsittämättömän hienolla soitollaan, valkovenäjän kansallisoopperan solisti Ekaterina Kroshchuk, Kenno Leier ja Con Forte pistivät omaa parasta osaamistaan ohjelmaan. Helluntaikirkon piispa Ago Lilleorg saarnasi siitä muun muassa siitä, miten meidän tulee pitää toisia parempana kuin itseämme. Minun osakseni jäi rukous niiden ihmisten puolesta, jotka olivat tulleet lavan eteen antaakseen oman elämänsä Jumalalle. Upea ilta oli!
Puoleltapäivin olin lehdistökonferensissa, josta muodostui myös evankelioimistilaisuus, sillä Franklin kertoi lehdistölle itse asiassa samat asiat, joita hän saarnoissaan kertoo: vain Jumalan puoleen kääntyminen Jeesuksen kautta voi ratkaista ihmiskunnan talous- yms ongelmat. Ja Jeesuksen kautta löydämme ainutlaatuisen yhteyden Jumalaan.
Jaoin ajatuksiani muutaman suomalaisen median ja amerikkalaisen kristillisen lehden kanssa. Ehkä jotkut ajatukset löytävät kohta puoliin päivänvalon jossain.
Tämä oli vasta ensimmäinen “lämmittelyilta”, rukousilta, “pyhittymisen” ilta uskoville. Vaikka festivaali ei ole vielä alkanut, kotiin tullessa oli jo surullinen mieli, että kohta tämä on ohi. Onneksi niillä, jotka löytävät tämän Festivaalin kautta ikuisen elämän, elämä jatkuu ikuisesti!
